New Year - New Start

Huomenna se on, vuodenvaihdos. Light-siideriä ja kirkasta viinaa lantrattuna sugarfree-energiajuomiin. Päivällä pepsi maxia, iltapäivällä siirrytään vahvempiin. M ja S tulee tänne viiden-kuuden aikaan, alotellaan ilta täällä. Lauletaan karaokea, ehostetaan naamaa ja hiuksia ja juodaan ittemme mukaviks.  Illalla sitten keskustaan. Siellä me ollaan ainakin vuodenvahdos tän hetkisten suunnitelmien mukaan. Haluisin nähä JT:n, onkohan se siellä ? Me ei olla puhuttu, mä en tiedä mitä se ajattelee. Mä en ole nähnyt sitä, eikä se luojankiitos ole nähnyt mua. Sepä se pelottavin juttu onkin, se luulee että oon laiha. Kuitenkin mä haluaisin nähä sen huomenna, selittää sille miks oon niin vaikee ihminen. Halusin olla edes sen kaveri, jos meistä ei enään mitään muuta voi tulla.

No mutta kuitenkin. Paino todellakin on sen viiskyt. Hyi. Mä en siis kuvittele näitä läskejä. Huomenna teen itelleni sairaaladieetin rasvanpolttokeiton. Syön sitä ainakin viikon ja aloitan heti ylihuomenna. Pitää tehdä se valmiiksi jo huomenna ihan vaan sen takia etten tiedä kuinka paha darra on ylihuomenna. Siinä pitäis painon pudota viikon aikana viis-kahdeksan kiloa. Siis mikäli ohjeita noudattaa oikein. Mä en vaan oikein usko että pystyn syömään niitä kaikkia muita mitä siihen oikeasti kuuluisi, enkä todellakaan usko että pystyisin olemaan koko viikon ilman kahvia, teetä tai hiilihapollisia juomia (mm. pepsi max). Kaikki, mihin mä selvästi olen addiktoitunut olisi siis kielletty. Perkele, sanon minä. Mutta kyllä mä silti sen keiton teen, ja noudatan ohjetta ruoan puolesta täydellisesti ainakin jotkut päivät. Ens perjantaina on siis sitä keittoa syöty tasan 7 päivää, siihen se saa nyt ekalla kerralla jäädäkkin.

Ensi viikon lauantaina, 8.päivä , mennään mummin ja sen mun enon kanssa varmaankin Tampereelle shoppaileen. Mummin joululahja mulle on 200€:n edestä vaatteita, ja se ehdotti tota lauantaita. Senkin takia mun on pakko vetää joku teholaihdutus ennen sitä, koska se varmasti haluaa nähdä ne vaatteet mun päällä ennen kassalle menoa. Ja mähän haluan kaappiini vain niitä pienimpiä. Me myös mennään varmaankin jonnekkin raflaan syömään. Jos me ollaan shoppailemassa koooko päivä, niin en mä voi olla niin itsekäs etten suostuisi menemään syömään kun muut kärvistelee toista tuntia nälän takia. Jos mä tosiaan saisin ton painon putoomaan viikossa ainakin sen viisi kiloa, niin kai mä yhden kunnollisen ruoan voisin itselleni sallia. Pidetään sitä siis vaikka boostipäivänä. Sunnuntaina jatkuu taas normaalina. Huomenna ostan kaupasta kaikkea niitä mitä siinä yhdessä aiemmassa postauksessa sanoin syöväni.

Tämän mukaan mun pitäisi saada 3kk pudotettua 12 kg. Se tarkoittaisi siis sitä että 12 viikon kuluttua painaisin suunnilleen 39 kiloa. Ja se on jopa ihan kunnollisilla kalorimäärillä. Vikalla viikolla 460kcal/pvä. Eipä pitäis tuottaa ongelmia. Ekalla viikolla 575kcal/pvä. Ehkä mä en kato tota tosta, jos kerta sitä keittoa vedän. Toisella viikolla 564kcal/pvä. Aloitetaan siis tuosta. Nyt mä haluan vaan äkkiä huomisen ohi, jotta pääsen alottamaan. Mulla on sellanen tunne, että mä onnistun. Maaliskuun lopussa mä painan 40kg, kyllä. Mulla ei ole mitään syytä epäonnistua. Ja jos mä epäonnistun, en voi syyttää siitä mitään muuta kun omaa lihavaa ja löllyvää persettäni. Ja tietenkin tätä helvetinmoista saamattomuutta, joka kimpoo päivittäin mun sisältä.

Dear Mia, thank you for being there for me

Makaroonia ja jauhelihaa huuhtoutu suihkun viemäristä alas pitkän tauon jälkeen. Mia ei ollutkaan jättänyt mua kokonaan. Ehkä se oli vain vihainen kun leikin Anan kanssa. Nyt kun olen karkottanut Anan lihavuudellani, Mia tuli pelastavana enkelinä takaisin. Kyllä mä vielä Anankin saan lepytettyä, ei se mua kokonaan ole hylännyt. Ehkä mä joudun taas alkamaan leikkimään noiden molempien kanssa. En halua että kumpikaan on vihaisia, mä tarvitsen niitä molempia. En osaa elää ilman niitä, mun tosiystävät. Ei ne mua hylkää, ei ne päästä mua irti otteestaan.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joops. Ajattelin aikani kuluks tehä täysin uuden ilmeen tällekkin blogille, vaikka sitten uuden vuoden kunniaksi. Mitäs sanotte ? Vielä pitäis muuttaa osote uuden nimen mukaiseks. Mietin tässä vaan että pystyttekö te lukijat sitten enään lukemaan tätä ? Vaihtuuko se osoite teillekkin siinä samalla ? Hmm...

Mä en ymmärrä, mulla on varmaankin joku talviväsymys meneillään. Tänäänkin oon vaan nukkunut. Vieläkin tuntuu että voisi väsyttää, mutta varmaankaan en saa unta vielä pariin tuntiin. Menkatkin alko. Siinä on se pelottavin todiste siitä että mä todellakin olen lihonut aivan saatanasti. Toivottavasti tämä on myös se viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan näistä ihanista kivuista piiiitkään aikaan. Jostain syystä mun päässä on sellainen käsitys että normaalikokoisilla on kuukautiset, ja minä olen normaalikokoisena aivan saatanan lihava. Toisinsanottuna silloin kun menkat jäävät pois laiduttamisen takia, alkaa tavoite olla lähellä. Kyllä mä vielä siihen pääsen, aivan varmasti pääsen. Mun on pakko päästä, kun kerta pääsin jo aiemminkin.

Me mennään M:n ja sen porukoitten kanssa keskiviikkona Hesaan shoppaileen. Mä varmaan olen sitten sovittamatta niitä vaatteita mitä ostan. Tai sitten sovitan ja valitsen ne pienimmät. Mähän en nimittäin tämän kokoiseksi jää, senpä takia pitää ostaa myös sen mukaisia vaatteita. Perkele, mitähän helvettiä mä kehtaan laittaa keskiviikkona päälle ? Nyt oon ollu kaks päivää höntsissä, koska en halua taas kokea sitä ällötystä kun vaatteet joutuu vaivalla pukemaan päälle. Yäk, olen kuvottava.

Herranjumala nainen, mitä sun päässäsi liikkuu ?

Perkeleen paisuava pullamössötaikina, tappaisit ittes. Ei susta koskaan tule oikeasti laihaa ja kaunista, ihanaista keijua. Ota vaan uusi geisha-karkki, ota ota, olet sä sen ansainnut nälkäkuureillasi. Sä olit laiha, melkein jopa luinen. Nyt olet kuin eri ihminen, ja aikaa on kulunut kuukausi. Hienoa, otit neuvosta vaarin ja aloit syömään. Olit tarpeeksi tyhmä uskomaan ettei normaali ruoka lihota. Idiootti, uskoit että on sallittua syödä niin paljon että nälkä lähtee. Haha, luuseri. Lihava luuseri.

Jep, vaa'alle en edes uskalla astua. Ei siinä varmaan riittäisi numerotkaan, paskaks menis koko laite. Varmasti yli 50kg. Ehkä jopa 55kg. Mä nimittäin näytän yhtä kuvottavalta kun miltä viisikymmentäviisi kilogrammaa kuulostaa. Ihan tosissaan. Mun reisissä ei todellakaan ole enään sitä ihanaa useiden senttien rakoa. Sen sijaan ne ovat kiinni toisissaan. Luiden päälle kasautunut läskikerros oikein paistaa. En mä muistanutkaan kuinka helvetin oksettavalta ihra näyttää, mutta nytpä on sekin näkymä koettavana ihan pelkästään peiliin vilkaisemalla. Perseestäkin on tullu kuin mikäkin Mount Everest, vaikkei sitä aiemmin oikeastaan ollut edes olemassa. Way to go, girl ! Are you happy now ? Are you pretty now ?!


Mun tekis mieli itkeä-parkua-huutaa tätä paskaa oloa. Mä haluan äkkiä pois tästä kropasta, eroon näistä läskeistä. Naamakin pyöreä kuin pallo ja kaksoisleuka teki comebackin. Kaikki vaatteet kiristää, eikä mikään näytä hyvältä mun suuren ruhoni päällä. Uusimmat housut ei varmaan mene päälle. Alle kuukaus sitten nuo yhet housut oli aivan liian isot, nyt ne on saatanan tiukat. Vaati voimaa että sain ne tänään päälle. Siitä alkokin kunnon ahistus. En mennyt M:n synttärikahveille koska en yksinkertaisesti kyennyt siihen. Mä en halua että kukaan näkee mut tälläsenä, edes mun parhaimmat kaverit. Mä olen huono kaveri, ja ajattelen vain itseäni, tiedän. Mä en vaan yksinkertaisesti kehtaa mennä ulos tästä talosta. Mä en edes kehtaa itse katsoa peiliin. Miten helvetissä mä kykenen juhlimaan Uutta Vuotta keskustassa ja kotibileissä ? JT menettää viimeisetkin kiinnostuksenrippeet mua kohtaan jos näkee kuinka paisunut mä olen. Ja mä en voi syyttää tästä ketään muuta kun itteeni. Kuka käski olla läski, niimpä juuri....

Sanoin mutsille että alotan taas kunnon laihdutuksen kunhan vuosi vaihtuu. Alle viikko, mun on pakko kestää se aika tätä ällöttävää ulkomuotoa. Yksi viikko ja mä voin taas alottaa tosissani. 1.1.2011 alkaa herkkulakko, johon sisältyy taas kaikki karkit, keksit, pullat, suklaat, sipsit, suolatikut/-keksit yms. Kuivattuja luumuja mun on pakko syödä, vaikka mun pääkoppa on alkanut mieltää nekin herkuiksi. Mun elimistö ei vain yksinkertaisesti toimi ilman niitä, ja niilläkään ei niin hyvin kun olisi toivottua. Laksoja en kuitenkaan halua päivittäin syödä, joten luumut on lähes pakollisia. Pepsi Maxista / Cola ZERO'stakaan mä en voi luopua. Enkä sokerittomasta energiajuomasta tai Fun Light'eista. Muut mehut ja limut saa jäädä kokonaan. En tiedä vielä kuinka kauan tuo lakko kestää, mutta ainakin sen pari-kolme kuukautta. Ilman sitä mä en voi laihtua. Mä en voi pitää vaan yhtä herkkupäivää paria viikkoa kohti, vaan mun pitää olla kokonaan ilman.

Ajattelin ostaa myös Nutrilettejä lisää. Aiempia on vaan joku 7 pussia. Voisin ostaa vaikka kaksi pakettia, toinen kanakeitto ja toinen kasviskeitto. Niitä voisin sitten syödä aina kun on pakko/mut pakotetaan syömään jotain lämmintä. Muuten voisin syödä kurkkua, ananasta, raejuustoo, näkkäriä yms. Niillä mä aiemminkin laihduin niitä suurimpia määriä. Kahvia ja teetäkin pitää alkaa taas juomaan useasti, niin nälkäkin pysyttelee poissa.

Ajattelin myös että voisin siirtää sen klo 18 jälkeen syömisen jo siihen, etten söisi mitään enään klo 17 jälkeen, nesteitä vaan. Tässä jaksossa koulussa menee kolmena päivänä kolmeen, ja kun sillon varmaankin tulen himaan jos ei muuta ole niin eipä ole kovin paljoa aikaa ahmia ruokaa nassuun kun aikaa on tunnin vähemmän kun aiemmin. Vaikeinta syömisten kanssa tulee varmaan keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona pääsen kahelta, perjantaina taas yheltä. Senkin takia on hyvä että viiden jälkeen olisin syömättä. Ja jos mä lähes joka aamu herään klo 5:06 niin siinä olis aina se reilu 12h syömättä kun aamulla menen vaa'alle.

En myöskään aio syödä enään punaista lihaa. Kana ja kala varmaankin pysyy ainakin toistaiseksi ruokavaliossa. Niitäkin tosin vain harvoin. Kanaa lähinnä tuossa keitossa, ja kalaa ehkä kerran kuussa/kahessa kuussa, riippuen ihan siitä miten porukat sitä valmistaa. Uunivihanneksia ja wokkivihanneksia syön varmaan myös aina sillon kun Nutrilett ei maistu ja jotain lämmintä on otettava. Kasvisliemi on myös yksi ateriavaihtoehto, mutta se onnistuu varmaan vaan kun oon yksin kotona. Keitettynä on hyvä myös kukka- ja parsakaali, joten niitäkin varmaan valmistelen. Leipää en aio syödä, en vaaleaa enkä tummaa. Ehkä sillointällöin, muttei todellakaan päivittäin. Näkkäriä tai hapankorppua mielummin. Pastat ja perunatkin koitan pitää mahdollisimman kaukana lautasestani.

Alan varmaan myös taas punnitsemaan kaiken mitä lautaselleni laitan. Ja laitan kalorit ylös. Vaa'alla käyn päivittäin, mutta vaikka keskiviikkoisin ja lauantaisin ne on pakko merkata vihkoon. Lauantaisin ainakin, se ehkäisee viikonloppumässäilyä. Toisaalta jos niitä mässäilyviikonloppuja tulee vaan kun vedetään känniä, niin ehkä mä tosiaan ehdotan M:lle että lähtiskö se mun kanssa tän neljän viikonlopun putken jälkeen tipattomaan tammikuuhun. Ollaan jo aiemmin heitetty läppää siitä että vois alottaa selvän elämän, joten edes sitten tuo tammikuu.

Pitäis keksiä myös joka kuukaudelle inspiraatio-lause. Samaan tyyliin kun tuo tipaton tammikuu, mutta thinspo-lauseina. Sen lisäks mun pitäis tehä tavoitepalkintoja. Mä en vaan tiedä että mitä. Kielikoru ja napakoru oli jo aiemmin. Lävistykset oli hyviä tollasiks, ne muistaa piiiitkään. Toisin kuin jotain että 'kun painoa on sen ja sen verran niin ostan uuden paidan'. Mä tarvitsen jotain motivoivampaa. Paidan voin ostaa millon tahansa. Lävistyksiin taas tarvitsin huoltajan allekirjoituksen. Joku pieni tatuointi voisi olla kiva, muttei äippä siihen suostuisi. Vaikka höyhen korvan taakse. Siinä olis mulle myös oma henkilökohtainen ja kieroutunut tarkoitus. Höyhenenkevyt, ihana, kaunis. Se jos mikä motivois, myös leimaamisen jälkeen. Meinaa unohtaa mitä oikeasti haluaa niin siirtää vaan hiuksia ja kääntää päätä niin johan muistuu mieleen.

Voikun tää viikko menis nopeasti. Mä haluan jo päästä kutistumaan. Mun ei nimittäin ole vielä mitään järkeä alottaa, kun kuitenkin uv:na tulee juotua ja syötyä. Tulis taas vaan takapakkia. Kyllä mä silti koitan nyt jo tän viimesen viikon vähän vähentää tätä ruokamäärää, jotta ei tuu sitten niin helvetillistä näläntunnetta ensivuoden ekoina päivinä. Tavallaan mä haluan myös jo kouluun. Vaikken mä halua mennä ihmisten näköpiirille, niin silti mä kaipaan sitä rutiinia. Koulussa kuluu aikaa joka kotona menee pelkästään ruoan ajatteluun. Kyllä mä nyt oon hetkellisesti ainakin innostunut myös opiskelusta. En malta odottaa että pääsee taas tekemään vihkomuistiinpanoja ja joidenkin aineiden kotitehtäviä. Mä haluan että opettajat on ylpeitä musta, niinkun ne nyt alkaa olemaan. Biologiakin nousi tän puolen vuoden aikana kutosesta kasiin. Mä voin parantaa vielä, ja mä haluankin parantaa vielä.

Perkule kun onkin tullut pitkästi tätä tekstiä. En tosin tiedä että onko se mitenkään yhtenevää, kun ajatus on katkeillut ja tätä kirjoittaessa on ollut taukoja. Koittakaa siis ymmärtää, ehkä se on edes jotenkin selvää tekstiä. Koitan postailla vielä tämän vuoden puolella, mutta jos en, niin lupaan että tulen viimeistään 2.1 tekemään jonkunlaisen postauksen. Mä nimittäin haluan taas panostaa tähän blogiin. Tästä on muutenkin niin paljon apua ja motivaatiota kauneuden tavoittelussa, varsinkin kun mulla on teidät lukijat ♥ ! Ihan teidänkin takia mä lupaan että ensvuonna alan taas tekemään mahdollisimman usein ja säännöllisesti postauksia. Kerron miten etenen 40kg-projektissani ja varmaan myös kaikessa muussakin arkielämässä. Stay strong, beauties ♥!

Mitä kuuluu kun ei mitään kuulu ?

Anteeksi muruset, en ole jaksanut postailla. Mua hävettää liikaa, nytkin teen tän vaan sen takia että myöhemmin olisi vieläkin vaikeampaa tehdä comeback.

JT:n kanssa outo tilanne, en tiedä missä mennään. Se haluaa että pystyn puhumaan sille KAIKESTA avoimesti. Ymmärrätte varmaan, etten mä ihan kaikesta uskalla sille avautua. Perkele. Ja koska mä en edes tiedä haluaako se mua enään, niin se tekee avautumisesta vieläkin vaikeampaa. On tiettyjä asioita jotka mun pitää sille sanoa ihan itsenikin takia, mutta en mä kaikkea voi kertoa. Ne tärkeimmät asiat vaan, jotta voidaan katsoa mihin tilanne etenee vai eteneekö mihinkään. Mua vaan pelottaa niin saatanasti mun oma kieroutunut pääkoppa ja sen ajatusmaailma.

JT-härdellin lisäks mun ulkomuodossa ei todellakaan ole mitään kehumista. Aina viikolla saan painoo pudotettua kiitettävästi, mutta kun tulee viikonloppu ja tiedossa on viinaa ja mässäilyä niin kaikki tulee takaisin ekstrojen kera. Musta tuntuu että mun nilkatkin on sataviiskytseittemän kertaa tukevammat kun viikko sitten. Perkele, jos mun nilkoistakin huomaa että kiloja on kertynyt, niin miettikääpä huviksenne miltä mun maha, reidet ja perse näyttää. Ah, oon oikein kauneuden perikuva ja jokaisen miehen unelma.

Menkoistakaan ei ole kuulunut ikuisuuteen. Kesällä Tohtori-Täti sano mutsille että kun ne lakkaa tulemasta niin pitää huolestua. Senpä takia siitä asti mun kuukautiseni on ollut koko perheen tiedossa. Ja nyt koko perhe on tietoisia siitä että en edes muista millon viimeksi olisin vuotanut verta, jos pikkuruisia haavoja ei lasketa. U know what i mean. Kuulemma vuodenvaihteen jälkeen varaillaan meikäläiselle lääkäriaikaa. Mahtavaa. Mutta aivan sama, lääkärikäyntejä tai ei, mä aion jokatapauksessa saavuttaa ennen kesäloman alkua sen 40kg painon. Mitä nopeammin niin sen parempi. Mutta minkään sortin Tohtori-Tädit tai -Sedät ei tule olemaan esteenä, hidasteena korkeintaan. Oi, neljäkymmentä kiloa elämäniloa. Kuulostaa suunnitelmalta, ja suunnitelmat tehdään toteutettavaksi.

Postailen taas kun tulee sopiva tilanne. Vaikka mä nyt turpoaisin, niin en mä lopettaa aio. Musta ei enään ikinä tule niin lihavaa. Mä en aio painaa yli viittäkymmentä kiloa koko nuoruuteni aikana, en todellakaan mikäli se minusta on kiinni, ja sehän on. Minä itse ja minun päätökset. Minä itse ja minun läskini. Minä itse ja minun maha. Niin joo, tervetuloa uusi lukija ja suurkiitos jondraful kommentistasi edelliseen postaukseen, se piristi ja paljon ♥!

You make me beautiful

Eilinen oli ihanin ilta pitkään aikaan. Tai no ihanin päivä pitkään aikaan. Mä olin onnellinen. Mä tunsin itteni kauniiksi ja kelvolliseksi. Musta tuntu että mä olen hyvä tälläisenä. JT ylisti mua maasta taivaaseen. Me suudeltiin useaan otteeseen. Se otti mut syliinsä istumaan kun oltiin kahestaan meidän saunan pukuhuoneessa, jonne kaikki muut meidät laitto eikä päästäny ulos. Kuunneltiin vaan kun kaikki puhu siellä oven ulkopuolella meistä, ja ne jopa kuvitteli että me ei kuulla.

Laulettiin kaksin Itkisitkö onnesta. Meidän molempien mikestä vapaana olevat kädet oli kietoutuneina toistemme ympärille. Kaikki ympärillä olevat huuteli sitä, kuinka 'toi on sitä oikeeta' ja että 'näin sen on aina pitänytkin mennä' , 'meidän ihanat rakastavaiset' . Yksi kundi jopa rupesi itkemään meidän takia. Ehkä me sitten oikeesti ollaan just oikeenlaisia toisillemme. Mä en tiedä. Sovittiin että jutellaan huomenna koulussa että miten tästä eteenpäin. Kumpikaan ei oikein tiedä mitä pitäis tehä/ajatella. Kumpaakaan ei kaduta eilinen, muttei myöskään tiedetä että mitäs nyt.

Mä olin eka tyttö kenen kanssa se suuteli, mä olisin sen eka kunnon tyttöystävä. Ja musta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä sille, se ansaitsee parempaa kun mun vaikeat päivät ja syömisvammailut. Mä en halua tuottaa sille mielipahaa, koska välitän siitä liikaa. Silti mä haluan takaisin sen syliin, mä haluan tuntea sen lämmön ja kosketuksen mun kehollani, mun suureksi paisuneella kehollani........

Good start, again

46,5kg. Tästä on suunta vain alaspäin. Mutta täähän alko oikein lupaavasti, yhessä päivässä -900g. Eikä eilen edes ollut oikein nälkä. Nutrilett-kasviskeiton ja leipäpalan jälkeen masu oli supertäys, eikä tehnyt mieli edes syödä mitään. Kello tuli muutenkin kuusi, joten enpä olisi edes voinut syödä enään sen jälkeen. Sitä ennen olin syönyt pienen pussillisen kuivattuja luumuja. Joo, on niissäkin suhteellisen paljon kaloreita, mutta niissä on myös mainiot laksatiiviset vaikutukset. Tai mulla ainakin toimii, joten mikäs siinä. Hyviäkin ne on, ja lähtee karkkihimo !

Tänään terveystiedon koe. Oon pikalukenu kerran koealueen läpi ja selaillu vihkoo. En osaa, kusen koko kokeen. Ja se on viimeinen terveystiedon koe peruskoulun aikana. Paniikki ja ahistus, hyi kamalaa. Eilen en siis kerennyt lukemaan koska puolet päivästä meni korkkareitten ettimiseen. Eikä niitä jumalauta edes löytynyt, joko oli liian isoja kokoja tai liian matala korko. Perkele. Tänään uus yritys ja huomenna ruotsin koe. Mennään tänään myös M:n kanssa ostamaan ylisöpöt muovikruunut (♥!!!) ja jotain muovimukeja yms lauantaiks. Mun pitäis myös kattoo jotain kivoja vaatteita. Tai nyt kun mulla on kerrankin oikein kunnolla rahaa niin haluan vaatteita. Nytkin on hameessa kaks hakaneulaa, jotta se olisi edes melkein sopiva. Hehe.


Juteltiin taas JT:n kanssa eilen. Tai no kyllähän me päivittäin jutellaan ja nähdään muutenkin, mutta koulu on eri asia. Ollaan siis samalla luokalla, jos se joltain on mennyt ohi. JT on aika ihana, ja mua pelottaa.......

Fuck this shit

Nää ihmiset haluaa että musta tulee taas lihava. Se sama vanha pullasorsa. Tuttua ja turvallista iltasyömistä ja karkkien mässäilyä päivä päivän perään. Ei niissä karkeissa muuten mitään, en mä niitä niin hirveesti sisuksiini tunge, mutta se että niiden lisäksi porukat pitää huolen että mutustan päivällisenkin hyvällä ruokahalulla. Mmmm lovely. Eikä noi hölmöt edes tajua mun huijaavan niitä. Mä tulen pudottamaan nää kaikki kilot mitä ne saa mut nyt turpoomaan. Musta tulee vielä se pieni ja kaunis, ihana keijukainen. Mä pystyn siihen, joten mä teen sen. 47,4kg. Että sellanen laivareissu....... Hunksitkaan ei osannu tanssia, mutta helvetin hyviltä ne näytti. Saatiin M:n kanssa nimmarit, jee.

