I'm just a human

Anteeks, tää on menny taas tähän taukoon. Kaupungissa ei ole nettiä vieläkään ja olen nyt käymässä porukoilla. Koitan nyt tällä tai ensviikolla postata, mulla on teille kerrottavaa. :)

Ja joko mä muistan väärin, tai sitten teitä on tullut lisää. Mikäli jälkimmäinen, niin tervetuloa ja kiitos ♥!

We don't need anything or anyone

En sitten eilen postannutkaan. Olin kipeänä, enkä ollut koulussa. Ei myöskään kunto riittänyt luovaan tekstiin. Vieläkin huono olo, mutta kouluun halusin mennä kun oli kokeiden palautuksia. Maanantaina saadaan vielä kaksi koetta takaisin. Pääsin läpi tänään palautetuista kokeista ! Jessus mikä voittajafiilis, kun en heti joudu ilmoittautumaan uusintaan.

Tänään mennään JK:n kanssa mun kotikotiin. Mun pitää pakata vähän pahvilaatikkoja, ettei tule kiire. Porukat (ja minä) tosiaan muutetaan 3 viikon päästä. Aina kun mä olen kotonakotona, niin tulee olemaan 40min bussissa oloa aamuisin, jotta pääsen kouluun. Ihanaa. Kyllä mä tiesin että muutto tulee, mutta jumalauta niin kauas ?! Matkalla sieltä tänne keskustaan ei ole mitään muuta kun puita, puita ja lisää puita. Onneksi JK asuu keskustassa, niin voin tässä oleskella suurimman osan ajasta. Mietittiin, että ollaan molemmat täällä aina arkipäivät ja viikonloppusin mennään sinne landelle. Sillä tavalla mä tutustun uuteen kotiseutuun ja saan samalla laitettua oman huoneeni kuntoon, eikä tarvitse olla erossa JK:sta. JK on itekkin sanonut että haluaa tulla sinne, mutta nyt kun auto on rikki, niin aamuisin tästä on nopea kävellä JK:n töihin ja mun kouluun. Mutta kuitenkin, muutto, en halua.

Lisäksi eilen se mun oikea isäni soitti. Mun papan vaimolla havaittiin reilu 2 vuotta sitten vakava syöpä. Se on ollut huonossa kunnossa jo pidemmän aikaa, ja nyt sitten elinaikaa on todennäköisesti enintään ensviikkoon asti. Voi olla, että kyseinen nainen kuolee jo tämän viikonlopun aikana. Mua pelottaa papan puolesta. Nyt se on ollut vaan tukena, eikä ole itse voinut surra yhtään. Surutyö alkaa vasta U:n kuoleman jälkeen. Ja musta tuntuu, että siitä tulee vaikeaa. Kuulemma pappa oli jo puhelimessakin itkeskellyt, ja mä en halua edes kuvitella millaista se on, kun U todella kuolee. Musta tuntuu pahalta. Pappa ja U on kysynyt mua jo monta vuotta niiden luokse Naantaliin jollakin lomalla, enkä ikinä ole saanut aikaiseksi. Kohta U:ta ei enään ole, enkä ole ehtinyt missään vaiheessa tutustua siihen kunnolla. Mä niin olen toivonut, että se syöpä saataisiin voitettua.

Mutta nyt riittää synkistely. Siihen on aikaa myöhemminkin. Nyt meidän pitäisi alkaa tekemään lähtöä mun kotikotiin kun isäpuoli tulee kohta hakemaan. Illemmalla mennään mun porukoiden kanssa Lidliin, kun ne ostavaa meille jotain ruokaa. Illan suunnitelmista mä en vielä tiedäkkään. Mulla on myös kamala kampaaja-kuume. Pakko saada hiukset uudistettua, nää on jo niin tylsät ja punainen väri on todella haalistunut. Haluan jotain erikoisempaa, tai siis erikoisempi malli. Punapää-tittelistä mä en halua luopua !

I met you for a reason

Mä en todellakaan tiedä miten mä ansaitsen tän kaiken. Musta tuntuu, että oon löytänyt sen viimesimmänkin palasen mun elämäni palapeliin. Mulla on sellainen fiilis, että näin tässä pitikin käydä. Ilman aiempia erehdyksiä, tätä ei välttämättä olisi tapahtunut. Kohtaloa kenties ? Mä olen todella iloinen siitä, että lopulta tutustuin näin mahtavaan herraan, kun ennakkoluulot olivat hieman vääränlaiset.

Kuvan tähän postaukseen valitsin sillä, että jokainen sana pätee minun ja JK:n suhteeseen. Like:n tilalla voisi kylläkin olla love. Huonoja puolia ei sitten oikeastaan olekkaan. Tai ainakaan mitään sellaista, minkä kanssa en voisi elää tätä normaalia arkea, kun olemme useita tunteja päivässä pienessä yksiössä kahdestaan. Ja mikäli me täältä liikumme, teemme yleensä senkin yhdessä, ellei toinen ole sopinut muita juttuja vaikkapa kaverin kanssa. Sitä paitsi kaikissa meissä on pieniä virheitä. Mutta mä olen aina kuvitellut, että en tule koskaan saamaan ketään joka oikeasti kohtelisi minua hyvin ym. Nyt mä saan kokoajan helliä suudelmia, mut kaapataan kainaloon ja kun mulla on huono olo, JK tekee kaikkensa että se menisi pois. Se yrittää karkottaa kaikkea sitä pahaa mun pääni sisällä, mutta kuitenkin se hyväksyy kaiken mussa. Se tietää musta lähes kaiken. Sitä ei haittaa. Se sanoo rakastavansa mua sellaisena kuin olen, ja että olen parasta mitä sille on pitkään aikaan tapahtunut.

Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän mä rakastun. Sitä enemmän mä kaipaan, enkä halua edes miettiä sitä kun JK lähtee tammikuussa inttiin. Puoli vuotta palveluksessa, tai mahdollisesti jopa vuosi. Onneksi se pääsee sieltä helposti pois päivittäin (paitsi kahden ensimmäisen viikon aikana) ja viikonloput voi nukkua mun kainalossa. Mä tiedän että sen palveluun astumiseen on vielä vähän reilu 3kk, mutta silti ajatus kammostuttaa mua aivan kamalasti. Mä en osaa nukkua viittä päivää viikossa ilman sitä, enkä mä edes haluaisi. Mä en halua sanoa hyviä öitä tekstiviesteillä. Mä en halua joutua toteamaan sitä, kuinka vaikeaa inttileskenä olo kuulemma on ja kuinka helposti siitä tulee ero.

Mä haluan vain rakastaa ja tuntea oloni rakastetuksi. Mä haluan olla mahdollisimman hyvä tyttöystävä. En mä huvikseni herää darrassa klo 8:55 aamulla tekemään JK:lle ruokaa johon menee reilu 30min ja anna herran itse nukkua. Kaikenlisäksi söin itse vielä eri ruokaa, ja tein senkin yksin. Mutta ei se mua haittaa. Mä nautin siitä, kun JK:lla on hyvä olla, varsinkin jos mä itse olen vaikuttanut siihen. Mä en halua mitään muuta, kuin olla sille ihana. JK on erityinen, en mä tätä kenenkään muun takia tekisi.

Tästä tuli nyt tälläinen JK-aiheinen postaus. Mulla vaan tuli niin onnellinen olo, kun istuin yksin täällä kämpässä ja sitten JK tuli töistä kotiin ja tajusin kuinka onnellinen mä sen kainalossa olen. Mä haluan myös JK:n tietävän kuinka tärkeä se mulle on, ja mä koitan parhaani mukaan tehdä sen selväksi sille päivittäin. Mä toivon että tää kestää, koska tää on jotain mitä mä en ikinä ennen ole kokenut. Tää on paljon vahvempaa ja todellisempaa.


Saatiin siis puhelimen kautta se netti toimimaan. Se on kylläkin pätkinyt niin perkeleesti nyt parina päivänä, että sen takia en ole postannut. Tänään me kuitenkin saatiin tää toimimaan paremmin, mutta veikkaan että kohta saattaa pätkäistä. Koitan huomenna postailla, koska mulla on teille kerrottavaa ! Kiitos teille kahdelle ihanaiselle, ketkä laitoitte kommentit ♥! Ihana tietää että säkin crash oot vielä mukana. :) Vastaan teidän kommentteihin tässä jos en tänään kerkeä niin sitten huomenna. Nyt me taidetaan lähteä JK:n kanssa iltakävelylle (lue: kauppaan kävellen). Vielä viimeisenä, tervetuloa uusi lukija ! Nyt teitä on taas 60, kiitos ♥!

Girl in high heels

Synttärijuhlinnat meni hyvin. Mun valkoviinini loppui aivan kesken (mm tiedän, kunnon laihdutusjuomaa, joo joo...) , mutta kun juomaa tarjottiin sitten muilta suunnilta niin kyllä nesteytyksestä pidettiin täydellisesti huolta. Oli mahtavaa viettää aikaa pari ekaa tuntia pelkällä tyttöporukalla. Puhuttiin paskaa keskellä urheilukenttää. Voin vain kuvitella mitä poliisi-setien päässä liikkui, kun ne ajoivat ohi. JK ajatteli myös maistelevansa pari kaljaa, mutta kun mä yöllä kömmin sen viereen kämpille niin oli herra juonut melko paljon enemmän kun sen 6 mitä päivällä kaupasta haki. Aamulla herättiin kummallisen aikaisin. Käytiin suihkussa ja JK meni takaisin nukkumaan kun mä aloin tekemään meille ruokaa. Teen tosiaan parhaani, että olisin hänelle mahdollisimman hyvä tyttöystävä, guess why......

Eilen lähdettiin siis Nokialle molemmat. Oli ihan mukava reissu. Isäni tuleva vaimo on oikein mukava nainen. Lauleskeltiin mun idols-biisejä (harjoittelen kaksi varmuudenvuoksi, englanniksi ja suomeksi) kun JK ja isä lähti käymään jossakin. Nautittiin vähän valkoviiniä ja juteltiin pitkin iltaa. Aikalailla kitara ja laulu oli myös osallisena koko sitä aikaa, mikä me JK:n kanssa Nokialla vietettiin. Tänään käytiin vielä ennen lähtöä keilaamassa ja syömässä. Lisäksi mentiin Tampereelle Koskikeskukseen pyörimään. Löysin taas aivan täydellisetihanat korkkarit. Rakastuin niihin aivan totaalisesti heti kun näin ne. Siellä oli myös yksi ihana mekko, josta JK sanoi että olisi ostanut sen mulle jos olis ollut sen verran 'ylimääräistä' rahaa. What a lovely man ♥! En mä kyllä varmaan olisi raaskinut antaa sen ostaa mulle mitään suht kallista mekkoa, mutta se ajatus, että JK olisi sen ostanut mikäli rahatilanne olisi sopiva, niin oli aika ihana. Se oli siis ihan juhlamekko-liike eikä mikään Seppälä, mistä ne kengätkin ostettiin kun se isäni tuleva vaimo oli katsomassa mekkoa marraskuun vihkimistilaisuuteen.

Nyt ollaan taas käymässä mun kotonakotona, ja kohta pitäisi lähteä takaisin keskustaan. Suunniteltiin JK:n kanssa että ollaan loppuilta kämpillä ja katsotaan jotain leffaa. Huomenna taas kouluun, heti aamusta alkaa kuorokurssi. JK:nkin pitää olla aamulla kahdeksalta töissä. Toivottavasti päästään suht aikaisin nukkumaan edes kerrankin.

Me otetaan tämä mun kone tänään mukaan, joten ei pitäisi olla mitään esteitä postausten ilmestymiselle. Mä todellakin haluan blogata taas. Olen kyllä myös miettinyt, että voisin perustaa uuden blogin. Uudella osoitteella ja täysin uusilla teksteillä. Mä en meinaan itsekkään halua enään muistaa mitä kaikkea mun vanhoissa postauksissani lukee. Hävettää ihan. Ja mikäli päätän tehdä uuden blogin, niin olisi ihan mukava tietää kenelle kaikille mä sen osoitteen viestittäisin. Tai lähinnä että ketkä tätäkään enään lukee. Kaksi ihanaa uskaltautui vieläkin kommentoimaan tuohon edelliseen postaukseen tauosta huolimatta, kiitos siitä ♥ :) Mutta olisi mukava myös tietää, että onko tosiaan kaikki loput 57 henkilöä kadonnut.

