Kaiken sain ja vielä enemmän

Oi hitsiläinen ! Oli ihana kirjautua sisään bloggeriin ja huomata muutama uusi lukija, kiitos ja tervetuloa ♥ Pahoitteluni myös siitä, etten oo nyt taas reilu viikkoon postaillut. Ei vaan ole ollut mitään erikoisempia asioita kerrottavana, enkä ole sitten jaksanut. Nyt kuitenkin on taas muutama sellainen asia mistä olisi tarkoitus postata, jottei tää tauko veny liian pitkäksi.

En ole sateenkaaridieetillä, katsotaan jos ens viikolla jaksaisin sitä pitää yllä. Nelly.comin mekot tuli. En ole vielä täysin varma että otanko S- vai XS-koon siitä mekosta minkä valitsin. XS menee päälle joo, mutta mua pelottaa että näytän liian lihavalta siinä. S tosin taitaa olla hieman liian iso, tai ainakin sitä joutuu nostamaan kokoajan. Bandeaumekko, joten olisi ihan kiva jos ei kokoajan valuisi päältä. En mä halua tissejäni koko koululle esitellä. Korkkaritkin sain valittua, ja olen ihan rakastunut niihin. Mun vaan pitää olla tarpeeksi laiha koulujen loppuna.

Viime tiistaina AL oli täällä. Kaikki tuntu jotenkin niin väkinäiseltä. Ei se enään herättänyt mussa lähes mitään tunteita sen mökkireissun jälkeen, kun JT:n kanssa tapahtu mitä tapahtu. En mä tännekkään kehdannut kaikkea sitä kirjottaa, ja taidan jättää sen nytkin kirjoittamatta. Mutta sillon AL:n kanssa ajattelin vielä että ehkä tuo oli vain ohimenevää ja mulla tulee taas vahvempia tunteita AL:ää kohtaan. Torstaina JT laitto viestin ja sano haluavansa puhua kaiken läpi. Mäkin halusin. Siltikään en tehnyt mitään AL:n suhteen.

Perjantaina koulussa ei kuitenkaan juteltu JT:n kanssa mitään. Ei me ikinä siellä olla saatu puhuttua, joten en mä kuvitellutkaan että oltais perjantaina käyty asioita läpi. Perjantaina illalla olin JL:n kanssa. Meidän piti eka pitää leffailta ja näin (ja kyllä me yks leffa katottiinkin) mutta sitten lähdettiin ajelemaan JL:n miehen ja sen kavereiden kanssa. Ne tuli siis hakemaan meidät tosta meidän läheiseltä siwalta ja sain heti kuulla taas kuinka näytän skinssin kaksosilta. En ollut ennen nähnyt sitä kuskia, ja se heitti samantien jotain että 'jumalauta, skins-liekeissä!' ja mun mielestä se on melko huvittavaa.

N:än piti tulla mukaan, mutta kun autossa oli noiden kolmen herran lisäksi vain kaks paikkaa vapaana niin ei se sitten tullutkaan. Kundit dokas (ei kuski kylläkään) ja oltiin JL:n kanssa selvinpäin koska 'sovittiin' että juodaan vasta lauantaina. Herrat kävi yhdessä paikallisessa ja jäätiin JL:n kanssa autoon. Meillä meni hätävilkut päälle varmaan joku viisi kertaa kun kuski otti avaimet mukaan ja laitto ovet lukkoon. Siellä sisällä oli siis jotkut helvetin liiketunnistimet, jotka havaitsi meidän olemassaolon. Loppuvaiheessa ei edes jaksettu välittää, naurettiin vaan. Sitten se JL:n herra tuli sanomaan meille että portsari ei ole ovella, joten mekin mentiin sisälle. Ei me tosin kauaa siellä oltu kun kuski halus lähtee keskustaan. Mentiin JL:n kanssa meille joskus kolmen jälkeen ja siitä sitten lähes suoraan nukkumaan.

Lauantaina tänne tuli siis N:n ja JL:n herrat ja niiden kavereita. Laulettiin karaokee yms. En mä edes juonut koko mansikkakossua, joku puolet vain. Soitin JT:lle ja kysyin että tulisko ne tänne, kun ei nää muut herrat oikein ollut karaoke-ihmisiä. Ei ne tullut. Sitten laitoin JT:lle viestillä epäilyni siitä ettei me koskaan saada puhuttua. Siitä puolentunnin kuluttua JL:n mies lähti viemään mua keskustassa olevaan skeittipuistoon jossa JT oli ollut koko päivän R:n ja näiden kanssa. JL ja SI (JL:n mies) jäi odottamaan siis autoon.

Taas JT kysyi ensimmäisenä että onko mulla AL:n kanssa vielä jotain, ja että mikä meidän tilanne on. Myönsin JT:lle että AL on se kakkosvaihtoehto. JT sano että sitä ärsyttää, kun mä voin periaatteessa valita kumman tahansa niistä kahdesta ja sillä itsellään on vain yksi kenestä valita. Sanoin JT:lle että mua ahdisti AL:n viestit sillon siellä mökillä, ja että sitä koko henkilöä ei tarvitse olla mukana kuvioissa. Juteltiin siinä kaikkea muutakin. Ei kuitenkaan saatu puhuttua kaikkia meidän kahden välisiä asioita läpi, mutta hyvä kun edes saatiin alotettua. Eilen sitten laitoin yöllä AL:lle viestin etten kykene jatkamaan (en ollut varma että nukkuuko se jo, ja halusin saada asian hoidettua ennen tätä aamua) ja sitten se vastaskin että on miettinyt täysin samaa asiaa. Joten AL:n ja mun juttu on ohi. Olen mielummin kokonaan yksin kun sellaisen kanssa, ketä kohtaan mulla ei oikeasti ole niin vahvoja tunteita kun mitä jotain toista kohtaan.

Mennään torstaina sinne luokkaretkelle Helsinkiin. Meillä on pari tuntia aikaa shoppailla ja sitten mennään lintsille. Sovittiin JT:n kanssa että puhutaan lisää sitten siellä Hesan keskustassa, kun on omaa aikaa. Muuten me ei saada puhuttua ennen kevätjuhlaa. Ja jos me ei ennen sitä puhuta, niin se menee taas kännissä keskusteluun. Lauantaina oltiin molemmat lähes selviä, joten eiköhän me torstaina onnistuta puhumaan syvällisiäkin asioita. :--D Mulla on paniikki niistä syömisistä siellä luokkaretkellä......

