I know the difference between myself and my reflection

Eilinen riparitapaaminen oli yhtä tuskaa. Neljä tuntia kirkossa, en hirveemmin tykänny. Ainoo hyvä puoli oli se, että siellä en voinu sortuu ahmimaan. Tosin meille annettiin siellä banaanit, karjalanpiirakat ja tripit. Mä otin vaan karjalanpiirakan ja tripin, koska oon pienestä asti oksentanu banaanista. Siinä vaiheessa tuntu jo että olisin kussu senkin päivän.

Sitten sen tuskallisen neljän tunnin jälkeen kun päästiin himaan, lähettiin porukoitten kaa niitten kaverin synttäreille. Siellä pystyin skippaan suurimman osan niistä tarjolla olevista sen takia että tän lävistyksen takia en voi syödä niitä maitotuotteita kahteen viikkoon. Kuitenkin siellä oli tiikerikakkua missä oli vaan kermaa, joten ne tuputti sitä mulle niin kauan että otin siitä palasen. Siinä vaiheessa tuli entistä suurempi epäonnistumisen tunne, ja sitäkin tosin lievitti se kun siellä olleet ihmiset hoki sitä kuinka "paljon mä olenkaan laihtunut".

Kun me sitten sieltä kahvikesteiltä päästiin kotiin asti, äitee ilmotti että mulle oli grillattua ruokaa keittiön pöydällä foliossa. Nappasin siitä sitten puolikkaan kanapihvin ja lähin yläkertaan. Illalla tuli sitten syötyä yks sämpylä, ja sekin vaan periaatteessa sen takia ettei porukat epäilis (ne siis söi siinä samalla itekkin iltapalaa kun menin alakertaan) .

Tänään sit alko TET-viikko, ja vietän siis tän viikon tossa meijän vieresessä päiväkodis. Siellä oon siis kuus tuntia päivässä, ja tarkotus ois että syön siellä ollessa yhen piltin. Tänään oon siis tähän mennessä syöny sen piltin siellä, mukillisen vadelmakeittoo kun tulin himaan, ja noin 1,5dl jotain jauheliha-perunalaatikkoo. Illemmalla syön varmaan leivän tai jotain, pitää nyt kattoo et kuin nälkänen oon, tai että sorrunko vai pystynko hillitseen itteni.

Possuilua

Hyi mikä päivä. Oon vaan syöny ja syöny, tai siltä tää on tuntunu näitten parin viimesen melkein ruoattoman päivän jälkeen. Aamulla olin tyytyväinen kun paino oli taas pudonnu, mutta huominen vaa'alle astuminen pelottaa jo nyt.

Aamulla kun heräsin maha oli helvetin kipee nälästä ja silmissä sumeni vähän väliä, mutta olin tyytyväinen. Sitten menin syömään mangopiltin. Sen jälkeen äitee teki ruokaa (makaroonia ja jauhelihaa) , söin sitä noin 2dl. Huomasin että pystyn syömään jo melko normaalisti, eli siis tää lävistys alkaa parantua. Otin karkin. Sen jälkeen sipsiä. Sitten vielä lisää sipsiä, useita kourallisia. Jätin sipsit rauhaan ja tulin omaan huoneeseen hörppimään Pepsi Max:ia. Myöhemmin porukat huus mut kattoon niitten kaa leffaa (2012) , ja faijapuol teki popcorneja. Söin niitäkin. Sitten kun ne loppu, tää yks meni hakeen sen sipsipussin. Vedin niitä taas massuuni muutaman kourallisen. Hyi saatana, olen helvetin pettynyt itteeni, läski ämmä.

Huomenna ois ohjelmassa taas yks riparitapaaminen joka kestää kahesta kuuteen. Eli siis ainakin se neljä tuntia pois ruoan lähettyviltä. Neljä tuntia vähemmän aikaa sortua. Vaikka ajatus niistä kaikista ihmisistä siellä ahdistaa, niin oon ilonen että tollanen päivä on just tän ahmimispäivän jälkeen. Ehkä saan itteni taas kontrolliin, ja pystyn huomenna jopa hallitseen syömiseni.

Ajattelin, että söisin huomenna joko yhen piltin tai kupillisen vadelmakeittoo sit kun oon päässy takas himaan, ja se jäis sit siihen. Toivottavasti onnistun, muuten ilmestyy taas vähän isompia lukuja vaakaan, vittu.

Starving for perfection

Vitunvitunvittu... Mä en enään tiedä että oonko onnistunu vai enkö ole. Lähin eilen sit kaverille yöks, enkä siis saanu tietoon tän päivän aamupainoo, ja nyt sit en uskalla astuu vaa'alle. Pelottaa mitä ne luvut huomenna on, vaikka kaiken järjen mukaan mun ois pitäny laihtuu.

