En käynytkään vaa'alla. On liian iso olo, enkä halua kohdata sitä numeroa. Mua pelottaa aivan saatanasti että se on isompi kuin viimeksi. Vaikka kaiken järjen mukaan sen ei todellakaan pitäisi. Silti kaikki on mahdollista, enkä halua pilata tätä aamua liian suurella luvulla.
Mä haluan olla jo pieni ja ihana. Täydellinen keijutyttö, joka on täysin kosketeltamattomissa. Liiallisessa tuulessa lentoon lähtevä, kosketuksesta katkeava lasienkeli. Hauras ja kaunis, mutta silti niin vahva. Henkinen vahvuus, se on sitä jotain.
Mua ärsyttää. Miksei mikään tunnu riittävän ? Painavimmillani olin 61kg. Pituutta oli sillon 159,5cm. Olin kasilla, eli tästä on nyt lähes vuosi aikaa. En ollut tarpeeksi vahva tekemään asialle mitään. Itkin päivittäin ja en käynyt missään, koska en kehdannut ulkomuotoni takia. Mulla epäiltiin masennusta ja terkkari suositteli nuorisopsykologille menoa. En mennyt, vaan päätin selvitä yksin. Niinhän mä melkein teinkin ; pääsin suhteellisen hyvin yli isästäni (joka oli silloin alakuloisuuteni toinen syy ulkomuotoni lisäksi) ja aloin sosialisoimaan enemmän, vaikkakin silloinkin vain tiettyjen ihmisten kanssa. Päätin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätin että jonain päivänä olen kaunis.
Painaessani sen 61kg ja rapiat päälle, äitini lupasi kielikorun kunhan pudotan 6kg. Se ei uskonut että pystyisin siihen, ei kukaan uskonut. Mullakin katos usko aina kun sain pari kiloa pudotettua ja sitten ne tulivatkin takaisin. Jostain mä kuitenkin sain motivaatiota, ja paino lähti laskemaan. Sitten pari viikkoa ennen viime vappua, kieleni lävistettiin. 6kg painoa pudonnut, mutta se ei enään riittänyt. Mitä enemmän paino putosi, sitä enemmän aloin valehtelemaan syömisistäni. Heitin ruokia roskikseen ja sanoin olleeni jo syönyt. Ja kun söin, oksensin ne ulos. Oli kausia kun ahmin ja oksentelin ja kun en syönyt juuri mitään. Pyörryin ja jouduin ensiapuun. Se oli pikainen käynti, mutta lääkäri käski äitiä vahtimaan mua.
Nyt painan reilu 10kg vähemmän, enkä ole vieläkään tyytyväinen. Pituutta on siis sen tasan 160cm, vaikka luulin olevani pidempi. Olen kasvanut vuodessa siis huikeat puoli senttiä. Alin paino mihin pääsin viime vuoden puolella on siis se 43,2kg. Silloin aloin olemaan jo tyytyväinen. Sitten tuli joulu ja uusivuosi. Nyt painan varmaankin sen 48kg. Ja voi kyllä, se vituttaa aivan helvetisti. Mä aion pudottaa painoa sinne alle neljäänkymmeneen. Kunhan vaa'alla näkyy edes se 39,5 niin Betty on happyface. Mä vaan haluaisin olla tossa pisteessä jo nyt.......
Mä oon tässä miettinyt, että kun kokeilit tota sairaaladiettiä niin miten se toimi? Putosiko paino sen verran kun sen ohjeet lupas ja millanen olo oli sen aikana?:o
VastaaPoista