Mulla on perjantaina ripsihuolto. Luojan kiitos. Näitä ripsiä on nimittäin irronnut jo niin perkeleesti ja tilalle on tullut uudet ripset, joten näkyy selviä aukkoja siinä, missä niitä lisäkkeitä ei enään ole. Hyi. Toivon että ei enään kovin montaa lähtis ennen huoltoa. Perjantaina on myös taas käynti Terapeutti-Tädin luona siellä nuorisopsykiatrisella. Mulla ei ole mitään odotuksia sitä aikaa kohtaan, mutta silti mä sinne ihan mielelläni menen. On siitä jo nyt ollut hyötyä, joten ehkä parempi käydä siellä. Mä en tiedä millon mulla on hoitoneuvottelu. Haluan tietää että mitä mulle tapahtuu jatkossa. En todellakaan halua että nää käynnit loppuu. En selviä ilman.

Huomasin justiin että tää on sadasseitsemäskymmenes postaus. Mä oon tässä jo reilu kuukauden pohtinut että uskaltaisinkohan mä julkaista taas uudestaan naamakuvani. Ajattelin uskaltaa, vaikka sitten luvun 170 kunniaksi.

Älkää olko liian julmia. Ja jos joku sattuu tunnistamaan niin ilmota ! (:

Nainen, mitä helvettiä sä teet ?

Mä en tiedä mitä mä haluan. Mä en ota mitään selvää itestäni tai mun tunteista. Mä oon niin helvetin sekaisin, etten tajua mistään mitään. En kykene mihinkään päätöksiin, ja jos mä jotain päätän niin musta tuntuu silti että se on väärin. Mä en halua satuttaa ketään, mutta en myöskään halua satuttaa itteeni väärillä valinnoilla. Ja nyt mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella kenestäkin.

Oltiin eilen siellä R:n mökillä. En syönyt lähes mitään; muutaman karkin ja kulman tonnikala-sandwichista. Join kyllä sen koko kossupullon, joten kaloreita tuli. Meitä oli siellä 14 yötä. Lisäks siellä oli kolme muuta, mutta ne ei jäänyt yöksi ja yksi niistä kävi vaan äkkiä pyörähtämässä. Kiva ilta meillä oli, ainakin aluksi. Myöhemmin tulikin sitten muutamia heikkoja hetkiä, mutta lopulta nekin meni ohi ja hyvä fiilis jatkui. Pelästyttiin myös, että oltaisin jouduttu soittamaan ambulanssi paikalle. Yks kundi, sanotaan vaikka SK meni toisen kundin, olkoon vaikka J syliin. Siis sillein makaamaan käsivarsille. J nosti SK:ta liian korkealle, ja horjahti taaksepäin niin että ne molemmat kaatu. SK kolautti päänsä kiveen, jonka jälkeen se ei saanut kunnolla henkee ja sitä sattu päähän tositosi paljon. Vietiin se sitten sisälle nukkumaan ja vahdittiin että se on hengissä, eikä siis tarvinnut soittaa minnekkään. SK:n olo parani muutenkin itsestään, ja hyvä niin !

Juteltiin eilen R:n ja SK:n kanssa syvällisiä. Ennen tuota SK:n tapaturmaa siis, alkuillasta. Puhuttiin lähinnä R:n naisongelmasta. Poika-parka on ihan lääpällään toiseen niistä tytöistä joka oli illan siellä mökillä. Tää tyttö siis seurustelee, mutta se sano mullekkin ettei sitä enään kiinnosta. Se on vaan liian kiltti lopettaakseen sen. Ja R ei ota tästä tytöstä mitään selvää, joten olin antamassa vähän naisnäkökulmaa. SK:n kanssa ne kuulemma oli puhunut asiasta jo monia kertoja. Tajusin vasta eilen, kuinka loistava tyyppi R oikeasti on. Ollaan tunnettu kolme vuotta, ja nyt mä vasta tajuan että se on ihan mahtava. Aina mä siis oon tiennyt R:n olevan tosi hauska ja mukava yms, mutta eilen mä huomasin siitä myös sen herkän ja haavoittuvan puolen. Sen, mitä useimmat kundit yrittää parhaansa mukaan peitellä.

Sitten se JT. Mä en tiedä kiinnostaako teitä tippaakaan, mutta skipatkaa jos siltä tuntuu. Mun on nimittäin pakko purkaa eilisen tapahtumia, jos se vaikka auttais selvittään omaa päätä. JT tosiaan kysy melkein heti kun päästiin mökille, että miten AL:n kanssa. Sanoin että ei seurustella, enkä oikein itekkään tiä mitä tää meijän juttu on. Sitten JT meni jossain vaiheessa meidän 'huoneeseen' lepäämään. Mentiin M:n kanssa repimään sitä pois sieltä. M luovutti ja JT ei päästänyt mua lähtemään. Se otti mun vyötäröltä jaloillaan kiinni ja sano että mun pitää pysyä siinä. Me alettiin juttelemaan siitä meijän härdellistä. JT sano tykkäävänsä musta edelleen. Se lause sai mun sydämen lyömään hetkellisesti epätahtiin.

Se pienenpieni suudelma JT:n kanssa palautti taas kaiken mun mieleen. Kaikki ne tunteet. Mä tajusin samantien miten mä olin niin ihastunut siihen poikaan. Mä muistin miten hyvä sen vieressä oli olla ja kuinka hyväks se mun olon teki. Mutta ei, mun tunteet AL:ää kohtaan ei kadonnut. Tunteet JT:tä kohtaan vaan heräs uudestaan. Ja sillä mä nyt en tiedäkkään kenet haluan, kun molempia herroja kohtaan tunteet on suuria. Mä en todellakaan halua satuttaa AL:ää tolla eilisellä. Mutta mä en myöskään halua satuttaa JT:tä. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Ehkä mä yritän nyt pitää itseni erossa niistä molemmista, kunnes saan ajatuksia vähän selvemmiksi. Tai mikäli kumpikaan niistä ei ota muhun yhteyttä, niin en ota minäkään niihin. Mulla on vaan niin kauhee olo tän koko säädön takia, etten kestä itteeni. Mä en vaan kestä, tää on kamalaa. Miten mä taas sain itteni tähän tilanteeseen ? AL ja JT on niin erilaisia persoonia. Miksi ei voi vaan olla jotain niiden yhdistelmää, siinä olisi täydellinen mies.

