Lihavien kanssa ei leikitä

Kuulin just M:ltä että S, JT ja yks typy meidän luokalta, sanotaan vaikka N, oli M:llä tänään. Miten mulle tuli niin petetty olo, varsinkin kun JT oli siellä. Mullehan siis ei ole laitettu moneen päivään viestin viestiä, saati sitten pyyntöä minnekkään. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että mun seura kelpaa tasan vaan sillon kun ollaan menossa ryyppäämään ja porukka tarvii yöpaikkaa. Ja jopa sillon kun me ollaan täällä, mä tunnen oloni ulkopuoliseks. Uutena vuotena M ja S nauro kipeinä jotain juttua mitä tapahtu pari päivää aiemmin. Yllätys yllätys, mä en ollut sillon paikalla enkä siis voinut muuta kun katsoa vieressä.

Kyllä mä tiedän että kaikki varmaan johtuu musta itsestäni. Minähän se olen joka erakoituu kotiinsa, ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksesta astua ihmisten ilmoille. Joo, ja sanoin sen myös S:lle ja M:lle ennen vuodenvaihdetta. Ne ei vaan tiedä, että mulla oli sillon niin helvetinmoinen läskiahdistus, enkä mahtunut mihinkään vaatteisiin. Nyt mä ehkä voisinkin mennä jonnekkin, olinhan mä tänään ikeassakin, ja lauantaina pitäis viettää koko päivä shoppailemassa. Mä oon vaan niin laiska lähtemään minnekkään, eikä mua kiinnosta laittaa itteeni kahta tuntia sitä varten että menisin mäkkäriin istumaan kolmeks tunniks, kun 'se on nykyään niin coolia toimintaa'. Jotain niin typerää mun mielestä. Kuka oikeasti haluaa istua siellä safkankäryssä ja katsoa kun jotkut vetää rasvaatirskuvaa hampparia naamaan ? En minä.

Mä tiedän, että lopulta mä olen ainoa joka häviää. Mä olen se joka jää yksin. Mä olen se jota ei loppupeleissä jakseta katsoa. Muut porskuttaa elämässään eteenpäin ja mä makaan paskasena sängynpohjalla ja itken kurjaa elämää. En mä halua menettää M:ää ja S:ää käytökseni takia. Enkä varsinaisesti ketään muutakaan, mutta noita kahta mä tarviin eniten. Ei ne kauaa jaksa kuunnella mun valitusta siitä, kun ei-vaan-yksinkertaisesti-enää-jaksa-mitään. En mäkään niiden osassa jaksais kuunnella, kun en jaksais itekkään enään valittaa.

Mun maha on järkyttävän kipee. Mullon helvetinmoinen nälkä. Pitää juoda paljonpaljon vettä että saan nukuttua. Teetäkin tekis mieli, mut en viitti mennä enää tekemään kun porukat nukkuu jo. Tänään olen syönyt siis yhden päärynän, samoin eilen.

Funny when you're dead how people start listenin'

47,1kg. Perkele, sehän laskee. Hyvä niin. Silti mä haluaisin nopeampaa muutosta. Vaikka toisaalta ehkä tää vauhti on edes vähän pysyvämpi, niin ettei lauantain raflareissu tuo kaikkea takaisin. Hope not. Koitan kyllä siellä raflassakin valita jonkun ei-niin-rasvapommi-ruoan, mutta kun en vielä tiedä että minne me ollaan menossa syömään niin en voi varautua etukäteen. Toisaalta lauantaina on se boostipäivä, niin ehkä mun ei tarvitsekaan varautua mitenkään erikoisemmin.


Mä haluan jo shoppailemaan. Haluan kaikkia kivoja hameita ja paitoja, sukkahousuja ja neuleita, farkkuja ja alusvaatteita. Laukku ja rahapussikin pitäisi löytää. Ja jotain kivoja koruja, ehkäpä. Uudet kengätkin olis kivat, jotkut missä olisi korkeampi korko kuin nykyisissä. Kuitenkin vaatteet saa olla nyt lauantaina etusijalla. Tosin jos jotkut kivat kengät yms tulee vastaan niin sitten mietin edellistä lausetta uudestaan. En mä silti aio etsimällä etsiä uusia kenkiä. Me tehdään kuitenkin porukoittenkin kanssa varmaankin tämän kuun puolella shoppailureissu, jonka varmaan pyhitän sitten kengille ja laukuille. Nyt mun pitää vaan saada lisää söpöjä tyttömäisiä vaatteita, jotka sopivat kohta loistavasti mun keiju-lookkiin. Hihi. Toisinsanottuna kun mä ostan sellasia tietynlaisia vaatteita, niin mun on myös pakko kutistua jotta ne on nättejä.

Värjäsin tosiaan eilen hiukset. Nyt nää on enemmän mustat kun ruskeat. I like. Perjantaina on kampaaja. Mulla alkaa nyt siis todellinen ulkonäön ehostuskausi. Musta tulee kaunis. Mä kutistun pieneksipieneksipieneksi, ja sen kauneuden viimeistelee täydelliset hiukset ja vaatteet. Naamastakin ehkä tulee kaunis kunhan vaan nää pullaposket saa pois. Luonteestakin tulee kauniimpi. Mä en halua että kukaan pääsee koskettamaan mua, kukaan ei voi enään satuttaa. Tai mä en aio näyttää sitä jos joku satuttaa. Tänä vuonna musta kuoriutuu täysin uusi Betty ; vahvempi kuin ikinä, kauniimpi kuin ikinä.

Why am I doing this to myself?

Mun pitäis painaa tän verran vasta neljän viikon päästä. Mä olen siis tavallaan 4 viikkoa etuajassa painotavoitteen suhteen. Tuo tieto on saanut mut miettimään, että minkä helvetin takia mä kidutan itteäni sairaaladieetillä. Mulla on kokoajan huono olo, tuntuu ettei jalat kanna ja kroppa pettää. Mä en pysty tekemään mitään, pelkkä istuminenkin aiheuttaa kipua. Eikä tää 'projekti' ole vielä edes puolivälissä. Mua kuvottaa ajatuskin siitä keitosta, en mä saa sitä alas, eikä nää tuloksetkaan ole sellasia kun ohjeen kirjottajat lupailivat. Perkele.

Toisaalta mä en myöskään haluaisi olla niin helvetin heikko ja luovuttaa, vaikka porukat sitä multa pyytääkin. Mä haluan teetä, redbullia, pepsi maxia ja kahvia, mulla on ikävä mun turvajuomia ! Pienenpieni puuroannoskin kuulostaa taivaalliselta, tai itseasiassa ihan mikä tahansa paitsi se saatanan kaalikeitto. Ehkä mun ei koskaan olisi pitänyt aloittaa ylipainoisille parhainta dieettiä, mikä kuulemma yleensä tehdään valvotuissa oloissa. En mä uskonut sitä, että sairaaladieetti noiden ohjeiden mukaan tosiaankin olisi näin rankka. Väärin luulin, musta todellakin tuntuu etten kestä enään 4 päivää.

Mä en haluaisi tuottaa pettymystä kenellekkään. En porukoille, M:lle ja S:lle, enkä varsinkaan teille ihanaisimmille lukijoille. Joka tapauksessa just puol minuuttia sitten sovittiin äipän kanssa että voin elää tän loppuviikon niillä samoilla ohjeilla, ilman sitä keittoa. Mä en sitä kurkkuuni vedä. Kaloreitahan jää vähemmän, kun jätän keiton pois ? Nyt siis seuraavat 4 päivää menee lähinnä vihanneksilla ja hedelmillä. Kyllä mä varmaan osan syön myös siitä naudanliha-osuudesta. Mä myös aion juoda noita 'kiellettyjä' juomia.

Pitäkää mua luovuttajana jos haluatte, mutta mä en halua riskeerata omaa kroppaani tätä enempää. Mä laihdun siihen 40kg ilman tätäkin, eikä aikaa kulu kun sen 3kk. Tätä menoa ehkä jopa 2kk. En mä tota 2kk tavoittele kuitenkaan. Maaliskuun lopussa kun painan vähän alle 40kg (39,5kg?) niin olen tyytyväinen. Ei tässä mikään kiire ole. Mulla kuitenkin oli eilen koon 32-34 vaatteet, joten eipä kai suurempia ongelmia pitäis lauantainkaan suhteen olla. Nyt mä menen syömään päärynän ja otan redbullin.

Tonight I wanna cry

 47,6kg. Takaisin alipainossa, ja silti olen lihava. Ja mä olen pettynyt. Tai pikemminkin tunnoton. Ei tuo luku vaa'alla aiheuttanut minkäänlaista iloa tai riemua.  Mä vaan astuin takaisin laminaatille ja odotin että tuo luku katoaa vaa'an näytöltä, vedin yöpuvun takaisin päälle ja lähdin hakemaan kahvia vaikka se onkin kielletty vielä tämän ja seuraavat 4 päivää.