Lauantaina paaaarty ! Mulla on tällähetkellä reilu 3 litraa alkoholijuomia kaapissa. Ostan mahdollisesti lisää, kunhan vaan keksin että mitä. Kaverilta saan todennäköisesti viinapullon, ja se mun vuoden vanhempi eno (täytti sunnuntaina 16v) sano tuovansa Breezerii lahjaks. Love it. Ihania ihmisiä, alkoholia ja karaokee. Onko mitään parempaa ? En usko, ei tule ainakaan mieleen. Kaloreita, ah nam, niitä kun ei olekkaan vielä tullut tarpeeks. Light siidereitä mulla on, mutta kuitenkin.

Mua myös vähän pelottaa lauantai. Tai no saan ihme viboja kun mietinkin mitä kaikkea voisi tapahtua. Hehe joo moi olen säälittävä ja tiedän sen, muttakun JT...... Se on siis tulossa tänne, ja ollaan nyt taas jutskailtu kaikkee sillain miten sillon joskus aiemminkin. Mä en ymmärrä miten se saa mut niin iloseks, periaatteessa tekemättä mitään. Viimeyönäkin laiteltiin viestejä niin pitkään kunnes mun oli yksinkertasesti pakko mennä nukkumaan. M:kin on kiusannu mua vihjailemalla kaikkee JT:stä ja musta, ja varsinkin tulevasta lauantaista. Tuskin mitään kuitenkaan tapahtuu. Enkä mä halua ihastua, ei, en nyt. JT kuitenkin karkais taas kun tajuais kuinka sekasin mun pääkoppani on.

Tsuppaduppadui

Perkele, ei voi muuta sanoo. Mä turpoon päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mua vituttaa se niin paljon, etten tiä pitäiskö itkee vai nauraa. Senpä takia mä ilmeisesti päätinkin etten tee asialle mitään, elän vaan päivän kerrallaan. Pari viikkoa vielä niin en mahu mihinkään kaapista löytyviin vaatteisiin. Onko mitään ihanampaa kun pursuavat läskit, jotka on kerrostautuneet sen saman mahan päälle joka vielä hetki sitten oli litteä ? Ei varmasti ole, täähän on helvetin kaunista. Hyi saatana. Kaikista mahtavinta on se, että tää napakoru hukkuu mun läskeihin. Ja munhan piti ottaa se vasta sitten kun olen laiha. Vituiks meni sekin. Oon kyllä niiiiiin tyytyväinen itteeni että ette käsitäkkään......

Torstaina lähetään siis laivalle M:n ja porukoitten kanssa. Voisin ostaa helvetillisen määrän karkkia ja syödä itteni norsuks. Nyt mä vasta oon pikkunorsu. Jotenkin oon saanu päähäni sellasen ajatuksen, ettei nyt ole mitään järkeä olla nälkäkuurilla. Joudun kuitenkin syömään jotain lihottavaa joka helvetin viikko ainakin sen kerran, joten what's the point ? Mä pystyn kuitenkin pudottamaan ne kilot mitkä kertyy sitten ensi vuoden alussa. Kunhan vaan saan alotettua uudestaan totaalisen herkkulakon, niin ei tule niin epäterveellisiä sortumisia. Tälläsellä 1 herkkupäivä/viikko ei onnistu mikään. Mun itsekuri on sen verran hukassa, että se herkuttelu ei jää yhteen päivään. Mielummin olen kokonaan ilman herkkuja, sillon ei vaan yksinkertaisesti voi syödä niitä. Senpä takia mä taidan ihan suosiolla lihottaa itteeni nyt kun vielä voin. Koitan kuitenkin pysytellä tän koko ajan (niitä juhlapäiviä lukuunottamatta) siinä, etten syö klo 18 jälkeen.

Uudenvuoden lupaus onkin sitten se, että tulen painamaan 40kg vuoden 2011 aikana. Aloitan siis tuon lupauksen toteuttamisen viimeistään sillon kun koulu alkaa joululoman jälkeen, ja lopetan vasta kun vaaka näyttää 40 alkavaa lukua. Mä pystyn siihen, vaikka lihoisinkin nyt näitten parin viikon aikana. Mutta ei, en todellakaan aio mennä taas siihen 50 alkavaan vaa'an lukemaan enään. Siinä vaiheessa kun se alkaa lähentyä niin tää tyttönen jättää joulutortut pois, vaikkei vuosi olisikaan vaihtunut. Mä en aio painaa 50kg vielä moneen vuoteen. Nythän paino on siellä 45kg huonommalla puolella, ties vaikka huomenna olisi jo 46kg. Tekin ootte varmasti ylpeitä musta. Jotkut jopa erehty luulemaan että mä olen laiha ja mulla on itsekuri. No, ehkä te nyt tajuatte minkä takia mä tätä itselleni olen tehnyt, ja että en ikinä ole ansainnut mitään niitä teidän ihania kommentteja. Sääli sinänsä, en tykkää aiheuttaa inhoa muissa ihmisissä. Se on jo tarpeeksi surullista että mä itse inhoan sitä mitä peilistä nään.

Älä ole vihainen mulle, en mä pahaa tarkoita sulle

Toinen kummitäti soitti äsken. Ei se joka makso napakorun, vaan toinen. Se sano että oli pelästyny eilen kun näki mut. Se sano etten enään kohta ole kaunis. Se sano että mun pitää alkaa miettimään elämääni ja elintapojani pidemmällä aikajanalla. Se sano että mun pitää alkaa syömään terveellisesti. Mun pitää kuulemma laittaa nyt elämäni järjestykseen, tai mulle käy todella huonosti. Se sano myös tietävänsä mistä se puhuu, se on itekin tositosi laiha...

Mun maha on täynnä ruokaa. Se oli eilenkin ihan turvoksissa koko päivän, aamusta asti. Senpä takia mä olinkin helvetin huonolla tuulella eilen. Tai en mä tiedä, mulla oli huono olo mut en mä tiedä huomasko muut sen. M ja S ainakin huomas, muista en tiedä. Rahaa sain melkein 400€ ja h&m:n lahjakortin, jonka summaa en tiedä. S anto napakorun jossa on vaaleensininen timantti ja M:ltä sain ylisöpöt aamutossut ja semmoset silmälaput tai mikälie onkaan. Lisäks tuli aamutakki ja pörrösukkia, simpukkasuklaata sekä pyyhkeitä. Niin ja tämä lävistys, joka ei muuten ole oikeastaan edes kipeä, eikä ite lävistys-sessiokaan sattunu.

Kyllä mä tän viikonlopun aion vielä syödä noita synttäriruokia, koska niitä on ihan helvetisti jäljellä ja kaikkea ei voi pakastaa. Tänne tulee tänään ja huomenna vielä semmosta porukkaa kahville, ketkä ei eilen päässy. Kumpa ne söis suurimman osan kakusta ja mokkapaloista, sekä noista piirakoista ja pasteijoista. Noi keksitkin olis kiva saada helvettiin tuolta kaapeista. Niin ja joulutortut. Kaikki vois mun puolesta loppua tän viikonlopun aikana.

Herkkulakko jatkuu taas maanantaina, ja saa jumalauta kestää sinne joulukuun 11. päivään. Sillon mä ehkä uskallan herkutella, jos ne partyt on sillon. Mä haluan myös todistaa kaikille kavereille olevani täysin terve, ja että mulla ei ole mitään ongelmaa ruoan suhteen. Vaikka vitut kukaan sitä uskois vaikka tatuoisin otsaani rakastavani rasvasta ja mahdollisimman lihottavaa ruokaa. Omnom, sokeria. Sitten taas olen ne pari päivää syömättä herkkuja, mutta 16. päivä on isäpuolen 35v synttärit ja 17. päivä juhlitaan pikkujouluja/baarin avajaisia/ niitä synttäreitä , joten sillon olisi varmaankin taas herkkuja luvassa. Sitten seuraavalla viikolla onkin joulu, ja sitten taas uusivuosi.

Vuoden 2011 alussa pudotan ainakin sen 4-5kg, ellen enemmänkin. Riippuu ihan siitä kuinka paljon turpoan vielä tämän vuoden puolella. Haluan kokea sen 40kg painon. Huvittavinta tässä koko touhussa on se, että terveyskortin mukaan painoin viidennellä luokalla 43,5kg, ja pituutta siitä on tullut lisää reilu 13cm.

Supersize vs. superskinny

 

"Kato subia !"

"Katon jo.... Mitä tosta ?"

"Sä olet samanlaine ku toi superskinny, tommonen ruipelo. "

Ihanaa. Eikö toi mun rakkahin äitini vois olla laukomatta tollasia typeriä juttuja, jotka ei todellakaan ole totta. Mä en edes tienny että se kattoo tota ohjelmaa. Perkele, nyt vituttaa. Olisinkin samanlainen kun noi tyttöset, muttakun en ole. Muistutan lähinnä sitä supersize-versiota.

Bilsan koe meni kai ihan hyvin. Kyllä mä sain vastaukset joka kohtaan, ja mun mielestä ne vastaukset vastas myös sitä tekstiä mitä kirjassa oli. En kyllä ihan varma voi olla, sen näkee sitten kun kokeet palautetaan.

Siivoilutkin on nyt siivoiltu. Huomenna pitää vielä tehdä lisää niitä sapuskoja. Isäpuolen äiti tulee tänne taas aamupäivästä. Mä menen koulun jälkeen M:n kanssa keskustaan. Päästään kahdelta ja kummitäti tulee lävistysliikkeen eteen puoli kolmelta. Jänskättää, mutta kyllä mun perkele on yks napakorun laittokin kestettävä. Illemmalla sitten kakkua nassuun, ja siitä suoraan vyötärölle. Jipii... 

Sitten tuleekin vähän epämiellyttävämpää materiaalia. Oon miettiny jo pitkään että uskaltaisinko laittaa tänne kuvan itestäni. Nyt ajattelin olla rohkea.

Joko nyt ymmärrätte mitä tarkotan ? Vielä on kiloja pudotettavana.

Tämmönen oli siis Betty tänä aamuna...

Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää

43,7kg. Sitten tosta vaa'asta loppu patterit. En ole siis varma että onko se oikeasti tuo vai pelleileekö vaaka taas mun kanssa. Tänään pitäisi ostaa pattereita, haluun tietää huomenna oikean painon. Tai sitten ehkä parempi etten näe sitä, koska silloin se noussut paino ei tunnu niin kamalalta. Koska tuo painohan nousee viikonlopun aikana, aivan saletisti.

Huomenna on siis synttärit. Menen varmaankin suoraan koulun jälkeen keskustaan. Nään kummitädin siellä ja mennään ottamaan mulle se napakoru. Muuten saisin lahjakortin lävistysliikkeeseen vasta sunnuntaina, ja mä haluan jo päästä parantelemaan sitä korua ettei laivalla ainakaan olisi kipeä. M saattaa tulla mukaan. Tai sitten S. Mä tarviin sinne tukihenkilön, jonka käden voin puristaa kuolioon jos on tarve. M ja S on siis ensimmäiset vaihtoehdot. Kummitäti tuskin kykenee edes tulemaan siihen viereen, joten sen kädestä tuskin olisi apua.

Huomenna kuuden aikaan tänne alkaakin sitten tulemaan kahvittelijoita. Vieläkään en tosin tiedä että ketä kaikkia. Ehkä sekin selviää. Mun eno (vuoden mua vanhempi) ehdotti eilen että voitais nauttia huomenna alkoholipitoisia nesteitä jollain pienellä porukalla. Se tulee siis tänne kahvikesteille, ja jos jotain myöhempää ohjelmaa ilmaantuu niin se varmaankin jäisi tänne myös yöksi, tai ainakin illaksi. S ja M:kin varmaan liittyisi noihin nestemäisiin kekkereihin kahvitteluiden jälkeen. Tai en mä tiedä. En mä tiedä haluanko mä vielä alkoholijuomien kaloreita noiden kakkujen jälkeen. Tosin sitähän voisi pitää boostipäivänä. Tekosyitä, tiedän...

Tänään pitäisi siivota ja leipoa vähän jo pasteijoita yms mitä huomenna ei kerkeä. Isäpuolen äiti tulee tänne tekemään niitä syötäviä jo varmaan ennen kun mä pääsen koulusta. Minä ja äiti sitten hoidetaan se siivouspuoli. Viideltä tänne tulee isäpuolen isä kahville, koska ei kerkeä huomenna. Kyllä mä varmaan jo tänään pasteijan voin syödä, jätän sitten nutrilettin välistä. En ole itseasiassa syönyt tämän viikon aikana kuin yhden pussin sitä kasviskeittoa, ja sekin oli maanantaina. Eilen ja toissapäivänä siis leipää yms, ja paino on silti laskenut. Kelpaa.

Rinnakkaisluokkalainen tyttö sano tiistaina olevansa huolissaan musta. Sen isosiskolla on vakava anoreksia ja se on ollut nyt vuoden osastolla. Tää tyttö sano siis vaan että "Betty mun on nyt pakko sanoo, sä oot laihtunu ihan sairaasti!" , ja se aiheutti mussa suurta epäuskoa ja ihmetystä, jopa myös vähän häpeää. Ei me koskaan olla mitään hyviä kavereita oltu, mutta kyllä me ollaan juteltu ja kaikkee. Ollaan siis samassa liikkaryhmässä nyt kolmatta vuotta, ja tiedettiin toisemme jo ennen yläastetta. En siltikään olis koskaan odottanut mitään tollasta kommenttia sen suunnalta.

Mulla on tänään bilsan koe. Oon lukenu kolme kertaa koko koealueen läpi, alleviivannu tärkeimmät asiat ja lukenu vihon läpi vaikka kuin monta kertaa. Siltikään en tiedä osaanko mitään. Bilsa ei oo koskaan ollu mun vahvuus. Nyt koealueeseen kuuluu solut, lihakset, luut ja ruoansulatus. Sinänsä ihan normisettiä, mutta meijän maikka osaa tehdä niin helvetillisiä kokeita etten ikinä oo pärjänny niissä. Nyt olis kuitenkin pakko, en halua ysin todistukseen yhtäkään 6 tai 7. Siellä on nytten jo valmiina viimevuodelta kaks seiskaa, ja niille en voi enään tehdä yhtään mitään. Vituttaa kun en vuosi sitten jaksanut vaivautua avaamaan kirjoja. Senkin takia on nyt pakko tsempata että saan muilla numeroilla korvattua nuo edes siihen kasiin. Se tarkoittaa siis kahta ysiä. Mutta toisaalta kyllä niitä ysejä enemmänkin pitäisi olla. Paremmat mahdollisuudet lukioon. Ääää ahistavaa, kun ei tiedä mitä elämältään haluaa. Varsinkin kun tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa.

Hiphei

Mä oon taas alkanut laiminlyömään blogaamista. Anteeksi. Koitan parantaa tapani mahdollisimman nopeasti. Tästäkin tulee vain tälläinen pikainen aamupostaus, mutta koitan tässä viimeistään viikonloppuna tehdä oikein kunnon postauksen. Vaikka enpä tosin tiedä onko minulla mitään kunnollista kirjoitettavaakaan.

 Paino on nyt siinä 44,1 - 43,5kg. Tarkkaa lukua en tiedä, tuo vaaka taas on mitä on. Patterit varmaan lopussa, pitäisi pyytää porukoita ostamaan uusia. Mutta kuitenkin, laskussa nuo luvut ovat. Nuttriletteillä mennään nyt ainakin tämä viikko, ja todennäköisesti kaikki muutkin viikot tämän vuoden puolella viikonloppuja lukuunottamatta. Joka viikonlopulle on siis jotain ohjelmaa, johon sisältyy joko ruokaa tai alkoholipitoisia juomia. Viikot on siis mentävä mahdollisimman vähillä kaloreilla. Jotain mä kuitenkin aion syödä, olkoon ne sitten noita Nutrilettejä jos vain rahatilanne sallii. Jos mä tässä nyt turpoan niin aloitan taas uudenvuoden jälkeen kunnolla. Ehkä, täytyy miettiä. Ensin mä koitan selvitä tästä loppuvuodesta.

Yli-ylihuomenna synttärit. Mä sallin itselleni kaikki ne mokkapalat, pasteijat, kinuskikakun,  keksit, sekä kaikki ne muut kaloripommit mitä meidän kahvipöydästä perjantaina löytyy. Kyllä mullakin on oikeus herkutella, varsinkin kun en edes muista miltä nuo maistuvat. En ole siis syönyt esimerkiksi suklaata yli 75päivään, sen herkkulakon ansiosta. Enkä mä muutenkaan halua tuottaa mun läheisille ihmisille pettymystä syömisvammailujen takia. En tiedä vielä ketä kaikkia tänne tulee, mutta sukulaisia ja porukoitten kavereita on pyydetty. Kaikki ei ole vielä vastanneet. S ja M:kin tulee, todennäköisesti. Saan myös kummitädiltä lahjakortin lävistysliikkeeseen, joten aion ottaa sen napakorun.

Ensiviikon torstaina lähdetään M:n ja porukoitten kanssa laivalle. Pitää hakea Tallinnasta viinaa loppuvuoden juhlia varten. Kelpaa. Ainoa ongelma on syömiset, mutta jos mä noita Nutrilettejä vetelen niin ehkä voisin herkutellakkin sitten laivalla. Ei mitään överiahmimisia, vaan sillain sopivasti. Kuten normaalit ihmiset, ehkäpä. Mä en vaan taida osata olla enään normaali. Käytiin tätä samaa keskustelua äitin kanssa toissapäivänä. Se sano että jos laihdun vielä yhdenkään kilon niin se ei voi muuta kuin viedä mut jollekkin Terapeutti-Tädille, jotta mä havahtuisin todellisuuteen. Kuulemma laihdun vaan kokoajan, ja se pelkää että mä kuihdun pois.

Nyt on pakko mennä pesemään hampaat ja tekemään muut viimeistelyt. Sitten pysäkille. Ulkona on kylmä. Päivä alkaa köksällä, ja päättyy uintiin jota meillä on liikunnassa. Jipii.

Tiedätkö sinä mitä tarvitsen ?

 44,3kg. Kyllä se tästä. Tänään on se meijän luokan järjestämä disco. Mä en pidä herkkupäivää. Mulla ei myöskään ole mitään vaatteita, mitkä laittaisin illalla. Kaikki on jo niin nähty, ja näytän niissä harvinaisen typerältä. Mun pitää myös onnistua peittämään nämä liikakilot, tai ainakin tämä iso ja kamala maha. S saa auttaa mua tänään valitsemaan vaatteet. Se ei suostu antamaan mulle kokeiltavaksi yhtä hametta, koska se on kuulemma niin iso mulle että se kokee olonsa läskiks.

 Yksi tyttö meidän koulusta oli eilen kauhistellut S:lle sitä kuinka laiha mä olen. Se sano myös että kaikki puhuu siitä, kuinka säälittävän hauraalta mä näytän kun olen niin laiha. Ja vitut, sanon minä.

Ulkona on taas lisää lunta. Hyi. Kuolen mahdollisesti hypotermiaan......

Knew it....

Mä en tiedä pitäiskö itkee vai nauraa. 45,1kg. Kyllä se oli jo arvattavissa, kun olo ja ulkomuoto on molemmat edelleen helvetin turvottavia. Taidankin mennä jo tänään ostamaan ne Nutrilettit, kun mennään M:n kanssa keskustaan ettimään mulle bikineitä kun aiemmat on aivan liian isot. Ja kyllä, mä aion mennä koululiikunnassa uimaan ensviikon tiistaina, ihkua. Bussipysäkille pitäis kohta lähtee valumaan, ja sitten pääsenkin jo mitä ihanimmalle köksän tunnille. ( < Huomaa sarkasmi.) Aamun ainoa piriste on se, että reidet eivät vain mitenkään osu yhteen vaikka kuinka kiemuralle jalkani laittaisin. Ehkä kaikki ei huomaa kuinka mä olen taas lihonut muodottomaksi.

Betty = Fatty

Hiphei, olo on kuin milläkin valaalla. Näytänkin siltä. Vaa'an luvut hipoo taivasta, masu täynnä ruokaa ja vaatteet kiristää. Pinkee maha paistaa t-paidan läpi ja perse näyttää jokaisella peiliin katsomisella isommalta. Hyhhyh. Oon oksettava ja epäonnistunut. Mä haluan pois tästä kropasta, mä haluan pois oman pääni sisältä. Mä en halua näitä ajatuksia enkä tätä peilikuvaa. Mitä helvettiä mä teen itelleni, mitä mä teen elämälleni ?

Huomenna aamusta köksää. Mä voisin vallan mainiosti jatkaa tätä paskakierrettä ja vetää navan täyteen sapuskaa jo heti aamusta. Voisin myös jatkaa sitä samaa koko pitkän päivän, ja miks ei jopa huomennakin. Toinen vaihtoehto olisi olla syömättä. Olisiko se tosiaankin niin vaikeeta kieltäytyä kokonaan syömästä jopa köksäntunnilla ? Jumalauta jos koko koulu pitää mua sairaana anorektikkona, joka muuten vaan näyttää helvetin lihavalta, niin miksi mun pitäisi syödä köksässäkään yhtään mitään ? Mua ällöttää.....

Synttärit ensviikolla. Lauantaina mennään varmaankin äipän kanssa ostamaan lankoja (molemmilla helvetinmoinen kutomisvimma, viikonloppuna tein 4 pipoa, tänään aloitin tossut....) ja katsomaan jotain mekkoja tms juhlavaatteita. Mä ostan varmaankin samalla Nutrilett kana- tai kasviskeittoja, sekä Colonic Plus tai Ananas Strong-tabletteja. Maksakoon mitä maksaa, mun on pakko ostaa ainakin noi Nutrilettit. Niillä mentäisiin sitten koko ensviikko, ton lisäks voisin syödä vaikka sitten noi omenat mitä tuolla keittiössä on, ellei ne mene tällä viikolla.

Mun on vaan pakko saada kaunis, ihana, litteä vatsa ens perjantaiks, aivan pakko ! Mä en halua olla syntymäpäivänä ruma ja lihava, en enään tänä vuonna. Mä en myöskään halua istua siinä kahvipöydässä siinä mielentilassa että voisin purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä. Mä en halua että niin käy, joten mun on onnistuttava.

What should I do with myself ?

43,7kg. Mä en tiedä olenko tyytyväinen vai enkö ole. En mä kuvitellut että se vähempää olisi, mutta teenkö mä väärin ? S kysy eilen että onko 45 jo saavutettu. M on kertonut sille mitä oon sanonu tuosta neljästäkymmenestä viidestä kilosta. Vittu, mä luulin että voisin luottaa siihen mutta näemmä en voi. Mutisin S:lle vain jotain etten muka tietäisi. Se tuhahti jotain takasin. Voi, tietäispä vaan. Kyllä, se 45kg on jo ohitettu. Enkä mä edes varsinaisesti suunnitellut tätä. Oonko mä oikeesti jo jossain kierteessä ? Onko mussa jotain vikana ? Oonko mä oikeesti niin sairas kun mitä kaikki väittää ? Mitä mun pitäis tehdä, vai olenko vain tekemättä mitään ?

S meikkaa. Mä olen jo valmis. Juon kahvia ja vaihtelen biisejä. Niin ja kirjotan tätä. S ei onneksi ole vielä ainkaan kysynyt että mitä mä naputan. Ehkä se ei kysykkään. Mulla on sukkahousut ja pitkä paita. Mulla on kylmä. Ulkona vielä kylmempi. Onneksi koulussa ei tarvitse olla ulkona, kuin vaan matkalla rakennuksesta toiseen. Tosin siellä sisälläkin on kylmä. Toivottavasti en jäädy kuoliaaksi.

Meillä on tänään ruotsin epäsäännöllisten verbien koe. Mä en osaa niitä. Mä en yksinkertaisesti saanut imettyä niitä eri muotoja pääkoppaani. Mulla on vielä kaikenlisäks kymmenen enemmän kun muilla, koska lähdin maanantaina ennen sitä koetta kotiin kun oli helvetin huono olo koko aamun, ja ruotsin tunti oli vasta iltapäivällä. Nyt mä menen viimeistelemään itseni. Postailen taas joskus, yritän olla pitämättä mitään kauheita taukoja mutten pysty lupaamaan mitään. Kun ei jaksa niin ei jaksa, antakaa anteeksi.

My own wonderworld

Reilu 9kk ruokavammailun maailmassa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kaikkee tänäkin aikana on tapahtunut. Ensimmäiset postaukset tähänkin blogiin pelkkää teiniangstia. Outoa, miten paljon ihminen voi tässä ajassa kypsyä henkisesti. En mä enään ole sama ihminen kun ekaa postausta kirjoittaessa. Nyt mä olen 14kg kevyempi, mulla on ruskeat hiukset (ennen ne oli blondit) , hommasin kielilävistyksen, koin ensisuudelman, sosialisoiduin, ihastuin ja vihastuin vääriin henkilöihin, rupesin tsemppaamaan koulun suhteen ja ties mitä muuta. Kumma juttu.

Paino on nyt 44,1kg. synttäritavoite saavutettu. BMI noin 17,01. Painoindeksi-tavoite saavutettu. Mitä helvettiä ? En mä ajatellut että se noin nopeasti saavutettaisiin. Pakko myöntää että luku 40 kuulostaisi houkuttelevalta, mutten sitten tiedä. Pystynkö mä koskaan lopettamaan jos vielä jatkan ? Pystynkö mä nytkään enään lopettamaan ?