Niitä eilisen syömisiäkään en siis päässy kirjottaan, mutta nyt on ilmeisesti sopiva kohta ilmottaa että sen loppupäivän syömiset oli kaks pilttiä (aprikoosi ja aurinkoinen) . Ja vettä tuli sit hörpittyä siinä pitkin iltaa.

Tänään on sit menny ehkä astetta huonommin eiliseen verrattuna, vaikka maha huutaakin ruokaa aivan koko ajan. Oon siis syönyt noin 1,5dl jauhelihakeiton lientä ja niitä porkkanoita yms. Siihenkin tosin meni yhtä kauan kun porukat söi kokonaisen lautasellisen, iha vaan tän lävistyksen takia. Kahviakin on tullu hörpittyy kaks kuppia, ja sen lisäks kivennäisvettä ja Pepsi Max:ia.. Niin ja vettä. Tänään en ajatellu syödä enään mitään, jos sorrun niin korkeintaan yks piltti, ja sitten Coca-Cola Zeroo on tulossa kaupasta, joten sitä varmaan litkin.

Jos mä pystyisin syömään normaalisti ilman sitä kipua aina kun jotain osuu tähän koruun, olisin varmasti sortunu kaikkeen siihen suklaaseen, pullaan, karkkiin ja kaikkeen muuhun shittiin mitä tuolta keittiöstä löytyy. Lisää syitä siihen miks mä tykkään lävistyksistä.

Sometimes I feel like I'm not that strong

Eilen en yksinkertasesti jaksanu kirjottaa, nukuin melkein koko sen ajan kun olin kotona. Syömiset jäi kahteen ja puoleen mukilliseen Valion Vadelmakeittoa ja sen lisäksi Kuningatar pilttiin. Join mä sitten ton lisäks törkeen määrän vettä, mutta siihen se sit jäikin. Siinä piltissä muuten huomasin, että senkin syöminen sattuu lusikan takia, vittu.

Tänäänkin syömiset on menny melko mahtavasti tän lävistyksen takia, koska en siis vieläkään pysty edes puhuun kunnolla, saati sitten syömään. Tähän mennessä oon syönyt kaverin leivästä vaan semmosen noin 2cm pitkän palasen, joka siis ei ollut edes mitenkään leveä, ja siihenkin meni noin 10min että sain sen kokonaan alas, ihan vaan siis sen takia että piti repiä se niin pieniks palasiks ettei tarvi pureskella tai mitään (eli siis heittää vaan suuhun ja nielasta, cool) . Vettäkin oon juonu, ja kaks kuppii kahvia.. Tyytyväinen siis olen. (:

Olin äsken alakerrassa juomassa just tota kahvia. Siellä oli sit mun ukki jonka näin viimeks joku kuukaus sit. Se sano siinä sit että :"Näänkö mä harhoja, vai ootko sä laihtunu? En meinannu tunnistaa sua, sähän oot nyt tosi laiha." , tottakai siinä alko sit hymyilyttään kun on multa kuitenkin se reilu 4kg lähteny alle kuukaudessa, mutta turhauttavaa silti kun oon edelleen tällänen plussapallo. On mulla muodot muumien, daa dirlan dirlan daa..

Samalla se sit oli melko järkyttyny kun äitee käski minu näyttää tätä lävistystä, ja kerroin siinä samalla siitä että tehtiin porukoitten kaa sopimus että kun lähtee kuus kiloo, niin saan tän (mulla kun ei siis vielä se ikä riitä tälläseen ilman vanhempien lupaa) . Tottakai se alko sitten kauhisteleen sitä, miten mun äitee pystyy tekeen tollasen sopimuksen "normaalikokosen tytön kanssa", hmph. Porukat sit siinä kyllä myönsi sen, että ne ei uskonu mun onnistuvan. En mä siinä sit enään viittiny sanoo että multa on lähteny taas kilo lisää.

No mutta mä lähen tonne ulos chillaileen porukoitten ja noitten isovanhempien kaa (mummikin siis tuli äsken). Mahdollisesti kirjottelen vielä illemmalla syömisistä, mutta en oo varma. (:

"Ootko sä kuullut sen, kuinka hiljainen on ääni suurten haaveiden?"

Nyt sit viimein sain hommattua sen asian mistä aiemmin vaan haaveilin. Pakko sanoo että kyllä sattu, mutta se nyt oli odotettavissakin. S tuli mukaan (saatiin siis sovittua se riita) , ja puristin sen kättä siinä sen kokoajan. Nopeesti se meni ohi, mut sit vähän sen jälkeen silmissä sumeni ja alko pyörryttään. Kaippa mä sen verran voin paljastaa, että kyseessä on siis lävistys. (:

Syömiset onneks menee todennäkösesti hyvin, koska tän uuden lävistyksen takia en siis voi syödä mitään ainakaan kahteen päivään. Tosin huomenna saattaa mennä piltti tai mansikkakeitto, mutta niissäkään ei niin paljoa kaloreita oo että ei sinänsä haittais vaikka niitä söisinkin.

Tänään oon syöny vaan köksän tunnilla noin ½dl riisiä ja toisen ½dl kastiketta (possua, paprikaa, kaalia ja muita vihanneksia) . Ja noitten lisäks jälkkärinä tehtiin joku marjapiirakka, josta otin pienen palan. Enään kun en voi syödä mitään, niin loppupäivä menee toivottavasti hyvin, koska en todellakaan halua tästä enään kipeämpää. Teetä varmaan tuun hörppimään useempia kuppeja, mutta ruokaa tuskin laitan kurkusta alas.

No mut kattellaan jos jaksan tulla viel illemmal kirjottelee, nyt pitää mennä lepäilee ku väsyttää aivan helvetisti (nukuin viimeyönä sellaset 3 tuntia, ai mitennii jännitti tän päivänen?).

You can't be small if you eat it all

Ah, mahtava päivä. Hyvä fiilis kaikinpuolin. Tätä mä oon kaivannu, kerrankin hyviä uutisia. Vaaka siis näytti aamulla sitä lukua, mikä oli aiemmin mun tavoite. Huomenna siis on aika varattu siihen tiettyyn mestaan, missä hommaan sen asian mistä oon haaveillu jo pitkään, jeee! Teki mieli hypätä kattoon kun näin sen luvun vaa'assa, vaikka edelleen oonkin se sama läskipallo, sitä en kiellä.

Niin joo se eilinen.. Mentiin siis sinne mummille. Heti kun astuin ovesta sisälle niin se päätti mainita että "miten sä oot laihtunu noin paljon?" , vaikka näin sen pari päivää sitä ennen eikä se sanonu mitään. Aloin heti epäileen että äitee tietäis tästä jotain, ja yrittää saada mua lopettaan keinolla millä hyvänsä, tässä tapauksessa siis sillä että se käskee ihmisten sanoa mulle kuinka oon laihtunu, vittusaatana. Eilen söin siis sitä ruokaa mitä siellä oli (eli siis kanaa, uunivihanneksia yms) , jäätelöö ja niitä perkeleen pikkusia suklaamunia aivan liikaa(!!) , ja ton lisäks hörpin mehua, kahvia ja coca-cola zeroo.

Tänään on menny vähän paremmin, enkä siis oo syöny vielä mitään. Kahvia oon kyllä juonu, mutta kuitenkin... Nyt ei kyllä oo ees nälkä, mutta pitää varmaan syödä 1dl puuroo tai jotain, ettei porukat tosiaan ala epäileen mitään. Ja kuitenkin kun tänään on viimeinen päivä kahteen viikkoon kun voin syödä maitotuotteita tai "kunnon ruokaa" (johtuen siis siitä huomisesta hankinnasta) , niin ihan senkin takia pitää varmaan syödä sitä puuroo tai jotai. Pitää vielä selvittää että mitä mun ruokavalio tulee sisältään nää seuraavat viikot; ei maitotuotteita, vähän kaloreita...


//Tässä nyt vähän näköjään kusee nää tekstien koot, enkä saa laitettua niitä oikein vaikka oon jo pitempään koittanu säätää tän kaa. Koittakaa tajuta kirjainkoon vaihtumisesta huolimatta. (:

"These secrets are walls that keep us alone"

Pakko tulla jo nyt postaan kun tuli sen verran hyvä fiilis tossa äsken. Kävin siis vaa'alla. Painosta oli pudonnu 700 grammaa eilisestä. Menin sit kirjaan sen ylös tohon vihkoon missä mulla on kaikki tavotteet ja aamupainot yms. Tajusin siinä samalla että multa puuttuu enään 1kg siitä että saan hommattua itelleni sen kivan jutun (jota en edelleenkään täällä uskalla sanoa, koska muuten voisin paljastua liian helposti) , ja sillon aiemmin kuvittelin että en koskaan pääsis edes tähän painoon mikä oon nyt, saati sitten siihen alkuperäiseen tavoitepainoon.

Sillon kun olin painavimmillani, kuvittelin että tää paino olis aivan täydellinen ja tähän olisin tyytyväinen, mut oon edelleen se sama läskipallero kun sillonkin. Tavoitteet on nyt sit vaan laskenu ja laskenu, ja ne mä aion saavuttaa. Enään mä en saa sortua.

Mutta kuitenkin, syömisistä.. Eilen en siis enään syöny mitään. Maha kurni ja oli helvetinmoinen nälkä, silmissä sumeni kun nousi ylös tuolilta ja olo oli muutenkin heikko. Tänään tuskin onnistuu noin hyvin kun eilen, koska äitee ilmotti että me mennään mummille syömään. Mummi tuputtaa mulle aina kaikkee suklaata yms kun oon siellä, eiks se nää että mun ei todellakaan pitäis syödä mitään herkkuja?

