Tell me what do you see when you looking at me?

Aamulla pikainen käynti terkkarilla. Se kysy että miten meni koulusyömiset viimeviikolla. Sanoin syöneeni ke-pe leipää, mutta maanantaina unohdin ja tiistaina oli köksää juuri ennen ruokailua. Se usko kaiken ja sano että pitäisi jatkaa tällä ja seuraavallakin viikolla samaa settiä. Tai itseasiassa aina ja ikuisesti, aamen. Se anto mulle uuden ajan 14.2. , ja sillon on luvassa vaa'alle nousu,  kun aikaa on kulunut vähän enemmän viime painon katsomisesta. Mun on pakko olla saavuttanut jo vähintään se neljävitonen sillon. Tuolloinhan on siis ystävänpäiväkin kaikenlisäks...

Mun mahaan sattuu. Nälkä. Oon syönyt tänään kuivattuja luumuja alle 100g. Eilen söin suurimman osan siitä 200 gramman pussista ja tänään loput. Faijapuolelta jos kysytään, niin luumujen lisäks Betty söi pari näkkäriä. En mä kyllä haluaiskaan syödä mitään, mutta tän tunteen mä haluan pois. Pitää varmaan mennä kohta lämmittämään funlighttia. Pepsi maxiakin on vielä neljä litraa jääkaapissa. Porukat osti mulle lauantaina 8 litraa, ja kaks kappaletta kahen litran pulloja on mennyt. Kaksi siis vielä jäljellä.

Huomisia ruokailuja en ole vielä edes miettinyt. Se riippuu osittain myös ihan porukoista että mitä mä suuhuni tungen. Määrän toki voin päättää lähes kokonaan itse, mutta ruokapuolta en. Tai voisin, mutten halua tuottaa niille nykyistä suurempaa tuskaa käytökselläni. Anteeksi äiti-rakas, etten ole sellainen tytär kuin mitä ansaitsisit.

Tänään en käynyt vaa'alla, enkä tiedä käynkö huomennakaan. Keskiviikkona viimeistään, ja toivon että sillon saisin myös uuden ruksin sivupalkkiin. Huomenna on se köksä peruttu, joten voin nukkua pidempään. Ihanaa. Tänään haluan kuitenkin aikaisin taas nukkumaan. Menen varmaan salkkareitten jälkeen suihkuun ja sitten otan sitä funlighttia. Tai sitten menen hakemaan jo nyt yhden kupillisen ja otan suihkun jälkeen toisen. Täykkärit ja Sinkkuelämääkin tulee tänään, joten niitä varmaan katselen sängystä. Postailen varmaankin huomenna. Stay strong muruset ♥ !

Sunday

Oltiin tänään ikeassa. En siis lukenut kokeisiin, mutta kaikki läksyt kyllä tein. Syöny oon liikaa. Ruisleivän puolikas jonka päällä oli kalaa + valkosipuli ciabattan molemmat puolet lowfat-sulatejuustolla ja kurkulla. Niin ja pari kuivattua luumua sekä taas yliannostus laksoja. Nyt vaan odottelen noiden viimeisimpien vaikutusta, jotta saisin suurimmanosan tästä mätöstä ulos jo tänään, viimeistään sitten suihkussa. Huomenna syön varmaan luumuja/raejuustoo+ananasta/näkkäriä. En tiedä tarkalleen, mutta porukoitten kanssa en syö.

Huomenna on myös se terkkari. En tiedä miten onnistun valehtelemaan sille, että muka olisin syönyt koulussa. En syönyt kertaakaan edes sitä leipää, mutta en halua että siitä tulee mitään ylimääräistä säätöä. En mä aio tehdä mitään muutoksia elintapojeni suhteen, vaikka se terkkaritäti niitä tyrkyttääkin jokaisesta asiasta. Haluaisin sanoo sille, etten halua enään uusia aikoja. En vaan tiedä että miten. Enkä halua mennä huomenna siellä vaa'alle. Pelkään sitä lukua, varsinkin tänpäivästen mutustamisten jälkeen. Hyi olkoon.

Mun pitäisi myös miettiä, että mitä safkaa valmistelisin tässä tulevalla viikolla porukoille. Meillä ei ole tiistaina köksää, joten meidän pitää korvata se tekemällä kotona jotain ruokaa. Oon koittanu porukoiltakin kysellä että mitä ne haluais, muttei kumpikaan oo mitään ehdottanut. Haluaisin tehdä jotain oikeasti hyvää ruokaa, mutten vaan tiedä että mikä olisi sellanen mitä mäkin voisin syödä. Hankalaa. Jos jollain teistä sattuis oleen jotain kivoja reseptiehdotuksia (mahd.vähäkalorisia) niin olisin superkiitollinen. Ja sen pitäis olla myös joku sellanen, mikä vakuuttais köksänmaikan. Ei siis mitään kukkakaalia kasvisliemessä......

Nyt mä voisin mennä suihkuun. Sauna olis myöhemmin, mutta mulla on sellanen olo että haluan nyt suihkuun. Suihkun jälkeen ottaisin teetä tms ja koittaisin saada Norsun Nailoneissa luettua. Sitä on vielä pari lukua jäljellä. Otin niihin kumpaankin kirjaan lisää aikaa, joten eräpäivä on vasta kaikkien näitten kokeitten jälkeen. Haluaisin myös mennä tänään aikasin nukkumaan. Se terkkarikin on siis heti sillon kahdeksalta kun meen kouluun.

Joo, nyt on pakko mennä. Ällöttää liikaa, haluan ne ciabattat pois mun sisältäni. Teen tänään vielä lisää lihaskuntoa, vaikka aamulla teinkin jo sen pakollisen määrän. Pitää myös kattoo huomiset vaatteet valmiiks. Haluaisin myös jutskailla SL:n kanssa vielä tänään.....

Tavallaan jokainen on surullinen

Tunnen erityistä mielihyvää muussatessani mahanesteessä olevia makarooneja ja jauhelihaa (ja sitä ruisleipää jonka piti kattaa koko päivän syömiset, ja niinhän se kattoikin ennen kun meikäläisen pääkopassa flippas) suihkun lattiaa vasten. Joku voisi pitää hieman kieroutuneena sitä, että ensin tungetaan ruokaa kaksinkäsin suuhun ja tuntia myöhemmin niitä revitään samaa kautta ylös kun mistä ne menivät alas. Siitä suoraan viemäriin, pois näkyvistä. Ei niitä koskaan ollutkaan, ei ainakaan minun lautasella. Ehkä mä oikeasti olen hullu, mun pään sisällä on ikioma friikkisirkus avoinna 24/7. Jumalautsi mikä voittajafiilis.


Nyt on kurkku kipee ja heikottaa. Mia-sessioinnin jälkeen makasin suihkun lattialla reilu 10min ja annoin veden valua pitkin tätä ällöttävää valaan vartaloa. Varmasti mut oli sekoitettavissa johonkin hylkeeseen maatessani sillä laattalattialla. Nousin ylös vasta kun kaikkiin luihin alko kolottaan niin perkeleesti ettei mikään asento ollut hyvä, ja kun vesikään ei enään mennyt tarpeeksi kuumalle.

Ei menty tänään tampereelle. Oon ollu himassa koko päivän siitä asti kun tulin koulusta. En ole siltikään saanut tehtyä läksyjä, saati sitten luettua kokeisiin. Huomenna olisi pakko. Tänään pitää tehdä vielä vatsalihaksia yms. Punnerruksia tein jo aiemmin, mutta vielä pitää tehdä lisää. Huomenna haluaisin myös päästä kauppaan. Haluan pepsi maxia, raejuustoa ja ehkä riisikakkuja. Riisikakkuja siis mikäli tulen siihen tulokseen ettei niissä ole liikaa kaloreita. Luumuissakin alkaa olla jo liikaa. Miellän nykyään liikakaloreisiksi lähes kaikki sellaiset missä on kolminumeroinen luku 100g kohti, varsinkin jos se ensimmäinen alkaa jollain muulla kuin ykkösellä. Kuitenkin pepsiä ja raejuustoa olisi saatava. Kurkku ja funlightitkin on lopussa.

Laitoin tänään tongue webbiin korun takaisin. Tein sen itse ennen kun otin kielikorun, eikä porukat vieläkään ole tietoisia asiasta. Se reikä ei kuitenkaan ollut vielä mennyt umpeen, joten laitoin siihen korun takaisin. Aika härön näköinen kielikorun kanssa, mutta olkoon. Nyt mulla on siis kolmetoista lävistystä, joissa on kaikissa jopa korukin paikoillaan. Tänään mulla oli muutenkin melko kaunis olo. Tai en tiedä, kauniimpi kuin yleensä. JL otti muuten toissapäivänä mun reidestä kiinni kaksinkäsin. Outoa oli se, että JL:n sormet ylettyivät koskettamaan toisiaan. Ja sillä on siis ihan normaalinkokoiset naispuolisen henkilön kädet.

Nyt voisin mennä keittämään kupillisen teetä ja sitten mennä nukkumaan. Väsyttää, mutta en halua herätä siihen että masu huutaa ruokaa joten pitää juoda paljonpaljonpaljon. Ja mulla on kylmä, joten haluan teetä. Voisin myös koittaa saisinko napattua laksoja mukanani yläkertaan. Mä muutenkin käytän lähes päivittäin yliannostuksella jotain laksatiivi-nestettä, joten onko ylimääräisistä laxoberoneistakaan loppupeleissä mitään haittaa.