JT:n ja mun 'juttu', on nyt kokonaan ohi. Ei sitä oikeastaan koskaan ollutkaan. Molemmilla on nyt tiedossa se, että kummatkin oltiin ihastuneita toisiimme tossa aiemmin. Kuitenkin molemmilta on nyt tunteet kadonneet. JT:n mielestä mä olen sairas; muistutan kuvottavalla tavalla luurankoa enkä itse edes tajua sitä. S sano eilen liikassa, että näytän niin säälittävän pieneltä että sen tekisi mieli ostaa mulle kymmenen hampurilaista. M sano että mua ei tarvii kun vähäsen hipasta niin lennän metrin päähän osuman ansiosta. Mä en edes jaksanut pomputella korista M:n parina, olen heikko. Isäpuoli ja mutsi riitelee mun takia ; isäpuoli vittuilee mulle syömisistä ja äippä yrittää pitää mun puolia = riita niiden kahden välillä. Mutsi on alkanut ymmärtää mua, mun ei enään tarvitse salailla siltä mitään mitä tunnen.

Musta kuulemma puhutaan koulussa. S sano että oon varmaankin ysien suurin puheenaihe tällä hetkellä. Ahistavaa. En mä tota osannut odottaa. S:ltä kuulemma kysellään lähes päivittäin musta ja mun laihtumisesta. Miten ne sen huomaa, kun mäkään en mitään eroa näe ?  Kyllä, oon mäkin huomannut kun puolitutut ihmiset kattoo päivittäin ruokalassa, kuinka mä kävelen M:n ja S:n kanssa ruokajonoon ja poistun siitä vesilasin kanssa, mutta en mä tiennyt että ne kyselee aiheesta. Ala-asteella samalla luokalla ollut poika tsekkas mut päästä varpaisiin kun seisoin sen vieressä. Huomasin, kuinka sen katse jumittu mun vyötärö-lantio seudulle. Hyi. Pari päivää sitten tyttö, jolle oon puhunut yläasteen aikana ehkä 5 lausetta sano että oon laihtunut aivan saatanasti. Matikan maikka sano tänään, että 'voikun sä Betty oot laihtunut paljon, onko toi tarkotuksellista ?' . Ei tietenkään, vahingossa pudotin melkein 15kg..........

Koulu on alkanut sujumaan taas paremmin. Itseasiassa mä oon jopa jaksanut vaivautua lukemaan kokeisiin. En mä kyllä tiedä että onko kaikki kokeet niin huippuhyvin mennyt, mutta oon ainakin yrittänyt. Ei musta mitään super-opiskelijaa ole tullut, ei todellakaan, mutta enemmän mä nyt panostan kun aiemmin. Toivottavasti tää näkyy myös todistuksessa.

Ens viikolla olis se disco. Mun ja M:n pitää leipoo jotain järjestysmiehille, ne haluaa rahan sijasta kahvit. En tiedä vielä mitä me leivotaan, mutta veikkaisin jotain mokkapalojen tyylistä. Helppoa ja hyvää. Ja yleensä maistuu kaikille. Ellei satu kärsimään jostain ongelmasta leivonnaisten sun muiden kaloripommien suhteen. Mä en ole vielä päättänyt, että pidänkö sen herkkupäivän tuolloin. Sitten onkin jo seuraavalla viikolla synttärit. Ollaan varmaan meillä ja tehään jotain ruokaa. Ja mahdollisesti myös juodaan, ainakin muutamat. Sillon mä en halua miettiä kaloreita. Tai siis en haluaisi, mutten tiedä osaanko olla miettimättä. Sukulaisillekkin pitäisi järjestää jotkut kakkukahvit. En tiedä vielä että mikä päivä, mutta varmaan sillon samana viikonloppuna. Toisaalta jos se olis sillon perjantaina päivällä, niin ei tarvitsis pitää kahta herkkupäivää samana viikonloppuna. En tiedä, en halua stressata tuota. Kyseessä on kuitenkin omat synttärit, enkä halua tuottaa sukulaisille/kavereille pettymystä. Haluan edes leikkiä normaalia, vaikken sitä kuulemma oikeasti olekkaan.

Joulukin ahdistaa jo nyt. Mä en tiedä miten selviän hengissä. Syön varmaan itteni kuoliaaks. Onneksi en oo mikään kinkun suurin ystävä koskaan ole ollutkaan, enkä tykkää hirveemmin niistä laatikoistakaan. Tosin nyt tänä ruokavammailu-aikana oon alkanut syömään paljon enemmän kaikkia ruokia. Ennen mun kasvisvalikoima koostu lähinnä ruukkusalaatista ja kurkusta. Nyt menee lähes mikä tahansa, jos kalorimäärä on alhainen. Maulla ei oo enään merkitystä, jos kalorit on lähes olemattomia. Sairasta ? Niin kuulemma. Mun oma mielipide ? Täysin tervettä toimintaa, kyllä. Mä en taida enää edes maistaa ruokia, mä vaan syön tai olen syömättä. Ei ruoka enään ole nautinto. En osaa pitää sitä nautintona, vaikka haluaisinkin.

New plan

Viimeyönä kun en saanut unta, mulla oli aikaa miettiä asioita. Mua ahdisti se, että herkkulakko loppuisi nyt tän viikon lauantana. Varmasti mättäisin itteni täyteen herkkuja jos sillon pääsisin kauppaan. Sama meno todennäköisesti jatkuisi vielä monta viikkoa senkin jälkeen, joten ei olisi mitään toivoa että olisin kaunis syntymäpäivänäni.

Siispä mä päätin, että jatkan herkkulakkoa vielä ainakin jouluun asti. Sallin itselleni sillontällön herkkupäivän, mutta siihen pitää aina olla muukin syy kuin että "nokun tekee mieli ja kaverikin osti karkkia" . Esimerkiksi nyt 26. pvä on herkkupäivä, koska sillon on synttärit. Tota ennen, 18.pvä , on meidän luokan järjestämä disco. Sillon saatan myös pitää ensimmäisen herkkupäivän pitkään aikaan, koska tuona päivänä olen suurimman ajan koulussa enkä siellä viitsi alkaa mitään hirveitä määriä herkkuja mättämään. Tuota ennen ei siis ole mitään syytä herkutella, synttärit on sitten noiden jälkeen. Ja siitä seuraava olisi varmaankin ne mun ja M:n yhteiset synttäribailut, jos niistä nyt ylipäänsä mitään tulee. Sitten onkin jo pari viikkoa niiden jälkeen joulu.

Tämän viikon mä myös ajattelin syödä terveellisesti. Ei siis mitään rasvasia ruokia päivittäin kymmentä eri annosta, vaan terveellisiä ruokia se 2-4 annosta. Esimerkiksi äsken otin aamupalaksi kahvin lisäksi vähäkalorisinta ruisleipää (oikeastaan limppua) , jota kaupasta löyty (1 viipale = 38kcal) , kaksi viipaletta joidenka väliin laitoin siivun juustoa, paprikaa, salaattia sekä kurkkua. Omnom oli hyvää ja täyttävää ! Koitan myös elää lähes kasvisruokavaliolla, tai ainakin vältän punaista lihaa.

Ensi viikolla taas tulee wokki-vihannekset kehiin. Paino on edelleen 45 paremmalla puolella, jotenka ei siis mitään hirveitä lihomisiakaan tässä ole nyt tapahtunut. 44kg mä aion tähdätä synttäreiksi, mutta katsellaan. Nyt mä menen tekemään viimeistelyt kouluunlähtöä varten. Postailen kun kerkiän !

Shopping

Oltiin tänään porukoitten, enon ja isäpuolen äidin kanssa idea parkissa. Ostin topin, villapaidan/neuleen/mikälie sekä housut. Kaksikymmentäneljä tuumaiset. Olin yllättynyt. Viimeksi kun ostin housut niin ne olivat kaksikymmentäseitsemän tuumaiset. Mutta parempi näin.

Käytiin hesessä syömässä, koska ei oltais keretty kotiin ennen kuutta ja porukat pitää huolen siitä että mä syön edes jotain. Otin lohisalaatin. En syönyt sitä leipää enkä kastiketta, ja otin kananmunan, tomaatit sekä sitruunan pois. Kalorit jäi siis suunnilleen 200 (tomaattien, kananmunan ja sitruunan kanssa olisi 209) . Lisäksi tänään olen juonut funlighttia ja zeroa. Ja 4 purkkaa. Tänään on tullut siis yhteensä noin 215kcal. Juon vielä pepsi maxia ja/tai funlighttia, sekä mahdollisesti teetä. Alle 250kcal kuitenkin aion jäädä. Tänään tulee paljon enemmän kuin aiempina päivinä, mutta onneksi tuokin ruoka oli salaattia. Ja kuitenkin idea parkissa tuli käveltyä se 3h. Paino oli aamupäivällä herättyäni 45,1kg. Saa nähdä mitä se on huomenna.

S oli nähnyt toissayönä unta, että mä olin kuin luuranko. Kaikki luut paisto läpikuultavasta ihosta. Hiuksia ei ollut. Silmät vain. Onkohan se oikeasti huolissaan musta ? Eihän mulla ole mitään hätää, vointikin mitä parhain.

Tänäänkään en siis lukenut fysiikkaa. Tultiin kotiin vasta noin 20min sitten. Saattaa olla että mä luen vielä, tai teen ainakin tehtäviä netissä. Huomenna on pakko lukea. Mun on pakko nostaa sitä numeroa.

Friday

Kalorit tällä hetkellä noin 48. Söin 80g thai-wokkia, joten siitä tuli 20kcal. Lisäks oon juonut kaksi kuppia kahvia, pepsi maxia ja funlighttia. Niin ja 4 purkkaa. Juon vielä varmaankin teetä, zeroa ja/tai funlighttia. Maha kurnii ja vituttaa, mutta ei voi mitään. Väsyttääkin niin perkeleesti, että varmaankin menen aikasin nukkumaan.

Enkun koe meni suhteellisen hyvin. Sain joka kohtaan vastauksen. En tosin tiedä että menikö ne kaikki oikein, mutta toivottavasti saan edes kasin. Fyssaa luen huomenna, tänään en enään jaksa. Menen varmaankin salkkareitten jälkeen suihkuun ja sitten otan vaan rennosti. Keitän teetä, katon telkkaria ja luen Stalinin lehmiä. Onpa taas helvetin tylsä perjantai-ilta.....

What can I do ?

83g thai-wokkia = 20,75kcal. Ton lisäks oon juonu kaks kuppia kahvia, mukillisen teetä, funlighttia sekä coca-cola zeroo. Niin ja purkkaa. Kalorit on siinä jossain 85 paikkeilla. Tänään juon vielä tota zeroa ja mahdollisesti teetä. Toivottavasti paino ei nouse. Voisin käydä nyt illallakin vaa'alla, että osaan varautua aamuun.

Huomenna enkun koe. Kyllä mä varmaan ihan hyvin selviän. Enkku on mulla kuitenkin ysi, ja osaan mä noi kappaleetkin suhteellisen hyvin. Sanastokin melko helppo. Oon myös harjotellut netissä siihen fysiikan kokeeseen, selaillut vihkoa ja lukenut kerran koealueen läpi. Viikonloppuna vielä hurjat lukusessiot, tai ainakin näin mä kovasti olen suunnitellut, tiäs mitä siitäkin todellisuudessa tulee. Fysiikka ei vaan oikein oo koskaan ollut mun juttu, joten en tiedä osaanko yhtään mitään sitten kun koepaperi pamahtaa eteen.

Mulla on kauhee kokkailu-vimma. Tekis mieli mennä auttaan porukoita ruoanlaitossa. Itehän en siis sitä söisi, ja nekin tietää sen. Mutta mä haluaisin auttaa niitä. Kyllä mä niille jo kukkakaalia sun muuta laitoin kiehumaan, mutta jotain muutakin olisin mielelläni tehnyt. Voisin myös leipoa jotain pientä, jotain sellasta minkä porukat söis tän illan aikana pois. Mulla on nyt niin hyvä fiilis kaikesta, ettei haittais vaikka tuolla joitain pullia oliskin. Huomenna mä en kuitenkaan sellasia täällä halua nähdä, koska huomenna ei välttämättä ole näin hyvä päivä.

Tekis mieli tehdä jotain. Siitä tuo leipomis-vimmakin varmaan tuli. Ehkä mä vaan keskityn tohon enkun lukemiseen tai jotain. Perkele kun jätin kaikki kirjatkin koulun kaappiin, niin en voi tehdä mitään ylimääräsiä tehtäviä. Nyt kerrankin kun niitäkin haluaisin tehdä..... Ehkä mä olen lopullisesti sekoamassa.

