Tää on taas tällänen ilta. Mä tarviin jonkun, joka ymmärtää. Jonkun jota vasten itkeä ja purkaa pahaa oloa. Mä tarviin jonkun kertomaan, että riitän tälläsenä. Mä haluan olla tärkeä jollekkin, ja tuntea olevani rakastettu. Mä haluun käpertyä jonkun kainaloon ja nukahtaa siihen. Nukkua vaan, ja antaa maailman kadota ympäriltä.
Kurkkuun sattuu ja mahakin on kipeä. Haistan oksennuksen. Mä myös maistan sen suussani edelleen. Maha on vieläkin turvoksissa ja mua ällöttää. Ei varmaankaan kaikki tullut ulos, mutta aamupalalla syötyjä kurkunpalasia olin silti näkevinäni. Se epämääräinen kasa suihkun lattialla oli ihan järkyttävän suuri. Miten helvetissä ihmiseen voi mahtua niin paljon ruokaa, en käsitä.
Menen huomenna M:lle yöks. En halua olla yksin, se ottaa mut luokseen evakkoon. Ei M täytä sitä tyhjiöö mikä mun elämässä on, mutta se helpottaa tilannetta. Niin ja M-rakas, jos sä luet tätä niin kerro se mulle, en mä suutu. Mä haluaisin niin kovasti kertoa, että oksentelen edelleen satunnaisesti, mutten mä uskalla. Sä luulet että olen lopettanut, enkä halua tuottaa pettymystä.
Loppuhuipennuksena voinen kertoa että mulla on ikävä JT:tä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti