We don't need anything or anyone

En sitten eilen postannutkaan. Olin kipeänä, enkä ollut koulussa. Ei myöskään kunto riittänyt luovaan tekstiin. Vieläkin huono olo, mutta kouluun halusin mennä kun oli kokeiden palautuksia. Maanantaina saadaan vielä kaksi koetta takaisin. Pääsin läpi tänään palautetuista kokeista ! Jessus mikä voittajafiilis, kun en heti joudu ilmoittautumaan uusintaan.

Tänään mennään JK:n kanssa mun kotikotiin. Mun pitää pakata vähän pahvilaatikkoja, ettei tule kiire. Porukat (ja minä) tosiaan muutetaan 3 viikon päästä. Aina kun mä olen kotonakotona, niin tulee olemaan 40min bussissa oloa aamuisin, jotta pääsen kouluun. Ihanaa. Kyllä mä tiesin että muutto tulee, mutta jumalauta niin kauas ?! Matkalla sieltä tänne keskustaan ei ole mitään muuta kun puita, puita ja lisää puita. Onneksi JK asuu keskustassa, niin voin tässä oleskella suurimman osan ajasta. Mietittiin, että ollaan molemmat täällä aina arkipäivät ja viikonloppusin mennään sinne landelle. Sillä tavalla mä tutustun uuteen kotiseutuun ja saan samalla laitettua oman huoneeni kuntoon, eikä tarvitse olla erossa JK:sta. JK on itekkin sanonut että haluaa tulla sinne, mutta nyt kun auto on rikki, niin aamuisin tästä on nopea kävellä JK:n töihin ja mun kouluun. Mutta kuitenkin, muutto, en halua.

Lisäksi eilen se mun oikea isäni soitti. Mun papan vaimolla havaittiin reilu 2 vuotta sitten vakava syöpä. Se on ollut huonossa kunnossa jo pidemmän aikaa, ja nyt sitten elinaikaa on todennäköisesti enintään ensviikkoon asti. Voi olla, että kyseinen nainen kuolee jo tämän viikonlopun aikana. Mua pelottaa papan puolesta. Nyt se on ollut vaan tukena, eikä ole itse voinut surra yhtään. Surutyö alkaa vasta U:n kuoleman jälkeen. Ja musta tuntuu, että siitä tulee vaikeaa. Kuulemma pappa oli jo puhelimessakin itkeskellyt, ja mä en halua edes kuvitella millaista se on, kun U todella kuolee. Musta tuntuu pahalta. Pappa ja U on kysynyt mua jo monta vuotta niiden luokse Naantaliin jollakin lomalla, enkä ikinä ole saanut aikaiseksi. Kohta U:ta ei enään ole, enkä ole ehtinyt missään vaiheessa tutustua siihen kunnolla. Mä niin olen toivonut, että se syöpä saataisiin voitettua.

Mutta nyt riittää synkistely. Siihen on aikaa myöhemminkin. Nyt meidän pitäisi alkaa tekemään lähtöä mun kotikotiin kun isäpuoli tulee kohta hakemaan. Illemmalla mennään mun porukoiden kanssa Lidliin, kun ne ostavaa meille jotain ruokaa. Illan suunnitelmista mä en vielä tiedäkkään. Mulla on myös kamala kampaaja-kuume. Pakko saada hiukset uudistettua, nää on jo niin tylsät ja punainen väri on todella haalistunut. Haluan jotain erikoisempaa, tai siis erikoisempi malli. Punapää-tittelistä mä en halua luopua !

I met you for a reason

Mä en todellakaan tiedä miten mä ansaitsen tän kaiken. Musta tuntuu, että oon löytänyt sen viimesimmänkin palasen mun elämäni palapeliin. Mulla on sellainen fiilis, että näin tässä pitikin käydä. Ilman aiempia erehdyksiä, tätä ei välttämättä olisi tapahtunut. Kohtaloa kenties ? Mä olen todella iloinen siitä, että lopulta tutustuin näin mahtavaan herraan, kun ennakkoluulot olivat hieman vääränlaiset.

Kuvan tähän postaukseen valitsin sillä, että jokainen sana pätee minun ja JK:n suhteeseen. Like:n tilalla voisi kylläkin olla love. Huonoja puolia ei sitten oikeastaan olekkaan. Tai ainakaan mitään sellaista, minkä kanssa en voisi elää tätä normaalia arkea, kun olemme useita tunteja päivässä pienessä yksiössä kahdestaan. Ja mikäli me täältä liikumme, teemme yleensä senkin yhdessä, ellei toinen ole sopinut muita juttuja vaikkapa kaverin kanssa. Sitä paitsi kaikissa meissä on pieniä virheitä. Mutta mä olen aina kuvitellut, että en tule koskaan saamaan ketään joka oikeasti kohtelisi minua hyvin ym. Nyt mä saan kokoajan helliä suudelmia, mut kaapataan kainaloon ja kun mulla on huono olo, JK tekee kaikkensa että se menisi pois. Se yrittää karkottaa kaikkea sitä pahaa mun pääni sisällä, mutta kuitenkin se hyväksyy kaiken mussa. Se tietää musta lähes kaiken. Sitä ei haittaa. Se sanoo rakastavansa mua sellaisena kuin olen, ja että olen parasta mitä sille on pitkään aikaan tapahtunut.

Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän mä rakastun. Sitä enemmän mä kaipaan, enkä halua edes miettiä sitä kun JK lähtee tammikuussa inttiin. Puoli vuotta palveluksessa, tai mahdollisesti jopa vuosi. Onneksi se pääsee sieltä helposti pois päivittäin (paitsi kahden ensimmäisen viikon aikana) ja viikonloput voi nukkua mun kainalossa. Mä tiedän että sen palveluun astumiseen on vielä vähän reilu 3kk, mutta silti ajatus kammostuttaa mua aivan kamalasti. Mä en osaa nukkua viittä päivää viikossa ilman sitä, enkä mä edes haluaisi. Mä en halua sanoa hyviä öitä tekstiviesteillä. Mä en halua joutua toteamaan sitä, kuinka vaikeaa inttileskenä olo kuulemma on ja kuinka helposti siitä tulee ero.

Mä haluan vain rakastaa ja tuntea oloni rakastetuksi. Mä haluan olla mahdollisimman hyvä tyttöystävä. En mä huvikseni herää darrassa klo 8:55 aamulla tekemään JK:lle ruokaa johon menee reilu 30min ja anna herran itse nukkua. Kaikenlisäksi söin itse vielä eri ruokaa, ja tein senkin yksin. Mutta ei se mua haittaa. Mä nautin siitä, kun JK:lla on hyvä olla, varsinkin jos mä itse olen vaikuttanut siihen. Mä en halua mitään muuta, kuin olla sille ihana. JK on erityinen, en mä tätä kenenkään muun takia tekisi.

Tästä tuli nyt tälläinen JK-aiheinen postaus. Mulla vaan tuli niin onnellinen olo, kun istuin yksin täällä kämpässä ja sitten JK tuli töistä kotiin ja tajusin kuinka onnellinen mä sen kainalossa olen. Mä haluan myös JK:n tietävän kuinka tärkeä se mulle on, ja mä koitan parhaani mukaan tehdä sen selväksi sille päivittäin. Mä toivon että tää kestää, koska tää on jotain mitä mä en ikinä ennen ole kokenut. Tää on paljon vahvempaa ja todellisempaa.


Saatiin siis puhelimen kautta se netti toimimaan. Se on kylläkin pätkinyt niin perkeleesti nyt parina päivänä, että sen takia en ole postannut. Tänään me kuitenkin saatiin tää toimimaan paremmin, mutta veikkaan että kohta saattaa pätkäistä. Koitan huomenna postailla, koska mulla on teille kerrottavaa ! Kiitos teille kahdelle ihanaiselle, ketkä laitoitte kommentit ♥! Ihana tietää että säkin crash oot vielä mukana. :) Vastaan teidän kommentteihin tässä jos en tänään kerkeä niin sitten huomenna. Nyt me taidetaan lähteä JK:n kanssa iltakävelylle (lue: kauppaan kävellen). Vielä viimeisenä, tervetuloa uusi lukija ! Nyt teitä on taas 60, kiitos ♥!

Girl in high heels

Synttärijuhlinnat meni hyvin. Mun valkoviinini loppui aivan kesken (mm tiedän, kunnon laihdutusjuomaa, joo joo...) , mutta kun juomaa tarjottiin sitten muilta suunnilta niin kyllä nesteytyksestä pidettiin täydellisesti huolta. Oli mahtavaa viettää aikaa pari ekaa tuntia pelkällä tyttöporukalla. Puhuttiin paskaa keskellä urheilukenttää. Voin vain kuvitella mitä poliisi-setien päässä liikkui, kun ne ajoivat ohi. JK ajatteli myös maistelevansa pari kaljaa, mutta kun mä yöllä kömmin sen viereen kämpille niin oli herra juonut melko paljon enemmän kun sen 6 mitä päivällä kaupasta haki. Aamulla herättiin kummallisen aikaisin. Käytiin suihkussa ja JK meni takaisin nukkumaan kun mä aloin tekemään meille ruokaa. Teen tosiaan parhaani, että olisin hänelle mahdollisimman hyvä tyttöystävä, guess why......

Eilen lähdettiin siis Nokialle molemmat. Oli ihan mukava reissu. Isäni tuleva vaimo on oikein mukava nainen. Lauleskeltiin mun idols-biisejä (harjoittelen kaksi varmuudenvuoksi, englanniksi ja suomeksi) kun JK ja isä lähti käymään jossakin. Nautittiin vähän valkoviiniä ja juteltiin pitkin iltaa. Aikalailla kitara ja laulu oli myös osallisena koko sitä aikaa, mikä me JK:n kanssa Nokialla vietettiin. Tänään käytiin vielä ennen lähtöä keilaamassa ja syömässä. Lisäksi mentiin Tampereelle Koskikeskukseen pyörimään. Löysin taas aivan täydellisetihanat korkkarit. Rakastuin niihin aivan totaalisesti heti kun näin ne. Siellä oli myös yksi ihana mekko, josta JK sanoi että olisi ostanut sen mulle jos olis ollut sen verran 'ylimääräistä' rahaa. What a lovely man ♥! En mä kyllä varmaan olisi raaskinut antaa sen ostaa mulle mitään suht kallista mekkoa, mutta se ajatus, että JK olisi sen ostanut mikäli rahatilanne olisi sopiva, niin oli aika ihana. Se oli siis ihan juhlamekko-liike eikä mikään Seppälä, mistä ne kengätkin ostettiin kun se isäni tuleva vaimo oli katsomassa mekkoa marraskuun vihkimistilaisuuteen.

Nyt ollaan taas käymässä mun kotonakotona, ja kohta pitäisi lähteä takaisin keskustaan. Suunniteltiin JK:n kanssa että ollaan loppuilta kämpillä ja katsotaan jotain leffaa. Huomenna taas kouluun, heti aamusta alkaa kuorokurssi. JK:nkin pitää olla aamulla kahdeksalta töissä. Toivottavasti päästään suht aikaisin nukkumaan edes kerrankin.

Me otetaan tämä mun kone tänään mukaan, joten ei pitäisi olla mitään esteitä postausten ilmestymiselle. Mä todellakin haluan blogata taas. Olen kyllä myös miettinyt, että voisin perustaa uuden blogin. Uudella osoitteella ja täysin uusilla teksteillä. Mä en meinaan itsekkään halua enään muistaa mitä kaikkea mun vanhoissa postauksissani lukee. Hävettää ihan. Ja mikäli päätän tehdä uuden blogin, niin olisi ihan mukava tietää kenelle kaikille mä sen osoitteen viestittäisin. Tai lähinnä että ketkä tätäkään enään lukee. Kaksi ihanaa uskaltautui vieläkin kommentoimaan tuohon edelliseen postaukseen tauosta huolimatta, kiitos siitä ♥ :) Mutta olisi mukava myös tietää, että onko tosiaan kaikki loput 57 henkilöä kadonnut.

Teidän blogejanne en ole vielä kerennyt lukemaan. Mutta veikkaan, että jonain kauniina päivänä/iltana JK pelaa ja mun roolini olisi katsoa vieressä, niin sillon varmaan saan paljonkin luettua. Olisi ihana jo nyt tietää mitä teille kaikille kuuluu, joten tuskin maltan odottaa ! :)

Nyt mua hoputetaan niin paljon, että pakko kai lopetella ! Toivon tosiaan, että saadaan JK:n kanssa netti toimimaan vaikka heti tänään. Multa kysellään jo että mitä mä tässä touhuan, kun en halua että edes JK näkee tätä teksia, vaikka se kyllä tietää että mulla on blogi. Koitan postailla huomenna, mutta sillä netin toimimisella on suuri vaikutus aisiaan. Kommentti piristää, kiitoshei :)!