Teidän blogejanne en ole vielä kerennyt lukemaan. Mutta veikkaan, että jonain kauniina päivänä/iltana JK pelaa ja mun roolini olisi katsoa vieressä, niin sillon varmaan saan paljonkin luettua. Olisi ihana jo nyt tietää mitä teille kaikille kuuluu, joten tuskin maltan odottaa ! :)

Nyt mua hoputetaan niin paljon, että pakko kai lopetella ! Toivon tosiaan, että saadaan JK:n kanssa netti toimimaan vaikka heti tänään. Multa kysellään jo että mitä mä tässä touhuan, kun en halua että edes JK näkee tätä teksia, vaikka se kyllä tietää että mulla on blogi. Koitan postailla huomenna, mutta sillä netin toimimisella on suuri vaikutus aisiaan. Kommentti piristää, kiitoshei :)!

Back in Business

Nyt on aika palata takaisin blogimaailmaan. Katsoin eilen sähköpostin; uusia blogikommentteja neljä. Kiitos siitä ihanaiset ! Mä en tiedä miksi mun blogaaminen varsinaisesti loppui, mutta nyt viimeisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljon. Kreikassa oli kivaa ja lukio on alkanut ihan hyvin. Olen onnellisessa seurustelusuhteessa todella ihanan herran kanssa ja mä en vieläkään osaa sisäistää asiaa; miten on mahdollista, että mulle kerrankin on tapahtunut jotain näin hyvää ? Tämän kaiken muun lisäksi, osallistuin idolssiin. Koelaulut ei siis vielä ole ollut, vaan ne on marras- tai joulukuussa. Ilmottauduin marraskuulle, mutta voi olla että pääsen menemään vasta joulukuussa. Kaikennäköistä epäselvyyttä siinä vielä on.

Mä en nyt oikein kerkeä kirjoittelemaan kunnolla, mutta lupaan, että lähiaikoina postauksia on tulossa ! Eilen tuli jo poikaystäväni luona tajuton bloggausfiilis, mutta meillä ei ole vielä konetta siellä mustavalkoisessa yksiössä enkä viitsinyt puhelimella katsoa kuin sen s-postin. Nyt olen siis käymässä oikeassa kodissani, ja ihana oma läppäri odotti kiltisti omalla paikallaan.

Huomenna menen oikean isäni luokse Nokialle. En tiedä tuleeko JK (poikaystävä) mukaan, mutta minä menen ainakin. Tänään on kaverini AH:n synttärit, ja niitä pitäisi lähteä juhlimaan ja hyvinkin mahdollista että riipaisen tänään lievän humalatilan, kun koeviikkokin juuri loppui.

En mä nyt taida edes tietää mitä kirjoittaisin. Koitan tulla kotiin mahdollisimman usein kirjottelemaan, tai sitten mä tosiaan alan postaamaan puhelimella. Nyt mä alan selvittämään illan suunnitelmia. Koitan vastailla noihin kommentteihin ja lukea teidän blogejanne heti kun pääsen seuraavan kerran koneelle ! Mikäli te mitenkään viitsitte, niin heittäkää joku kommentti niin tiedän että ketkä tätä vielä lukee tämän taukoiluni jälkeen. :)

Ps. olen taas lihava sika, mutta sopusuhtainen joka puolelta ;o

Sano jotain latteeta ja jotain ihanaa, sano jotain ettei hiljaisuus vie mukanaan

Wanaja-festivaalit. Olipas taas viikonloppu. En siis ollut kyseisellä festarialueella, koska ei ollut varaa lippuun ja muutenkin kaikki tutut oli alueen ulkopuolella. Ja koska alueella ei voi nauttia alkoholijuomia mikäli ikää ei ole kahdeksaatoista vuotta/väärennettyjä henkkareita/tms , niin miksi maksaa lipuista. Olin siis molemmat  päivät rajatun alueen toisella puolella vaikka kenen kanssa. Perjantaina oltiin meillä alottelemassa ja kaikki me 7 henkilöä tultiin tilataksilla keskustaan. (Joku neropatti saattaa tästä tajuta, että asun tosiaan Hämeenlinnassa.) Alle tunnin kuluttua olin kadottanut kaikki seitsemän henkilöä, osittain myös sen takia että itse lähdin moikkaamaan toisia henkilöitä. Päädyin kuitenkin R:n, SK:n, JT:n ja näiden seuraan. JT halaili mua kokoajan, sanoen että 'mun on vaan pakko tehä näin, en tiiä minkä takia mut mun on vaan pakko'. Se myös hiplas mun käsivartta kokoajan yms. Ei se mussa mitään tunteita herättänyt, kysyin JT:ltä vaan että mitä helvettiä se touhuaa ja että voisi miettiä vähäsen. Mä niin nautin siitä, kun R:ät ja muut JT:n kaverit tajus, että nyt se kontrolli on mulla ja että enään JT ei herätä mussa mitään maailman suurimpia viboja pelkästään käden kosketuksella. Ne vaan katto mua virnistellen, kun sanoin JT:lle asioita, joilla se meni hetkellisesti tosi hiljaseks, kun ei ollut osannut odottaa mun sanovan mitään sellasta.

Lauantaina sitten menin (ex-)työkaverille alottelemaan. Siellä oli sen ja sen kihlatun lisäks 3 kundia. Tää mun työkaveri, olkoon neiti nyt nimellä H , suunnitteli parittavansa mut sen kihlatun pikkubroirille, joka oli siis yksi niistä kundeista siellä. Se ei kuitenkaan oikein napannut. Ne kaksi muuta herraa osoitti kyllä kiinnostustaan mua kohtaan. Mielettömän pervoa läppää lensi, eikä mulla ollut yhtään sellainen olo etten olisi sopinut porukkaan vaikka kaikki muut paitsi se pikkubroidi oli mua 4v vanhempia. Niin ja H itse on mua 5 vuotta vanhempi. Kun me sieltä kämpiltä keskustaan lähdettiin niin mulle ja yhdelle näistä vanhemmista herroista tuli heti lievää silmäpeliä. Porukka hajosi. Meitä jäi sitten minä, H, H:n kihlattu ja tämä silmäpeli-herra. En mä tiedä minne ne kaksi muuta katosi. Nähtiin sitten kaikkia mun kavereita ja todella moni istukin meidän kanssa siellä alueen vieressä olevalla nurmikolla. Suurimman osan ajasta varmaan oltiin JT:n ja näiden kanssa.