Huomenna jatkan taas sateenkaarta. En tiedä vielä millä värillä. Perjantaina pitäisi tulla nelly.comista tilatut kevätjuhlamekko-vaihtoehdot ja muutamat korkkarit. Mä toivon että ne mekot on sopivia, tai ainakin yksi niistä. Tai vähän tiukka, niin voin sitten laihtua vielä ennen kevätjuhlaa. Nyt mä lähden porukoitten kanssa katsomaan leffaa. Stay strong ♥

You could be my hero, if only I could let go

Sateenkaaresta viikonloppuvapaa. Taidan sittenkin olla heikko. Maanantaina jatkuu taas, tai ehkä jo huomenna. Tämä aamu alkoi riisikakuilla. Seuraavaksi nuo samat riisikakut löytyi suihkun viemäristöstä mahanesteiden seurana. Mä en voinut sille mitään. Musta tuntuu, että bulimia taitaa tehdä comebackiä. Kun en syö, ei ole mitään ongelmaa. Luonnollisesti. Haluankin olla syömättä, se tunne mikä siitä seuraa on jotain niin jumalaisen ihanaa. Sitten kun syön, olo on kamala. Oksettaa ja itkettää. Miksipä en siis oksentaisi, kun sen kerta osaankin. Ikinä en ole edes jäänyt kiinni, vaikka ensimmäisen kerran oksensinkin varmaan vuosi sitten. Ja kesällä tein sitä useaan kertaan päivässä, jopa sillon kun porukat oli kotona. Aina onnistuin peittämään jälkeni ja vakuutettua lääkärit siitä, etten koskaan ole oksentanut. 'Enhän mä sellasta edes osaisi, ja hyi, miten tyhmääkin se sellainen on !'

Tänään mennään todennäköisesti R:n mökille. Sinne tulee reilu 15 henkilöä, joista yli puolet on kundeja. Itseasiassa mä en edes tiedä ketä sinne tulee, tai ketkä olisi jäämässä yöksi. Persikkakossu tossa pöydällä odottaa juojaansa. Saatanasti kaloreita, i know. Mutta meneepähän pääkin sekaisin. Ja jos mä en kauheita määriä syö, niin pienempi määrä saa tän tytön sekaisin. Mä en vaan yhtään tiedä, mitä kaikke tarvitsisin mukaan. Tai mitä kaikkea saan otettua mukaan. Skootterissa kun ei mitään tajuttomia määriä tilaa ole. Ja mä en tiedä tuleeko S mun kyydilläni. Jos tulee, niin en tosiaan tiedä että minne sen tavarat saa tungettua. S tulee tänne noin puolentunnin päästä. Ehkä kaikki selviää sitten. Tupakkaakin pitäisi vielä jostain saada hommattua. En viitsisi ottaa JN:n ja kundien kanssa samalta hakijalta, koska tiedän että siitä tulee niin saatanasti säätöä.

AL:n piti tulla eilen sinne M:lle. Sen piti myös tulla mun viereeni nukkumaan. Ei se päässytkään. Sitten se sanoi eilen, että voi tulla tänään käymään ennenkun lähdetään sinne mökille. Kuitenkin AL auttaa kotonaan pikkusisarusten kanssa (mikä on mun mielestäni aika arvostettava piirre siinä herrassa !) , eikä siis voi tulla tänäänkään. En tiedä nähdäänkö me huomenna. Riippuu varmaankin ihan mun kunnosta ja siitä että millon mä edes pääsen ajamaan kotiin. Tai sitten me ei yksinkertaisesti nähdä ikinä ja tämä oli tässä. Eihän me edes seurustella. (Note to self: oon huomannut, että tungen tuon edellisen lauseen joka väliin, don't know why...) Silti mulla on ikävä sitä. Aivan kamala ikävä.

Nyt mun pitäisi alkaa laittamaan itseäni. Tai ainakin pukea päälle. En viitsisi ihan alusvaatteissa olla kun S tulee. Koitan saada huomenna jonkunlaista postausta kyhättyä, mutta viimeistään sitten maanantaina. Pysykää kaunokaiset vahvoina, ja tervetuloa uusille lukijoille ♥! (:

Yeah, it feels better than love

Tänään syödyssä ruoassa 74kcal. Siihen kun lisätään nesteet, niin tulee noin 90kcal. Söin siis 100g vadelmia ja 100g sitä samaa jogurttia kun keltaisena päivänä. Tää päivä on siis punainen. Tuntuu taas, etten mä olisi tarvinnut edes tuota 74kcal. Se kuulostaa kamalan paljolta, vaikka kyllä osa musta tietää ettei se todellakaan paljoa ole. Se toinen osa on vaan niin vahva, se sairas osa. Eikä terve osa pysty peittoamaan tuota toista. Mutta periaatteessa, ilman tuota vahvempaa osaa mä olisin kymmenen kertaa lihavampi kuin nyt. Mä en siis voi päästää irti siitä ihanastakamalasta osasta, joka vallitsee taas lähes jokaista mun ajatustani. Mä en voi, enkä halua. Mä olen liian kiintynyt siihen. Jos mä päästäisin siitä irti niin menettäisin osan itsestäni. En olisi enää kokonainen.

Nuorisopsykiatrisella meni ihan hyvin. Se mun omahoitaja on oikein mukava nainen. Puhuu paljon ja vaikuttaa tosi lempeältä ihmiseltä. Just sellaselta, että sille on helppo puhua. Ja kyllä, itkin siellä tänäänkin. Puhuttiin mun itsekriittisyydestä ja siitä, miksi vähättelen itseäni lähes kaikessa mitä teen. Se veikkas, että mun on aina ollut pakko esittää vahvaa ja peittää pelkoni. Tarkkailla ympäristöä, että varmasti olen turvassa. Pidän vahvimmat tunteeni omana tietonani, jotten altistuisi niin pahasti muiden ihmisten aiheuttamalle tuskalle. Kuulemma musta huokuu sellainen varautunut tyttö, joka joutui pelkäämään henkensä edestä ollessaan vain 2-vuotias. Nyt ikää on reilu viisitoista, ja edelleen piiloudun suojamuurieni taakse. Jonkun mielestä säälittävää, kun taas joku toinen pitää täysin normaalina. Alan kuitenkin pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei mun menneisyys välttämättä hallitse mun loppuelämää aina ja ikuisesti. Tai ainakin mä vahvasti toivon niin.

Mulla on seuraava aika ton Terapeutti-Tädin luo 27pvä. En malttaisi odottaa. Onneksi ei ole kun kaksi viikkoa. Enään mulle ei ole edes tullut ahdistuskohtauksia niin usein. En siis vielä ainakaan tarvitse lääkkeitä. Ihan hyvä niin, vaikka kyllä mä haluaisin jotain johon voisi oikeasti turvautua. Oon muutenkin särkylääkkeiden suurkuluttaja, joten mitäpä muutama muu pilleri vaikuttaisi. Oon mä huomannut senkin, että aina kun olen yksin kotona ja tulee ahdistuskohtaus, niin menen kaivamaan lääkekaappia. Yleensä tyydyn tosin vain viiteen-kymmeneen särkylääkkeeseen ja menen nukkumaan pahaa oloa pois. Eipä ne ibumaxit kyllä ahdistukseen hirveemmin auta, mutta kai mä jotain sellasta toivoisin.