Morning

45,5kg. Aamupalana tänään: ibumax 600mg + kahvi rasvattomalla maidolla. Näillä painetaan tääkin koulupäivä. Silmissä sumenee joka kerta kun nousee ylös ja vihlaseva kipu täyttää koko pääkopan. Mä pystyn tähän, mun täytyy olla vahva. Mua väsyttää, enkä halua kouluun. Mä en jaksa raahautua luokasta luokkaan, eikä mua huvita opiskella. Mun maha näyttää isolta ja hiukset on päin helvettiä. Housujen vyö ei mene tarpeeks kireelle, joten alakroppakaan ei näytä hyvältä perseestä roikkuvissa housuissa. Kiva juttu.

Would you, one time, just let me be myself ?

Anteeks kun en ole täydellinen tytär tai lapsenlapsi, täydellinen ystävä tai puolituttu, täydellinen oppilas. Mä en voi itelleni mitään. Mä en pysty täyttämään teidän odotuksia. Mä en pysty saamaan kymppejä kokeista, vaan tyydyn kaseihin. Mä en osaa syödä normaalisti, enkä mä voi olla tässä talossa kun kaapit on täynnä kääretorttuja sun muita täytemuffinsseja, kun pelkät karjalanpiirakatkin tuovat kyyneleet silmiin. Mä en kykene olemaan aina pirteä ja positiivinen, näyttämään iloista naamaa ja olemaan ystävällinen. Mä en vaan jaksa. Hyvä kun jaksan raahautua rappusia ylös pitämättä tukea, niin miten mä voisinkaan jaksaa täydellisyyden tavoittelemista, ellei kyseessä ole vaatekoon pienentäminen (koska tässä mä alan olemaan melko hyvä) ?


Mua itkettää. Tää on just tällänen päivä, millon mä tarvitsisin jonkun kietomaan käsivartensa mun ison ruhoni ympärille ja kertomaan että mä olen kaunis ja kelpaan tälläisenä. Mä haluan tuntea olevani tärkeä. Mä haluan, että joku haluaa mut. En halua miettiä joka päivä peiliin katsoessa että kuinka paljon vielä pitää vähentää päivittäistä kalorisaldoa, jotta kelpaisin jollekkin. Mun luonteessahan siis ei tietenkään ole mitään vikaa, kaikki johtuu näistä läskeistä mun luideni ympärillä, yeah right..... JT:kin on sanonut mun olevan liian vaikea. Vaikea, vittumainen, sarkastinen, minä? En ikinä.

Ukki tuli naisystävänsä kanssa tänne tossa pari tuntia sitten. Menin alakertaan hakemaan teetä ja ne istu pöydän ääressä helvetinmoinen kääretorttu edessään ja molemmilla oli lautasilla palaset. Kaikki muut oli menny jo tupakalle ja niitten astiat oli tiskipöydällä. Ukki alotti sitten heti taas oleman ihana omaitsensä.

'Kato Betty, ihan sua varten toin tälläsen dieettikääretortun !'

'Joo en todellakaan ole syömässä tota....'

'Tää on oikeen unelmatorttu, ja tosi herkullinen !'

*Vihainen mulkasu ja teepussin heitto roskiin*

'Eihän täällä enään parane kuukauden välein käydä.'

'Mitennii ?'

'Noku tuo tyttö muuttuu kokoajan, varmasti taas ainakin kaks kiloo lähteny !'

Kävin aamulla vaa'alla. Neljäkymmentäviisi pilkku kahdeksan kiloa elämäniloa. Tulihan se vitonen sieltä. Nyt en vaan voi sortua, koska se pomppaa helvetin helposti takas siihen kutoseen. Tänään en syönyt mitään. Purkkaa vain. Ja join kahvia, teetä ja funlighttia. Olin M:n luona seitsemään asti, menin sinne suoraan koulusta. M teki siskonsa kanssa ruokaa, mä join kahvia. En mä edes suunnitellut olevani syömättä, mutta koska pääsin kotiin vasta kuuden jälkeen, en mitään enään voinut syödä. Eipä tää mua kyllä haittaakkaan.

Huomenna varmaan teen wokkivihanneksia sen 100g (thai-wok 25kcal/100g) ja mahdollisesti syön leivän kurkulla, josta tulee 40kcal. Niin ja sitten ne normaalit kahvi, tee ja funlight. Täytyy miettiä huomenna miten päivästäni selviän. Pääsen koulusta kolmelta, joten siihen asti olen ainakin syömättä. Huomenna täytyy myös lukea kokeisiin. Perjantaina enkku, maanantaina fyssa. Seuraavalla viikolla keskiviikkona yhteiskuntaoppi, torstaina bilsa ja perjantaina äikkä. Ahistus taivaissa, mä en osaa mitään.

Back to school

Huomenna taas pitäis palata koulunpenkille. Uus jakso alkaa. Heti seuraavan viikon maanantaina fysiikan koe. En ymmärrä siitä koealueesta mitään, loistavaa. Äikän raportti olis pitäny lähettää maikalle tän viikon aikana. Mä en ole edes alottanut sen tekemistä, loistavaa tämäkin. M sano että meillä on lähiaikoina enkun koe, mutta mulla ei ole sitä koepäivää ylhäällä. Mä en myöskään ole varma että mitä valinnaista mulla on huomenna iltapäivällä. Luulisin että psykologiaa, mutten ole varma. Ehkä tuokin selviää huomenna.

Mua pelottaa. Mä en ole nähnyt lähes ketään 'koulukaveria' kolmeen viikkoon. S:ää en nähnyt viikkoon, ja se oli heti mennyt sanomaan M:lle ja JN:lle että mä olen taas laihtunut. Entä sitten ylihuolehtiva ja muiden asioihin puuttuva JN, mä en edes halua tietää mitä se sanoo. Mä en ite huomaa laihtuneeni, vaikka paino laskeekin päivä päivältä. Mä lopetin aamupainojen merkkaamisenkin (muutama vaakavapaa-päivä vähän venähti) , enkä nyt muista kuinka paljon painoin silloin kun tetti alko. Onkohan se vanhemmissa postauksissa, pitää tarkistaa...

Mun herkkulakko loppuu marraskuun 6. pvä. Sovittiin S:n ja M:n kanssa että pidetään leffailta, nyt kun mäkin voisin herkutella niiden kanssa. Mua pelottaa. Mä en halua että yksi ilta pilaa taas kaiken. Mä en halua lihoa, en todellakaan. Mun pitää olla laiha synttäripäivänä. Ehkä mä voisin herkutella hillitysti sen yhden illan, ja sitten taas jatkaa herkkulakkoa 26. päivään asti, ja silloin taas olla miettimättä kaloreita (luvassa luultavasti ravintolaruokaa, herkkuja, mahdollisesti alkoholia...).

Ja synttäreistä taas herkkulakko jatkuisi siihen asti, että pidetään M:n kanssa yhteiset synttärikemut. Siinä olisi taas herkuttelu-ilta (alkoholia, herkkuja, ruokaa, tiesmitämuuta...) , jonka jälkeen voisin lakkoilla taas jouluun asti. Mä en tiedä, pitää miettiä. Mitään helvetinmoista mässäilykautta mä en voi alottaa vaikka varsinainen herkkulakko loppuukin.

Tänään pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, koska huomenna herätyskello soi taas 5:05. Paluu arkeen, whippeei ! Mun unirytmi on mennyt ihan vituilleen näiden kolmen viikon aikana, koska Panchossakin tehtiin iltavuoroja. Kolme viimesintä yötä oon muka ollut menossa aikasin nukkumaan, mutta todellisuudessahan mä olen katsonut vielä puoli kolmen maissa kelloa ja miettinyt että missä se Nukku-Matti viipyy.

Voisin itseasiassa mennä nyt suihkuun, sheivata säärikarvat yms ja tehdä kasvonaamion. Sitten keittäisin kupillisen teetä ja rupeaisin katsomaan BB:tä. Ottaisin mahdollisimman rennosti loppuillan, niin ehkä saisin jopa untakin ennen kolmea. Sitten jaksaisin nousta aamulla sängystä, laittaaa itseni valmiiksi kouluun ja yrittää näyttää kauniilta.

Päivitystä

46,7kg. Ei se sitten hirveesti noussutkaan.

Eilen en syönyt muuta kuin sen katkarapusalaatin Panchossa. Huomenna pitää mennä hakemaan arvostelut ja lahjakortit koska vastuuhenkilö ei ehtinyt kirjoittaa niitä eilen. Muuten eilinen meni teellä, pepsi maxilla ja funlightilla.

Tänään en ole vielä syönyt mitään. Kohta menen hakemaan teetä ja mahdollisesti otan jotain ruokaa. Tai sitten vain päänsärkylääkkeen, ja syön vasta viiden jälkeen. En tiedä vielä, katsellaan mitä keksin.

Psst. Tervetuloa uusi lukija (:

Fuck it

Vituiks meni taas. Ei niin pahasti kun olis voinu, mutta kuitenkin. Eilen siis olin S:llä. Oltiin kahestaan koko ilta koska ne helvetin laiskimukset ei jaksanu raahata perseitään sinne. Söin ennen lähtöä lohisalaatin, ja S:n luona tehtiin ranskiksia. Söin niitäkin, ja lisäks tein illalla (jeps, after 6 pm, perkele) ruisleivän kun tuli huono olo eikä bisse maistunu niin hyvin kun miten olisin halunnut. Join siis vaan 4 kaljaa, mutta ehkä parempi niin koska kaloreita tuli kuitenkin ruoasta.

Tänään tehtiin aamupalaks S:n kanssa ruisleivät ja S söi sen lisäks jogurtin. Mä söin pelkän ruisleivän. Kotona oon nyt syönyt uunissa 'kypsennettyinä' perunaa, bataattia ja kesäkurpitsaa + nautaa. Otan varmaan vielä leivän ennen kuutta, en tiedä vielä. Tässä on nyt siis ollut kolme päivää 'normaalilla' syömisellä. Huomenna saa loppua. Mennään huomenna M:n kanssa käymään Panchossa. Saadaan ne arvostelut ja lahjakortit. Luultavasti saadaan myös syödä siellä, otan salaatin. Muuta en ajatellut huomenna syödä.

Vaa'allakaan en ole nyt käynyt sunnuntai-illan jälkeen. Paino on noussut, tiedän sen. Mutta en tiedä kuinka paljon. Toivottavasti ei ihan hirveesti. Vaikka toisaalta kyllä mä sen taas nopeasti saan pudotettua. Synttäreihinkin on vielä reilu kuukausi, sillon mä saan painaa enintään 45kg. Se on lupaus. Siihen mä pyrin, ja sen mä aion saavuttaa. Mä en halua tuottaa teille pettymystä.

Dupuppidum.

Eilen söin niitä wokkivihanneksia pienen annoksen. Thai-wokissa on 25kcal/100g. Mä en osaa yhtään sanoa kuinka paljon mä grammoina sitä söin, mutta en usko että edes tuota 100g. Pitäis ostaa keittiövaaka. Mennään tässä joku päivä äipän kanssa ostamaan sellainen. Sitten mäkin tiedän tarkalleen kuinka paljon syön mitäkin.

Muuta en siis eilen syönyt. Join teetä, pepsi maxia, kahvia ja funlighttia.Värjäsin myös hiukseni, nyt nää on tummanruskeat.

Tänään vaaka näytti täysin samaa kuin eilen. Päätin siis pitää boostipäivän. Olen siis nyt syönyt ruisleivän päällisineen (juusto+kurkku), näkkäri+juusto, kotitekoista 'kasvispitsaa' (ananas, herkkusieni, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa + vähäsen juustoa päällä) sekä yhden oivallus-sämpylän juustolla ja kurkulla. Kalorit on nopeiden ja epätarkkojen laskujen jälkeen vähän alle 1000. En mä tiedä, aivan sama, voi olla enemmänkin kuin 1000. Ja nyt ei ainakaan pitäisi kropan mennä säästöliekille. Itseasiassa se taisi jo olla siinä, joten eipä pitäisi olla enään. Huomenna taas paluu normaaliin arkeen, tai siis siihen millaisia syömiseni ovat olleet viimeisimmän viikon.

S:llä on huomenna kämppä tyhjänä. Menen sinne yöksi ja me varmaankin juodaan. JT ja kumppanit todennäköisesti tulee myös. M ei pääse, se lähtee laivalle. Huomenna me kysellään sinne muutakin porukkaa jos kysellään. Toisaalta meillä on ollut kivaa tolla normiporukallakin, joten voi olla että ei muita kysytäkkään.

JT oli tänään sanonut että mulla on hyvä kroppa. Ja että se vois/haluais olla mun kanssa, mutta sitä pelottaa mun syömiset ja se että mä olisin masentunut. Mitä? Mun syömiset on mitä on, mutta masentunut mä en ainakaan ole. S:n mukaan JT oli tosissaan jäänyt miettimään mua siinä hallin pihassa, missä tuo keskustelu oli käyty. Meinasin kuolla nauruun kun S kerto mulle niiden koko keskustelun, ja lähinnä se nauru johtu ihmetyksestä. S oli sanonut että mä varmaan muuttuisin 'normaalimmaks' jos mulla olis joku miespuolinen henkilö 'tukemassa'. Hyvin mahollistahan se olis, pakko myöntää.

