Makaroonia ja jauhelihaa huuhtoutu suihkun viemäristä alas pitkän tauon jälkeen. Mia ei ollutkaan jättänyt mua kokonaan. Ehkä se oli vain vihainen kun leikin Anan kanssa. Nyt kun olen karkottanut Anan lihavuudellani, Mia tuli pelastavana enkelinä takaisin. Kyllä mä vielä Anankin saan lepytettyä, ei se mua kokonaan ole hylännyt. Ehkä mä joudun taas alkamaan leikkimään noiden molempien kanssa. En halua että kumpikaan on vihaisia, mä tarvitsen niitä molempia. En osaa elää ilman niitä, mun tosiystävät. Ei ne mua hylkää, ei ne päästä mua irti otteestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti