So change your mind and say you're mine

Tänään en mennyt kouluun. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Äiti lupasi kuitata poissaoloni jos imuroin koko kämpän. Se kävi mulle vallan mainiosti, ja päätin imuroida jo aamupäivästä. M, S, SL ja O kyselivät missä olen, vastailin vaan että poden huonoa oloa kotona. Eipä meillä tänään mitään kummallista koulussa olisikaan ollut: 3h luokanvalvojan tunteja (siitä äikänmaikasta tuli meidän luokanvalvoja) joilla oli leffan katsomista, yksi tunti liikuntaa sekä yksi tunti enkkua, jossa pitää tehdä elokuvaesitelmää, mikä on mulla jo lähes valmis. En siis periaatteessa jäänyt mistään aineesta jälkeen tai mitään, ja sainpahan ainakin olla yksin kotona.

Tänään olen myös syönyt liikaa. Tai en mä tiedä, mulle se on liikaa. Lisäksi tänään tuli postissa se kutsukirje psykiatriselle poliklinikalle. Syömiset ja tuo kirje aiheutti tietynlaisen ahdistustilan (kas kummaa, taas vaihteeksi) , jonka takia löysin itseni polvistuneena Posliinikuningattaren juurelta. Sinne meni kurkunpalasia, mysliä ja rasvatonta jogurttia. Nyt sattuu kurkkuun ja kädessä näkyy kulmahampaiden jäljet, mutta loppupeleissä parempi näin.

Vaa'alla kävin eilen. Siinä näkyi taas niin tähtitieteellisiä numeroita että ällöttää oikein. En edes osannut odottaa niin paljoa. Siinä sen taas näki, että kun yrittää syödä kuin 'normaalit' ihmiset niin kiloja vaan kertyy. Parempi vaan hoitaa asiat omalla tavalla, niin tuntee olonsa edes jotenkin kelvolliseksi. Aion pudottaa ainakin 5kg ennen sitä aikaa polille. Se on 31.3. , joten kyllä mä pystyn. Tähtään siihen, että kilo lähtisi viikossa. Helppo homma, pystyin mä siihen aiemminkin, joten miksi en pystyisi nyt. Sen jälkeen on suunta vain alaspäin. Enkä mä halua mitään armottomia mättökohtauksia tässä välissä, kiitos.

Sain suostuteltua porukat tuomaan mulle pepsi maxia kaupasta. Pah, ja piti muka olla totaalinen vierotus siitäkin litkusta. Mutta joo, olen tyytyväinen heti kun saan sen pullon käteeni. Zumbat pitäisi vielä tehdä tänään. Ehkä mä siirrän sitä vielä parilla tunnilla ja keräilen tässä nyt motivaatiota. Kyllä mä sen tänään vielä teen, vaikka sitten kolmelta yöllä. Tästä mä en luista. Eilen en nimittäin kyennyt, koska olin hierojalla koko selän hieronnassa. Illalla kun aloitin zumban niin ehdin tehdä joku 5min sitä sarjaa. Sitten naksahti alaselässä ja pahasti. Pelkkä seisominen sattui niin saatanasti, ettei niistä liikkeistä tullut yhtään mitään. Onneksi sentään lihaskunnon ehdin tekemään ennen sitä. Tänään teen täydellä teholla, jotta edes osa eilisen vahingoista tulisi korjatuiksi.

Betty behind the scenes

Kesä 2009

Syksy 2010

Kesä 2010

 Jep. Tossa näkyy nyt pari kuvaa Bettystä oikeassa elämässä. Tiedän, olin lihava tuolloin. Ja pian myös te huomaatte että olen sitä edelleen. Päätinpä nyt uskaltautua laittamaan noita omakuvia, jopa sillä riskillä että henkilöllisyyteni paljastuu. Mikäli tätä joku mut tunteva henkilö tulee lukemaan ja tunnistaa meikäläisen, niin olisin kiitollinen jos saisin siitä ilmoituksen. Eikä pliis mitään levittelyjä koulun käytävillä tms, niin kaikki pysyy tyytyväisinä.

Seuraavien kuvien katsominen on täysin omalla vastuulla. Mutta ne jotka siihen uskaltautuvat, niin toivottavasti ette ole kovin järkyttyneitä. Tiedän että on vielä kiloja pudotetettavana, enkä todellakaan lisää näitä kuvia sillä, että olisin tyytyväinen itseeni. Päinvastoin, saan lisää motivaatiota, koska haluan laittaa myöhemmin kuvia joissa olen pieni ja kaunis, ihana keijukainen.

Talvi 2010

Kevät 2011

Talvi 2010

Keskimmäisessä kuvassa olen siis pienimmilläni. Tuolloin oli ne mun ja M:n synttärikekkerit. Se oli siis myös sitä aikaa, kun JT huoli mut. Hehe. Tuo kevään kuva on otettu silloin kaks viikkoa sitten, kun keskusteltiin N:n kanssa henkeviä. Mitään uudempaa sellaista kuvaa, missä kroppa näkyy, en ole jaksanut napsia tuon jälkeen, mutta enköhän mä lähes samoissa mitoissa ole kun tuossa viimeisimmässä kuvassa. Vaa'alle en ole uskaltautunut sen terkkarireissun jälkeen, ja silloin päällä oli farkut yms. Huomenna voisin harkita, ehkä...