Ja sulle Anonyymi, joka kommentoit edelliseen postaukseen, vastaus tulee seuraavaksi. Sairaaladieetti ei mulla toiminut. Mähän en siis pystynyt syömään sitä keittoa kun kaksi ekaa päivää, joten loppupäivinä jätin sen kokonaan pois. Olo oli kokoajan mitä kamalin, ja tuntu että kroppa pettää hetkenä minä hyvänsä. Paino putos kyllä sen pari kiloa viikon aikana, mutta se johtu tasan siitä etten syönyt lähes mitään. Suunnilleen yksi päärynä päivässä, vaikka ohjeissa ruokia oli paaaaljon enemmän. Mä otin siis oikeudekseni soveltaa niitä ohjeita, joten en tiedä että toimiiko se oikeasti. Toisilla varmasti toimii, mutta itse en varmaankaan aio yrittää ihan heti uudestaan. Niin kamala kokemus se oli, sekä henkisesti että fyysisesti. (:

Fat girls don't fly

En käynytkään vaa'alla. On liian iso olo, enkä halua kohdata sitä numeroa. Mua pelottaa aivan saatanasti että se on isompi kuin viimeksi. Vaikka kaiken järjen mukaan sen ei todellakaan pitäisi. Silti kaikki on mahdollista, enkä halua pilata tätä aamua liian suurella luvulla.

Mä haluan olla jo pieni ja ihana. Täydellinen keijutyttö, joka on täysin kosketeltamattomissa. Liiallisessa tuulessa lentoon lähtevä, kosketuksesta katkeava lasienkeli. Hauras ja kaunis, mutta silti niin vahva. Henkinen vahvuus, se on sitä jotain.

Mua ärsyttää. Miksei mikään tunnu riittävän ? Painavimmillani olin 61kg. Pituutta oli sillon 159,5cm. Olin kasilla, eli tästä on nyt lähes vuosi aikaa. En ollut tarpeeksi vahva tekemään asialle mitään. Itkin päivittäin ja en käynyt missään, koska en kehdannut ulkomuotoni takia. Mulla epäiltiin masennusta ja terkkari suositteli nuorisopsykologille menoa. En mennyt, vaan päätin selvitä yksin. Niinhän mä melkein teinkin ; pääsin suhteellisen hyvin yli isästäni (joka oli silloin alakuloisuuteni toinen syy ulkomuotoni lisäksi) ja aloin sosialisoimaan enemmän, vaikkakin silloinkin vain tiettyjen ihmisten kanssa. Päätin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätin että jonain päivänä olen kaunis.

Painaessani sen 61kg ja rapiat päälle, äitini lupasi kielikorun kunhan pudotan 6kg. Se ei uskonut että pystyisin siihen, ei kukaan uskonut. Mullakin katos usko aina kun sain pari kiloa pudotettua ja sitten ne tulivatkin takaisin. Jostain mä kuitenkin sain motivaatiota, ja paino lähti laskemaan. Sitten pari viikkoa ennen viime vappua, kieleni lävistettiin. 6kg painoa pudonnut, mutta se ei enään riittänyt. Mitä enemmän paino putosi, sitä enemmän aloin valehtelemaan syömisistäni. Heitin ruokia roskikseen ja sanoin olleeni jo syönyt. Ja kun söin, oksensin ne ulos. Oli kausia kun ahmin ja oksentelin ja kun en syönyt juuri mitään. Pyörryin ja jouduin ensiapuun. Se oli pikainen käynti, mutta lääkäri käski äitiä vahtimaan mua.

Nyt painan reilu 10kg vähemmän, enkä ole vieläkään tyytyväinen. Pituutta on siis sen tasan 160cm, vaikka luulin olevani pidempi. Olen kasvanut vuodessa siis huikeat puoli senttiä. Alin paino mihin pääsin viime vuoden puolella on siis se 43,2kg. Silloin aloin olemaan jo tyytyväinen. Sitten tuli joulu ja uusivuosi. Nyt painan varmaankin sen 48kg. Ja voi kyllä, se vituttaa aivan helvetisti. Mä aion pudottaa painoa sinne alle neljäänkymmeneen. Kunhan vaa'alla näkyy edes se 39,5 niin Betty on happyface. Mä vaan haluaisin olla tossa pisteessä jo nyt.......

Pikapost

Tästä nyt tulee vaan tämmönen pikapostaus. Ei ole oikeastaan mitään kirjotettavaa. Laitoin tohon sivupalkkiin tommosen painotaulukon. Se on nyt toistaseks kokonaan tyhjä, koska en tiedä paljonko painan. Voisin huomenna käydä vaa'alla, jotta saisin edes muutamaan ruutuun raksin. Mä en siis paina tuota viittäkymmentä, mutten silti viitsi laittaa siihenkään mitään merkkiä vielä.

Eilen söin sitten näkkärin juustolla ja kurkulla + pari nakkia. Nuo tulivat siis sen minimaalisen köksä-aterian lisäksi. Niin ja join kahvia, funlighttia ja vettä. Tänäänkin on syömiset mennyt ihan ok. Enemmän kuin eilen, mutta kuitenkin suht hyvin. Huomisen ruokailusta en vielä tiedä, joten sen näkee vasta huomenna.

Mennään varmaan M:n kanssa perjantaina tampereelle. En tiedä tuleeko N mukaan. M:n pitää mennä vaihtamaan housut ja mä haluaisin kanssa jotain uusia vaatteita. Olispahan ainakin tekemistä koulun jälkeen, ettei tarvis ihan koko iltaa himassa junnailla. Vaikka kyllähän mä tykkään kotona olla ; omassa maailmassa oman pääkoppani kanssa, love it.

Maanantaina se terkkari part 3. En ole siis yhtenäkään päivänä noudattanut niitä sen ohjeita. En ole lisännyt yhtäkään kauhallista ruokaa annoksiini. En ole tietääkseni lisännyt maitotuotteita mitenkään radikaalisti ruokavaliooni. En ole syönyt yhtäkään leipää koulussa, enkä myöskään ole korvannut sitä aamupalalla. Hyvä näin, luulis tulevan nopeemmin niitä rukseja tuohonkin sivupalkkiin.

Mun tekisi mieli teetä, mutten vielä viitsi mennä ottamaan. Voisin kyllä mennä nyt suihkuun ja sitten laittaa vedenkeittimen päälle. Sitten katsoisin salkkarit ja lukisin Norsua Nailoneissa. Siinä ei ole enään paljoa luettavaa, joten ajattelin jos saisin luettua sen nyt näinä parina iltana. Viikonloppuna pitäisi lukea kokeisiin, mulla on kirjojakin jo kotona. Jos perjantai menee tampereella, niin lauantain voisin koittaa pyhittää koulukirjoille. Tuskin mä kuitenkaan jaksaisin minnekkään muuallekkaan raahautua, joten voisinpahan käyttää nekin tunnit hyödykseni.

Kolmaskymmenes lukija, tervetuloa ! Hui kun teitä on jo paljon, tai ainakin enemmän kun koskaan osasin odottaa. Kiitos muruset ♥! (:

Tällänen mä oon, minkä luonnolleni mahdan ?

En mennytkään eilen M:lle yöks, kun sillä oli illalla treenit. Tuskin menen tänäänkään, en jaksa raahautua sinne. Oon varmaan siis kotona. Teen tota palapeliä yms. Otan vaan rennosti.

Syömiset on menny tänään suht hyvin. Köksässä söin siis n. 1 haarukallisen perunamuussia sekä toisen haarukallisen poronkäristystä. En tiedä tarkalleen, mutta lautaselle otin ruokaa suunnilleen kolmen haarukallisen edestä. Huomasin kuinka M ja JN katso mun lautastani, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Ne ei sanonut mitään, kun pyörittelin annostani lautasella edestakaisin ja piirtelin perunamuussilla ympyröitä. Välillä naukkasin haarukan kärjellisen ruokaa, mutta loput jäivät lautaselle. M tokaisi vaan että 'hienosti sotkettu lautanen, Betty' ja näytti peukkua vittuillakseen. JN tokaisi olevansa samaa mieltä. En vastannut mitään, tuijotin vaan eteenpäin ja purin huultani. Asiasta ei myöhemmin keskusteltu sanallakaan.

Liikassa oltiin taas luistelemassa. Meillä on tässä jaksossa 2 x 1h, tänään siis tunti ja perjantaina tunti. Ehdittiin olemaan 12min jäällä, koska matkaan ja luistimien vaihtoon meni vitusti aikaa. Perjantaina meillä on liikkaa koululla, eikä kuulemma tarvita mitään varusteita mukaan. Saa nyt nähdä että mitä se maikka meille on keksinyt. Ens viikolla on luultavasti tanssia kundien kanssa, mikäli liikkamaikat saa yhdessä sovittua asian.