H oli koko illan vihjaillut, että mun ja tän herran pitäisi vaihtaa muutamat suukot. Sitten tulikin nopea pusu. Sen jälkeen huomasinkin olevani sen kainalossa, eikä seuraavat suukot ollutkaan niin nopeita, eikä varsinaisesti enään edes suukkoja. Hyvin se suuteli. H ja sen kihlattu lähti nukkumaan yhdessä vaiheessa iltaa. Me jäätiin tän herran kanssa vielä kaupungille. H ja ON asuvat siis ihan keskustassa. Nähtiin S ja JL torilla. JL kuiskas tälle herralle että mä olen helvetin hyvä pano, ja vinkkasi silmää. Vähän sen jälkeen me molemmat päädyttiinkin H:n ja ON:än luokse. Mun pitikin mennä sinne kokoajan, mutta alkuillasta ei ollut varmaa että menenkö sinne yksin vaiko en. En mä yksityiskohtia kerro, mutta tän postauksen kuvalla on tähän liittyen tietynlainen merkitys. Ymmärtäköön ken ymmärtää.

Työtkin nyt siis loppuivat. Sillä H onkin ex-työkaveri. Perjantaina lähtö Kreikkaan. JN kielsi multa alkoholin ja miehet. Lomaromanssi olis ollu ihana. Tästä mun laihdutuksestakaan ei tule mitään nyt kun juon niin paljon viinaa, joten jatkan kunnolla sitten kun koulut alkaa. Koulukirjojakin pitäisi varmaan kohtapuoliin alkaa ostelemaan. Olen tosiaan enään seitsemän kokonaista päivää Suomessa ennen koulujen alkua. Huhhuh. Madhouseen menen seuraavan kerran vasta hoitoneuvotteluun. Ei tässä kai muuta taida olla. Mulla on just 7 leffaa latautumassa, joten jos mä nyt alkaisin niitä katselemaan. Vastailen noihin edellisiin kommentteihin tässä jokupäivä. En ole vielä lukenut teidän postauksiakaan. Koitan postailla ennen kun lähden Suomesta.

Mä olen myös tajuttoman huolissani S:ästä. Se ei ole enään se sama tyttö. Mä en voi kun sääliä sitä, ja sen toimintaa.

Alkoholi osana ruokaympyrää

Anteeksi kun en ole postaillut. Paljon on tapahtunut, mutta ikinä ei aika ole riittänyt, tai sitten olen vain unohtanut. Vaa'alla en ole käynyt, enkä varmasti ole laihtunut. Tatuointia ei ole vielä pamahtanut, mutta ei kyllä tatuoija ole kertonutkaan että millon voisi leiman mulle väsätä. Työt loppuu tulevana perjantaina ja madhousessa on käyty. Kaksitoista päivää, niin lähetään JN:n kanssa sinne Kreikkaan. Ja mä olen lihava sika, jee.

Mä en edes tiedä mistä mä alottaisin. Lähes kaikki mun rahat on menny alkoholiin ja tupakkaan. Mun on pitänyt säästää Kreikkaan ja ostaa vaatteita. Olen ostanut kaksi paitaa, ja rahaa ei ole säästössä senttiäkään. Oltiin tosiaan Summer Upissa. M ei tullut, kun se jäi sitä edeltävänä viikonloppuna porukoillensa kiinni kun oli melko isojen kemujen järjestäjä kotonaan. Mentiin siis S:n, JL:n ja N:n kanssa, mutta loppupeleissä oltiin aikalailla JL:n kanssa kahdestaan. Meidän kaikkien piti mennä S:n mummolle yöksi, mutta S veti överit eikä päästänyt meitä mummolaan, joten jouduttiin hommaamaan uusi yöpaikka. N meni poikaystävänsä telttaan ja me JL:n kanssa mentiin JL:n 'poikaystävän' ja sen kavereitten kanssa yhden MK:n pakuun. Oltiin siellä siis molemmat yöt. Huumoria riitti ja sunnuntaina kotona oli tissit ja kädet täynnä permanenttitussia. Maanantaina töihin huppari päällä, ettei asiakkaat pelästy. Ei onneksi edes varsinaista darraa ollut koko viikonloppuna. Sunnuntaina oltiin JL:n kanssa vaan aika seis, kun tultiin KT:n kyydillä meille.

Sitten viime tiistaina (summer upin jälkeinen tiistai myös !) S:n kotona oli yhden MN:n synttäripartyt. Siellä sitten leijona-viinaa naamariin ja pari tuntia myöhemmin O juotti mulle vettä ja syötti ruisleipää samalla kun puhuin norjaa vessanpöntölle. Jossain vaiheessa mut oltiin sitten viety S:n pikkuveljen huoneeseen nojatuoliin nukkumaan. Siitä mä havahduin pari tuntia myöhemmin kun talo oli jo lähes tyhjä. Kello tais olla seittemän. Päätä särki, muttei enään väsyttänyt. Mentiin sitten vasta yhdeksän jälkeen kaikki nukkumaan, kun viimeset lähti kotiinsa. Jouduin tosiaan ottamaan keskiviikon vapaaksi töistä, jotta pääsin dokaamaan....

Viikonloppuna en sitten juonutkaan kun vähäsen bisseä. Minä ja JL oltiin molemmat illat ajelemassa yhtien herrojen kanssa. Samaa kaveripiiriä niiden N:n ja JL:n entisten herrojen kanssa. Ja itseasiassa lauantaina N:n ex-herra oli meidän kanssa samassa autossa. Tajuttoman mukava se oli taas ! En tiedä sitten että miksi se oli aiemmin niin mulkku JL:ää kohtaan. Mulle ne kaikki on kokoajan ollut mukavia, mutta N:lle ja JL:lle ei ne muutamat ole. Taas tuli niin perkeleesti Skinssi-heittoja. Kaikki niistä ei varmaan edes tiedä mun oikeeta nimee, kun oon vaan Skinssi. Ei sillä että se mua haittais, ennemmin mä Skinssiä kuuntelen kun omaa nimeäni.