Jos mulla olis joku päivittäin muistuttamassa, ihan pelkällä olemassaolollaan, siitä että mä kelpaan tälläisenä, niin ehkä mä en olis 'sairas'. Mutta toisaalta miten mä voisin tehdä jollekkin tärkeelle ihmiselle (kuten JT:lle) sen, että mä päästäisin sen niin lähelle, että se tietäisi millaista mun elämä oikeasti on? Ja vaan sen takia että itse saisin siitä jotain hyötyä. Sehän olisi niin itsekästä. Varsinkin kun mä tiedän, ettei JT kestäis sitä. Ei se jaksais kattoo vierestä tätä mun touhua. Ja mä taas en kestä ajatusta siitä, että heti kun saan jonkun ihmisen kenet haluan, niin menetän sen omien tekojeni ja tapojeni takia.

M:lläkin on vaikeeta kun en anna sen tehdä mitään. Mä huomaan, kuinka se tyttö kärsii siitä, että se katsoo vierestä eikä uskalla tehdä asialle mitään. Panchossakin se sano mulle, etten mä ole terve. Tai lähinnä ettei mun toimintatapani ole terve. Mä tiedän sen kultapieni, mä tiedän, mutta mä en voi sille mitään. M tekee parhaansa että mä 'parantuisin'. Mutta niin kauan kun mä itse olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, mä en aio parantua mistään. Varsinkaan kun mulla ei mitään varsinaista sairautta ole, tai ainakaan mitään ei ole todettu.

And still I'm ugly

Noin 46,7kg. Tulihan se sieltä. Seuraavaksi 45kg. Ilman mitään mättökohtauksia tässä välissä. Siitä kun olin painavimmillani, on nyt lähtenyt noin 15kg. Hyi helvetti miten paljon musta sitä ylimääräistä löytykään silloin muinoin, kun sitä on vieläkin jäljellä !

Niin joo, mun vaaka on kai rikki. Tai se ei näytä enää niin tarkkoja lukuja. Nyttenkin kävin monta kertaa vaa'alla. Joka kerralla tuli 46 alkava, mutta loppuosa meni ihan sinne 46,8-46,0 välillä. Otin nyt varman päälle ja 'päätin' painokseni tuon 46,7kg. Kunhan mä nään siinä lähes oikeanlaisia tuloksia niin en sano porukoille mitään. Kyllä toi vielä menee.

Porukat lähti eilen sinne baariin. Mä laitoin mutsin hiukset ja mulla oli nälkä. Kello oli jo yli kuusi. Näin S:n viideltä ja käytiin kaupassa. Ostin funlight vadelma-sitruunaa ja pepsi maxia. En siis kerennyt syömään enään mitään ennen kuutta. Kuitenkin, niitä hiuksia kihartaessa mun maha ilmeisesti alko taas elämään äänen kera. Äippä kysy että onko mulla nälkä. Ei, mä vastasin. Se kommentoi sitä että mun maha kurni. Mä sanoin että en voi edes syödä enään tänään, ja etten aio lihoa enään yhtään enempää kuin mitä Panchossa lihoin. Todellisuudessa nekin kilot oli karistettu. Äippä sano ettei se ainakaan huomaa musta että olisin lihonut, koska mä itse olen ainoa joka sen huomaa. Ja mäkin kuulemma huomaan sen vain siksi, että tuijotan vaakaa. Voi olla joo, mutta kyllä mä sen peilistäkin huomaan, vittusaatana.

Tänään nään taas S:n. Ja värjään hiukseni. Nykyinen väri (brunette) on jo vaaleentunut ja juurikasvu näkyy, joten nyt tulee sitten ihan tummanruskeat hiukset. Ja kai sitä vois sitten tänään tehdä pienenpienenpienen annoksen wokkivihanneksia, kun äippäkin äsken tuli kysymään että syönkö omia safkoja vai niiden kanssa samaa. Vastasin luonnollisesti että omia. Tosin jos olen täällä yksin sillon ruoka-aikaan, niin katson uudestaan kaikki kaapit läpi ja teen mahdollisesti uusia valintoja tämän päivän aterian suhteen. Jotain mun on pakko syödä, koska porukat pitää siitä huolen. Vaikkei ne oliskaan kotona sillon kun syön, ne ottaa selville mitä mä olen syönyt vai olenko mitään. Ja jos en ole syönyt, ne pistää mut syömään jotain mitä en voi, eikä niitä kiinnosta vaikka kello olisi yli kuusi.

It's too late to save me

Tetti suoritettu kunnialla läpi, ja nyt on lomalomaloma. Ihanaa kun ei tarvii mennä vielä viikkoon kouluun, mutta en mä kyllä himassakaan koko viikkoa halua viettää. Pitäis keksiä joka päivälle jotain tekemistä. Tosin voinhan mä nukkua pitkään ja kattella sitten sinne klo 18 asti leffoja, mutta ei sitäkään joka päivä jaksais.

Vaa'alle koitan päästä huomenna. Mä niiin toivon että paino on laskenut. Tuskin se vielä 46kg puolella on, mutta kunhan olis edes hieman lähempänä sitä kuin viimeksi. Kävin siis vaa'alla viimeksi keskiviikko aamuna. Kunhan se vain ei olisi noussut......

Eilen oli siis viimeinen päivä Panchossa. En mä siellä taaskaan syönyt muuta kuin leivän, vaikka piti tehdä salaatti. Suunniteltiin M:n kanssa että oltais syöty siinä ennen kuutta ne "kunnon ruoat", mutta siinä olikin sitten neljästä kuuteen niin kiire että vasta kymmenen yli kuusi oltais päästy syömään. M teki itellensä sillon kanahampurilaisen, mutta minä menin juomaan pepsi maxia tiskin taakse. Kokki (ei se mulkku, vain eräs huipputyyppi) tuli siinä sitten sanomaan että mäkin voisin tehdä itelleni ruokaa siinä samalla. Sanoin ettei ole nälkä ja se varotti mua ettei ala heikottaan. Mä en vastannut mitään, joten se sano jotain että "ehkä parempi jos en puutu sun syömisiin" ja sanoin olevani samaa mieltä. Eilinen meni siis erittäin pienellä leivän kantapalalla, teellä, kahvilla ja pepsi maxilla.

Olin siis viimeyönkin M:n luona. Toinen yö peräkkäin. Koko sinä aikana minkä M:n luona olin, en syönyt mitään. Teetä otin silloin keskiviikkona kotoa mukaan, joten sitä mä join aina kun M otti ilta-/aamupalaa. Ja hyvä niin. Tänään kuitenkin kun tulin kotiin, otin pienen palan äipän tekemästä pitsasta. Ei se siis mitenkään rasvaista ollut ainakaan näin ulkoapäin katsottuna, ja terveellisiä aineita siinä oli muutenkin. Kuitenkin niitä kaloreita varmasti kertyi sen verran, että loppupäivän koitan painaa nesteiden varassa. Ensimmäinen lämmin ateria, ja samalla myös kunnon ruoka, koko viikkoon, hihi....

Mun pitäis nähdä S:n kanssa tänään. Näin senkin viimeks viikko sitten. Se sano tulevansa tänne meille päin, ja mä menen vastaan. Pääsen samalla tupakalle. Ei S kaukana meistä asu, mutta kyllä ton matkan voi jo pieneksi kävelylenkiksi laskea. Varsinkin kun me yleensä jäädään pyörimään muuallekkin ulos aina siinä samalla. Puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Joko me puhutaan tosi syvällisiä juttuja, tai sitten vaihtoehtoisesti paskaa kaikesta ja kaikista. Elämän laatuhetkiä S:n kanssa ♥ . En tiedä miten pärjäisin ilman S:ää tai M:ää, onneks nekin on sanonut ettei pärjäis ilman mua. M on myös sanonut olevansa huolissaan mun syömisvammailuista, ja luvannut pitää huolen musta ja siitä ettei mulle tapahdu mitään vakavaa. Ihana. (:

Tänään pitäis käydä ostamassa sitä funlighttia ja pepsi maxia. Porukat saattaa lähteä tänään dokaamaan (faijapuoli menee ainakin, mutsi ei ole ihan varma vielä) , joten kämppä olis tyhjä. Mä toivon että en sorru syömään, varsinkaan sillon kuuden jälkeen. Oksensin viimeks viime viikon lauantaina, ja mä en halua tehdä sitä tänään. Ei, mielummin olen syömättä kun halailen vessanpönttöä tai nojailen suihkun lattiaan. Haluiskohan S tulla pitään mut erossa jääkaapista....

Hupsista, tulipas taas pitkät tekstit. Ja täyttä paskanjauhantaa koko postaus, anteeks. :D Koitan postailla huomenna, ainakin jos pääsen sinne vaa'alle. Tai no eihän se pääsemisestä ole kiinni, kun vaaka lepää oman huoneen lattialla korkokenkien vieressä, mutta se että kehtaanko astua sille huomenaamuna on eri asia.
Stay strong beauties ♥

One more day

Oon M:n luona. Huomenna vika päivä Panchossa. Masentavaa mutta samalla se on myös helpotus. Kyllä se aika siellä menee nopeesti varsinkin jos työvuorossa on kivoja ihmisiä, mutta se ruoka...... Eieieiei. Tänään söin siellä yhden pienen leivän. Aamulla vannoin itelleni syöväni "kunnon ruokaa", elikkä edes vähän jotain lämmintä tai sitten salaattia ja leipää. En mä sitten kuitenkaan missään vaiheessa ottanut muuta kun yhden leivän, ja senkin olisin varmaan jättänyt ottamatta jos M ei olis ottanu itelleen leipää. Kahvia ja pepsi maxia meni sitten kyllä senkin edestä, ja tupakkataukojakin tuli ihan kiitettävästi. Istuin siellä taas tunnin yliaikaa (klo 17 asti) , ja sitten isäpuoli tuli hakeen. Olin himassa joskus kahtakytä vaille kuus, enkä sillon enään viittinyt syödä mitään. Otin vaan teetä.

Vähän nälkä on ollut joo pitkin päivää, mutta aina se on mennyt ohi. Ei mua hirveemmin ole edes pyörryttänyt. Mitä nyt välillä tullut vähän normaalia heikompi olo, muttei mitään sen vakavampaa. Toivottavasti ei huomennakaan tule mitään yliheikkoa oloa.

Mennään M:n kanssa molemmat huomenna iltavuoroon (klo 14-20) ja sen jälkeen käydään varmaan vuokraamassa leffa tai pari. Ajatus alkoholista olis kyllä myös houkutteleva, mutta jos ei huomenna kuitenkaan. Syyslomalla sitten, vaikka huomennahan se alkaakin. Huomenna on siis tyttöjen ilta luvassa, joten postausta tuskin tulee. En mä viitti M:ää näillä mun jutuilla kiusata, se kuuntelee mun valitusta muutenkin tarpeeks. M on ihana, love her <3 !



Psst. Kuvaa en jaksanut netistä ettiä, eikä tällä koneella ole mitään kivoja thinspo-kuvia (ainakin niin mä toivon!) , joten koittakaa kestää. (: Tsemppiä murut, me pystytään tähän !

... not

En syönyt, otin vain teetä. Kohta menen pesemään hampaat ja nukkumaan.

Iltapalalle, or not?

Mä en tiedä pitäiskö mun syödä vai ei. Mä tiedän että kello on yli kuusi, mutta mä tiedän myös että mulla on helvetin huono olo. Jos mä odotan aamuun ja otan aamupalaks leivän, niin siinä menee huominen pilalle. Mitä aiemmin mä alotan syömisen niin sitä enemmän mä syön loppupäivän aikana. Vielä kun Panchossa on ne kivat heebot jotka ei huomauttele syömisistä. Toisaalta mulle tulee tosi epäonnistunut olo tän päivän osalta jos mä nyt syön. Musta tuntuu että tuotan teille pettymyksen, tuotanko?

Mä en tiedä. M sano että mun pitäis syödä. Osa musta on samaa mieltä. Se toinen osa taas käskee pysyä yläkerrassa, kaukana keittiöstä. Mä en halua pyörtyä huomenna tetissä. Mähän tosiaan söin reilu 48h sitten, jos sitä yhtä purasua leivästä ei lasketa.

Paino oli äsken 47,7kg. Jos mä otan yhden pasteijan/leivän/jotain muuta pientä, niin voiko se paino tosiaan nousta peruuttamattoman paljon? Sitten taas jos mä en nyt syö mitään ja paino laskee suuria määriä pienessä ajassa, niin sehän myös tulee takaisin heti kun syön edes vähän enemmän? Keksinkö mä vaan tekosyitä sille, että voisin ottaa pienen iltapalan? Joo, voi olla. Voi olla että tekin pidätte näitä vain tekosyinä.