Nyt on siis käännetty puhdas paperi, ja uusi aloitus on näinä kahtena päivänä lähtenyt hyvin käyntiin. Oon myös innostunut uudestaan zumbasta, joka joskus muinoin meille kotiin ostettiin. Lihaskunnon olen tehnyt päivittäin jo sen kuukauden ajan. Nyt olen kyllä ajatellut että lisäisin siihen niitä asioita, että tulis ihan kunnon rääkkäystä. Jonain päivänä musta tulee kaunis, aivan varmasti tulee.

Se terkkarikäynti meni hyvin. Eikä siellä sitten mennytkään sitä koko tuntia, joten kuulin suurimman osan ystävänpäiväradiosta. Vaikka ei me kyllä sitä edes kovin tarkkaan kuunneltu, kun suunnilteltiin mökin vuokraamista. Tultiin siihen tulokseen, että sellainen vuokrataan S:n ja JT:n synttäreitten aikoihin huhtikuussa. Saa nyt nähdä että mitä siitäkin tulee, vai tuleeko yhtään mitään.

Tiistain koululääkärillä käynti ei sitten mennytkään ihan putkeen. Siellä oli siis terkkari, koululääkäri, minä ja äiti. Jep, äippäkin tuli mukaan, koska lääkärin mielestä se olisi tarpeellista. Se teki mulle jonkun perustarkastuksen ja kyseli kysymyksiä. En mä jaksanut kovin paljoa valehdella, jätin vaan joitain asioita kertomatta. Verenpaine ja pulssi normaalia alhaisempi, ja elimistö ei kuulemma toimi niinkuin pitäisi. Ens viikon torstaina on aika verikokeisiin ja sydänfilmiin, jotta saadaan selville kuinka huonossa kunnossa mun kroppani oikeesti on. Kai mä nyt saatana ite huomaisin jotain, jos mun sydän olis vaarassa pettää. Eikä se nyt voi olla kovin vaarallista että ensin pulssi on 66 ja pari viikkoa myöhemmin tasan 50, eihän ? Kuulemma nuo torstain testit ovat oleellisin osa 'anoreksia-kokeita'. Joo, bullshit, ei mulla mitään anoreksiaa ole. Kai sen nyt kaikki voi kertoa ilman mitään erikoisempia testauksia !

Lisäks se lääkäri kirjotteli mulle vitamiinitabletteihin sun muihin reseptejä. Eikä tossa mitään, kyllä mä ihan tyytyväinen olen siitä että sain uudet särkylääkkeet, eikä vitamiineistakaan varmaan mitään haittaa ole. Eniten mua vituttaa se, että nuorten poliklinikalta tulee mulle postissa kutsu. Ekalle kerralle tulee vanhemmat mukaan, ja siellä on ravitsemusterapeutti sekä normi-terapeutti. Mä en todellakaan tiedä mitä siellä tapahtuu, koska kaikki mitä se lääkäri sano meni vähän ohi. Täytyy siis vaan odottaa sitä kutsua.

Musta tuntuu että olen menettänyt kontrollin jokaista asiaa kohtaan. Kaikki alkaa hajoon palasiks, enkä tiedä miten saisin tän pysähtymään. Mua ei jaksa enään edes kiinnostaa mitä tapahtuu. Mä en jaksa stressata edes tuota polille menemistä. Päivät kuluu ja mitään ei tapahdu. Oon kun jossain horroksessa, enkä tajua mistään mitään. Elän vaan. Oon väsynyt ja vittumainen, enkä välttämättä itse edes tiedosta sitä. Onneks kohta on loma, niin voin vaan ryönätä kotona ja olla tekemättä mitään konkreettista. Zumbaan, luen kirjoja ja teen enkun elokuvaesitelmää. Niin joo, käyn myös siellä kokeissa.

Perjantaina mennään JN:n kanssa ostamaan 3pvä liput provinssiin. Kesäkesäkesä, tule jo ♥! Ihanaa kun on vihdoin jotain mitä odottaa kesältä ! Tai no niin, saa nyt nähdä miten käy. Mulla ei kuulemma ole mitään asiaa Seinäjoelle kaksin JN:n kanssa, jos en saa itseäni sitä ennen kuntoon. Mä en todellakaan anna äipän pilata totakin reissua. Mä olen ihan kunnossa, tai ainakin niin kunnossa että provinssiin pääsen. Ja kun liput on ostettu, niin reissu on jo lähes pakollinen. Muuten menis JN:nkin provinssit pilalle, eikä äiti voi sitä tehdä. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Divine Infekt antoi Stylish Blogger Award-palkinnon. Kiitos tästä ♥! Tarkoituksena on siis kertoa 7 asiaa itsestään ja laittaa sitten palkinto eteenpäin 15 muulle henkilölle. En kuitenkaan osaa päättää ketään tiettyjä henkilöitä, joten luovutan kyseisen palkinnon kaikille niille lukijoille, jotka eivät vielä tätä ole tehneet. (: Tietenkin joku muukin tänne eksyvä voi ottaa palkinnon vastaan, mikäli niin tahtoo.

1. Mulla on paljon 'pakkomielteitä' ja kaiken pitää aina olla tietyssä järjestyksessä. Mua alkaa ärsyttään, jos joku ei oo niinkun pitää. Astiakaapissa laseilla ja mukeilla on tietty järjestys, jossa niiden pitää olla aina. Lautastenkin pitää olla jokatoinen musta ja jokatoinen valkonen. Hajuvedet on tietyssä järjestyksessä pöydällä, ja meikkipussissa ja penaalissa on oma järjestys.

2. Oon mielettömän vainoharhanen ja heikkohermonen ihminen. Kyttään lähes kokoajan ympärilleni ja päässä saattaa kilahtaa pienimmänkin vastoinkäymisen ansiosta. Jos joku ihminen ei tajua jotain yksinkertaista asiaa, vaan se pitää selittää moneen kertaan, niin saatan ärsyyntyä niin paljon että raivoan naama punaisena. Siis mikäli se olen minä, kenen se asia pitää selittää, ei siinä muuten mitään ongelmaa olisi. 

3. Oon tosi epäsosiaalinen ja ujo, enkä osaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Kännissä oon kun täysin eri ihminen, eikä tuntemattomien halailukaan tuota minkäänlaisia ongelmia. Tarviin aina sen muutaman tasottavan, ennenkun pääsen taas ulos kuorestani. Pelottavaa, että juoppo-narkomaanin tytär tarvitsee alkoholia jotta on oma itsensä ja pystyy keskustelemaan puolituttujen ihmisten kanssa.

4. Rakastan kaikkea söpöä ! Tohon söpöön siis lukeutuu kaikki pehmoleluja, drinkkilaseja, hajuvesiä, pullonavaajia ja kaikkia tollasia myöten. Mikä tahansa asia voi olla jollain tapaa söpö, jos se vaan on oikealla tavalla tehty. Tää ei siis tarkota että haluaisin asua jossain vaaleanpunaisessa prinsessalinnassa, joka on täynnä ilmapalloja ja vaaleanpunaisia tavaroita, ei todellakaan.

5. Tykkään laittaa hiuksia ja meikata. On ihanaa kun voi käyttää itseensä aikaa, ja sen vaivan näkee positiivisesti katsoessaan peiliin. Hiuksista on ihana väsätä kaikkia eri kampauksia ja saada täysin erilainen look kutakin päivää kohti. Kun on jotkut juhlat tiedossa, niin suunnittelen hiukset ja meikin etukäteen suht tarkasti. Saatan myös laittaa valmiiksi meikkisuditkin, että varmasti onnistun tekemään hyvän silmämeikin. Saisin heittämällä 3h kulumaan meikkaukseen, ja hiuksiin menisi helposti parikin tuntia.

6. Rakastan musiikkia ja laulamista ! Lauluopettaja edelleen hakusessa, eikä vieläkään tunnu tärppäävän. Ehkä vielä joku kaunis päivä sekin löytyy. Karaokea laulaessa voi olla varma, että mikki löytyy useaan otteeseen mun kädestäni, varsinkin jos mukana on alkoholia. Kyllä mä mikistä voin luopuakin kun joku toinen haluaa laulaa, mutta yleensä mua pyydetään laulamaan jotain biisiä jonkun kanssa. Don't know why, mutta enpä oo vielä moneen kertaan vastaan pistänyt.

7. Mulla ei ole mitään ideaa siitä, mikä musta tulee isona. Mä en tiedä mitä elämältäni haluan. Lukioon mä nyt haen, kun ei mulla mitään alaa amitsussa ole. Opon mukaan mulla on myös lähes 99% varmat tsäänssit päästä vähintään yhteishaussa kakkosvaihtoehtona olevaan lukioon, koska mun keskiarvon pitäisi riittää sinne jo nyt. Ykkösvaihtoehtona olevassa lukiossa on vähän korkeempi keskiarvo, mutta mikäli saan vielä numeroita nostettua niin sinnekkin voisi olla mahdollista päästä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Nyt mä menen lukemaan kokeisiin ja teen päivän zumbat. Loppuhuipennukseksi saatte nähdä Bettyn naamakuvan joka on otettu eilen, kun pitihän sitä toissapäivänä laitettua permistä vähän facebookissa esitellä. Älkää järkyttykö. Postailen varmaankin huomenna, varsinkin jos sinne vaa'alle uskaltaudun. Stay strong muruset, olette kauniita ♥! Niin ja tosiaan, jonkunmoinen kommentti piristäis kummasti, olis se sitten positiivista tai negatiivista niin samapa tuo. (:

Betty kiittää ja kumartaa.

Sorry

 Huomenna tulee tylsempääkin tylsempi 'juhlapostaus', joka ei paljoa poikkea normaalista. Nyt olen liian väsynyt tekemään mitään. Ja tämän postaustauon takia huomisesta postauksesta tulee pitkä. Ainakin mulla on paljon asioita kerrottavana, kunhan vaan saan ne huomenna pääni sisältä kirjaimiksi näytölle.

Fresh start, once again

Ei tästä tuu näin yhtään mitään. Ei onnistu. Vituiks meni tääkin viikonloppu. Olen lihonut, ja huomenna terkkarilla pitäisi mennä vaa'alle. En mä halua tietää sitä lukua. En varsinkaan kun olen niin turvoksissa kaiken hiilarimätön takia. Ei kiva ollenkaan.

Senpä takia mä nyt ajattelin tehdä kokonaan uuden alotuksen sillon kun tää blogikin täyttää vuoden. Sitten saan myös hyvin selville sen, että missä ajassa saan painoa putoamaan minkäkin verran. Alan myös kirjottamaan joka päivä painoni ylös siihen mun ylisöpöön Helinä-Keiju vihkoseen, joka on jäänyt vähän unholaan.

Alan syömään taas wokkivihanneksia ja raejuustoa. Alan myös taas punnitsemaan kaiken missä on ilmotettu kalorimäärät 100g kohden, ja merkitsen kalorit ylös. Aloitan myös totaalisen herkkulakon alusta, koska sekin on nyt kussut ja pahasti. Siihen tulee nyt siis taas kaikki suolatikkuja ja roskaruokia myöten. Tosin funlightista tehtyä mehujäätä mä voin ottaa, koska sehän on periaatteessa sama kun joisin sitä. Mitään muita mehujahan mä en oikeestaan juokkaan, paitsi joskus harvoin tuoremehua.

Perjantaina oli kivaa. Ei menty N:lle, kun sen mutsi lähtikin vasta lauantaina himasta. Oltiin meillä. Minä, S, M, JL ja N. Illemmalla tuli sitten pari kundiakin tänne. Meitä oli loppujenlopuksi yhdeksän. Laulettiin karaokee, pelattiin juomapeliä ja muuten vaan hengattiin. Viina virtas ja tupakka palo. Aamulla oli kyllä sen tuntunen päänsärkykin, että ties kyllä ettei pelkkää vettä tullut juotua. Kuvamateriaali todistaa myös paljon.

Käytiin N:n kanssa henkeviä keskusteluja mun huoneeni lattialla. Ollaan siis tunnettu 4lk:sta asti, ja oltiin joskus parhaita kavereita. Sitten tuli riitoja, eikä meistä koskaan enää tullut niin läheisiä. Mutta kuitenkin. N kysy että onko mulla vielä tunteita JT:tä kohtaan. Mun ei tarvinnut sanoa mitään, ennenkun N sano näkevänsä sen musta. Se sano näkevänsä sen siitä, miten mä katon JT:tä ja miten mä käyttäydyn kun se on samassa tilassa. Vaivaantuneesti, jep.

N kysy että mikä mua siinä mun ja JT:n jutussa pelotti. En mä osannut selittää, kun en itsekkään tarkalleen tiedä. Kyllä me molemmat pohdittiin sitä, että johtuiskohan se mun isästä. N sano myös, että voin kertoo sille ihan mitä tahansa. Se sano että mä voin luottaa siihen edelleen, kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Se sano olevansa huolissaan musta. Se on kuulemma itkenytkin mun takia, koska huoli on niin suuri. Se kuulemma huomas ettei kaikki ole hyvin heti kun aloin laihtumaan. Omituista. En mä koskaan tajunnut että N tajuaa. En mä pysty vieläkään ymmärtämään sitä, miten kukaan on huomannut. Mullahan on kaikki ihan hyvin, kaikilla on pieniä huolia....

Kyllä mä olisin halunnut kertoa N:lle kaiken. Mä haluaisin uskoa sitä, kun se sanoo että voin luottaa siihen. Totta helvetissä mä haluaisin ! Mä en vaan uskalla. En mä haluaisi pitää kaikkea sisälläni, koska mua pelottaa että tuun oikeesti hulluks omien ajatuksieni kanssa. Mä haluaisin jonkun jolle kertoa aina kaikki mieltä painavat asiat. Joo, onhan mulla M, mutta sillekkin voisin puhua enemmän. Se kertoo mulle aina, kuinka tärkee mä sille olen. Se kyselee miten terkkarilla on mennyt, ja mistä mä sen kanssa puhuin. Mä kerron osan totuudesta, mutta osan jätän kertomatta. Mua hävettää kertoa joitain niitä asioita, koska mua pelottaa että mut tuomitaan. Mua pelottaa, että mut hylätään jos kerron kaiken.

Huomenna ystävänpäivä. Tukioppilaat on järjestänyt ystävänpäivä-radion. Se on just sillä tunnilla kun mä olen terkkarilla. Vituttaa. Vaikka tuskin siellä mulle mitään oliskaan, ei mulle niitä ystävänpäivätoivotuksia sinne aulassa olevaan laatikkoon ole laitettu. En usko ainakaan. Kyllä mä silti haluaisin olla kuulemassa niitä, kun siinä ohjelmassa on muutakin kun toivotuksien lukemista. Toivottavasti siellä terkkarilla ei mene koko tuntia. Voisin kyllä sano sille että haluaisin tunnille, jos se vaikka sitten kirjottais mulle uuden ajan jos on tarvetta. En halua istua siellä huomenna koko tuntia, varsinkaan kun se on just se klo 12-13 välinen tunti.

Huomenna aamusta fysiikan kaksoistunti. Eka tunti saadaan lukea, toisella on koe. Vituiks menee varmaankin. Ei fysiikka ole mun juttu, en vaan ymmärrä sitä. Nyt väsyttää, taidan lähteä nukkumaan. Laittakaa vaan rohkeesti niitä ehdotuksia siitä juhlapostauksesta. Pitää nyt vielä miettiä että uskallanko laittaa sitä kuvaa. Stay strong, beauties ♥ !

Tuu tänne mun kainaloon, vaik kusipäähä mä sulle aina oon

Anteeksi kun en ole postaillut. Ei ole ollut voimia eikä aikaa. Tai en mä tiedä, en oo osannut muotoilla ajatuksiani sanoiks. En tiedä osaanko vieläkään, mutta mitä pidemmälle mä tätä venytän niin sitä vaikeampaa se on.

Tiistaina olin terkkarilla. En suostunut menemään vaa'alle, koska tunsin oloni aivan liian painavaksi. En ole uskaltanut mennä vieläkään, mutta yritän kerätä rohkeutta huomen aamuna. Jotenkin mä tiedän että olen lihonut, enkä halua tietää että kuinka paljon. Kerroin sille naikkoselle myös mun ahdistuskohtauksista, joita on ollut viimepäivinä helvetin paljon. En tiedä mistä nämäkin taas johtuvat, mutta meinaan purskahtaa itkuun kesken tunnin, jos en vaikka ymmärrä matikassa jotain laskua. Iltasin en saa unta kun ahistaa, ja aamusin en halua herätä kun ahistus jatkuu. Tuskastuttavaa, ja niin saatanan hankalaa.

Maanantaina menen uudestaan normiterkkarille. Se haluaa tietää mitä mulle kuuluu, ja sitten että onko ahdistus lieventynyt. Sillon se ottaa myös varmaankin mun painon, en tiedä. Lisäks sillä oli kai vielä jotain muutakin, mutten vaan nyt kykene muistamaan että mitä. Tiistaina on koululääkäri, joka ottaa kuulemma jotain niitä labratestejä yms. Se myös ottaa selville että tarvitsenko mä jotain 'jatkohoitoa' keskussairaalalla. Vittusaatana. Ei mua siis muuten haittaa, mutten halua että kukaan alkaa lihottamaan mua. Mä haluan tulla pienemmäksi ja kauniimmaksi.

Huomenna menen N:lle yöks. Sinne tulee myös JL, JN, M ja S. Mä vien shottipelin mukanani. Luvassa on siis mansikkakossua, lonkeroo ja dooley'ssiä. Tupakkaakin on tilauksessa. JN:llä on persikkakossu, joten tehään varmaankin jonkinmoisia vaihtareita noitten koskenkorvien suhteen. Otan myös varmaan ton viru valgen mukaan tuolta omista varastoistani, ihan vaan varmuuden vuoksi. Nää pimut puhu myös että pidettäis helvetinmoinen mässäilyilta. Hohhoijjaa. Kaloreita siis tiedossa. En voi olla kokonaan syömättä, koska en jaksa kuunnella sitä vittuilua. Ei mun tietenkään ole pakko paljoa mättää sitä täytettä masuuni. Ajattelin olla syömättä mitään ennen N:lle menoa, joten säästynpähän edes vähältä. Ja jos sattuu käymään niinkin hassusti että joudun halailemaan pönttöä alkoholin takia, niin pääsen siinäkin eroon niistä juomisista sekä syömisistä. Ainakin osasta.

Lauantaina pitäisi sitten lukea fysiikkaa ja mielellään myös bilsaa. Oon nyt lukenut viidestä kappaleesta neljä kertaalleen läpi, sekä alleviivannut niistä tärkeimmät asiat. Huomenna olis tarkotus ennen lähtöö tehä sama setti vikalle kappaleelle. Lauantaina suunnittelin lukevani kertaalleen koko alueen läpi ja tekeväni netissä tehtäviä. Sunnuntaina sama setti, ja silloin myös ankaraa vihkosta lukemista. Ehkä mä selviän hengissä siitä kokeesta.

Saatiin tänään matikan kokeet. Trigonometriset funktiot, ja meikä repäs tasan kympin. Huomenna saadaan enkun kokeet. Mua pelottaa. Tuntuu että se meni hyvin, mutta jos se ei ole ysi niin petyn pahasti. Se maikka kyllä sano ennen koetta, että mun taidoilla ei kannata stressata tippaakaan. Toivottavasti se oli oikeessa. Ruotsin koetta siirrettiin viikolla eteenpäin, luojan kiitos. Äikän koe on ensviikolla, joten siihenkin pitää lukea viikonloppuna.

21.pvä tää blogi täyttää vuoden. Omituista. Ajattelin tehdä jonkun juhlapostauksen, mutten tiedä että minkä. Mielessä on toki käynyt omakuvan julkaisu. Joku sellainen missä näkyisi kroppa. Samalla voisin laittaa kuvan mikä on otettu noin vuosi sitten. Näkisitte että onko mitään eroa huomattavissa. Voisin myös vastailla kysymyksiin, jos niitä sattuisi tulemaan. Jotenka siis, te ihanaiset lukijat, laittakaa jotain ideoita juhlapostauksesta tulemaan ! Niitä kysymyksiäkin voi laittaa jo nyt, jos sattuu jotain keksimään. Kertokaa myös, haluatteko tuon kuvasetin, ja jos haluatte, niin tulisiko tää mun pallonaama näkyviin ? Kaikenlaiset ideat ja mielipiteet otetaan avosylin vastaan. (:

Niin joo, tänään tapahtu myös jotain koomista. JT ja SL ravas kilpaa matikantunnilla luokan edessä terottamassa kyniä. Molemmilla oli ihme virnistykset ja ne naureskeli toisilleen. Mä istun siinä terottimien edessä etummaisessa pulpetissa. Ihmettelin toki että mitä ihmettä ne säätää, kun kokoajan jompikumpi oli terottamassa kynäänsä. En jaksanut kiinnittää niihin sen enempää huomiota. Tunnin jälkeen selvis että ne kurkisteli mun kaula-aukosta sisään. Kuulemma sitä tapahtuu jokaisella matikantunnilla, mutta tänään vasta JN huomas niitten touhut. How sad is that, poor guys ! :D

SL:n kanssa puhuttiin tosta myöhemmin, kun ihan huumorilla sanoin niitä pervoiks. Se sano että saan syyttää vaan itteeni siitä että ne ei voi olla kyttäämättä. Ne on kuulemma tehny sitä koko yläasteen ajan, eikä aio lopettaa vieläkään. SL jopa suositteli mun käyttävän tän päivästä paitaa useemminkin. Se sano myös keksivänsä jonkun uuden keinon, nyt kun terottaminen on pilattu. Voi pojat pojat pojat, mitä muutakaan niiltä vois odottaa ? Naurattaa vieläkin koko happening. :D

Niin joo. JN toivois että mä voisin kertoa sille kaiken mikä mun mieltäni painaa. Musta kuulemma huomaa, ettei kaikki ole hyvin. Se toivois voivansa auttaa, muttei vaan tiedä että miten. Anteeksi kultapieni, et sä voi mua auttaa. En mä voi sulle kertoa, en mä uskalla. Mä en tiedä itekkään että mikä auttais mihinkään, joten en voi odottaa sitä sultakaan. Kiitos kuitenkin. Kiitos että välität, kiitos että haluat välittää. Olet rakas, JN, todellakin olet ♥ !

Huutonaurua ja kirpeitä kyyneliä

Mä vyöryn huomenna kouluun. Lauantai ja sunnuntai silkkaa läskeilyä. Eilen pidettiin siis porukoitten kanssa leffailta. Ostettiin helvetillinen säkki irtokarkkeja makuunista ja sen lisäks sipsipussi. Syötiin niin paljon että kaikkia oksetti. Muut syömiset meni eilen hyvin, mutta kaloreita kertykin sitten noista herkuista. Tänään syötiin noi herkut loppuun ja isäpuolen äiti tuli tekemään tiikerikakun. Sitäkin tuli sitten syötyä. Ruokana oli hernekeittoa, joten ei se niin tappava ruoka ollut. Nyt oksettaa lähinnä toi tiikerikakku. Enkä mä pysty pitämään sitä mun sisälläni, mä en vaan pysty. Nyt siis odottelen että sauna on lämmin.

Huomenna palaan taas ruotuun. Nyt on ainakin boostailtu. Huomenna en mene vaa'alle. Tiistaina se on kuitenkin edessä siellä terkkarilla. En pääse sinne 44kg siihen mennessä, mutta kunhan edes 45:n puolella olisi edelleen. En ole siis vieläkään uskaltanut laittaa sitä raksia, koska en ole nyt tänään käynyt vaa'alla. Katson sitten keskiviikkona omalla vaa'alla että mikä on tilanne. Tästä on kuitenkin suunta vain alaspäin. Tää oli vaan hetkellinen heikkous, mutta nyt se saa loppua. Ei tää tilanne vielä niin pahaksi ole mennyt, ettenkö mä äkkiä pääsisi samaan vaiheeseen kun perjantaina. Pari päivää siihen menee että pystyn olemaan taas lähes kokonaan syömättä, mutta sitten se on taas helppoa.

Puhuttiin myös äitin kanssa tänään että menisinkö mä terapiaan. En syömisongelmien takia, vaan ihan näistä muista syistä. Mä haluan päästä eroon luottamusongelmista ja näistä sairaista pelkotiloista mitä ihmissuhteet mulle aiheuttaa. Ihan tulevaisuudenkin takia. Mun pitää oppia luottamaan ihmisiin. Mä haluan olla kykeneväinen luomaan uusia ihmissuhteita ilman pelkoa siitä, että mut hylätään heti kun uskallan olla oma itseni. Mä en halua antaa sen saatanan kusipään pilata mun elämää yhtään tätä enempää. Se on tehnyt sitä jo viisitoista vuotta, ja se saa riittää. Se ei ansaitse olla aiheuttamassa mulle tätä henkistä tuskaa yhtään enempää.

En saanut luettua kokeisiin. Läksytkin pitäisi tehdä vielä tänään. Mä vaan haluan äkkiä sinne saunaan. Lämpenis nyt nopeesti. Idolssinkin haluan nähdä. Pitäisi myös mennä aikaisin nukkumaan. Mua ällöttää ja itkettää. Itkettää ja vituttaa niin paljon, että naurattaa. Senpä takia mä olen mahdollisimman neutraali, suljen syömiset mielestäni ja menen tekemään lihaskunnon. Sitten voisikin olla se sauna. Tervetuloa uudet lukijat ! Kiitos myös teille vanhoille, olette ihania. Stay strong ♥

Tired fattie

Jalkoihin sattuu ja väsyttää. En jaksaisi kirjoittaa edes tätä. Siltikään en halua mennä vielä nukkumaan, jotten aamulla herää liian aikaisin. Enkun koe meni suht hyvin. Äikän aineetkin palautettiin, sain 9½. Maikka sano tykkäävänsä siitä, kuinka kauniita aineita mä kirjoitan. Aina mun aineet on jotain ysejä ollut, mutta nyt se kehu mun ainetta oikein kunnolla. Koko luokan edessä siis, sen jälkeen kun se luki mun alotuksen.

Tampereelta tarttui mukaan alusvaatteita, paita, hame ja vyö. Se hame on 34, ja liian iso. Se ei kuitenkaan ollut huomattavasti liian iso, eikä pienempiä ollut, joten otin sen. Mun oli pakko saada uusi hame. Sukkahousuja en jaksanut sitten edes etsiä, kun tulin siihen tulokseen että tästäkin kaupungista löytyy varmasti sopivia sukkahousuja, ja vielä jopa halvemmalla.