Oltiin lauantaina myös porukoitten kanssa Tampereella. Mähän sitten kovana tyttönä hajosin totaalisesti. Itkin koskikeskuksen edessä, kun valitin porukoille sitä, että niiden osasto-uhkailujen takia mitkään vaatteet ei enään näytä mun päälläni hyvältä. Huusin niille, että mielummin olisin nyt kuollut kun näyttäisin näin kamalalta. Mä vihaan olla lihava. Mä vihaan sitä, että ne tavallaan teki tän mulle. Ilman niitä mä en olisi alkanut mättämään ruokaa naamaani, ja olisin siten edelleen ihanan laiha. Luinen ja kaunis. Mä olisin varmaan myös jo haudassa, mutta olisinpahan kuollut kauniina...

Aamulla klo 9:00 madhouseen Terapeutti-Tädin luo. Nyt mä taidan lähteä nukkumaan. Koitan tässä pikkuhiljaa lukea kaikkia teidän postauksia, nekin kun on vähän jäänyt. Suurkiitokset Emily kommentistasi ♥! Mäkun luulin ettei tätä kukaan enään lue, ja että on aivan turha postailla mitään. Sä sait mut tajuamaan, että edes yksi teistä kuudestakymmenestä lukee edelleen ! (:

En herää sun vuoteesta aamulla

Juhannus oli ihan jees. Kaloreita kerty nestemmäisessä muodossa, hiphei. Vaa'alla en ole muistanut ( :o? ) käydä nyt pariin päivään, mutta näen peilistä että se luku on suurempi kuin viimeksi. Kiitos alkoholi, kun palautat aina ne pudotetut kilot takaisin.

Oltiin siis S:llä. Siellä oli aika paljon porukkaa. JN lähti hakemaan +18v kaverinsa kanssa lisää kaljaa abc:ltä. Oltiin S:n takapihalla kun kuultiin että auto ajoi S:n talon eteen. Menin katsomaan että tuliko JN takaisin. Eipä tullut. JT käveli S:n pihan hiekkatietä alas. Mä menin ihan shokkiin. Koko kroppa tärisi ja meinasin purskahtaa itkuun. Kysyin O:ltä että mitä helvettiä JT teki siellä. Kysyin monelta muultakin. Kukaan ei tiennyt, ei edes S. Sitten selvisi että JN oli pyytänyt JT:n sinne. Eikä JN itse edes ollut vielä tullut paikalle. Mä olin niin vihainen. Ja tein sen JT:lle selväksi. Se katsoi mua pari kertaa suoraan silmiin, ja mä veikkaan että se näki mun silmistä kuinka paljon mua vitutti se että se tuli paikalle. Mä olin itse jo lähdössä pois, mutta mulle sanottiin että JT lähtee heti kun sen kyyti tulee takaisin hakemaan sen. Sanoin JT:lle useampaan kertaan että haluan sen mahdollisimman äkkiä helvettiin koko talosta. Se oli sanonut JN:lle ja S:lle että se ei olisi halunnut tulla, kun tiesi että mä olen sille vihainen. (JN siis repi JT:n ulos autosta, kun JT oli jo lähdössä.) JT oli sanonut ettei olisi halunnut aiheuttaa sellaista säätöä, eikä olisi halunnut pilata mun tai muiden juhannusta.

JN raahas mut S:n pikkuveljen huoneeseen ja pyyteli anteeksi. Se ei ollut tiennyt koko JT:n tempusta, ennenkun JT kertoi sen sille S:n keittiönpöydän ääressä, kun mä olin sitä ennen sanonut uudestaan että mulla on sitten kaikki taas helvetin hyvin kun JT on lähtenyt. Mä itkin siellä S:n veljen huoneessa. Mä en voinut sille mitään. Mä yritin pidätellä sitä, mutta kun sanoin JN:lle etten pysty näkemään JT:tä niin mun suojamuuri murtui. SK tuli koputtamaan sitä huoneen ovea. Se oli tullut mukaan hakemaan JT:tä. Me mentiin SK:n kanssa tupakalle ja JT meni yksin kulman taakse polttamaan, kun SK sanoi sille että mä tulen sen kanssa röökille. JT siis selvästikkin tajusi etten halua nähdä sitä, tai olla sen kanssa samassa tilassa.

Mulla oli huono fiilis vielä useamman tunnin sen jälkeen kun JT ja SK oli lähtenyt. Kyllä se sitten jossain vaiheessa meni pois, ja pystyin olemaan ajattelematta koko asiaa. KT soitteli. Se kertoi olevansa ihastunut muhun. Mua tavallaan ahdistaa. Mä en halua ihastua. Mä en halua enkä voi uskoa sitä, kun joku kertoo olevansa ihastunut muhun. Ja mä en halua käyttää KT:tä hyväkseni. Mä tarvitsen vähän aikaa. Ja mä haluan vaan pitää hauskaa. Jos KT ei olis sanonut kahtena peräkkäisenä päivänä että tykkää musta tosi paljon, niin tässä ei olisi mitään ongelmaa. Sitten saattaisi olla, että sekin haluaa vaan pitää hauskaa. Mä en nimittäin nyt halua mitään vakavaa. Tai niin en tiedä, mä haluan vaan elää hetkessä ja katsoa että mikä johtaa mihinkäkin.

KT olisi eilen tarjonnut mulle juotavat jos olisin lähtenyt sen kanssa juhlimaan. Mä olin kuitenkin niin väsynyt, kun mentiin S:llä kahdeksalta aamulla nukkumaan. Nukuttiin se pari tuntia, kunnes S tuli herättämään mut yhden Mikan vierestä ja sanoi että niiden mutsi tulee 30min päästä kotiin. Revittiin sitten kaikki muutkin siellä olleet ylös ja ruettiin siivoamaan. Kotiin kun tulin, niin en jaksanut tehdä mitään. Nukuin parin tunnin päikkärit ja kävin suihkussakin vasta illalla, vaikka tarkoitus oli mennä heti kun tulin kotiin. Sitten kello olikin jotain yhdeksän kun KT kysy että lähenkö sen mukaan, niin jätin menemättä.