Jos mä pyörryn huomenna sen takia etten tänään (enkä eilen) ole syönyt vaikka niin olen sanonut, niin jään kiinni valehtelusta ja ties vaikka mutsi nyt viimein kuskais mut Tohtoritädin luokse, tai juttelemaan jollekkin Terapeuttitädille. Sitä mä en halua, en todellakaan. Mä lupaan, että jos mä jotain nyt päätän syödä niin se ei mene yli. Mä en anna itteni syödä nyt paljoa, varsinkaan kun kello on jo noin helvetisti.

Together we can make it through another day

Heräsin kolmelta yöllä siihen, kun maha kurni. Muutenkin pyörin sängyssä koko yön, enkä saanut nukuttua. Välillä oli kylmä, ja välillä kuuma. Nyt on sitten koko päivän väsyttänyt aivan helvetisti. Tänään vois mennä aikasin nukkumaan.

Tänäänkin olen siis mennyt nestelinjalla. Ilman yhtäkään puraisua mistään helvetin leipäpalasesta. Mieli on kyllä tehnyt, koska "pitäähän ihmisen nyt herranjumala syödä", mutta oon hillinnyt itteni. Muutenkaan en syö enään kuuden jälkeen, ja nyt tätä kohtaa kirjoittaessani kello näyttää olevan 17:54. Purkkaa oon kyllä popsinut , mutta muuten pepsi maxia, kahvia, teetä, ja tänään myös yksi cappuccino. Näillä mennään. Illemmalla juon vielä teetä.

Kaupassa en käynyt, koska isäpuoli tuli hakemaan mut keskustasta. Olin Panchossa tunnin yliaikaa M:n seurana (se on tänään iltavuorossa) ja täyttelin laskutuslappuja. Meidän mulkkukokkikin oli tänään koooko päivän duunissa, mutta huomenna ja ylihuomenna se ei edes käy siellä, ihanaa ! Se pyys meitä tulemaan käymään siellä ens viikon ke tai to, että mennään sinne syömään ja se antaa meille vielä lisäks lahjakortit. Onneks se katkarapusalaatti on siellä aivan helvetin hyvää, joten on edes yksi semmonen suht turvallinen vaihtoehto ruokalistalla joka jopa maistuukin hyvältä.

Suuri kiitos E kommentistasi, se todellakin piristi mun päivää ! Juuri ennen sen lukemista ajattelin ottavani ruokaa, mutta toi kommentti sai mut tajuamaan että kyllä mä pärjään ilmankin. Tästä sen taas huomaa kuinka paljon te kaikki lukijat mua motivoitte ♥ ! Erityisesti urtim, sä olet mun suurin tsempparini, ja ihana sellainen oletkin ♥ ! Teitä lukijoita ajatellen valitsin myös otsikon. (:

Behind every beautiful thing there is some kind of pain

Tän päivän aamupaino -800g eilisen aamupainosta. Huomenna sen pitäis kaiken järjen mukaan olla laskenut entisestään. Tänään oon siis vetäny nestelinjalla (pepsi maxia, kahvia + yks kuppi cappuccinoa). Cappuccino tuli siis siitä kun Panchossa oli normikahvi loppunu eikä kukaan meistä jaksanu keittää uutta, joten otin sitten cappuccinoa, kun jotain oli saatava.

Kyllä mä yhen purasun leivästäkin otin. Panchossa on aina lounasaikaan tarjolla myös päivän keitto, jonka lisäksi on myös siis tuoretta leipää. Kerättiin M:n kanssa se lounas-buffet pois, ja ne leivät ja keitto kuuluu siis siihen samaan settiin. M otti itellensä siitä leivän kun päästiin keittiön puolelle. Mäkin otin sitten perässä, kun minkäänlaista aamupalaa en kotona syönyt ja kello oli sillon kolme. Meidän yli-ihana vastuuhenkilömme (joka on siis myös yksi kokeista) totesi siinä että "taasko sä syöt, varo ettet liho tolla menolla". Se kokkihan siis on piikitelly mua ruoalla koko helvetin viikon, ja päätti sitten iskee taas kun sai siihen tilaisuuden.

Mähän sitten lähin sen leipäni kanssa sinne tiskin taakse ja M tuli perässä.  Pidättelin itkuu ja puristin sen leivänpalasen kasaan. M katto vierestä säälivän näkösenä ja ihmetteli että "miten toi mulkku voi sanoo mitään tollasta?!". Käärin sen leivän paperiin ja heitin roskiin. Söin siitä vaan yhden haukun siellä keittiössä, jotenkin kummasti katos toi ruokahalu siinä samalla. En siis syöny muuta koko päivänä, join vaan.

Nyt mun maha kurnii niin että sattuu. Oon huomenna aamuvuorossa ( klo 10-16 ), ja koitan taas olla syömättä siellä ollessa. Jos jotain syön, niin yritän pitää sen salaatissa ja leivässä. Mitään lämmintä ruokaa en kuitenkaan haluaisi ottaa, ellei tarjolla ole keitettyjä kasviksia. Voi myös olla etten edes halua syödä mitään, koska tää meijän vastuuhenkilö on huomenna koko päivän töissä. Keskiviikon ja torstain siellä on kuitenkin kaksi muuta kokkia, jotka on niiiin mahtavia ihmisiä että niitten kanssa on jopa ilo työskennellä.

Voisin käydä huomenna kaupassa kun tulen kotiin. Jäisin bussissa sairaalalla ja kävelisin siitä n. 1km matkan lähikauppaan ja siitä sitten kotiin. Pitäis ostaa pepsi maxia ja kurkkua. Ainakin tota pepsiä. Voisin ostaa myös funlight-mehua. Mä tykkään käydä kaupassa. Rakastan vertailla tuotteiden ravintosisältöjä ja tehdä valintoja. Harmi vaan, ettei tuollanen onnistu samalla kauppareissulla porukoitten kanssa. Ne ei jostain syystä tykkää mun käytöksestä....

Nyt mä voisin lähteä nukkumaan. Pakko nukkua nälkä pois. Ensin voisin kyllä lukea Popcornprinsessaa, joka on vielä pahasti kesken. Aamulla olis herätys seitsemältä, mä en jaksa. Panchoon tulee huomenna kai myös taksvärkkiläisiä, joten joudutaan todennäköisesti M:n kanssa ohjaamaan ja avustamaan niitä. Toivottavasti ne saa ne paskimmat hommat, ettei niitä taas tyrkytetä meille. Huomenna saan myös tupakkaa, joten hermojenkaan ei pitäis olla niin kireellä kun mitä ne nyt lauantain jälkeen on ollu. Ihanaa.

Loser.

Mä olen kuvottava. Lihava sika. Vaatteet kiristää ja maa tärisee jalkojen alla. En mä halua tätä, en mä halua olla inhottava ja lihava. Nyt saa loppua tää turpoominen, mä en aio antaa painon pamahtaa takas viiteenkymmeneen. Enään ei oo varaa sortua, koska siihen viiteenkymmeneen on vaan 300g. Oon siis lihonut reilu 2kg. Ai että vituttaako? Voi kyllä !

Mua pelottaa tuleva viikko. Tai itseasiassa kaks tulevaa viikkoa. Ens viikolla ma-to Pancho Villassa, jossa tettiläisille tarjotaan ruoat. Mä en jumalauta osaa kieltäytyä vaikka haluaisin, siinä on syy näihin kahteen kiloon mitkä on tullu takas. Sitten alkaakin syysloma, eikä mulla ole mitään suunnitelmia sille koko viikolle. Mä en halua olla kotona. Mä en halua olla lähellä ruokaa.

Mun synttäreihin on 6 viikkoa ja viisi päivää. Olis niin mahtavaa painaa sillon 44kg, jolloin BMI olis tasan 17. Kyllä mulle se 45 kilogramaakin riittäis, koska kuitenkin aion jatkaa tätä vielä senkin jälkeen. Tosin lopetan heti kun oon tyytyväinen itteeni, ja se voi olla jo sillon kun painan 45kg. Katsellaan sitä sen mukaan miten tää paino alkaa laskemaan.

Vielä en viitti kattoo niitä kalorimääriä kullekkin viikolle, koska en todellakaan tiedä kuinka paljon sitä painoo tulee lisää ens viikon aikana. Mä kuitenkin lupaan sen, että syyslomalla en aio antaa painon nousta. Mä aion elää niin niukilla ruokamäärillä vielä syyslomankin jälkeen, kunhan vaan saan sen painon takas sinne mitä se oli alimmillaan, ja luonnollisesti myös sen alapuolelle. Tulkoon vaikka sitten sairaalareissu jos sinne asti tarvii mennä. Mä haluan olla laiha, ja mä aion myös olla laiha viimestään sillon marraskuun loppupuolella. Ja jos se ei riitä, joulukuun päivien edetessä musta tulee vielä entistä laihempi.

Anteeksi....

Taas kerran mä joudun pahoittelemaan tätä taukoa. Mä en vaan oo jaksanut postata siitä kuinka helvetisti mä olen syönyt, ja kuinka lihavaksi mä taas tulen. Turpoon päivä päivältä enemmän, vaatteet kiristää, maa tärisee jalkojen alta, hengitän raskaasti ja hukun läskeihini. Samalla mä mutustan Pancho Villan kierreperunoita ja remouladekastiketta. Se TET alko siis tällä viikolla, ja loppuu ens viikon torstaina. Sen jälkeen mä alotan taas tosissaan. Näännytän itteni hengiltä, kuihdutan itteni näkymättömäks ja muutun kauniiksi. Musta tulee ihana keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa syliin ilman mitään ongelmia.

Nyt mä haluan nukkumaan, pitää lähtee taas "duuniin" yheksäks. Pääsen kolmelta ja nään S:n jossain. JT sano että voitais vuokrata leffa nyt viikonloppuna, jos ei muuta keksitä. Viikonlopun mä yritän olla syömättä, mä tosissani yritän. Ja te lukijat, älkää jooko unohtako mua, mä tarviin teitä. Te autatte mua jaksamaan, vaikka mä tuotankin teille joka kerta pettymyksen. Mä pyydän anteeks. Oon itekkin pettyny itteeni.

Tossa taustalla pyörii BB. Ksenian lausahdus sai mut taas tajuamaan kaiken, kiitos siitä hänelle. "Kukaa ei tykkää lihavista tytöistä". Näinpä juuri. Ja mä olen lihava. Päivä päivältä lihavampi, vittusaatana. Mun on pakko tsempata !

Onnistumisia seuraa epäonnistuminen

Jeps, taas kävi näin. Mä sorruin. Tässä on nyt kolme päivää pelkästään syöty. Painoo en tiedä, enkä kyllä haluakkaan tietää vielä. Alotan alusta. Unohdan nää viimesimmät kolme päivää ja jatkan suurella motivaatiomäärällä. Musta tulee vielä laiha ja kaunis, täydellinen keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa ilmaan. Se päivä ei ole vielä, mutta se on kovaa vauhtia lähenemässä.

Tein uusia suunnitelmia. Listasin ruokia joita saan syödä, ja tein muitakin sääntöjä selviks. Nyt kun vielä saan pidettyä niistä kiinni, niin kaiken pitäisi mennä hyvin. Karkkilakkoa on jäljellä 5 viikkoa ja kaksi päivää. Mä pystyn tähän, vaikka nyt on tehnyt tiukkaa. Karkista ja suklaasta oon pysyny erossa, mutta leivonnaisia + sipsejä on tullut syötyä jonkun verran. En mä niistäkään nyt jaksa stressata.

Huomenna on terveystiedon koe. Oon lukenu koealueen kolme kertaa, ja musta tuntuu etten siltikään osaa. Huomenna se selviää.... Oonpahan ainakin yrittäny. Viikonloppuna olis tarkotus olla taas M:n, S:n, JT:n ja näitten muitten kanssa, ja mietittiin että perjantaina vois nauttia alkoholipitoisia juomia. Perjantaina pitäis siis syödä mahollisimman vähän, ja jotain missä ei ole kaloreita paljoa, koska niistä juomistakin tulee sitten taas ekstraa. Katsellaan...


Ja tuohon anonyymin kommenttiin mikä tuli just pari minuuttia sitten kun kirjottelin tätä; mä teen tän itteni takia, en kenenkään muun, joten mua ei sinänsä kiinnosta tykkääkö kundit lihavista vai laihoista. Mä en halua olla lihaisampi kuin kynitty kanankoipi, mä en halua että mun BMI on edes normaalipainossa, saati sitten sen yläpuolella. Jokaisella on oma mielipide ja omat kauneusihanteet ; mulle pieni on kaunista, ja mä haluan olla kaunis.