Mua pelottaa, että mun tunteet on taas menossa sekaisin. Mä en halua sitä. Mä haluan että tää tilanne pysyy sellasena mitä se oli toissapäivänä. En vaan oikeesti jaksais taas sellasta helvetinmoista säätöö omien tunteitteni kanssa. Mä en haluu miettiä, että onko mun valinta sittenkin väärä. Oikeasti mä en edes tiedä, että onko tässä mitään aihetta olla peloissaan. Mä toivon että ei. Mutta kuitenkin, en keksi mitään muutakaan syytä kaikelle.

Tarkoitan siis JT:tä. Se on ollut vapusta asti ihan outo. Laukoo sellasta piilovittuilun tyylistä AL:än liittyen. En ymmärrä. Ei se voi olla mitenkään katkera. Ei se saa olla. Se olis aivan liian epäreilua mua kohtaan. JT oli se, kuka ei halunnut mitään mun kanssani, se oli se kuka ei halunnut mua. Olisko mun pitänyt vaan odottaa ja toivoa, että ehkä se vielä joskus mut haluaa. Mä tykkään AL:stä ihan mielettömän paljon, oon tykännyt kohta kolme vuotta. Mutta aina välillä JT on tehnyt comebackin mun sydämeen. Koko yläasteen ajan oon ollut kiinnostunut niistä molemmista, tosin aina välillä toisesta enemmän kun toisesta. Nyt mua pelottaa omat tunteeni. Kaikenlisäks oon kuvitellu reilu kuukauden että JT:llä ja yhdellä tytöllä on jotain juttua. Ilmeisesti ei ole. Ainakin niin O (oli kysynyt siltä tytöltä) ja JT itsekkin sano eilen.

JT: No mites AL:n kanssa ?

Betty: Päivä kerrallaan.. Mites niitten tuhansien pimujen kanssa ?

JT: Mitä, ei ole mitään tuhansia pimuja

Betty : Hmm ai, mä luulin

JT: Niitä on 0

Betty: Itseasiassa oon luullu jo reilu kuukauden et sulla ja NJ:llä on jotain säpinääsutinaa

JT: Mitämitä ?

Betty: Niin.. Ehkä oon vaan vainoharhanen, jos teillä ei siis oo mitään ?

JT: Taidat sitte olla

Eihän tossa siis mitään erikoista sinänsä ollut, mutta jotenkin ton keskustelun aikana tuli semmonen outo fiilis. Kysyin eilen JT:ltä että tuleeko ne perjantaina sinne M:lle. Sillon se oli tulossa, ja tänään aamupäivällä koulussakin JT ja R sano että voishan sitä tullakkin. Joku tunti sen jälkeen kysyin että onko kaikille ok jos AL:kin tulee. JT ei sanonut mitään ja siitä seuraavalla tunnilla se ja R sano että ne menee mökille eikä tule. M sano jotain että 'jos ketkään muutkaan ei tuu niin ollaan sitten Betty kaksin, tai kolmisin, ryypätä mä aion ainakin' ja JT heitti sitten sen jälkeen että 'niin, tuleehan sinne kuitenkin se AL'. AL:n nimen se sano niin vittumaisella äänellä kun mahdollista. Raivostuttavaa. Eikä se ole edes varmaa että tuleeko AL.

Ja siis toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä sellaista käsitystä, että kuvittelisin jokaisen kundin haluavan mut. En ymmärrä vieläkään miten AL haluaa, joten en todellakaan kuvittele että kukaan muukaan haluaisi. Mutta tosiaan, joku ongelma JT:llä tuntuu olevan. En vaan ota selvää että mikä. Mä haluaisin vaan, että pystyttäisiin olemaan sen kanssa ihan normaalisti. Se kaikenlisäks sano että haluaa olla kaveri, ja nyt se tuntuu tekevän siitä ongelman. Tai siis onhan se sitä tehnyt jo pitemmän aikaa. Tai sitten mä vaan kuvittelen. Olenko mä ihan sekaisin ?

Mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Kahvia, purkkaa ja tupakkaa. Niistä koostuu tän pulleron päivä. Olkoon tämä siis orange-day. Sanoin ostavani mandariinejä kun menin M:n kanssa ulos. Ja 'söin' piltin (viemäristö söi mun puolestani, anteeksi äiti kun heitän vähäisiä rahoja hukkaan). Siinä on enemmän kun eilen, joten se saa riittää. Eikä mulla ole edes nälkä. Päinvastoin. Mä rakastan tätä tunnetta, kun maha on tyhjä ja tunnen kuinka se syö itseään sisältäpäin. Mikäli kaikki on musta itestäni kiinni, niin loppuiltana juon vain vettä ja funlighttia. Illalla ehkä teetä, jos maha alkaa elämään omaa raivostuttavaa elämäänsä. Mun on pakko onnistua. Mä en ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus.

Äikänmaikka/luokanvalvoja osti meidän luokalle tänään jäätelöt. En ottanut. Tuskin siellä olisi edes ollut mitään sopivaa väriä. Parempi ilman. Mulla tuli vaan jotenkin tosi surullinen fiilis katsoa kun muut söi jätskejään ilman mitään ongelmia. Kyllä mäkin periaatteessa haluaisin siihen pystyä ilman sitä ääntä mun pääni sisällä joka käskee olla syömättä, mutta mä tiedän myös että mun pitää pysyä vahvana jotta voin joskus olla kaunis. Mä en saa lannistua. Onnistuin jo aiemmin, mutta joulu pilasi kaiken. Nyt mun on löydettävä itseni uudestaan, siihen on esteenä vain tämä kuvottava ihrakerros joka vallitsee koko kroppaa. Ja kyllä O ja SL, olen edelleen sitä mieltä että mulla on armoton kaksari, se on vaan ehkä liian ujo näyttäytyäkseen muille, mutta mulle se on tullut erittäin tutuksi.

Matikan koe meni ihan hyvin. Tai niin mä ainakin luulen, mutten sitten tiedä. Saatiin tänään ne enkun kokeetkin takaisin. Mun teki mieli vajota maan alle ja itkeä itseni hengiltä. Vaikka tiesinkin jo aiemmin sen numeron, niin silti teki pahaa saada se itselleni. Niin tyhmien virheiden takia 8+. Ehkä mä sittenkin olen huono myös englannissa. Oonkoha mä missään hyvä, oikeasti ? Kässänmaikka laitto kirjekuorissa luokanvalvojalle meidän arvostelut. Sain mä siitä ysin. Mutta se taas ei vaikuta tippaakaan siihen, että mihin lukioon mä pääsen. Ahdistaa. Koulua alle kuukausi jäljellä, ja mä olen ihan hukassa.

Perjantaina ollaan siis menossa M:lle. Sen porukat tulee illalla kotiin, mutta on koko päivän Tallinnassa. Juodaan siis varmaankin jo päivällä ja lähdetään sieltä sitten jonnekkin muualle jatkoille ennenkun M:n porukat tulee takaisin. AL saattaa tulla mukaan. Vien M:lle mukanani toisen mikin ja karaokelevyjä. M sano että se haluais grillata. Antaa mennä vaan, minähän en syö. Keltainen päiväkin oli jo, joten en voi ottaa edes maissia. Ja jos mä juotavaa saan niin hyvin voin katsoa vierestä kun muut syö. Oon huomannut, että aina kun oon menossa ryyppäämään niin syön mahdollisimman vähän. Kai se jotenkin johtuu siitä, että tyhjällä mahalla nousee paremmin alkoholi päähän. Ehkä hieman kieroa ajattelua, mutta enpä ole ainoa joka tuota tekee..

But I continue learning

En mennyt tänään köksän tunneille. Nukuin pommiin. Tosin kai mä olisin kerennyt, heräsin 30min ennen kun tunnit olisi alkaneet. Jäin kuitenkin himaan ja kouluun menen nättinä (not). En mä köksässä kuitenkaan olisi mitään voinut syödä (tai ainakaan halunnut syödä) , ja tuntuu tyhmältä sotkea lautasta opettajan takia kun kaverit katsovat vierestä. Tän päivän väriä en ole vielä päättänyt. Sinisen mä ajattelin siirtää perjantaille, koska sitten voin tehdä smoothieta ja juoda viinaa. Tai sitten vihreä perjantai. Kurkkua ja viinaa, säästyy kaloritkin.

Mulla oli niin kova nälkä tossa tunti sitten, etten pystynyt kunnolla hengittämään. Keitin mahdollisimman ison kupin kahvia. Nyt sattuu mahaan vielä enemmän. Pistää aina vähän väliä niin kovasti, että vajoan lattialle kippuraan. Kohta pitäisi lähteä kouluun. Ekalla tunnilla matikan koe. Ja mä haluan tupakalle, muttei yksin ole niin kivaa kun seurassa...

Unelmalle siivet anna

Keltainen päivä. Kalorit ylöspäinpyöristettynä n.150. Enkä mä aio syödä enempää. Teetä ja pepsimaxia todennäköisesti juon. Tai sitten vaan funlighttia tai vettä, säästyy monilta kaloreilta. Huomisen päivän väriä en tiedä, ja tämän keltaisenkin päätin tossa ööö 30min sitten. Söin siis purkillisen ananasta (huuhtelin ne kylmässä vedessä, joten niissä ei ollut sitä litkua mukana) sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen maustamatonta rasvatonta jugurttia. Tuokin tuntu liialta, olisin halunnut jättää kokonaan syömättä. En mä tota olisi tarvinnut jos ihan rehellisiä ollaan, en todellakaan olisi tarvinnut. Ja siis munhan piti syödä, kun isäpuoli kyttäs vieressä.

AL oli tänään meidän koululla. Se tuli hakemaan sen viinapullon, joka on ollut mun kaapissa vapusta asti. AL ei siis muistanut sitä sillon kun se oli meillä. Se yritti syötää mulle jäätelöä (joka oli vihreä) koska olisin voinut pitää tänään vihreän päivän. En ottanut. AL siis näki lauantaina tuon lapun, missä luki niitä kaikkia ruokia. Huomasin sillon myös että AL on hyvä valehtelemaan. Se sano etten mä tarvitsisi minkäänlaista dieettiä. Hyvähän sen on sanoa, kun on itse niin saatanan laiha. En mä nauti siitä kun olen leveydeltä kaksi kertaa sitä isompi, joten pakko mun on laihtua ihan AL:nkin takia.

O kysy meiltä tänään, että millon tää meidän juttu tule julkiseksi. Voikun tietäsinkin, tuskin ikinä. Vaikka kyllä mä ymmärrän, ettei se heti eron jälkeen halua mitään uutta virallista juttua. Enkä mä halua sen AL:n entisen akan vihoja niskaani. Joten parempi vielä ainakin jonkin aikaa näin epävirallisesti. Kumpikin meistä on sanonut, ettei aio mitään alkaa kenenkään muun kanssa säätämään. Mutta kuitenkin, päivä kerrallaan. Mä en vaan halua olla mikään lohtu siihen eroon. Ne oli kuitenkin reilu 6kk yhdessä ja eros samana päivänä kun meidän juttu alkoi.

Tänään oli se bilsan koe. Meni aivan päin helvettiä. En todellakaan saa numeroa nostettua ysiin. Huomenna on matikan koe, enkä usko että osaan siinäkään mitään. Pitää vielä kerrata noita sääntöjä, jotta tietäisin edes että mikä lasketaan mitenkäkin. Siinä kokeessa on kuulemma neljä tehtävää, joten siinä on hyvät saumat saada hyvä numero.

Keskiviikkona heti aamusta pitäisi mennä sinne nuorisopsykiatriselle. Se aika on yhdeksältä ja mulla alkaa koulu kymmeneltä. Myöhästyn siis koulusta. Ja mikäli se on henkisesti tosi rankka tai rupean pillittämään, niin tuskin menen ainakaan ensimmäiselle tunnille, enkä välttämättä edes koko päivänä. Täytyy nyt katsoa. Mä muuten kauhulla odotan sitä hetkeä, kun AL:lle selviää tää mun hulluus. Kuka haluaa tytön, joka on saatanan sekasin ja ravaa madhousessa ? Mä en nyt tarkoita, että kaikki jotka nuorisopsykiatrisella käy, olisi jotain totaalisia sekopäitä, mutta ainakin minä taidan olla.

'Cause inside you're ugly

Melkein 12 viikkoa aikaa. Kilo viikossa kun lähtis, niin voisin olla 12 viikon kuluttua melkein siedettävän näköinen. Tai en mä tarkalleen tuosta kilomäärästä tiedä, mutta helvetisti tässä on tekemistä ! Lähdetään siis JN:n kanssa Kreikkaan viikoksi. Liput on jo varattu. Tai ainakin näin mulle sanottiin. JN:n faija siis maksaa munkin lipun, kun mä en mistään saanut siihen rahoja. Ja JN:n mukaan raha ei ole sen isälle mitenkään elintärkeää, joten sille on ok maksaa mutkin, kun JN ei olisi yksin niiden kanssa lähenyt.