Meillä on enskuussa joka viikko ainakin yksi koe. Bilsaa, fyssaa, matikkaa, enkkua, äikkää... Perkele, ei yhtään huvittaisi lukea niihin. Viikonloppuna olisi pakko aloittaa ainakin fyssa ja bilsa. Enkku ja matikka menee lähes itsestään. Äikkäkin on suhteellisen helppo, mutta varmuuden vuoksi pitää siihenkin lukea. Ne kirjastonkirjatkin pitäis lukea. Lainasin ne kaksi uudestaan, ja eräpäivä on 16.2.

Ja sitten ihmissuhteisiin. SL on kuulemma ihastunut muhun. Voi perkele, miksi? Asiasta tietää O , S , SL ja nyt mä. Mutta O ja SL ei tiedä että mä tiedän. O siis kerto S:lle, ja S kerto mulle kun lähin koulusta kotiin. SL sitten ilmeisesti vihjaili jotain niillä viikonlopun keskusteluilla. Mä mietinkin, että minkä ihmeen takia se hoki kokoajan mun olevan kaunis, ja miksi se linkitti biisejä joissa on samat lyriikat. Selvis sitten sekin.

Ja nyt mun pää on vielä enemmän sekaisin. Mä en tiedä kuinka kauan tuo SL:n ihastus mua kohtaan on kestänyt. Tai että oliko se olemassa jo silloin kun SL otti musta ja JT:stä niitä pusukuvia siellä synttärikemuissa. Mä myös haluaisin tietää että mitä JT ajattelis jos tietäis SL:n tunteista mua kohtaan, vai ajattelisko se yhtään mitään. Mä voin meinaan myöntää että kyllä mua vituttais aivan helvetisti jos JT:llä tulis jotain juttua vaikka M:n kanssa. Miten mä saan aina itteni mitä oudoimpiin ihmissuhde-sotkuihin ? Tää on perseestä. SL ja JT on kuitenkin ollut kavereita jo niin kauan, enkä mä halua meidän luokkaa enempää sekaisin. En myöskään ymmärrä että mitä SL mussa näkee...........

Please, don't leave me alone, not right now

Tää on taas tällänen ilta. Mä tarviin jonkun, joka ymmärtää. Jonkun jota vasten itkeä ja purkaa pahaa oloa. Mä tarviin jonkun kertomaan, että riitän tälläsenä. Mä haluan olla tärkeä jollekkin, ja tuntea olevani rakastettu. Mä haluun käpertyä jonkun kainaloon ja nukahtaa siihen. Nukkua vaan, ja antaa maailman kadota ympäriltä.

Kurkkuun sattuu ja mahakin on kipeä. Haistan oksennuksen. Mä myös maistan sen suussani edelleen. Maha on vieläkin turvoksissa ja mua ällöttää. Ei varmaankaan kaikki tullut ulos, mutta aamupalalla syötyjä kurkunpalasia olin silti näkevinäni. Se epämääräinen kasa suihkun lattialla oli ihan järkyttävän suuri. Miten helvetissä ihmiseen voi mahtua niin paljon ruokaa, en käsitä.

Menen huomenna M:lle yöks. En halua olla yksin, se ottaa mut luokseen evakkoon. Ei M täytä sitä tyhjiöö mikä mun elämässä on, mutta se helpottaa tilannetta. Niin ja M-rakas, jos sä luet tätä niin kerro se mulle, en mä suutu. Mä haluaisin niin kovasti kertoa, että oksentelen edelleen satunnaisesti, mutten mä uskalla. Sä luulet että olen lopettanut, enkä halua tuottaa pettymystä.

Loppuhuipennuksena voinen kertoa että mulla on ikävä JT:tä....

Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta ?

Taas tän viikonlopun aikana oon saanut huomata kuinka ihania ihmiset osaa olla. Tää kyseinen kundi, sanotaan vaikka SL, on mun kanssa samalla luokalla. Se on siis yks JT:n parhaimmista kavereista, ne oli ala-asteellakin samalla luokalla. Me juteltiin SL:n kanssa yhteen vaiheeseen tosi paljon, mutta sitten se loppu. Nyt kuitenkin meistä on tullu taas hyviä kavereita, ja juteltiin internetin ihmeellisessä maailmassa eilenkin lähes koko päivä. Perjantaina oli sama homma. Molempina iltoina mentiin kumpikin vasta kolmen aikaan nukkumaan, kun kummallakin alko jo uni tehdä tuloaan.

SL sano ettivänsä muhun liittyviä biisejä. Linkkeinä tuli siis Zen Café - Todella kaunis , Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan , Jore Marjaranta - Pieni ihminen (sanat kuulemma kuvaa täysin mua, olin ihan mielettömän otettu tästä linkistä ! ) , sekä Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen (joka myöskin sai mut melkein itkemään..... ) . Linkeissä siis lyriikat, ei biisit.

Sanoin sitten myöhemmin eilen yöllä SL:lle että kuuntelen tota Johannan biisiä. Sitten se sano vähän ajan päästä että 'ethän sä ikinä kadota tuota katsetta, kaunis pieni ihminen sä olet ainutlaatuinen... täähän kertoo Betty iha suoraan susta'. SL sano myös kaikkee muuta tollasta. Tai se kehu mua tosi paljon. En kyllä ymmärrä että minkä takia, mutta eipä siihen varmaan mitään erikoisempaa syytä tarvitse olla. Ihana poika se on jokatapauksessa. Ihan mahtavaa että tollasia ihmisiä löytyy. Käytiin me myös keskustelua mun ulkomuodosta. Kuulemma painan kymmenen kiloa ja mun vaaleenvihree perhosnapakoru paistaa kivasti kuihtuneesta masusta. Justiinsa nii, ainakin melkei.....

Tänä viikonloppuna mä oon myös syönyt arkipäiviä enemmän. Ei tääkään mitään armotonta ahmimista ole ollut, vaan ehkä enemmänkin sellasta normaalia syömistä. Enkä mä jaksa siitä masentua. Todennäköisesti syön kuitenkin taas tulevan viikon arkipäivät puuroa tms, joten eipä painon pitäisi nousta. Ja en siis ole saanut niitä easy diet-keittoja. Ne on loppunut niistä molemmista kaupoista missä niitä tässä meidän kaupungissa myydään. Puurossa on vähemmän kaloreitakin kun niissä, joten ei se hirveesti haittaa etten niitä nyt vielä saanut.

Enkä mä aio huomenna syödä koulussa edes sitä leipää. Enkä aio muinakaan päivinä. Ei kukaan mua voi pakottaa, kun en itse halua. Ei mulla ole nälkä koskaan koulussa, joten miksi vaivautuisin mutustamaan pelkkiä kaloreita. Ei onnistu. Jatkan normaalia elämää, sanoo se terkkaritäti mitä tahansa. Ei jaksa kiinnostaa, omapa on elämäni. Omatpa on valintani. Ja kun en mä ole edes niin kauhean alipainoinen, että ruokailujen skippaamisesta mitään haittaa olisi. Ja enhän mä ole vielä edes saavuttanut sitä mun tavoitetta, jonka kyllä tulen vielä saavuttamaan.

Taas yksi uusi lukija, tervetuloa ! Teitä on kohta jo 30, vau ! En olis ikinä uskonut että kukaan alkaa lukemaan tätä blogia, joten kiitos teille ihanaisille ♥ (: Mä menen nyt lämmittämään funlighttia ja väsäämään palapeliä. Palaillaan huomenna, toivottavasti. Stay strong, beauties ♥!

Who are you when I'm not looking ?

Tänään on ollut suht hyvä päivä. Vaikkakin oon ollu jossain saatanan syväjäässä aamusta asti, nyt onneks alkaa helpottamaan. Syömisetkin menny suht ok. Äippä teki mulle leivän, jossa oli päällä juustoa ja kurkkua. Söin sen. Äsken tein myös puolikkaan annoksen puuroa = 0,5dl puurohiutaleita + 1dl vettä. Siitä tuli 65kcal. Syömisistä on siis tullut joku 165kcal. Sekin tuntuu liian paljolta, vaikka tarkemmin ajateltuna se ei ole mitään siihen verrattuna että peruskulutus on 1500kcal/pvä. Lisäksi olen juonut pepsi maxia, teetä ja kahvia. Pepsiä ja funlighttia tulee varmaan juotua vielä illan aikana. Kahviakin ehkä, en tiedä, riippuu siitä että keittääkö sitä joku vielä tänään.

Huomenna kirjotetaan äikässä aineet. Mulla on kyllä omani jo valmis ja tulostettu, joten ei tarvitse tunnilla alkaa mitään soveltamaan. Mä kyllä teen aina kaikki aineeni valmiiks, tai ainakin aloituksen. En mä edes tiedä että miksi. Siitä vaan on jotenkin jäänyt tapa näiden viimeisimpien 3vuoden aikana. Jännää. Päästään myös kahelta koulusta. En vieläkään tiedä että mitä huomenna iltapvällä/illalla tapahtuu. Koulusta tulen kuitenkin varmaan kotiin, ja katson sitten että jaksanko raahautua minnekkään. Ja kaikenlisäks mun eno, jonka kanssa meidän piti huomenna mennä juomaan, on kuumeessa. Sen olo on kyllä parempi kun eilen, muttei se tiedä vielä että millainen fiilis huomenna. Voisin olla huomisen kotona ja lukea noita kirjoja nyt ennenkun pitää alkaa tosissaan lukemaan kokeisiin. Siis jos me nyt ei mennä nauttimaan alkoholia.

