keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Happy, happy, happy... or not?


Ohops, taas on ollu taukoa täs kirjottelus. Oon pariin kertaan miettiny että voisin vaikka kirjottaa, mut sit oon tullu siihen tulokseen että jätän kirjottamatta, kun ei oo oikeestaan mitään kirjotettavaa.

Paino vaihtelee tässä parinsadan gramman väleillä. Joinain aamuina enemmän, joinain taas vähemmän. Nyt kuitenkin on joka tapauksessa vähemmän kun viikko sit, et eiköhän tää tästä. Syömisetkin alkais vaikuttavan parempaan suuntaan, eikä oo tullu nyt enään niin paljon sortumisia kun aiemmin.

Tajusin tänään kun kävin vaa'alla että mun alkuperäinen tavote ei oo enään kaukana. Tässä joskus päätin siis että kun saan -6kg niin hommaan yhen kivan jutun, nyt siitä siis puuttuu noin -2kg, eli suunnilleen -4kg on jo ohitettu. Ei se vielä paljoo oo, mutta toi tieto anto vähän lisää motivaatioo pudottaa vielä tosta -6kg vaikka se toinenkin -6kg ellei enemmänkin. (-----:

Tästä tuli nyt vähän sekava mutta koittakaa ymmärtää. :D

perjantai 19. maaliskuuta 2010

I'm trying my best to hold on


Tänään on taas ollu erittttäin hyvä päivä ! Yllätyin itekkin kun olin niin positiivinen asenne suunnilleen kaikkeen mitä tänään tapahtu (tosin herätyskellon soiminen 5:30 ei ollu mukava) , varsinkin kouluajalla. Pari ekaa tuntii meni tietynlaisessa horroksessa, mut sit kun siinä alko heräilee niin kaikki meni suht hyvin.

Ruokiksella kaverit sai idean lähtee koulun vieressä olevaan pitseriaan (mistä saa siis myös kebabbia :--D) . Mä menin sit niitten mukaan kun ei mulla muutakaan ollu. Olin jo heti päättäny että tänään en kuse näitä syömisiä, joten siis siinä vaan kävelin tiskille ja otin 0,5l Pepsi Max:in. Kaikki muut siellä olleet otti pitsat joko puoliks jonkun kaa tai sit kokonaan oman, mut meitsi vaa hörppi limua ja naureskelin päässäni sille kalorimäärälle mitä ne suuhunsa tunki. Ilkeetä ? Ei ole.

Tän päivän syömiset on siis pysyny siinä Pepsi Max:is, noin 1,5dl makaroonilaatikos, kupillises kahvia (+ rasvaton maito) ja nyt on meneillää joku Jaffa Light jonka avulla selviän tän illan syömättä enään sit muuta. Melko tyytyväinen oon, mutta se selviää sit vasta huomenna vaa'alla että kuinka tyytyväinen oikeesti olen. (:

torstai 18. maaliskuuta 2010

It’s my mistake and it’s hurting me


Syömistä, syömistä, syömistä.. Tunnen itteni täydeks epäonnistujaks, paino ei ollu laskenu eilisestä sitten grammaakaan ja tää päivä on menny syödessä. Heti kun pääsin himaan nii ajatukset on ollu vaan ruoassa, vittusaatana. Oon tunkenu suuhuni yhen kanapihvin, n. 1dl riisiä, karkkia (!) ja lautasellisen jotain puuroo, läski ämmä. Ällöttää ja ahistaa, mut samalla tekis mieli mennä kaivelee lisää noita keittiön kaappeja ja ahmia kaikki mitä saan käsiini. Mä en voi sortua, mä en yksinkertasesti saa sortua.

Huomenna on pakko hillitä itteni ja syödä vaan sillon kun on yhteinen ruokailu porukoitten kaa, ja sillonkin mahollisimman vähän. Onneks oon himassa vasta joskus puol neljän aikaan, niin ainakin siihen asti ei oo mitään ongelmia olla syömättä. Vois huomen myös koittaa mennä aiemmin nukkuun, vaikka tosin on perjantai niin luultavasti valvon johonkin kahteen. No mutta joo, jos mä valvon huomenna myöhään niin sit lauantaina on vähemmän aikaa syödä. Pitää vaan koittaa toi huominen iltakin sinnitellä vaikka sitten vihreen teen varassa, rakastan sitä.<3 (:

Niin ja joo, unohtakaa toi eilisen viimesin postaus. Säälittävää valitusta, tiedän. :D Mut ei ollu ketään kaveriakaan kenelle purkautua, ja alko sen verra vituttaa että jonnekki oli pakko päästä avautumaa. Hehe, oon meinaa melko ilonen ettei mun tarvi nähä tuota kundii päivittäin, joten pystyn luultavasti melko nopeesti unohtaan koko tyypin. Pelottavaa vaan että se tietää toooosi paljon näistä kaikista asioista mitä käyn läpi.