Meidän hotellilla on uima-allas. Ja mä haluan uida siinä. Ottaa aurinkoa bikineillä. Ilman ahdistusta, kiitos. Ja se onnistuu vain ja ainoastaan sillä, etten ole tälläinen saatananmoinen valas sillon. Mä haluan myös mahtua kaikkiin kivoihin vaatteisiin, joten mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun aloittaa taas suurensuuri laihdutusoperaatio. Anteeksi äippä ja muut läheiset, jotka joudutte katsomaan vierestä. Mä en vaan yksinkertaisesti voi elää näin. Mä toivon, että tää matka nyt anto mulle tarpeeks suuren motivaation siihen, että olisin kesällä ihana keijukainen, lasienkeli. Mä haluan sen jumalaisen raon takaisin tuohon reisien väliin. Ja masusta taas niin littanan, että jokainen ihonalainen poimu näkyy. Sillon mä olen tyytyväinen itseeni. Sillon mä olen tarpeeksi hyvä.

Mikäli saan nyt viikonlopun aikana hommattua niitä kaikkia vihanneksia yms, niin aloitan sen dieetin maanantaina. Sillä mun pitäisi päästä taas alkuun. Mun pitää myös hommata uusia pattereita vaakaan. Voisin myös aloittaa uuden thinspo-vihon. Mun on pakko onnistua. Aivan pakko.

AL tulee aamupäivällä tänne. Yhdeksän-kymmenen tunnin kuluttua. Me tosin varmaankin ruetaan nukkumaan, tai ainakin lepäillään muuten vaan. Molemmat ollaan nimittäin vähän kauhuissamme siitä, miten herätään aamulla. Eikä AL voi tulla myöhemmin, koska muuten me ei ehditä olla kauaa kahdestaan. Sillä on bänditreenit kahdelta. Mun pitäisi myös nähdä S huomenna. Se lähtee sunnuntaina Ranskaan, ja tarvitsee multa yhden paidan lainaan. Huomenna pitäisi myös lukea bilsan kokeeseen ja tehdä uskonnon tehtäviä. Mä en jaksa. Haluan vaan AL:n viereen. Ikävä on ilkeä tunne.

Ainiiiin ja joo, O:kin on kai lukenut tätä blogia. Tosin se autto mua myös päättämään sen alkuperäisen nimen. O oli siis ensimmäinen joka tiesi tän olemassaolosta, mutta ei se ikinä tätä alkanut lukemaan. Nyt se kuitenkin pyysi mua kirjottamaan tänne jotain kivaa siitä. Joten herra O, olet aivan mahtavaihanakivahuippuhönö. Hyvä tyyppi kaikinpuolin. Ja kiitos vielä kun hait mut hammaslääkäristä ! ♥ :D

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Pahoitteluni kirjotusvirheistä (joita varmasti lötyy), muttakun silmät ei meinaa pysyä auki sitten hetkeäkään, niin en ole kovin tarkasti voinut katsoa että mitä tänne on kirjoitettu. Stay strong, beauties ♥!

I'd catch a grenade for ya

Miten on mahdollista haluta lähemmäs toista ihmistä vaikka on täysin kiinni hänen ihossaan ? Mulla on jo nyt ikävä AL:ää, vaikka näin sen pari tuntia sitten. Hitto, miks sen pitää olla niin tajuttoman ihana ? En ymmärrä ! Tekee pahaa kuunnella kun se vähättelee itseään. AL:llä on siis järkyttävän huono itseluottamus ja se sano ettei halua antaa mulle huonoa kuvaa itsestään. Vahvasti epäilen, että se edes saisi annettua mulle huonoa kuvaa. Oon nimittäin täysin tän kyseisen herran lumoissa. Täysin erilaista kun JT:n suhteen....

Porukat siis heitti mut tänään AL:n luokse. Mulla oli niin tajuton ikävä sitä koko päivän, että oli pakko lähteä niille vaikka näytinkin jo siinä vaiheessa aivan kamalalta. AL:n äiti ja ne pikku-ihmiset oli just mennyt kotiin, kun mä saavuin siihen pihaan. AL oli niin syötävän söpö, kun se autto 3v pikkusiskoaan ottamaan ulkovaatteita pois.

'En vaan halua olla urpo, vaikka saatkin meitsin ihan villiks'

'Oot sie kyl ihana, ei voi muuta sanoo'

 

 Mitä mä oikeesti oon tehny ansaitakseni tollasen miehen ? Vaikka tosiaan, eihän tätä ookkaan kun melkein kolme vuotta odotettu. En mä nyt viitsi tässä kovinkaan tarkalleen alkaa kertomaan, mitä tänään tapahtui, jääköön osa omaan tietooni. Sen mä varmaankin voin tässä hurmoksissani kertoa, että tämä mun oma kiimainen röllini on oikein näppärä naisten alusvaatteiden suhteen, vaikkei varsinaisesti edes nähnyt mitä touhusi.

AL vihjaili jotain tyttöystävä-juttuja. En mä sitten kuitenkaan viitsinyt niihin sen enempää takertua, mutta kai me ehkä vähän niinkun seurustellaan. Tai en mä ainakaan ketään suutele porukoiden nähden, jos koko juttu olisi vain kaveruutta. En mä tiedä, kai tuokin tässä selviää. Nyt mun neule tuoksuu aivan AL:lle. Mä niin haluaisin takaisin sen syliin. Piiloon pahalta maailmalta siihen harmaaseen huoneeseen, joka on täynnä eri kitaroita ja muita musiikkihärdellejä. Pörröttää sen söpöläisen hiuksia ja kietoa jalat sen keskikropan ympärille. Hittolainen, I'm in love....

AL myös soitti mulle kitaralla Bruno Marsin Grenaden. Se sano myös jotain, että mahdollisesti tulevaisuudessa tekee mullekkin jonkun biisin. Siinä voisi kuulemma olla samanlaiset sanoitukset kuin tuossa Grenadessa. Herra oli niin sulonen, ettei mitään rajaa.

Anteeksi että nää postaukset on nyt mennyt taas tähän AL-hömppään. Mulla ei vaan tosiaan ole mitään muuta sisältöä pääkopassa. Ehkä mä kohta taas pääsen kertomaan muistakin asioista. Sateenkaaridieettiä en ole vieläkään aloittanut. Aloitan sen sitten, kun porukoilla on varaa ostella mulle kunnolla niitä ruokia, tällänen diili me äipän kanssa tehtiin. Mua pelottaa, etten ole tarpeeksi laiha ja kaunis kun koulut loppuvat. Mä en halua näyttää tälläseltä norsulta, kun pitäisi leikkiä kaunista.