Voisin mennä tänään aikaisin nukkumaan. Itseasiassa tekisi mieli mennä jo nyt. Menen varmaan jo kohta suihkuun, lämmitän funlighttia teen sijasta ja luen Norsua Nailoneissa. Odotan kyllä sen aikaa että porukat on syönyt. Ne punkerot haki taas grilliltä läskihampparit, yäk. Oikein sääliks käy, kun isäpuolikaan ei tajua että se on lihonut.

Tervetuloa taas uusille lukijoille + suurkiitokset sekä uusille että vanhoille ♥! Te autatte mua jaksamaan, vaikkette sitä varmaan tajuakkaan. (: Sadaskolmaskymmenes postaus, hui.

I told another lie today

Maanantaina 31. pvä uus terkkariaika klo 8:05. Huoh. Ensviikolla mun pitää kuulemma koittaa syödä koulussa edes yksi leipä. Ja tuo tarkoittaa siis jokaista kouluruokailua ensviikon aikana. Mä sain siis itse päättää että kumman suhteen mun olis helpompi tehdä muutos ; kouluruokailun vai aamupalan. Sanoin ettei kummankaan, joten terkkaritäti päätti kouluruokailun. Lupasin yrittää, mutta en tiedä sitten. Haluan painon takaisin sinne mitä se oli pienimmillään, eikä siihen auta tippaakaan se että mutustaisin leipää päivittäin. Maitotuotteitakin pitäisi kuulemma lisätä, ja muutenkin ravinnonsaantia jokaista päivää kohti.

Hemoglobiini oli kuulemma korkea, muttei vielä hälyyttävä. Jos se tuosta vielä nousee, niin saattaa olla labratutkimukset tiedossa. Tänään se täti ei myöskään laittanut mua vaa'alle. Se varmaan on edessä sitten 31.pvä. Me käytiin tänään läpi mun ihmissuhteita (blaablaa, kerroin pintatietoja JT-härdellistä, ja sanoin olleeni sillon onnellinen ja koin itseni tarpeeksi hyväksi) , katottiin sitä ruokapäiväkirjaa, keskusteltiin päihteistä ja sitten vielä tuo hemoglobiini. Se sano, että myöhemmin palataan mun nukkumiseen ja joihinkin muihin juttuihin. Justiinsa nii, joudun siis varmaankin käymään siellä vielä ton seuraavankin ajan jälkeen......

M luki tänään tätä blogia. Tulin siis välkän aikana puhelimella katsomaan että onko tullut mitään uusia postauksia tms, niin M sanoi että haluaa lukea mun blogia. Mä en muistanut yhtään mitä kaikkea olin tänne laittanut (esimerkiksi 40kg painotavoite ja se etten luota M:ään enään niin paljoa kuin ennen) , joten annoin puhelimeni sille. Ei se mitään sanonu, vaikka tiedän että se luki just noi viimesimmät postaukset.

En mä eilen sitten syönytkään enään mitään. Joten se rieska oli ainoa. Kahvia, funlighttia ja zeroa join. Paino oli aamulla laskenut, mutten vielä ole läheskään tyytyväinen. Tänään en vielä ole syönyt mitään, mutta varmaankin syön puuroa. Tai sitten keitän parsa- ja/tai kukkakaalia ja syön niitä kasvisliemen kanssa. Katsellaan, vielä on vähän reilu tunti aikaa.

Pitäisi myös tehdä ussaan se esittely, ja uudet läksyt matikkaan. Ei kiinnostais tippaakaan, mutta haluan ton ussankin jutun jo valmiiks ettei tarvi sitten viikonloppuna väsätä mitään. Ja saisinpahan kirjankin vietyä kaappiin. Matikka pitää tehdä muutenkin huomiseks. Päikkäreillekkin haluaisin mennä, mutta en voi vielä. Sitten taas jos menen myöhemmin, niin en saa illalla unta ja aamulla pitää herätä taas viideltä. Rasittavaa. En myöskään saanut eilen niitä keittoja, kun ne oli loppunut. Kuulemma perjantaina viimeistään on tullut lisää, joten sillon pitäis mennä ostamaan. Enkä mä vieläkään tiedä niistä perjantain suunnitelmista. Ehkä mä vaan jumitan himassa, as always....

Just a little bit thinner, and maybe I'd get there

Väsyttää ja on kylmä. En oo pitkäänpitkään aikaan ollu näin väsyny. Koulussa kaks vikaa tuntia meni höntsäillessä, enkä saanu mitään aikaseks. Senpä takia pitää tänään kotona tehä esittely ussaan ja matikkaan pari tehtävää. Perkele, kun suunnitelmana oli nukkua ja lukea toista niistä kirjastonkirjoista. Palapeliäkin vois tehä, että se joskus tosta lähtis kunnolla edistymään.

Meen myös porukoitten kanssa käymään prismassa. Samassa rakennuksessa on luontaistuotekauppa josta käyn ostamassa EasyDiet-keittoja. Pitää tosin vielä laskeskella että onko niissä vähemmän kaloreita kun Nutriletteissä ja Lämmin Kuppi-keitoissa. Mä haluan sen vähäkalorisimman vaihtoehdon, kumma juttu..... Tänään syön varmaan puuroa, kuten eilenkin. En mä ehdi ostamaan niitä keittoja ennen kuutta. Köksässä söin yhden rieskan, laskeskeltuani ettei niissä ole tappavan paljoa kaloreita. Rinkelit ja mustikkavuoan jätin välistä. Hyi helkkari, en ikinä aiemmin tajunnut kuinka paljon kaloreita rinkeleissä on ! Totuus tuli ilmi, kun pestiin JL:n kanssa 5min käsiämme saippualla, että saatiin se rasva pois sormista. Eipä sen jälkeen edes tehnyt mieli maistaa niitä.

Oltiin tänään liikassa luistelemassa. Oli kivaa. Torstaina uudestaan, ainakin näin mä käsitin. Mennään myös varmaankin M:n kanssa perjantaina spinningiin tai johonkin vastaavaan. Ellei me sitten lähetä ryyppäämään, en tiedä vielä. Suunnitelmat auki. Jos me ei perjantaina lähetä hikoileen, niin mennään sitten ensviikolla joku päivä. Saattaa olla että mä menen myös joku muukin pvä tällä viikolla, jos vaan saan seuraa. Ostetaan äipän kanssa varmaan perhekortti, ja aletaan käymään yhessä bodypumpeissa yms. Ainakin näin mä haluaisin. Ja äitikin on sanonut, että haluaa laihtua.

Mä haluan jo että lumet sulaa ja tulee lämpimämpi. Sitten mä aloitan juoksemisen. Jos en muuten, niin sitten ainakin viikonloppuisin yöllä. Pimeellä on kivempi käydä juoksemassa, kun ei tule ihmisiä vastaan ja ilma on raikas. Ja nyt kun saan m-kortin hommattua (kunhan vain jaksaisin varata ajan kokeeseen....) niin pääsen sitten kunnon kentällekkin juoksemaan. Pitää vaan tarkistaa että millon ne urheilukentän portit on auki, mutta eiköhän homma jotenkin järjesty.....

Nyt mä teen noi matikan tehtävät ja sitten menen varmaankin päikkäreille. Tai ainakin keittämään iiiiiison kupin kahvia. Ei se olekkaan kun kolmas tänään, ja vielä on varmaan toiset kolme tiedossa. Sinne prismaan lähetään varmaan sitten, kun porukat heräilee päikkäreiltään. Niitä alko ilmeisesti mäkkisafka ramaseen. Nehän haki siis mäkkäristä ateriat samalla kun haki mut koulusta. Ne myös kysy että haittaako mua jos ne hakee, vastaus oli yksinkertaisesti että 'ei, eihän ne mun vyötärölle kerry' . Äiti vaikutti vähän vaivaantuneelta, mutta tottahan tuo oli. Hoho, syökää vaan rasvamättönne, läskit !

Pallokala

Itkettää. En halua kouluun. En halua että kukaan näkee mua. Haluan käpertyä takaisin peiton alle ja lojua siellä koko pitkän päivän. Tai vaikka muutaman pitkän päivän. Voisin nukkua niin kauan, että heräisin laihana ja kauniina. Sitä mä en nimittäin nyt ole. Minne katos noi jalat, mitkä mulla on 'profiilikuvassa' ? Ei ne tossakaan vielä laihat ole, mutta nyt ne on kaksinkertaiset ! Hyi helvetti, miks mä päästin itteni tähän kuntoon ?

Kävin siis vaa'alla. En odottanut sen olevan noin paljon. Karu totuus pamahti päin naamaa. Tekis mieli vajota maan alle. Nyt loppu tän tytön syöminen. Mä en todellakaan tarvitse sitä 'normaalia ruokamäärää'. Mulle riittää paljon vähempikin. Mulla on kropassa ihan liikaa kulutettavaa rasvaa, jota polttamalla pidän itseni hengissä. Mua vituttaa aivan äärettömästi se, että porukat vahtii mun syömisiä. Eikä sillä ole mitään merkitystä että syön kun sika, silti ne vahtii niitä. Ja heti kun jätän jotain pois, niin saan kuunnella sitä valitusta. Eikö ne nyt jumalauta näe sitä että mun kroppaan on kertyny monenmonenmonen sentin ihrakerros ?

Mä en oikeesti kestä. Haluun pois tästä kropasta. Tää on ihan kamala. Kukaan ei tykkää lihavista tytöistä, ja mä olen just sellanen. Miten helvetissä mä voin astua 45min päästä ulos tosta ovesta ? Miten helvetissä mä kehtaan mennä kouluun tän näkösenä ? Reidet hinkkaa toisiaan ja kävellessä näytän siltä kun ryhävalas yrittäis hinautua eteenpäin kuivalla maalla. Yäk. Tän ihanan ulkonäönhän siis kruunaa se, että meikit valuu pitkin pulleeta, turvonnutta ja rasvaista naamaa. Kaunista.

Silly girl

Mun pää on sekasin, en tiedä itekkään mitä siellä liikkuu. Tai että liikkuuko siellä ylipäänsä mitään. Mä oon taas kussu tän koko homman. Syöny ja syöny. Enemmänkin olisin toki saanu itteeni safkaa tungettua, mutta tääkin on jo liikaa. Eilinen ja perjantai meni täysin päin helvettiä. Ällöttää. En tiedä paljonko painan, mutta tiedän että se luku on saatanan suuri.

Huomenna tää jojoilu saa loppua. Käyn aamulla vaa'alla (jos en tänään käy) ja koulun jälkeen katon tulevien viikkojen sallitut kalorimäärät, ja mietin jo vähän etukäteen että miten ne käytännössä toteutan. Nyt loppuu läskeily. Sovittiin myös M:n ja S:n kanssa että mennään spinningiin tässä joku pvä. Sen lisäks voisin ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehä myös himassa jotain (zumba, wii fit, kuntopyörä....) . Askelmittarikin pitäis ostaa. Mä haluaisin mennä tänään myös luistelemaan, mutten mä yksin halua. Enkä jaksa laittautua joten en halua nähdä edes M:ää tai S:ää. Jos mä saisin porukat lähtemään mun kanssa, niin sit vois mennäkkin.

Oon myös miettiny, että mitä jos paljastaisin naamani täällä. Voisin saada lisää motivaatiota, kun tietäisin että joku seuraa mun 'edistymistä' , ja tietäis tasan tarkkaan myös minkä näkönen typy olen. Nimee mä en kuitenkaan täällä aikoisi sanoa. Olis myös kiva tietää, jos tuntisin jonkun täältä oikeestikkin. Jos vaikka löytyis tästä lähistöltä joku samanhenkinen ihminen, niin sille voisi sitten jutellakkin. Koska enään en puhu edes M:lle näistä asioista, koska en luota siihen enään puoliakaan sen vertaa kun aiemmin. Ja on enemmän intoa onnistua jos joku toinenkin on mukana samassa hommassa. Kun toinen ei epäonnistu, niin ei itsekkään halua mokata. Yksinkertaista.

Mulla on keskiviikkona se terveystarkastus part 2. Uudestaan vaa'alle, katotaan se ruokapäiväkirja, otetaan hemoglobiini ja ties mitä muuta. Tavallaan mä en haluaisi että se paino olis laskenut, koska sitten se ei voi myöskään valittaa mitään. Mutta en halua sen nousevan, koska sitten alkaa ahistamaan vielä enemmän. Jos se olis suunnilleen sama kuin viimeksi enkä enään saisi mitään uutta aikaa tarkastukseen, niin voisin ihan rauhassa pudottaa painoa sinne neljäänkymmeneen. Ärsyttää vaan, kun sillä terkkariajalla on nyt niin suuri merkitys tulevaan viikkoon. Jos se terkkari sanoo jotain että mun pitää alkaa syömään enemmän, niin porukathan myös vahtii että syön enemmän. Perkele. En jaksa enään mitään vahtimista, ei siitä nyttenkään ole ollut muuta kun haittaa.

Mun pitäis myös lukee pari kirjaa, jotka pitää palauttaa kirjastoon 25. pvä. Seitsemän mä lainasin, kaks on lukematta. Pitäis myös alkaa lukeen bilsan ja fyssan kokeeseen. Niihin molempiin on kyllä vielä reilusti aikaa, mutten muista enään mitään niistä asioista mitä käytiin läpi ennen lomaa. Ja mun pitää nostaa noiden molempien numeroita ainakin yhdellä. Molemmista pitäisi saada vähintään ysit, tai en varmaankaan pääse siihen lukioon mihin haluan. Mulla on myös tossa lattialla keskeneräinen 2000 palainen palapeli Vincent Van Goghin Starry Night-maalauksesta. Porukat osti sen mulle eilen, eikä se ole kovin paljoa reunoja pidemmälle edistynyt. Sitäkin pitäisi siis tehdä.

Mun pitäis löytää myös hyvä ja suht halpa laulunopettaja jostain, mutten tiedä mistä. Edellinen oli yksityinen ja se hommattiin perhesuhteilla. Sillä ei ollut enään aikaa pitää mulle tunteja, eikä uutta ole vielä löytynyt. Mä luovutin etsimisenkin tossa aiemmin, mutta nyt mä päätin että etsin uuden. Siinä on meinaan sellanen asia, minkä takia mä jopa jaksaisinkin raahautua pois kotoa. Mä kaipaan jotain tollasta mun elämään, ja laulaminen on se asia mistä mä saan eniten iloa irti. Mummi sano äipälle jotain, että sen joku tuttu saattaisi tietää mulle laulunopettajan. Toivotaan näin. Mummi mulle sen edellisenkin bongas.

Mulla on myös järkyttävä koirakuume. Meillä on jo ennestään kolme kiinanharjakoiraa, mutta haluaisin jonkun keskikokoisen ja karvaisen. Vaikka joku sekarotuinen, niinkun meillä oli ennen tota viimesintä nakua. Me ei vaan voida ottaa nyt yhtään uutta koiraa. Harmittaa vaan kun noiden kanssa ei voi lähtee minnekkään lenkille, ainakaan näin talvella. Jäätyis kuoliaaks naapuritalon kohalla. Ja mä en taas yksin saa itteeni liikkeelle, varsinkaan jos pitäis lähtee ihmistenilmoille. Koira olis siis hyvä kaveri siihenkin. Ehkä sitten joskus. Äipän kanssa ollaan puhuttu asiasta, ja sekin haluais karvallisen koiran. Ensin pitäis vaan saada noi kolme lopettaan räksyttäminen, ennenkun vois edes harkita neljättä.

Mulla on ihan sellanen fiilis, että vielä olis jotain kirjotettavaa. En vaan millään saa päähän että mitä, joten se varmaankin tulee mieleen heti kun julkasen tän. Samapa tuo. Eipä se varmaan mitään kovin erikoista olisikaan. Koitan tulla huomenna postaamaan. Oon nimittäin huomannu sen, ettei tää projekti etene tippaakaan jos en postaile tilanteesta. Kaikki teidän blogit mä olen kuitenkin lukenut, vaikken ite ookkaan hirveemmin postaillut. Taas on yksi uusi lukija, ihanaa kiitos. Tervetuloa, ja kiitos teille aiemmillekkin ♥! Olette ihania, stay strong. (:

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa, pelasta mut jos sinulla on aikaa

Ruokapäiväkirjan täyttöä ja keskiviikolle uusi terkkariaika. Paino ei kuulemma saa laskea yhtään, mutta vielä ei olla siinä pisteessä että sen olisi pakko noustakkaan. Ja mä en edes saanut sitä sinne neljäänviiteen, luuseri. Kuulemma vähän liian raju yli kymmenen kilon painonpudotus alle vuoden sisälle, kun ottaa huomioon mun iän. Se kysy että tarvitsenko mä omasta mielestäni ammattiapua. No en, en todellakaan. Käytiin me läpi myös se sama saatanan isä-keskustelu kun jokaisessa aiemmassakin terveystarkastuksessa. Samaa vanhaa settiä vuodesta toiseen. Muistaakseni jo ala-asteella käytiin tota keskustelua aina kun tilaisuus tuli, jotenka ne samat kysymykset oli odotettavissa. Eipä siitä sitten enempää.

Omalla vaa'alla en ole käynyt nyt pariin päivään, enkä tiedä paljonko painan. Terkkarilla vaaka näytti aivan liikaa. Ehkä se ensviikolla on jo vähemmän, hope so. Mun pitää varmaankin myös lisäillä ruokia siihen pväkirjaan. Eilinen oli rehellinen. Tääkin päivä tähän asti, mutta tiedän itekkin ettei mun ruokamäärä riitä sille terkkaritädille, joten ehkä mä lisäilen pari ateriaa. Mun kyllä pitää varmaan muutenkin syödä tänään vielä jotain. Muuten se paino laskee liikaa ja sitten kun syö vähänkin enemmän niin kaikki tulee ekstrojen kera takaisin. Mitään mättökohtausta en kuitenkaan aio järjestää. Ja tosiaan jos mä jotain tänään vielä syön (kalorit tällähetkellä varmaan jotain 150 jos juomat lasketaan mukaan, mutta pelkistä syömisistä alle sata) , niin se on jotain suht vähäkalorista ja pieni määrä.