Aiemmin tuo painon laskeminen olisi saanut mut pomppimaan ilosta. Ei enään. Ei enään kun tiedän painaneeni melkein kaksi kuukautta sitten 43kg. Sillon mä olin onnellinen. Sillon mä myös olin JT:n sylissä, ja tunsin itseni kevyeksi joka kerta kun se nosti mut käsivarsiensa varaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei ihme, että se haluaa nyt olla kaveri. Mä olen ehkä säälittävä kun eksyn aina välillä tuijottamaan niitä kuvia koneeltani (siitä samaisesta mun ja M:n synttäriparty-kansiosta) missä olemme JT:n kanssa. Toisessa tuo poika seisoo takanani ja mä nojaan siihen. Sen kädet on mun ympärillä siten, että voimme pitää toisiamme käsistä. Toisessa me taas suutelemme. Kolmannessa se pitää mua kainalossaan ja toisella kädellä näyttää kameramiehelle peukkua. Huvittava näky. M sano että JT näytti sinä iltana maailman onnellisimmalta kundilta. Onkohan se yhtä hajalla kun mäkin ? Epäilen vahvasti, nyt se varmaan onnellinen on.....

Tänään pitäis mennä ostamaan hiusväri ja varata kampaajalle aika leikkaukseen. Tää look on jo niin ylipitkä etten saa laitettua tätä enään mitenkään. Saman mallin mä pidän kuitenkin. Värjäyksen hoidan kotona. Turhaa maksaa siitä kampaajalle kun sama hoituu ihan kotioloissakin. Leikkaus onkin sitten eri juttu, en mä tätä mallia osais ite leikata. Tai osaisin varmaan, mutta parempi ammattilaisen tekemänä.

Syödäkkin pitäis joskus. Vielä en ole siis syönyt mitään. Eilenkään en syönyt sen edellisen postauksen jälkeen vaikka toisin olin suunnitellut. Nukuin koko päivän kun olo oli niin saatanan heikko. Mistäköhän johtuis. Tänään syön varmaan taas yhden annoksen sitä keittoa ja muuten sitten jotain vihanneksia ja hedelmiä. Katsellaan. Verensokerin pitää ylhäällä tuoremehu, jos ruokaa en halua syödä. Hehe, täähän on reilusti terveellisempää kun sairaaladieetin ohjeissa, yeah right. En mä kuitenkaan viikossa tähän kuole, enhän ?

Niin joo, tervetuloa uudet lukijat ♥! (:

Stay strong, fattie

Tasan 48kg. Vielä -100g niin tää tyttö on taas alipainoinen läski. Kyllä se tästä. Eilen en syönyt sitä päärynää, join vain vettä koko loppu illan. Tänään olen syönyt nyt pienen lautasellisen sitä keittoa ja palan kurkkua. Tänään on siis vihreä vihannes-päivä. Päätä särkee ja väsyttää, vaikka heräsin puoltoista tuntia sitten. Ah, ihanaa tää lomailu.

Jotenkin mä nautin itteni kiusaamisesta. Menin alakertaan lämmittämään tuota keittoa ja jäin keittiöön syömään. Porukathan siis teki siinä vieressä itellensä pitsoja. Enkä voi väittää etteikö tekis mieli. Voisin syödä ihan mitä tahansa ruokaa, mutten saa. Mä pysyn vahvana. Mun on pakko mahtua niihin pikkuruisiin vaatteisiin lauantaina, pakko. Ja varsinkin jos me mennään sinne raflaan syömään, niin mä en ainakaan voi lihoa niin paljoa etteikö maaliskuun lopussa olisi lähtenyt se 10kg. Tai no nythän siitä on enään jäljellä 8kg. Parempi näin.

Nyt on pakko mennä ottamaan särkylääke, en kestä tätä kipua. Sitten voisin laittaa jonkun leffan pyörimään jos telkkarista ei tule mitään. Haen puolenlitran lasiin vettä ja koitan saada ruoanhimon pois. Syön vielä illemmalla toisen annoksen keittoa ja varmaankin myös sitä kurkkua. Perkele kun tänään en saisi juodakkaan mitään muuta kuin vettä, mutta appelssiinimehua tekisi mieli. Niin, ja sitä sugarfree redbullia mitä mulle on jääkaapissa pepsi maxin ja ed lemonlightin lisäksi. Kahvikin maistuis, ja kyllä mä pari kuppia teetäkin saisin kumottua kurkkuuni. En vaan tiedä että kuinka haitallisia nuo juomat on tän dieetin kannalta. Eilen mä ainakin join redbullin.

Then tell me how ugly I am, but that you'll always love me

Ensimmäinen annos rasvanpolttokeittoa vedetty kurkusta alas. Tein virheen ja soseutin sen annoksen tehosekottimella. Tuloksena vahvasti oksennusta muistuttava sörsseli, nam. Ohjeiden mukaan voisin syödä vielä yhden hedelmän (päärynä) , mutta kello on yli kuusi. Täytyy nyt katsella että millasia vaikutuksia toi keitto mun kropassani saa, ja että pitääkö mun syödä vielä se päärynä kellonajasta huolimatta. Vettäkin pitäisi juoda vielä about 2,5 litraa.

Aamulla oli niin helvetin moinen hedari ja tuntu kun kropassa ei olis tuntoa. Jalkoja jomotti ja piti vaan makoilla paikoillaan. M ja S nauro heti kun näki mun kuntoni aamulla. Mutsikin kysy että 'onks sulla yhtä huono olo kun miltä sä näytät, saatana ku haudasta noussu' , heti kun mentiin M:n ja S:n kanssa alakertaan. Ne halus aamupalaa, mä otin särkylääkettä ja ananas-tuoremehua. Sitten menikin lähes loppupäivä nukkuessa.

M muuten eilen sano, että sille on tärkeintä se että mulla on kaikki hyvin. Sitä ei kuulemma kiinnosta omat asiansa tai se että miten se itse voi, kunhan vaan mä voin hyvin. Hullu nainen se on, mutta saatanan ihana ♥! Tossa sen oikeesti huomaa että kuka se ihminen on kenen takia jaksaa porskuttaa päivästä toiseen. M on mun elämäni valopilkku, ilman sitä mä en jaksais. Ja niin on S:kin tositosi tärkeä, mutta M kai vielä enemmän. S:n kanssa ollaan alettu erkanemaan toisistamme, nykyään meitä yhdistävä tekijä on lähinnä laihdutus. Joo, S:llä on jonkun asteisia sh-oireita, ja terkkari ilmotti sen ravitsemusterapeutille.

Mullakin on se terkkari sillon 11. päivä, ja heti klo 10:00. Perkele, mitähän siitäkin tulee. Mä sanon vaan että alotin polkemaan kuntopyörällä yms ja jätin herkuttelun sinne edelliseen, lihavampaan, elämään. Uskokoon tai ei, ei ole mun ongelmani. Tai no itseasiassa onhan se, varsinkin jos mäkin joudun jonnekkin kallonkutistajalle. En halua, en halua. No mutta toisaalta, jos mun paino ei putoa hirveitä määriä, niin mähän olen täysin terveellisen typykän muotissa. Normaalipaino, vittusaatana. Tosin normaalipainon alaraja, tositosi lähellä alipainoa. Niin, ainakin eilen oli.

I need you to save me and my twisted mind

Kavereita. Siis ihan oikeesti, kavereita ?! Voi jumalauta. Mä tiesin tän, mä niin tiesin tän. JT oli keskustassa. Pyysin siltä anteeks sitä, että olen niin saatanan vaikea ihminen. Se sano ettei se haittaa, ja että 'ei meidän suhde koskaan onnistuis, mutta frendejä ollaan aina' . Hmm, lohduttavaa. Ehkä se todellakin huomas että olen taas sama Läski-Betty mikä olin ennenkin. Vaikka mä tiesin ettei se enään voi olla kiinnostunut, niin silti se sai mut itkemään äsken 20min vessan lattialla. S:lle ja M:lle sanoin peseväni meikkejä, jepjep, niitäpä juuri.... No tulipahan ainakin asia selväks. Molemmat pääsi aloittamaan vuoden 2011 ilman epäselvyyksiä. Ehkä se löysi jo uuden tyttösen keskustasta, jonkun joka oikeasti on sen arvoinen ? Ainakin se halaili tositosi monia typyjä, mutta toisaalta niinhän kaikki muutkin halaili lähes kaikkia ketä vastaan tulee ilman mitään taka-ajatuksia.....

Tämän vuoden puolella en ole syönyt vielä mitään. SCORE ! Juonut kyllä olen. Tuntuu että darra pukkaa jo valmiiksi, en taida uskaltaa mennä nukkumaan.... Enkä tehnyt tänään (eilen?!) sitä keittoa, joten sekin pitää väsätä vielä huomenna. M ja S jäi molemmat tänne yöksi, ja kumpikin näyttäisi nukkuvan jo. Telkkatasolla on sipsipussi puolillaan. Minähän en siitä ota yhtäkään sipsiä, en varmasti ota. Nyt on pakko mennä nukkumaan, toivottavasti en tukehdu oksennukseen yön aikana, siis jos sellainen meinaa tulla. Vielä en ainakaan ole oksentanut, mutta M tosiaan kakoi vessassa ennenkun nukahti. Loistavaa.

Hyvää uutta vuotta muruset ♥ ! Nyt eikun vain toteuttamaan niitä lupauksia ! Aamupaino oli muuten taas nelosella alkava, jeij. Ja niin joo, mulle sanottiin tänään varmaan kymmenen kertaa jotain että 'voi Betty, sä oot niiiiiin kaunis, rakastan sun hiuksias, ihan tosisaan!'. Hohohoh, biggest lie ever.....