Oon tainnu unohtaa ihan kokonaan kertoo tänne siitä kun kävin siellä lääkärillä, minne terkkari mulle anto ajan? No mä kerron sitten nyt. Olin siis siellä täs pari viikkoo sitten, ja se koitti lähinnä ettii syytä näihin mun päänsärkyihin ja siihen meni sit suurinosa siitä ajasta. Kuitenkin vähän ennen kun lähin pois sieltä niin se kaivo sen mun "masennustestin" jostain kansiosta. Siinä se sitten jotain selitti että mun kannattais tosiaan päästä puhuun jollekkin sellaselle joka vois auttaa. Mulla ei kyllä oo mitään ideaa että miten joku voi auttaa mua sillä että se esittää mulle kysymyksiä joihin mun pitää vastata, ja jos sanon jotain väärin niin tuomitaan henkisesti sairaaks.

Sain kuitenkin pari sellasta numeroo minne mun pitäs soittaa ja varata aika, mutta minäpä fiksuna tyttönä hukkasin ne numerot ennen kun pääsin kotiin. Nyt äitee on vaa kyselly että oonko jo soittanu sinne mestaan, ja kun sanon että en, niin se hokee että mitä nopeemmin niin sen parempi, yeah right. Pitäis varmaan mennä hakeen uus numero terkkarilta, mutta mä en tiiä enää haluanko mennä sinne, tai haluanko "parantua masennuksesta", koska tästä on tullu osa mua, pelottaa ajatuskin elämästä ilman tätä.

No mutta, meitsi lopettelee tän tähän ku on tässä tultu jo kirjoteltuu sellaset pätkät että tuli varmaan pisin postaus ikinä. Ja muutenkin Wii kutsuu, ehkä musta joskus vielä tulee laiha ja kaunis.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

"Pidän sinusta siinä kaikki, pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla? "


En tajua miks teen tän aina itelleni? Ääää, vihaan tätä. Miks mä kuvittelin että se ois kiinnostunu musta? Miks mä menin kiinnostuun siitä? Miks mä kuvittelin että se juttelis mulle muuten kun velvollisuudentunteesta? Miks mä menin kertoon sille mun asioista ja ajattelin että se ymmärtäis? Miks mä en tajunnu et se hylkää mut heti ku löytää uuden, paremman, laihemman, kauniimman, mukavamman muijan? Miksi, miksi, miksi?

Jumalauta, en kestä. Kuvittelin tosiaan että toikin ei hylkäis mua, mut vitut, näin kävi taaaas... Tekis mieli itkee, mut en haluu olla nii heikko. Ei siitä mitään ois voinu tulla, mä olin vaan niin idiootti ja vietin päiviäni pilvilinnoissa. Aika palata todellisuuteen ja unohtaa koko jätkä. Aivan sama mitä se sen toisen muijan kaa säätää, en jaksa välittää, tai en ainakaan aio näyttää että välittäisin. Perkele..

Eat to live, don't live to eat


Tänään on ollu syömisten osalta hyvä päivä, ainakin toistaseks. Oon siis juonu vettä pari lasia ja ison kupillisen vihreetä teetä. Syömiset on pysyny yhessä hapankorpussa, jonka päällä ei siis ollut _mitään_ ja hyvää oli silti. (:

Meinasin tosin rueta ahmiin kun pääsin kotiin, mut jotenki sain hillittyä itteni ton teen ansiosta. Todennäkösesti kuitenkin syön tänään vielä jotain kun äitee tekee tuol nyt jotain keittoo, enkä viittis sitäkin skippaa kun sanoin aiemmin syöväni jotain "kunnollista" myöhemmin ja sillon otin vaan sen hapankorpun, hmph.