Niin joo, tervetuloa taas uusille lukijoille, niin ja kiitos ♥!

Tsuppadui

Paino oli laskenut parisataa grammaa. Huomiseksi se nousee, tänään mä en jaksa olla nälkäinen. Huomenna en käy vaa'alla ja syömisten suhteen palaan taas aiempaan määrään. Mä haluan nyt eroon mun ruokahimoista, jottei niistä lauantain raflareissun jälkeen ole haittaa. Ravintolaruoan jälkeen mulla nimittäin on tapana sortua kaikkeen mitä aiemmin on tehnyt mieli. Ja koska maanantaina mä en halua olla turvoksissa, mun kannattaa hankkiutua eroon näistä himoista tänään, kun päiväruokailu on jo muutenkin mennyt perseelleen.


Huomenna nukun pitkään, laittaudun, käyn kampaajalla ja teen jotain pikkukivaa. Näinpä pystyn varmaankin olemaan pienellä ruokamäärällä. Päärynä voisi olla huomiseksi hyvä, ihan lauantaitakin ajatellen. Jos kuitenkin päädyn syömään jotain muuta kun päärynän, niin pidän sen silti pienessä määrässä. Tämä on lupaus.

Turn my fear into dust

46,5kg. Tänään porukat laittaa mut syömään nautapihvin ja sen lisäks wokkivihanneksia. Paino varmaankin siis nousee tosta semmosen parisataa grammaa. Huomenna sama juttu. Perjantaina en tiedä vielä mitä syön, en edes muista mitä sairaaladieetin ohjeessa on 7. päivä. Pitää tarkistaa. Lauantaina raflaan. Sunnuntaina taas mahd vähän. Mikäli porukoille on ok, niin syön sillon hedelmiä. Ehkä se käy niille, kun kuitenkin tänään, huomenna ja lauantaina ainakin syön 'oikeeta-ruokaa'.

Maanantaina pitäis taas palata kouluun. 2kg kevyempänä kun sieltä lomalle lähtiessä. Siis mikäli tuo paino nyt pysyy tossa. Jos se laskee, niin sillon taas enemmän kuin kaksi kiloa kevyempänä. Kyllä mä koitan saada sen sinne neljävitoseen ennen maanantainta. Tiistaina aamusta köksää, mä niin toivoisin että me syötäisiin jotain kakkua tms, koska mähän en niitä herkkulakkoni takia voi syödä. Mikä sääli. Ja köksänmaikka tietää jo aiemman herkkulakkoni ansiosta etten syö siellä niitä leivoksia tai rahkoja, tai ylipäätään mitään mitä voisi pitää jälkiruokana. Kyllä se maikka mulle huomautti sitä 'kuinka jotain pitää syödä kun mä kerta niin kutistunut olen' , mutta ei se mua saa niitä pullia naamaani tunkemaan, ei todellakaan.

Senkin takia mä toivoisin että köksässä olisi jotain herkkuja, koska mullahan on terkkari suoraan sen jälkeen. Jos verensokerit on alhaalla, niin sanon etten voinut syödä köksässä koska olen herkkulakossa, enkä ehtinyt aamulla syömään kotona kun nukuin 30min pommiin. Tuskin se terkkari kuitenkaan vahtii että syönkö heti sen jälkeen ruokalassa vaiko en. Ja siis minähän en koulussa syö, edelleenkään. En ole syönyt reiluun kahteen vuoteen, joten mikä nyt saisi muutoksen aikaan. Ei mikään. Mä istun siellä ihan mielelläni sen 20min ja katson kun muut syö, ei mun tarvitse siellä syödä kun 'syön kuitenkin mahani täyteen aina kun pääsen kotiin, ja illemmalla vielä yhteinen ruokailu ja iltapala porukoitten kanssa'. Jep, niinhän se melkein meneekin.

En mä usko että siitä terkkarikäynnistä mitään erikoisempaa juttua tulee. Eihän se vaarallista ole jos paino on pari kiloa alipainon puolella. Huvittavaa, että viimeksi terveystarkastuksessa ollessani olin melkein ylipainoinen. Normaalipainon yläraja, hyi helvetti. Mun paino terveyskortin mukaan alko nelosella viimeks vuonna 2006. Jumalautsi mikä punkero mä olen aina ollu. Ja mä nauran jos se uus terkkari kaivaa ne mun viimevuotiset masennus-testit esille ja koittaa jotain niiden avulla alkaa pätemään. Mä en tarvitse ketään kertomaan mulle, että mun päässä on jotain vikaa. Mä en tarvitse sitä sekopään leimaa otsaani.

Mutta toisaalta, mitä haittaa siitä voi olla jos se alkaa jotain pätemään ? Soittaa porukoille tai jotain vastaavaa ? Porukat tietää mun laihdutuksesta, ja ne myös tietää että mun paino alkaa nelosella. Ne sai sen tiedon kaivettua musta sillä laivareissulla. M istu hiljaa omalla sängyllään, ja se näytti jopa surulliselta. Mähän siis sanoin painavani pari kiloa enemmän, kun mitä mä oikeasti painoin. M tiesi että kusetin. Porukathan kyllä saattaa kuvitella että se on taas vitosella alkava, kun sanoin niille että olen paisunut viiden kilon edestä. Sillon se paino alkokin vitosella, mikä tekee kaikesta vielä kauheampaa. Mähän lupasin teille ja itelleni etten tule painamaan enään viittäkymmentä kiloa. Mutta tästä eteenpäin, jos se musta vaan on kiinni, mun paino ei tule alkamaan vitosella. Sanoo terveydenhoitajat, opettajat tai ketkä tahansa mitä tahansa.

Tuo opettajat-sana edellisessä lauseessa ei ole siis mitään pelleilyä. Kyllä nekin mulle mun 'laihuudesta' on huomautellut. Kyllä mä niistä olen tänne ennenkin kertonut, mutta menköön nyt toistona. Äikänmaikka (josta muuten tulee meidän luokanvalvoja nyt keväällä) kyseli M:ltä, S:ltä ja JN:ltä mun syömisistä. Se on myös puhunut tunnilla siitä, kuinka koko koulun henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, joten niille voi kertoa mitä tahansa. Ne ei kuulemma saa kertoa asiasta eteenpäin, vaikka haluaisivatkin. Esimerkkinä se heitti sellasen, että jollain on vaikka joku psyykkinen sairaus, mutta sairastava henkilö ei tiedä ketään kenelle puhua, tai se ei uskalla puhua. Nuo lauseet sanoessaan se tuijotti suoraan mua silmiin, ja sen katseesta paisto sääli läpi. M huomas saman asian, ja sano sen olevan törkeetä käytöstä opettajalta. Tuo kyseinen maikka myös kyseli multa aina vähän väliä että 'onko kaikki Bettyllä hyvin, väsyttääkö, ja että ootko sä syönyt ?' Koko luokka hiljenee ja odottaa mun vastausta. 'Joo kaikki on hyvin, väsyttää vähän ja olen syönyt.' Pettyneitä katseita mun ympärillä. Maikka nyökkää ja jatkaa juttua.

Viimesellä enkun tunnilla ennen joululomaa maikka kerto numeroita. Se pyysi luokan ulkopuolelle vaan ne, joiden numeroissa tapahtu muutosta ja ne keiden kanssa se halus muuten vaan jutella. Jossain vaiheessa munkin nimee huhuiltiin luokassa. 'Sä oot kyllä tositosi hyvin hoitanu tän koulus nytten. En tiiä mistä oot saanu tollasen innostuksen englanninkieltä kohtaan, mutta toi on ihan loistavaa ! Sun numeros siis todellakin pysyy siinä ysissä, ei siinä muutosta tapahdu. Mä halusin sut tänne sen takia että pääsisin ylistään tota sun englannin opiskelua. Mitä sulle muuten oikeesti kuuluu, onko kaikki hyvin ? Sä oot laihtunu tosi paljon, sen huomaa jo kaukaa. Ja sullahan on nytkin tumput kädessä. Lupaa mulle, jooko, että pidät huolen itestäs ? Ihan oikeesti, lupaa mulle noin pieni asia, lupaathan ?' Ja mä lupasin. Se ei sanonut noita lauseita nipottaen, ei todellakaan. Mulle jäi hyvä fiilis tosta keskustelusta, vaikka se vähän ylireagoikin mun ulkomuodon suhteen. En mä nimittäin ole niin pieni kun kaikki väittää. En mä kuvittele näitä läskejä mun kroppaani.

Sitten on vielä tuo köksänmaikka ja matikanmaikka. Molemmat huomauttanu jotain pientä. Ne ei kyllä kumpikaan mitenkään noin tarkasti kun nuo kaksi aiempaa maikkaa, enkun ja äikän. Muilta maikoilta ei vois kyllä edes kuvitella mitään havaintoja. Ja hyvä niin. Eipä noita vainoharhaisia maikkoja tarvitse enempää ollakkaan. Muuten vois koulunkäyntikin olla jo haastavaa.

Lihavien kanssa ei leikitä

Kuulin just M:ltä että S, JT ja yks typy meidän luokalta, sanotaan vaikka N, oli M:llä tänään. Miten mulle tuli niin petetty olo, varsinkin kun JT oli siellä. Mullehan siis ei ole laitettu moneen päivään viestin viestiä, saati sitten pyyntöä minnekkään. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että mun seura kelpaa tasan vaan sillon kun ollaan menossa ryyppäämään ja porukka tarvii yöpaikkaa. Ja jopa sillon kun me ollaan täällä, mä tunnen oloni ulkopuoliseks. Uutena vuotena M ja S nauro kipeinä jotain juttua mitä tapahtu pari päivää aiemmin. Yllätys yllätys, mä en ollut sillon paikalla enkä siis voinut muuta kun katsoa vieressä.

Kyllä mä tiedän että kaikki varmaan johtuu musta itsestäni. Minähän se olen joka erakoituu kotiinsa, ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksesta astua ihmisten ilmoille. Joo, ja sanoin sen myös S:lle ja M:lle ennen vuodenvaihdetta. Ne ei vaan tiedä, että mulla oli sillon niin helvetinmoinen läskiahdistus, enkä mahtunut mihinkään vaatteisiin. Nyt mä ehkä voisinkin mennä jonnekkin, olinhan mä tänään ikeassakin, ja lauantaina pitäis viettää koko päivä shoppailemassa. Mä oon vaan niin laiska lähtemään minnekkään, eikä mua kiinnosta laittaa itteeni kahta tuntia sitä varten että menisin mäkkäriin istumaan kolmeks tunniks, kun 'se on nykyään niin coolia toimintaa'. Jotain niin typerää mun mielestä. Kuka oikeasti haluaa istua siellä safkankäryssä ja katsoa kun jotkut vetää rasvaatirskuvaa hampparia naamaan ? En minä.

Mä tiedän, että lopulta mä olen ainoa joka häviää. Mä olen se joka jää yksin. Mä olen se jota ei loppupeleissä jakseta katsoa. Muut porskuttaa elämässään eteenpäin ja mä makaan paskasena sängynpohjalla ja itken kurjaa elämää. En mä halua menettää M:ää ja S:ää käytökseni takia. Enkä varsinaisesti ketään muutakaan, mutta noita kahta mä tarviin eniten. Ei ne kauaa jaksa kuunnella mun valitusta siitä, kun ei-vaan-yksinkertaisesti-enää-jaksa-mitään. En mäkään niiden osassa jaksais kuunnella, kun en jaksais itekkään enään valittaa.

Mun maha on järkyttävän kipee. Mullon helvetinmoinen nälkä. Pitää juoda paljonpaljon vettä että saan nukuttua. Teetäkin tekis mieli, mut en viitti mennä enää tekemään kun porukat nukkuu jo. Tänään olen syönyt siis yhden päärynän, samoin eilen.

Funny when you're dead how people start listenin'

47,1kg. Perkele, sehän laskee. Hyvä niin. Silti mä haluaisin nopeampaa muutosta. Vaikka toisaalta ehkä tää vauhti on edes vähän pysyvämpi, niin ettei lauantain raflareissu tuo kaikkea takaisin. Hope not. Koitan kyllä siellä raflassakin valita jonkun ei-niin-rasvapommi-ruoan, mutta kun en vielä tiedä että minne me ollaan menossa syömään niin en voi varautua etukäteen. Toisaalta lauantaina on se boostipäivä, niin ehkä mun ei tarvitsekaan varautua mitenkään erikoisemmin.


Mä haluan jo shoppailemaan. Haluan kaikkia kivoja hameita ja paitoja, sukkahousuja ja neuleita, farkkuja ja alusvaatteita. Laukku ja rahapussikin pitäisi löytää. Ja jotain kivoja koruja, ehkäpä. Uudet kengätkin olis kivat, jotkut missä olisi korkeampi korko kuin nykyisissä. Kuitenkin vaatteet saa olla nyt lauantaina etusijalla. Tosin jos jotkut kivat kengät yms tulee vastaan niin sitten mietin edellistä lausetta uudestaan. En mä silti aio etsimällä etsiä uusia kenkiä. Me tehdään kuitenkin porukoittenkin kanssa varmaankin tämän kuun puolella shoppailureissu, jonka varmaan pyhitän sitten kengille ja laukuille. Nyt mun pitää vaan saada lisää söpöjä tyttömäisiä vaatteita, jotka sopivat kohta loistavasti mun keiju-lookkiin. Hihi. Toisinsanottuna kun mä ostan sellasia tietynlaisia vaatteita, niin mun on myös pakko kutistua jotta ne on nättejä.

Värjäsin tosiaan eilen hiukset. Nyt nää on enemmän mustat kun ruskeat. I like. Perjantaina on kampaaja. Mulla alkaa nyt siis todellinen ulkonäön ehostuskausi. Musta tulee kaunis. Mä kutistun pieneksipieneksipieneksi, ja sen kauneuden viimeistelee täydelliset hiukset ja vaatteet. Naamastakin ehkä tulee kaunis kunhan vaan nää pullaposket saa pois. Luonteestakin tulee kauniimpi. Mä en halua että kukaan pääsee koskettamaan mua, kukaan ei voi enään satuttaa. Tai mä en aio näyttää sitä jos joku satuttaa. Tänä vuonna musta kuoriutuu täysin uusi Betty ; vahvempi kuin ikinä, kauniimpi kuin ikinä.

Why am I doing this to myself?

Mun pitäis painaa tän verran vasta neljän viikon päästä. Mä olen siis tavallaan 4 viikkoa etuajassa painotavoitteen suhteen. Tuo tieto on saanut mut miettimään, että minkä helvetin takia mä kidutan itteäni sairaaladieetillä. Mulla on kokoajan huono olo, tuntuu ettei jalat kanna ja kroppa pettää. Mä en pysty tekemään mitään, pelkkä istuminenkin aiheuttaa kipua. Eikä tää 'projekti' ole vielä edes puolivälissä. Mua kuvottaa ajatuskin siitä keitosta, en mä saa sitä alas, eikä nää tuloksetkaan ole sellasia kun ohjeen kirjottajat lupailivat. Perkele.

Toisaalta mä en myöskään haluaisi olla niin helvetin heikko ja luovuttaa, vaikka porukat sitä multa pyytääkin. Mä haluan teetä, redbullia, pepsi maxia ja kahvia, mulla on ikävä mun turvajuomia ! Pienenpieni puuroannoskin kuulostaa taivaalliselta, tai itseasiassa ihan mikä tahansa paitsi se saatanan kaalikeitto. Ehkä mun ei koskaan olisi pitänyt aloittaa ylipainoisille parhainta dieettiä, mikä kuulemma yleensä tehdään valvotuissa oloissa. En mä uskonut sitä, että sairaaladieetti noiden ohjeiden mukaan tosiaankin olisi näin rankka. Väärin luulin, musta todellakin tuntuu etten kestä enään 4 päivää.

Mä en haluaisi tuottaa pettymystä kenellekkään. En porukoille, M:lle ja S:lle, enkä varsinkaan teille ihanaisimmille lukijoille. Joka tapauksessa just puol minuuttia sitten sovittiin äipän kanssa että voin elää tän loppuviikon niillä samoilla ohjeilla, ilman sitä keittoa. Mä en sitä kurkkuuni vedä. Kaloreitahan jää vähemmän, kun jätän keiton pois ? Nyt siis seuraavat 4 päivää menee lähinnä vihanneksilla ja hedelmillä. Kyllä mä varmaan osan syön myös siitä naudanliha-osuudesta. Mä myös aion juoda noita 'kiellettyjä' juomia.

Pitäkää mua luovuttajana jos haluatte, mutta mä en halua riskeerata omaa kroppaani tätä enempää. Mä laihdun siihen 40kg ilman tätäkin, eikä aikaa kulu kun sen 3kk. Tätä menoa ehkä jopa 2kk. En mä tota 2kk tavoittele kuitenkaan. Maaliskuun lopussa kun painan vähän alle 40kg (39,5kg?) niin olen tyytyväinen. Ei tässä mikään kiire ole. Mulla kuitenkin oli eilen koon 32-34 vaatteet, joten eipä kai suurempia ongelmia pitäis lauantainkaan suhteen olla. Nyt mä menen syömään päärynän ja otan redbullin.

Tonight I wanna cry

 47,6kg. Takaisin alipainossa, ja silti olen lihava. Ja mä olen pettynyt. Tai pikemminkin tunnoton. Ei tuo luku vaa'alla aiheuttanut minkäänlaista iloa tai riemua.  Mä vaan astuin takaisin laminaatille ja odotin että tuo luku katoaa vaa'an näytöltä, vedin yöpuvun takaisin päälle ja lähdin hakemaan kahvia vaikka se onkin kielletty vielä tämän ja seuraavat 4 päivää.