Käytiin koskikeskuksen linkosuossa kahvilla ja syömässä. Otin ruisleivän jonka välissä oli kinkkua, juustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua. Kinkun ja juuston otin pois. M söi paninin ja laskiaispullan. Muuten päivä on mennyt kahvilla, pepsi maxilla ja purkalla. Äsken join myös vihreetä teetä.

Paino oli aamulla 45,7kg. Paljon se on, mutta kuitenkin vähemmän kun eilen. Toivottavasti huomenna on vielä tuotakin vähemmän, jotta uskaltaisin laittaa uutta rastia sivupalkkiin. Tiistaina on se terkkari ja punnitus. Haluaisin että paino olisi silloin neljäneljän puolella.

Nyt pää lyö tyhjää, enkä keksi mitään kirjoitettavaa. Silti tuntuu että jotain oli vielä. Ehkä todellakin pitäisi mennä jo sänkyyn katsomaan telkkaria. Sitä ennen kyllä vatsalihakset yms. Huomasin muuten eilen, että mun häntäluussa on mustelma varmaankin vatsalihasliikkeiden takia. Jännää, kun kuitenkin matto on aina alla kun niitä teen. No mutta kuitenkin, postailen varmaankin huomenna. Huomenna on myös suurensuuri lukuoperaatio edessä. Fyssaa ja bilsaa pitäisi ainakin saada luettua, perkele.

Tammerfors ja muuta settiä

Tiistaina terkkari ja 15pvä koululääkäri. Tiistaina se kattoo mun painon ja kertoo lisää siitä, mitä sen lääkärin kanssa tapahtuu. Tän hetkisten tietojen mukaan kaiken maailman labratestejä sun muita. Ehkä niissä selviää ettei mulla ole mitään hätää ja voin jatkaa normaalia elämääni. Ainakin mä toivon näin. Aamupaino oli tänään 46,1kg. Huomenna sen pitäisi olla neljäviiden puolella. Enhän mä kuitenkaan syönyt edes sitä pientä annosta jauhelihaa ja riisiä + raejuustoa kokonaan, kun puolet tuli kipattua pönttöön.

Huomenna lähdetään M:n kanssa tampereelle suoraan koulusta. Shoppailua shoppailua. Jos mä nyt vaikka löytäisin niitä ihaniasulosia vaatteita, mitä oon halunnut jo pitkään. Kaikkia uusia sukkiksiakin pitäisi löytää, ja jotain hameita minkä kanssa niitä pitää. Sitten kun tullaan takaisin shoppailureissulta niin mennään varmaan käymään mun mummilla. Se mun eno menee sinne kavereittensa kanssa juomaan. Mä en oo jaksanu hommata mitään juomia, joten en varmaan juo. Ellei sieltä sitten löytyisi mullekkin muutamaa light-siideriä.

Saatan mennä myös M:lle huomenna yöks. Ei oo vielä varmaa. Menen jos jaksan, ja jos M huolii mut sinne. Sen näkee sitten huomenna. Huomisista ruokailuistakaan ei ole vielä mitään tietoa. Porukat varmaankin kysyy M:ltä että söinkö mä sen kanssa tampereella, joten en mä voi kusettaakkaan ihan satasella. Lauantaina pitää lukea kokeisiin. Se köksän ruokakin pitäis kokkailla viikonlopun aikana. Kun vaan tietäis että mitä kokkais....

Nyt mä menen hakemaan kupillisen vihreetä teetä, luen huomiseen enkun kokeeseen. Joskus pitäis nukkumaankin mennä että jaksaa huomenna sovitella vaatteita. Huomenna mä haluaisin myös näyttää kauniilta.

Let me be me

Äiti sano varaavansa mulle lääkäriajan, ja huomenna se soittaa terkkarille. Musta kuulemma otetaan kaikki mahdolliset verikokeet, jotta saadaan tietää kauanko pysyn elossa. Mua itkettää. Mä itken. Tänään oli kuulemma viimeinen kerta kun syön leipälautaselta. Mä en kuulemma saa juoda enään noiden viimeisen kahden litran jälkeen pepsi maxia.

Mun maailma alkaa hajoon tuhansiks palasiks. Äiti tuli äskön keskustelemaan mun kanssani. Se kerto tarinoita anorektikoista. Se kysy että haluanko mä viettää lukion ekan vuoden pakkohoidossa. Se kysy että näänkö mä itseni lihavana. Se sano että mulla ei ole enään lihaksiakaan, enkä ite ees tunnu tajuavan kuinka vaarallinen tää tilanne on. Se sano että sitä ärsyttää iltavuorot, koska se ei pääse vahtimaan että mä syön. Mun sydän ei kuulemma enää jaksa, eikä muukaan elimistö. Mun pitää kuulemma alkaa syömään. Ja jos tällänen puhe ei auta, niin viimeisenä keinona on sitten osastolle meno. En mä halua mennä niiden kaikkien pienten ihmisten luo. En mä kuulu sinne. Olen liian iso.

Miks nää ihmiset on vainoharhaisia ? Ne ei nää mun todellista kokoa, mutta mä kyllä näen. Mä en ole vielä tarpeeksi, mussa on liikaa. En ole ihanapienikaunis keijukainen, olen tonnikeiju. Ja nyt mua pelottaa, etten koskaan tule olemaan tarpeeksi pieni. Etten koskaan tule saavuttamaan mun tavoitetta. Ja se johtuu näistä ihmisistä. Jos mua nyt aletaan tarkkailemaan niin voi perkele. Äiti sano myös, että se haluaa pysyä ajantasalla, vaikkei pääsiskään mukaan niille mahdollisille kallonkutistaja-käynneille.