Btw, minuu ahistaa taas. Nyt tässä samalla kun äsken kirjotin tota ylempää, niin ajattelin että missä vaiheessa tekisin taas tänään sen Wii-session (eilen tuli jotain 1h 35min, tänää ois tarkotus enemmän). Eka funtsasin että sen jälkeen kun oon syöny ni vois olla iha jees ettei ala heikottaan liikaa ja sen takia jäis vähäiseen minuuttimäärään tuo Wii.

Kuitenkin sit mun mieleen pamahti fyysiikan koe, joka olis ens tiistaina. Ja aiemmasta kokemuksesta voin sanoo että minulle ei ihan ne pari päivää riitä siihen että saan ne asiat taottua mun pääkoppaan, en oo mistään fiksuimmasta päästä. En tajua muutenkaan koko aineesta mitään, joten turhauttaa jo ajatus siitä lukemisesta..



// Hihi, uus lukija, tervetuloa ! :---)<3

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Does it seem like it's only just begun?


Tästä tulee nyt tällänen nopee, joten jää varmaan reilusti lyhyemmäks kun aiemmat postaukset (tai ainakin suurin osa niistä :>) .

Eilen olin siis kattomassa sen Liisa Ihmemaassa 3D:nä. Oli parempi kun oletin, joten jos tykkää alkuperäisestä versiosta niin suosittelen totakin, toi oli vähän niinkun jatko-osa sille piirretylle. :D

Syömisetkin meni eilisen osalta melko hyvin viikonlopun syöpöttelyyn nähden. Leffaankaan ei ostettu mitään herkkuja tms, joten siinäkään ei tullu ylimääräsii kaloreita.

Tänään sit oli aamulla köksää ja siellä tuli syötyä vähän, joten tää päivä alko kuseen jo heti aamusta. Nyt tekee kokoajan vaan mieli ruokaa...

Niin joo, kävin mä aamulla myös vaa'alla. Painoo tullu lisää aivan liikaa, just tän takia vihaan viikonloppuja. Tänään pitäis vielä tehä pari tuntii Wii:llä että sais vaakaan taas pienempiä lukuja, turhauttavaa.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Is this the feeling I need to walk with?



Pahoitteluni kun en oo kirjottanu nyt vähään aikaan, mut ei tosiaan oo ollu innostusta kun ei oo oikeestaan mitään kirjottamisen aihetta ollutkaan. Ei kyllä oo nytkään mitään kummempaa, mutta sama se.

Tänään oli joka tapauksessa joku riparitapaaminen, missä oli sit varmaan puolet niistä kaikista ripareista mitä tänä vuonna on. Tuli heti kauhee ahdistus kun astu ulos autosta, en vaan kestä olla keskellä ihmisiä, hyi.

No mut siellä kerrankin tunsin itteni tärkeeks edes jollain tavalla, yks kaveri tuli heti halaan ja kysy että: "Kai sulla on kaikki hyvin? Koita pärjätä, kyllä se siitä" . En tosin tiedä yhtään että mitä se tietää mun asioista, tai että onko se jostain kuullu tästä mun masennuksesta ja se häiritsee, mutta tuli siitä heti parempi olo. Samalla olis kuitenkin tehny mieli vajota siihen maahan ja itkee hillittömästi.

Haluisin vaan et ois joku jolle vois purkaa kaikki mieltä painavat asiat, ja joka vaan pitäis kiinni eikä koskaan päästäis irti. Joku sellanen, joka ei tuomitsis heti täydeks sekopääks kun kertoisin ongelmistani. Joku, joka tukis tässä kaikessa paskassa mitä käyn läpi päivä toisensa jälkeen.

En jaksa enään, oon liian heikko. Kuitenkaan en tiä haluanko eroon masennuksesta, koska tää on ainoo tapa millä pystyn kontrolloimaan itteeni ja syömisiäni, haluan olla laiha ja kaunis. Pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä olisin oikeesti ilonen, eikä tarviis feikkaa hymyy vaan se tulis iha itestää.

Äskenkin faijapuoli soitti ja kysy et onks kaikki ok, ja sanoin vaan "ilosesti" että :"joo, ei mitään ongelmaa" , vaikka tosiaan oon ihan hajalla ja itken tälläkin hetkellä, oon liian heikko ihminen.

Ahdistaa niin paljon että tekis mieli oksentaa. En vaan yksinkertasesti kestä tätä.