Mutta tosiaan. Nyt alkaa asiat selviimään. Mä en tiedä pitäiskö mun itkeä vaiko nauraa. Siksipä taidan tehdä molempia. Koulujenloppunahan JT selitti mulle tykkäävänsä musta yms juuri ennen kun ne lähti R:lle yöksi. Mä jäin siis tottakai keskustaan N:n kanssa, kun mentiin sillon neljältä aamulla N:lle. Mä en tiennyt ketä R:lle oli menossa yöksi, joten en mä mitään tajunnut epäillä. Eilen mä kuitenkin kuulin eräältä ihmiseltä että JT:llä oli ollut käsipeliä erään neidin kanssa R:llä sen jälkeen kun JT lähti mun luota. Tää neiti on siis munkin kaveri, ja siellä HS:n poikaystävällä viime viikonloppuna kerroin tälle kyseiselle neidille että miksi JT on mun mielestäni täysi kusipää. Tää tyttö ei siis aiemmin ollut tiennyt koko mun ja JT:n jutusta, ja tänään se sitten pyyteli anteeksi kun ei kertonut sillon mitä oli koulujenloppuna tapahtunut. Se oli kuulemma mennyt niin paniikkiin kun ei ollut yhtään osannut odottaa. Ne on kuulemma JT:n kanssa puhunut että katsoo päivä kerrallaan mitä tapahtuu. Mua pelottaa tän neidin puolesta. JT ei sais satuttaa enään ketään. Mä en halua että kukaan kärsii sen takia samalla tavalla kun minä.

Ja vannoit ettet leikkis mun tunteillain, niin sä kuitenkin teit

Ei me eilen (perjantaina, edellisen postauksen kirjoitin siis 'torstaina', vaikka kello olikin jo perjantain puolella) mentykkään KT:lle. Mentiin yhden HS:n poikaystävän kämppään, kun se poikaystävä oli saunaillassa. Oli kivaa. En tajua miten menin siihen kuntoon missä olin. Voi johtua siitä tahdista miten mä sitä juotavaa kurkkuuni kaadoin ja siitä, että deletoin yli puolet syömästäni puuroannoksesta pari tuntia ennen kun lähdin kotoa. Enkä syönyt perjantaina muuta kuin sen puuron ja yhden leivän. Osa siitä leivästäkin siis luonnollisesti tuli ulos. Olisin halunnut syödä vain leivän, mutta äiti alkoi skitsoomaan. Kaloreita tulikin sitten alkoholista oikein reippaasti. Huomenna palaan takaisin ruotuun.

Tänään on ollut boostipäivä, kiitos ystäväni krapulan ja siihen liittyvän mässäilyfiiliksen... Olin yötä HS:n poikaystävän luona. Se herra itse sanoi että sinne voi jäädä yöksi ja ehdotti että voi viedä mut sitten aamulla himaan kun on muutenkin lähdössä liikkeelle. Heräsin aivan tajuttomaan pääkipuun, joka oli pahempi kuin ikinä ennen krapulassa. Kävin mä myös oksentamassa. Ensimmäistä kertaa darra-aamuna, sillon kun olen oksentanut niin se on ollut yöllä. Sen jälkeen en uskaltanut edes juoda vettä. Paitsi sen verran että sain otettua kaksi särkylääkettä laukustani. Olo oli kotonakin vielä usean tunnin aivan kamala. Vannoin jo että olen ensi viikonlopun selvinpäin, kunnes myöhemmin tajusin että on juhannus. On siis todella epätodennäköistä että olisin selvinpäin.

Tässä justiin selailin kalenteria. Kymmenen viikkoa sitten alkoi tää mun 'kausi'. Yksi ainoa täysin selvä viikonloppu, ja sekin oli siksi että AL tuli meille lauantai aamupäivänä enkä halunnut olla krapulakasa. En mä tajunnut että se ihan noin on mennyt. Ja ainakin seuraavien kolmen viikon viikonloput on pyhitetty alkoholille. Vahva veikkaus on että myös niistä seuraavat kaksi viikonloppua. Sitten mä lähdenkin jo Kreikkaan. Ja kun mä tulen takaisin Suomeen, niin varmasti mennään ainakin N:n ja JL:n kanssa juhlimaan. Sitten alkaa koulu. Onneksi mulla on töitä. Muuten mä varmaan joisin arkipäivisinkin. Mitä mulle on tapahtunut ?

Sovittiin KT:n kanssa että nähdään joku päivä. Ties vaikka jo huomenna. Se ei juonut eilen (perjantaina) . Puhuin sen kanssa illalla puhelimessa ja se sano että mikäli mä haluan niin se voi tulla hakemaan mut sen luo. Periaatteessa olisinkin voinut mennä, mutta en mä halunnut missata mitään mitä tuolla tapahtui. Enkä mä siinä kunnossa olisi KT:lle halunnut mennä, varsinkaan kun se oli selvänä. Ja mä en halua tehdä mitään tyhmää. Tai en tiedä. Tuskin mistään mitään haittaakaan olisi. Kerran täällä vaan eletään. Eikä mulla nyt ole ketään kenen takia en voisi tehdä mitään kenenkään muun kanssa. Ja KT on tosi hyvä tyyppi. Voisin oikeasti kuvitella itseni useamminkin sen seurassa. Se ei vaikuta edes vaikealta persoonalta, toisinkun se eräs mulkero jonka kaveritkin haukku sitä mulle eilen puhelimessa...

Kello on kolme, ja mun pitäisi herätä aamulla siivoamaan yläkertaa. Siivottiin tänään keskikerros. Kahdeltatoista pitäisi lähteä ikeaan, ja sitä ennen siis olisi tarkoitus saada tää kerros siivottua. Mulle vaihdetaan myös järjestystä. Mä en tiedä miten jaksan herätä. Mutta huomenna on pakko mennä taas vaa'alle. Tiedän että se luku on kasvanut. Se tarkoittaa sitä että huomenna max. se 500kcal. Tatuointia odotellessa ! Nyt mä lähden nukkumaan.

Ainiin ! Voi kiitoksia SuperVekku kommentistasi tuohon edelliseen postaukseen ! Se oli oikein ihana lukea, vaikken tuota tekstiä kovin tosissani kykenekkään ottamaan. Aina on parantamisen varaa, aina voi tulla kauniimmaksi (: !