Nyt on kyllä pakko mennä saunaan. Läksyjäkin pitäisi vielä tehdä. Mua kyllä väsyttää ihan superpaljon, joten saattaa läksyt jäädä tekemättä. Niin, mikä se loppupanostus olikaan ? Musta tuntuu, etten mitenkään jaksaisi herätä huomenna kouluun. Kokeisiinkin olisi tänään pitänyt lukea, mutta taisi olla hieman parempaa tekemistä.

Näin koko kauneuden, mä haluan sua niin

'En mä haluu et sä lähet ikinä pois täältä'

'Sä olet ihan suudeltavan kaunis, mikäli et oo vielä huomannut'

'Vitsit oon ihan hukassa ilman sua, tuu takasin'

'Mun tyynyt tuoksuu ihan sulta'

Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään tätä koko tilannetta. Miten joku voi olla mua kohtaan niin ihana ja huomaavainen, kun mitä AL on ? Musta tuntuu, etten ansaitse noin hyvää ihmistä mun elämään. Mä olen itse niin huono. Ja mua pelottaa, millon AL tajuaa saavansa jotain paljon parempaa kuin minut. Silti mä en pysty olemaan ajattelematta AL:ää. Se saa mut sekaisin ! Koko päivän oon tainnut olla yhtä hymyä ja naurua, ja ylipäänsä kaikinpuolin positiivinen (mikäli lievää väsymystä yhteiskuntaopin tunnilla ei lasketa) ihan vaan AL:n ja eilisen takia.

AL tuli siis eilen meidän koululle. Se oli aulassa odottamassa kun pääsin vikalta tunnilta. Lähdettiin kävelemään keskustan suuntaan. Käveltiin käsikädessä ja kesken matkan AL pysähtyi samalla vetäen mut kiinni itseensä. Ensimmäinen suudelma selvinpäin, ja se oli ihanampi kuin lauantaina. (Note to self: en olisi uskonut sen olevan mahdollista !) Pysähdyttiin me hautausmaallekkin yhdelle penkille juttelemaan. S käveli meidän ohi, muttei sen kummemmin kehdannut jäädä siihen rupattelemaan. Kaupungissa käytiin kahvilla ja pyörittiin muuten vaan ympäri keskustaa, kunnes lähdettiin bussilla AL:lle.

Näin AL:n äidin ja pikkusisarukset. Näin mä AL:n isäpuolenkin kun lähdin kotiin. Meinasin nukahtaa AL:n kainaloon, kun maattiin sen sängyssä. Mielelläni olisin siinä kauemminkin viihtynyt. AL kutitteli mua ja pyöritteli sylissään ympäri huonetta. Bongasin sen supertyylikkään karvalakin jota ihailin jo viime vuonna, ja laitoin sen päähäni. AL varasti mun huivin (se siis huomas mun kaulan jo kaupungilla, eikä se siihen mitenkään sen kummemmin suhtautunut). Oltiin siis oikein kunnon tyylilyylejä molemmat.

'Haluutsä jotain syötävää ?'

'Ei en mä tarvii, ei mul oo nälkä'

'Okei, mä vaan aattelin kun et sä pelkällä mun syömisellä elä, vaikka ihan kivaa tää onkin'

'Ai ihan kivaa ?'

'No, ihan tähtitieteellisen megakivaa'

Eilen en siis AL:n seurassa syönyt mitään, enkä kyllä ennen AL:n näkemistäkään. Hyvin selvisin kuitenkin. Porukat tuli hakemaan mua AL:ltä ja lähdettiin Mäntsälään katsomaan äitille skootteria. Joo, sille on tullut joku mopovimma ja nyt noi on koittanut löytää sille hyvää ja halpaa skootteria. Nukuin hetken matkalla ja kun päästiin perille niin en jaksanut nousta autosta. Juttelin siis M:n kanssa fb:ssä, tekstasin AL:n kanssa ja tein matikan läksyjä. AL:n kanssa sovittiin että se tulee meille tällä viikolla, päivästä ei vielä ole tietoa. Se skootteri ei ainakaan vielä sillon lähtenyt mukaan, ja tuskin noi sitä muutenkaan ostaa, vaikka halpa se olikin.

Saatiin tänään ne äikän mielipidekirjoitukset. Arvosanavaihtoehdot oli tyydyttävä, hyvä ja erinomainen. Sain erinomaisen, vaikka lähes kaikki (-mun mielestäni saman tasoiset kun minä) keneltä kysyin sai hyvän. Maikka sano, ettei nyt oo yhtään miettimistä mun päättöarvosanan suhteen. Varsinaisia kirjotusvirheitä ei ollut. Yksi pilkku vaan puuttui, ja maikka oli luullut mun isoa O-kirjainta pieneksi niin sen se korjasi. En mä kai sitten ihan paska äidinkielessä olekkaan...

Ens viikolla on taas käynti polilla. Nään sen mun Terapeutti-Tädin ensimmäistä kertaa, ja me ollaan mun käsittääkseni kahdestaan. En tiedä mitä siitäkin tulee, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja se Täti on mukava. Sen lääkärin kanssa mä onneksi aloin oppimaan, kuinka helppoa asioista on oikeasti puhua. Mä toivon että osaan käyttää tuota oppimaani taitoa myös ton terapeutin kanssa. Mulla on nyt pakottava tarve 'parantua'. Mä haluan olla tarpeeksi hyvä, ihan AL:nkin takia. Mä en todellakaan halua pilata tätä kaikkea, kun nyt musta oikeasti tuntuu että tästä voisi tullakkin jotain. 

JT:llä oli ollut useampia typyjä lauantaina. Ja ei, mua ei häirinnyt se tieto tippaakaan. Lähinnä nauratti. Yksi oli kuulemma ollut yksi meidän koulun seiskalta. Way to go JT ! Jos sille nyt tulee jotain vakavempaa jonkun niiden pimujen kanssa, niin toivotan onnea kyseiselle tytölle. Koittakoot saatana ottaa JT:stä selvää. Ei, mä en ole katkera. Ja ei, mua ei hetkauta JT:n naishärdellit ollenkaan. Viikonloppu sai mut tajuamaan, että kyllä joku mut huolii. Ja se joku on parempi kun JT. AL:n mä oon kai aina halunnut, mutten koskaan uskonut sen olevan mahdollista. Nykyinen tilanne tuntuu paljon paremmalta, kun se mitä joulunaikaan tapahtui. JL, S, M ja nää muut on kuulemma todella ylpeitä musta, ja JL sano tänään että 'ihanaa nähä Betty noin onnellisena pitkästä aikaa' . Ehkä tää onnellinen olo oikeasti paistaa mun läpi yhtä selvästi kuin miten se tuntuu.