Miks mulla ei ole enää mitään oikeutta tehdä päätöksiä elämäni suhteen ? Jos tää muka on sitä hidasta itsemurhaa, niin itseänihän mä tällä tapatan, enkä ketään muuta. Mun kroppani se on joka kärsii niistä mahdollisista vammoista. Ja mun pääkoppani. Mun, mun, mun. Mikä sitä on niin saatanan vaikee tajuta ?

Get me outta here

Ärsytys potenssiin kakssataa. Haluan muuttaa omaan kämppään. Pois vahtivien silmien alta, kauas valittamisten keskeltä. Haluan olla vaan yksin ja tehdä mitä haluan. Syödä mitä haluan ja olla syömättä jos niin haluan. Perkele, miks se on niin vaikeeta ?  Mikä pakottava tarve ihmisillä on puuttua muiden asioihin ? Eikö ne vaan voi antaa olla.

Isäpuoli kysy mitä aion syödä tänään. Vastasin että varmaankin ruisleipää tai puuroa. Siitähän se valittaminen sitten alko. Syön kuulemma aivan liian vähän, ei normaali ihminen pärjää tälläisellä määrällä. Eikö tullut mieleen että ehkä mä en ole kuin normaalit ihmiset ? Äitin pitää kuulemma taas alkaa keskustelemaan mun kanssani mun syömisistä, koska en saisi laihtua enään grammaakaan. Harmi sinänsä koska mullahan on vielä reilu 6kg tavoitteeseen..... Hups.

Miksei nää ihmiset nyt voisi jo saatana nähdä sitä, että mä olen edelleen lihava? Mä en todellakaan ole liian laiha, joten minkä helkkarin takia mulle väitetään niin ? Rasittavaa, en jaksa kuunnella. Isäpuoli sano myös että huomenna ne tekee jotain 'kunnon ruokaa' (toisinsanottuna läskimättöä, tuplarasva yms...) , jota munkin on sitten pakko syödä. Mua suorastaan raivostuttaa tollanen. Miks ne sais päättää mitä mä suuhuni tungen ? Se on kuitenkin mun kroppani mihin ne läskit kertyy niistä kaloreista mitä suuhuni vedän !

Mulla olisi tunti aikaa syödä, mutten todellakaan tiedä että mitä. Sen mä tiedän että isäpuoli tarkastaa oonko syönyt jotain. En tiedä miten se sen tekee, mutta kiinni jään jos jätän syömättä. Tuntuu että kaikessa olisi liikaa kaloreita. Taikun en tiedä että millä vaihtoehdolla selviäisin kaikista vähäisimmällä kalorimäärällä, niin kaikessa on liikaa. Turhauttavaa.

Kävin siis aamulla vaa'alla. 46,9kg. Liikaa, aivan liikaa. Enkä vielä uskalla laittaa uutta rastia sivupalkkiin, koska oon melko varma että se nousee sen sata grammaa. Mutta jos ei nyt parinpäivän sisään nouse, niin sitten tulee uutta ruksia kehiin ! Kyllä mun on perkele vähintään se 45kg saavutettava ennen ystävänpäivää. Ihan senkin takia että haluan halailla ihmisiä ilman että ällöttää oma kroppa. Mua ärsyttää niiiiin paljon se, että saavutin jo sen 43kg joulukuun alussa, mutta vituiks meni sekin. Kuitenkin mä tulen saavuttamaan sen uudestaan, ja menen sen alikin. Musta tulee täydellinen, kaunis, ihana keijukainen. Enkä mä aio antaa minkään tai kenenkään estää sitä.


Mä en myöskään ymmärrä miehiä. En vaan jotenkin kykene ymmärtämään, että jos on kiinnostunut jostain niin minkä takia samalla koittaa tyrkyttää sitä jollekkin toiselle ? Tänäänkin ennen tunnin alkamista, äikän luokassa oli melko omituinen tilanne.....

Betty : M, voitsä hieroo mun niskoja ?

M : Äääää emmä jaksa ny

SL : Kyllä JT varmasti hieroo sua Betty !

*JT jumittaa paikallaan sanomatta sanaakaan. Betty vilkasee SL:ää

vittuuntuneena. Kaikki hiljenee.*

Jos SL muka on kiinnostunu musta, niin miks se heittää tollasia juttuja ? Koittaako se tolleen pitää omat tunteensa salassa, tai kieltää niiden olemassaolon ? Mä en vaan pysty ymmärtämään. Lisäks mua ihmetyttää se, että miks mä huomaan välillä kun JT vilkuilee mua tunnilla ? Tai miks mä huomaan välillä kun SL tuijottaa mua tunnilla ? Miks mä edelleen haluaisin kertoa JT:lle ne asiat, joita en sillon pystynyt kertomaan ? Miks mä havahdun usein miettimästä, että oltaisiinko me JT:n kanssa yhdessä jos olisin saanut sanottua ne asiat ? Kaikista surullisinta on se, etten usko JT:llä enää olevan mua kohtaan mitään tunteita. Tai jos jotain on, niin se varmaankin on inhoa. Iteppähän menin ja pilasin kaiken. Turha enää itkeä, kun mä olin se joka mokas.  Huoh.

Niin ja joo, tervetuloa uudet lukijat ♥!