Pssst. Anteeks tää angstipostaus, mut oli pakko purkaa ajatuksia jonnekkin :<

perjantai 5. maaliskuuta 2010

They say bad things happen for a reason


Äää, kuvittelin jo et nää mun mielialat alkais menee parempaan suuntaan mut taisin olla väärässä. Aamulla siis heräsin omaan itkuun, ja sitä jatku joku 30min heräämisen jälkeen. Porukat oli lähteny jo ennen kun heräsin, joten pystyin ihan rauhassa itkeskeleen. Koirat sit tuli lohduttaan (eli siis nuoli naamaa ja kömpi kainaloon) ja jotenkin sain taas unenpäästä kiinni. Nukuin sit viel jonkun tunnin koirien kanssa.

Päivällä sit leikkasin nää hiukset. En paljoo, mut sillee et nää saa taas pysyy jotenki kivasti. (: Muuten sit vaa kattelin telkkaa ja istuin koneella, laiska mikä laiska. Syöny oon taaaas liiiiikaaa, huomenna en varmasti uskalla mennä vaa'alle.

Nyt taas illalla tuli sit sellane masis ettei mitää rajaa. Kai tää tuli sit kostona siitä, et eilen olin nii ilone. Onneks on kuitenki henkilöitä joille oon kertonu tästä mun tilanteesta ja ne sit piristi. Nyt on sit taas suht hyvä fiilis, kiitos O ja M, ootte tärkeitä. (:<3

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Party like a rockstar


En oo päässy ny pariin päivään kirjottaan vaikka oli tarkotus, mut jotenki en vaa oo saanu aikaseks.

Tiistaina oltiin sit muutaman tyypin kaa kaveril. Meni kieltämättä vähä överiks ja tuli juotua pari liikaa, tosin meillä kaikilla meni vähä yli nii ei se sinänsä nii vakavaa ollu. Hävettää kuitenki. Ja siis sinä samana iltana tuli syötyä liiikaa, ei vältämättä määrältä mutta kaloreita kerty. Sipsiä, suklaata, ranskalaisia yms. + sit ne juomat. Kaloreita en ees uskaltanu laskee seuraavana päivänä, ja siellä mä en tosiaan ruennu tollasia meittimään. Oli joka tapauksessa kiva olla jossai muualla ku näitten neljän seinän sisällä, varsinki ku seura oli mitä mahtavinta. :--)<3

Eilinen (keskiviikko) meni sit kuitenki iha hyvi, enkä syöny mitää hillittömiä määriä. Eilen ei siis tapahtunu oikeestaan mitään kummempia, löhöilin vaa himassa sen jälkeen kun olin tullu himaa sielt kaverilt.

Tänäänki oon vaan istunu himassa. Hiukset piti leikata mut en sit jaksanu, ehkä huomenna. Kävin myös aamulla vaa'alla parin päivän tauon jälkee. Paino ei ollu noussu yhtään, ihme kyllä. Odotin et ois noussu ainaki parisataa grammaa ku tosiaa nekin alko täs pari päivää sit ja ku söin niitä herkkuja siel kaveril yms. Syömiset menny tänkin päivän osalta iha hyvi. Mielialakin alkaa olla parempaan suuntaan päivä päivält, ehkä tää tästä.

No mutta joo, tää tyttö lähtee ny kattoo telkkaa ja nukkumaan. Öitä :--)<3

maanantai 1. maaliskuuta 2010

-1kg


Joo eli siis nyt aamulla huomasin että viikossa on pudonnu 1kg ! Mä tosin oletin että olis tullu reilu 1kg lisää, kun tosiaan nää viimepäivät on menny lähinnä siihen syömiseen. Mutta parempi näin. (--:

En oo nyt pariin päivään jaksanu kirjottaa kun ei tosiaan oo tapahtunu mitään kirjottamisen arvosta. Ei tänäänkään tosin mitään kummempaa oo tapahtunu ton -1kg lisäks, mut nyt kuitenki aattelin kirjottaa. En mä sit ees nähny niitä kavereita vaikka sellaset suunnitelmat olikin, joten himassa oon vaa chillannu. En mä tähän enään mitään tällästä turhaa jaksa lisätä, joten tää postaus loppuu ny tähä. :---D

AINIIN, se suklaakakku on edelleen tuolla kaapissa, en sortunu ! <:


Hihi, kolme uutta lukijaa, tervetuloa !<3