SK pyytelee mua just nyt juomaan. Ne on tässä ihan meidän lähellä. R on siellä ainakin, mutta JT on kuulemma lähtenyt jo kymmenen aikaan himaansa. Miksi lie menin sitäkin SK:lta kysymään.... Mutta en mä kykene lähtemään. Periaatteessa kyllä haluaisin, mutta taitaa toi nukkuminen olla parempi vaihtoehto kun ottaa huomioon huomisen päivän suunnitelmat.

Here we go again

Tän päivän kalorisaldo on siis 121kcal, kun purkat yms on laskettuna mukaan. Tänään olin koko päivän töiden jälkeen S:n ja M:n kanssa. JN:kin tuli meidän luo pariks tunniksi. Tänään oli kiva päivä. Naurua täynnä ja eräänlaista ninjailuakin oli havaittavissa. Ei siitä sen enempää, alkaa pian hävettämään.

Selvis myös että mun vaaka näyttää väärän painon. Eli siis noin +5kg oikeaan painoon. Mä haluaisin tietää mun oikean painon. Koska jos tuo on totta, saisin kahden kilon pudottua jo sen toisenkin tatuoinnin. Pitäisi ehkä jossain vaiheessa tosiaan harkita uuden läskimittarin ostamista. Vaikka tuo näyttäisikin väärin, niin silti katson tuosta painoni. Nyt pitää pudottaa alle 3kg siihen ensimmäiseen leimaan. Sillon kun kävin vaa'alla, asetin 5kg pudotuksen jälkeiseksi palkinnoksi tatuoinnin. Kaksi kiloa siis lähtenyt.

Tänään olen siis syönyt puoli annosta puuroa (1 annos = 130kcal) , 4 purkkaa sekä juonut 3 kuppia kahvia. Mulla ei ole edes nälkä, tai siis ei ole sitä tunnetta. Maha vain murisee satunnaisesti, mutta se nyt saakin elää omaa elämäänsä. Mä vaan haluan ne tatuoinnit. Niin ja ne luut...

Jousimies 23.11.–22.12.

Sinulla on mieliteko, josta läheisesi ei oikein pidä.

Koska se kuitenkin tuottaa sinulle hyvän mielen, salli se itsellesi.

Älä välitä nyt vastalauseista.

 Tän päivän horoskooppi on aika asiallinen. Tota mä aionkin totella.  Mä sallin tän itelleni, koska tää tuottaa mulle hyvän mielen. Paino laskee ja kroppa tulee joskus näyttämään helvetin hyvältä ! Mä en välitä vastalauseista, en tällä kertaa. Vieköön osastolle, kunhan vain olen tarpeeksi kaunis ennen sitä. Nyt mä en aio pelästyä niitä uhkauksia. Äidin itkevät silmät eivät tule saamaan mua lopettamaan, ei tällä kertaa. Mä vien tän loppuun asti, vaikka se sitten vaatisi mun henkeni. Mä en halua olla liian heikko, mä en halua epäonnistua.

Viimeyönä tuli tosiaan ne tiedot kouluista. Pääsin siihen ykkösvaihtoehtoon. Lukio, lukio. Oli ne kaikki muutkin lukioita, mutta kuitenkin. Olin aivan varma etten pääsisi sinne, mutta suht helposti se paikka mulle kuitenkin pamahti. S ei päässyt sinne, se joutuu toiseen kouluun. M JL N eikä JN:kään tule mun kanssani samaan kouluun. S on itseasiassa noista ainoa joka menee lukioon. N ei saanut luultavammin opiskelupaikkaa ollenkaan.

Mun pitää huomenna lähteä 30min aikaisemmin töistä. Meidän 'luokka' menee tuonne lukiolle täyttämään kai jotain papereita. Mä en oikein tiedä, mutta kolmelta me sieltä päästään. Onneksi kuitenkin samalla luokalla on useampia tuttuja. Samalta yläasteelta sekä muualta tuttuja. Seitsemän poikaa. Niissä ei olekkaan sitten paljoa kehumista facebookin perusteella. Mutta en mä viitsi ketään nyt alkaa tuomitsemaan. Positive thinking !

Huomenna mennään varmaankin M:n kanssa ryyppäämään. Yhdellä KT:llä oli maanantaina synttärit. Herra täytti 19v. Ja mikäli se on kämpillään eikä mene baariin, niin minä olen kuulemma oikein tervetullut sinne. M tulee sitten mukanani. En tiedä yhtään ketä sinne mahdollisesti olisi menossa, mutta kotona mä en koko iltaa jaksa istua. JR:kin kyseli että mitä suunnitelmia mulla on huomiseksi. Se pääsi ite eilen lomille intistä, eikä sillä vielä ollut suunnitelmia. Jotain alkoholista se sanoi.

Onko kukaan teistä muuten tulossa Summer Uppiin ? Meillä on S:n ja M:n kanssa jo liput. Tai tosin niitä ei ole vielä haettu, mutta tilattu on. Tajusin vasta tänään, että se on saman viikonloppuna kun N ja JL tulee Suomeen. Meidän piti lähteä juhlimaan niitten kotiinpaluuta, mutta nyt se sitten kusi. Ellei nekin tule tuonne Lahteen. En tiedä, mutta mulla on niitä vielä kamalempi ikävä kun aiemmin. Tj 17, sitten me nähdään ♥!

Nyt mä menen käymään vessassa ja käyn vaa'alla. Iltapaino pitää saada. Sen on pakko olla vähemmän kuin aamulla. Muuten saan juoda huomenna vain vettä ja kaksi kuppia kahvia. JT on taas Suomessa, mä en halua törmätä siihen missään sattumalta.

Let me be empty and weightless

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen syönyt 269kcal vähemmän kuin olin saanut. Kokonaissumma on siis 315kcal hieman ylöspäin pyöristettynä. Rikollista, että yksi dominokeksi sisältää 64kcal. Onneksi en ottanut kuin sen yhden, ja kieltäydyin donitsista. Mielummin yksi keksi kuin donitsi. Olin siis yhdellä TI:llä töiden jälkeen. Se haki mulle samalla tupakkaa. Juotiin kahvit kun se oli juuri käynyt ostamassa keksejä ja donitseja. En viitsinyt kaikesta kieltäytyä kun siellä oltiin vain me kolme ; minä, TI ja TI:n poikaystävä. Ne söikin sitten kahdestaan ne kaikki donitsit ja loput keksit. En mä olisi halunnut edes sitä yhtä, se oli liikaa.