Olla parempi tahtoisin, sinä se oot

Mä en olisi ikinä uskonut tätä todeksi. Tästä mä haaveilin lähes kaksi vuotta, mutta ikinä en uskaltanut tehdä asialle mitään. Eilinen muutti kaiken. JT jää toiseksi, enkä mä enään halua siitä mitään muuta kun kaverin. Mun tunteet on aika sekaisin. Eilen olin vielä varma että mulla on jotain supervahvoja tunteita JT:tä kohtaan, kun se A kadutti yms. Mutta AL teki eilisestä paremman kun ikinä osasin odottaa.

AL oli siis viime vuonna meidän koulussa ysillä, ja nyt se on yhdessä niistä lukioista minne mäkin hain yhteishaussa. Sama lukio siis kun mun enollani, ja mun eno ja AL on kavereita. Eilen sitten moikkasin AL:ää nopeasti kun tultiin kaupunkiin N:ltä. Myöhemmin minä ja M juteltiin mun enon kanssa. S tulee meidän luokse AL mukanaan. AL oli kysynyt että missä mä olen.

Mä en ole ihan varma että miten koko puheenaihe tuli esille, mutta AL jutteli mun enon kanssa siitä, että onko mun enolle ok jos AL pokaa mut. Sitten jotenkin mäkin liityin keskusteluun, ja jossain vaiheessa AL sano ettei se mitään muuta haluaiskaan kun pusun multa. Jotenkin me sitten oltiinkin käsikynkässä ja S tuli kaataan mun päähän AL:n terästettyä appelssiinimehua. Sitä mehua alko valuun pitkin otsaa ja selkää ja hyi. Eikä S ees tiedä että miksi se kaato sitä mun päälle.

No kuitenkin. AL:n kanssa juteltiin kaikkee ja selvis että se huomas mut jo sillon kun mentiin tutustumaan tohon yläasteelle kutosella. Se kerto myös että sen teki koko kaks vuotta mieli puhua mulle jotain, muttei ikinä keksinyt että mitä puhuis. Mä olin jo seiskalla ihan lääpälläni AL:ään, mutten koskaan uskonut että se voisi kiinnostua musta. Mähän olin saatanan lihavakin sillon kun AL oli samassa koulussa ! Mutta eilen AL:n kanssa kaikki tuntu niin oikeelta, siitä ekasta pususta lähtien.

Mentiin AL:n kanssa yhteen puistoon, mikä ei ollut ihan ydinkeskustassa. Jutskailtiin ja pussailtiin. Herra nosteli mua syliinsä ja kanto pitkin puistoo. Anto mulle takkinsa vaikka raukka ite tärisi. Tänään se sano että olis vaikka viikon pakastimessa jos sillä sais multa haleja. Meinasin kuolla liian hymyilyn takia. Ja mun mielestä on tosi arvostettavaa, että se pyyteli jo yöllä anteeks sitä, jos oli liian törppö. Ja törpöllä se tarkotti sitä kun pussaili mun kaulaa (ei jälkiä havaittavissa) ja puristi pyllyä. Kyseli myös heti aamullakin että kaduttaako mua yms tosi ajattelevaista toimintaa. Ja kaikki muutkin mitä se on musta sanonut on jotain niin ihanaa, etten mä ymmärrä miten mä ne muka ansaitsisin. Äskenkin se sano että haluaa mennä aikasin nukkumaan, jotta huominen tulee nopeempaa. Huomenna mennään siis kahville. Niin ja se että mä olen kuulemma aikamoinen ja säteilen oikein. Hihi, Betty on kovaa vauhtia ihastumassa.

Tavallaan mua taas pelottaa että miten tässä käy. Mä en halua kusta tätä juttua. Mä en halua enään toistaa sitä samaa saatanan kaavaa. Mutta tän viikon aikana mun käsitys itestäni on jonkun verran muuttunut. Perjantaina JL sano että mä ansaitsisin kenet vaan, ja ainakin jonkun JT:tä paremman. Mä en uskonut sitä. Sitten sinä iltana alko tapahtumaan ja nyt vielä AL:kin on tollanen ihana mua kohtaan. Ehkä mä sittenkin ansaitsen jonkun, ehkä.

Nyt mä vaan haluaisin jo nähdä AL:n. Mä olisin halunnut tänään mennä sen luo, ja niin mun ensin pitikin. Mutta sitten alko tulemaan huono olo enkä viitsinyt lähtee ajamaan, kun matka ei kuitenkaan mikään kovin lyhyt ole. AL:kin koitti miettiä että millä pääsisi tänne, mutta ei oikein ideoita irronnut. Miten voi olla näin ikävä ihmistä, ketä ei oikeastaan edes kunnolla tunne ? Ei me olla kun muutamat kerrat juteltu ennen eilistä.

Ja muuten, joskus reilu puoli vuotta sitten kun kerroin erään postauksen lopussa että eräs henkilö keneen olin ihastunut seurustelee, niin se oli juurikin AL. Ne oli sitten ilmeisesti eronnut eilen. AL sano ettei sitä edes harmita, kun ei niiden juttu toiminut pitkään aikaan. Mä en vaan halua olla mikään korvike sille sen edelliselle supernätille tyttöystävälle.

Tällänen vappu siis tälläkertaa. Kyllä oli mahtavaa ! Muistan, kun viime vappuna olin ihan onnessani kun AL katto mua suoraan silmiin parin minuutin ajan. Säälittävää. Mä vaan olin niin in love, vaikken koskaan mitään kummempia ollut kasvotusten kyseisen herran kanssa puhunut. Sen tyyli ja olemus on vaan jotain niin upeeta, etten käsitä.

Pahoitteluni että tästä tuli taas tämmöstä ihmissuhde-selitystä. Mutta toisaalta ei tässä muuta ole tapahtunut. Viikonlopun onnistuin olemaan lähes syömättä, mutta tänään homma kusi. Enkä voi vielä huomenna aloittaa sateenkaari-dieettiä, kun en ole muistanut hommata niitä tiettyjä värejä. Jos mä huomenna vaikka pääsisin kauppaan. Nyt mä rupeen tekemään läksyjä ja katson tota nelosen leffaa. Unia ihanaiset ♥!