Vähän pelottaa että miten tää päivä ton takia menee, koska mulla se on silleen että jos syön vähän niin syön liikaa. Ja mitä aiemmin syön, sitä enemmän tulee syötyä myöhemmin.

Joskus mä kasvan pienemmäksi, katoan sokkeloon

Tää päivä on menny melko hyvin, nyt taas tuntuu et voisin jopa onnistua. Syöny oon yhen kinderin(!) ja noin 1dl puuroo. Juonu oon kahvia ja coca-cola zeroo. Ja kello on jo ton verran, joten tuskin syön enään mitään, ja jos syön niin se jää ananakseen ja raejuustoon.

Oli ihan törkee voittajafiilis kun tossa päivällä faijapuol soitti ja kysy että otanko ruokaa mäkkäristä, kun ne meni hakeen itelleen, ja sanoin heti että en. Kysy se sitten että enkö ottais ees salaattia, niin siihenkin tuli suoraan kieltävä vastaus. Hihi, olin helvetin tyytyväinen itteeni kun se puhelu loppu, vaikkei toi mikään kovin suuri juttu ollutkaan. (----:

Tänkin päivän oon taas vaan jumittanu himassa tekemättä mitään, ja kyl se vähä vituttaa kun en jaksa enää tehä mitään tai mennä minnekkään. Kävin vaa'allakin. Paino oli täysin sama kun viikko sitten samaan aikaan, vaikka aiemmin tällä viikolla se oli noussu _todella_ paljon, joten positiivinen uutinen oli. Huomenna ne luvut on toivottavasti vielä pienempiä koska tää syömismäärä on pienempi kun eilen, ja eilenkään en liikkunu suunnilleen yhtään.

Mustaa kahvia, murskattuja haaveita

Taas ollu taukoo kirjottamisessa. Syy siihen on yksinkertaisesti häpeä. Oon menettäny kontrollin tähän kaikkeen ihan kokonaan. Mä vaan syön ja syön, syön taas vähän lisää, lihonlihonlihonlihon. Tuntuu ettei tää kierre lopu koskaan. Nytkin on keittiön kaapit täynnä kaikkee paskaa; sipsiä, karkkia, suklaamunia, popcorneja... Tänään oon syöny karkkia(!!!), lämmin kuppi lunch-aterian, kahvia ja coca-cola zeroo. Näillä mennään loppuilta. Huomenna koitan tsemppaa itteni olee syömättä, vaikka sit seisomalla alusvaatteilla peilin eessä koko vitun päivän jos en muuta keksi.

Lisäks oon onnistunu riitautuun yhen mulle tärkeimmän ihmisen kanssa, enkä todellakaan tiedä miten kestän jos ei nyt saada sovittua. Oon tienny jo pitempään, et kaikki ei oo meijän välil ok, mut kuvittelin että päästäis tän ohi ilman suurempia riitoja. Tästäkin voin syyttää vaan itteeni, oon helvetin paska ämmä. Kaksnaamanen ja kiero, täys kusipää. En ymmärrä miten se on kestäny mua nää viimeset neljä(!) vuotta, ite olisin jo juossu karkuun jos oisin sen tilanteessa. Tää henkilö on siis S, josta oon aiemminkin tänne kirjottanu.

Niin joo, oon siis ollu tässä melkein tän koko viikon kipeenä että liikuntakin on jääny minimaalisen pieneks määräks (eli siis olemattomaks, jos totta puhutaan). Koulussa siis olin yhen kokonaisen päivän ja toisena päivänä yhen tunnin, joten sielläkään en tosiaan liikkunu. Ja tää viikko on ollu just se kun oon syöny enemmän kun pariin kuukauteen. En ymmärrä miten annoin itteni nyt kusta tän. Motivaatio hävis samaa vauhtii kun vaaka näytti suurempia lukuja, vittu.

Itkettää, ahdistaa, oksettaa, ällöttää, väsyttää. Vois tosiaan lähtee kohta nukkumaan, että säästyisin siltä helvetilliseltä itkukohtaukselta joka tekee kovaa vauhtia tuloaan. Onneks on nyt tää vähän pidempi viikonloppu pääsiäisen takia niin voi ottaa ihan rennosti ja makoilla sängys niin pitkään kun haluaa, eikä tarvii vaihtaa aamusin vaatteita jos ei huvita.

No mut joo, vitut tästä, meitsi lähtee koittaa jos vaik sais nukuttua. Tai sit mä vaan luen Mötley Crüen kirjaa siihen asti et nukahdan se kirja kädessä, kattellaan.