Aiemmin tuo painon laskeminen olisi saanut mut pomppimaan ilosta. Ei enään. Ei enään kun tiedän painaneeni melkein kaksi kuukautta sitten 43kg. Sillon mä olin onnellinen. Sillon mä myös olin JT:n sylissä, ja tunsin itseni kevyeksi joka kerta kun se nosti mut käsivarsiensa varaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei ihme, että se haluaa nyt olla kaveri. Mä olen ehkä säälittävä kun eksyn aina välillä tuijottamaan niitä kuvia koneeltani (siitä samaisesta mun ja M:n synttäriparty-kansiosta) missä olemme JT:n kanssa. Toisessa tuo poika seisoo takanani ja mä nojaan siihen. Sen kädet on mun ympärillä siten, että voimme pitää toisiamme käsistä. Toisessa me taas suutelemme. Kolmannessa se pitää mua kainalossaan ja toisella kädellä näyttää kameramiehelle peukkua. Huvittava näky. M sano että JT näytti sinä iltana maailman onnellisimmalta kundilta. Onkohan se yhtä hajalla kun mäkin ? Epäilen vahvasti, nyt se varmaan onnellinen on.....

Tänään pitäis mennä ostamaan hiusväri ja varata kampaajalle aika leikkaukseen. Tää look on jo niin ylipitkä etten saa laitettua tätä enään mitenkään. Saman mallin mä pidän kuitenkin. Värjäyksen hoidan kotona. Turhaa maksaa siitä kampaajalle kun sama hoituu ihan kotioloissakin. Leikkaus onkin sitten eri juttu, en mä tätä mallia osais ite leikata. Tai osaisin varmaan, mutta parempi ammattilaisen tekemänä.

Syödäkkin pitäis joskus. Vielä en ole siis syönyt mitään. Eilenkään en syönyt sen edellisen postauksen jälkeen vaikka toisin olin suunnitellut. Nukuin koko päivän kun olo oli niin saatanan heikko. Mistäköhän johtuis. Tänään syön varmaan taas yhden annoksen sitä keittoa ja muuten sitten jotain vihanneksia ja hedelmiä. Katsellaan. Verensokerin pitää ylhäällä tuoremehu, jos ruokaa en halua syödä. Hehe, täähän on reilusti terveellisempää kun sairaaladieetin ohjeissa, yeah right. En mä kuitenkaan viikossa tähän kuole, enhän ?

Niin joo, tervetuloa uudet lukijat ♥! (:

Stay strong, fattie

Tasan 48kg. Vielä -100g niin tää tyttö on taas alipainoinen läski. Kyllä se tästä. Eilen en syönyt sitä päärynää, join vain vettä koko loppu illan. Tänään olen syönyt nyt pienen lautasellisen sitä keittoa ja palan kurkkua. Tänään on siis vihreä vihannes-päivä. Päätä särkee ja väsyttää, vaikka heräsin puoltoista tuntia sitten. Ah, ihanaa tää lomailu.

Jotenkin mä nautin itteni kiusaamisesta. Menin alakertaan lämmittämään tuota keittoa ja jäin keittiöön syömään. Porukathan siis teki siinä vieressä itellensä pitsoja. Enkä voi väittää etteikö tekis mieli. Voisin syödä ihan mitä tahansa ruokaa, mutten saa. Mä pysyn vahvana. Mun on pakko mahtua niihin pikkuruisiin vaatteisiin lauantaina, pakko. Ja varsinkin jos me mennään sinne raflaan syömään, niin mä en ainakaan voi lihoa niin paljoa etteikö maaliskuun lopussa olisi lähtenyt se 10kg. Tai no nythän siitä on enään jäljellä 8kg. Parempi näin.

Nyt on pakko mennä ottamaan särkylääke, en kestä tätä kipua. Sitten voisin laittaa jonkun leffan pyörimään jos telkkarista ei tule mitään. Haen puolenlitran lasiin vettä ja koitan saada ruoanhimon pois. Syön vielä illemmalla toisen annoksen keittoa ja varmaankin myös sitä kurkkua. Perkele kun tänään en saisi juodakkaan mitään muuta kuin vettä, mutta appelssiinimehua tekisi mieli. Niin, ja sitä sugarfree redbullia mitä mulle on jääkaapissa pepsi maxin ja ed lemonlightin lisäksi. Kahvikin maistuis, ja kyllä mä pari kuppia teetäkin saisin kumottua kurkkuuni. En vaan tiedä että kuinka haitallisia nuo juomat on tän dieetin kannalta. Eilen mä ainakin join redbullin.

Then tell me how ugly I am, but that you'll always love me

Ensimmäinen annos rasvanpolttokeittoa vedetty kurkusta alas. Tein virheen ja soseutin sen annoksen tehosekottimella. Tuloksena vahvasti oksennusta muistuttava sörsseli, nam. Ohjeiden mukaan voisin syödä vielä yhden hedelmän (päärynä) , mutta kello on yli kuusi. Täytyy nyt katsella että millasia vaikutuksia toi keitto mun kropassani saa, ja että pitääkö mun syödä vielä se päärynä kellonajasta huolimatta. Vettäkin pitäisi juoda vielä about 2,5 litraa.

Aamulla oli niin helvetin moinen hedari ja tuntu kun kropassa ei olis tuntoa. Jalkoja jomotti ja piti vaan makoilla paikoillaan. M ja S nauro heti kun näki mun kuntoni aamulla. Mutsikin kysy että 'onks sulla yhtä huono olo kun miltä sä näytät, saatana ku haudasta noussu' , heti kun mentiin M:n ja S:n kanssa alakertaan. Ne halus aamupalaa, mä otin särkylääkettä ja ananas-tuoremehua. Sitten menikin lähes loppupäivä nukkuessa.

M muuten eilen sano, että sille on tärkeintä se että mulla on kaikki hyvin. Sitä ei kuulemma kiinnosta omat asiansa tai se että miten se itse voi, kunhan vaan mä voin hyvin. Hullu nainen se on, mutta saatanan ihana ♥! Tossa sen oikeesti huomaa että kuka se ihminen on kenen takia jaksaa porskuttaa päivästä toiseen. M on mun elämäni valopilkku, ilman sitä mä en jaksais. Ja niin on S:kin tositosi tärkeä, mutta M kai vielä enemmän. S:n kanssa ollaan alettu erkanemaan toisistamme, nykyään meitä yhdistävä tekijä on lähinnä laihdutus. Joo, S:llä on jonkun asteisia sh-oireita, ja terkkari ilmotti sen ravitsemusterapeutille.

Mullakin on se terkkari sillon 11. päivä, ja heti klo 10:00. Perkele, mitähän siitäkin tulee. Mä sanon vaan että alotin polkemaan kuntopyörällä yms ja jätin herkuttelun sinne edelliseen, lihavampaan, elämään. Uskokoon tai ei, ei ole mun ongelmani. Tai no itseasiassa onhan se, varsinkin jos mäkin joudun jonnekkin kallonkutistajalle. En halua, en halua. No mutta toisaalta, jos mun paino ei putoa hirveitä määriä, niin mähän olen täysin terveellisen typykän muotissa. Normaalipaino, vittusaatana. Tosin normaalipainon alaraja, tositosi lähellä alipainoa. Niin, ainakin eilen oli.

I need you to save me and my twisted mind

Kavereita. Siis ihan oikeesti, kavereita ?! Voi jumalauta. Mä tiesin tän, mä niin tiesin tän. JT oli keskustassa. Pyysin siltä anteeks sitä, että olen niin saatanan vaikea ihminen. Se sano ettei se haittaa, ja että 'ei meidän suhde koskaan onnistuis, mutta frendejä ollaan aina' . Hmm, lohduttavaa. Ehkä se todellakin huomas että olen taas sama Läski-Betty mikä olin ennenkin. Vaikka mä tiesin ettei se enään voi olla kiinnostunut, niin silti se sai mut itkemään äsken 20min vessan lattialla. S:lle ja M:lle sanoin peseväni meikkejä, jepjep, niitäpä juuri.... No tulipahan ainakin asia selväks. Molemmat pääsi aloittamaan vuoden 2011 ilman epäselvyyksiä. Ehkä se löysi jo uuden tyttösen keskustasta, jonkun joka oikeasti on sen arvoinen ? Ainakin se halaili tositosi monia typyjä, mutta toisaalta niinhän kaikki muutkin halaili lähes kaikkia ketä vastaan tulee ilman mitään taka-ajatuksia.....

Tämän vuoden puolella en ole syönyt vielä mitään. SCORE ! Juonut kyllä olen. Tuntuu että darra pukkaa jo valmiiksi, en taida uskaltaa mennä nukkumaan.... Enkä tehnyt tänään (eilen?!) sitä keittoa, joten sekin pitää väsätä vielä huomenna. M ja S jäi molemmat tänne yöksi, ja kumpikin näyttäisi nukkuvan jo. Telkkatasolla on sipsipussi puolillaan. Minähän en siitä ota yhtäkään sipsiä, en varmasti ota. Nyt on pakko mennä nukkumaan, toivottavasti en tukehdu oksennukseen yön aikana, siis jos sellainen meinaa tulla. Vielä en ainakaan ole oksentanut, mutta M tosiaan kakoi vessassa ennenkun nukahti. Loistavaa.

Hyvää uutta vuotta muruset ♥ ! Nyt eikun vain toteuttamaan niitä lupauksia ! Aamupaino oli muuten taas nelosella alkava, jeij. Ja niin joo, mulle sanottiin tänään varmaan kymmenen kertaa jotain että 'voi Betty, sä oot niiiiiin kaunis, rakastan sun hiuksias, ihan tosisaan!'. Hohohoh, biggest lie ever.....