Isäpuoli sanoi tekevänsä huomenna kanankoipia ja jotain niiden lisäksi, varmaankin riisiä. Mä en halua syödä, mä en saa. Mä en tiedä paljonko niissä on kaloreita, joten en voi syödä huomenna mitään muuta. Ja mahdollisimman vähän tuotakin. Ehkä jätän riisin tms kokonaan pois. Se selviää huomenna. Taidan ottaa taas leipälautaset käyttööni. Ne normaalit on niin isoja, niihin saa liikaa ruokaa. Tänään pitää vielä astua läskimittarille. Jos painoa on enemmän kuin aamulla, en voi mennä nukkumaan. Sitten on pakko tehdä ainakin vatsoja ja kyykkyjä. Ei näistä läskeistä muuten pääse eroon, ei sitten mitenkään !

Mä haluaisin myös sen koiran. Neljännen koiran tähän taloon. Siitä tulis nimenomaan mun koira, kun ei toi yks mun 'oma' koirani ole yhtään erilainen kun noi kaksi muuta. Nukkuu porukoitten huoneessa yms. TI:llä on kissanpentu. Se on niin suloinen. Mäkin haluaisin jonkun kenestä huolehtia. Jonkun kenen kanssa vois käydä kävelyllä ja juoksemassa. Ei noiden kanssa voi, ne on liian pienikokoisia ja räksyttää kaikelle. Jos en mä saa ostaa koiraa asuessani vielä kotona, niin se onkin sitten ensimmäisten hankintojen joukossa kun pääsen muuttamaan omaan asuntoon. Haluaisin muuttaa jo nyt, mutta se olisi turhaa. Ei siihen ole tarvetta, kun katsotaan muutenkin uutta taloa porukoitten kanssa.

Nyt mä menen pesemään hampaat, käyn vaa'alla ja sitten menen nukkumaan. Postailen huomenna, ehkä jo aamusta. Mun päätä särkee taas, miks nää ekat päivät on aina tälläsiä ?

I'm too fat to have an eating disorder

Löysin läskimittarini. Astuin sen päälle. Tuntui kuin sen lasipinta olisi haljennut mun jalkojeni alla. Anteeksi rakas, että painan niin paljon enemmän kuin ennen. Nyt mä kuitenkin pystyin katsomaan kuinka paljon kaloreita mun sallitaan syödä, jotta saan viimeistään kuukauden päästä sen ensimmäisen tatuoinnin. Alle kuusisataa aina. Neljäs viikko menee 552kcal/pvä. Tuon pitäisi sujua hyvin, koska olenhan mä viikkoja elänyt alle 200kcal.

Tarkoittaako syömishäiriöstä paraneminen tosiaan sitä että lihoo takaisin normaaliksi ? Miten ruokasuunnitelmat ja punnitukset vaikuttavat siihen päänsisäiseen sairaan kauniiseen maailmaan ? Eihän munkaan psyykkistä puolta kovin ankarasti ole yritetty parantaa syömishäiriön tiimoilta, kun olen lihonut niin hyvin. Ulkomuodoltani en täytä 'sh:n kriteereitä' , joten lääkäreiden mukaan en ole sairas. Voitin sen pirupahaisen pääni sisällä, score ! Silti todellisuudessa mieleni on kierompi kuin ennen. Sillä onhan säilykepurkissa olevilla vedessä uitetuilla tonnikalapaloilla tunteet, oikeasti on. Kurkunpalanenkin alkaa kiljumaan kun sitä ollaan syömässä. Ja enhän minä ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus. Mutta ei, olen liian lihava sairastaakseni syömishäiriötä.

Hey Mia ! It's been a long time, how are you?

En löytänyt vaakaa. Huomenna mä etsin sen. Mä en kylläkään tiedä uskallanko kohdata sitä lukua. Pakko kai se on, ei tästä muuten tule mitään. Tänään syömiset on mennyt paremmin kun aiemmin. Meillä oli makaroonilaatikkoa. Jostain syystä löysin itseni 3h syömisen jälkeen suihkun viemärin edestä polvistuneena. Tekokynnet sattuivat kurkkuun. Muutenkin koko kaula oli tulessa Mia-session jälkeen. En mä tiedä miten se taas tuohon meni. Ei tämän näin pitänyt alkaa. Mä en halua tuosta taas jokapäiväistä. Enkä varsinkaan sitä, etten pysty pitämään edes nesteitä sisälläni kun kaikki tuntuu olevan liikaa. Viimekesäinen riitti. Enkä vieläkään tajua miten en ikinä jäänyt kiinni. 'En mä koskaan ole oksentanut tahallisesti, hyi olkoon, miten joku pystyy ?' Yeah, right.

Mä oon jo pitempään halunnu ottaa mun isään yhteyttä. En vaan tiedä että mitä mä sille laittaisin. Tai että onko mulla edes oikeaa numeroa. On mulla toi joku numero mistä se laitto mulle synttärionnittelut, mutta aiemminkin se on sen vaihtanut mitään ilmoittamatta.... Täytyy miettiä mitä teen vai teenkö mitään.

JR:llä on huomenna (tarkalleen ottaen tänään) vielä 24 inttiaamua jäljellä. Mä en haluaisi ihastua siihen. Se on vaan niin liian mukava ja tajuttoman hyvännäköinen ja kaikkea, hui.


Psst. Tervetuloa uusi lukija, ja kiitoksia muillekkin 56:lle ♥!

I won't let the kitchen ruin what I really want

Nyt tää onnistuu. Mulla on niin paljon tahdonvoimaa, että tää ei voi mennä pilalle. Kaivoin mun Helinäkeiju-vihkoni esille. Nyt mä rustaan sinne tavoitteita. Mä tiedän jo palkintojakin. Tatuointeja. Kolme tatuointia, ja sitten mä olen jo lähellä sitä painoa mihin pääsin ennen joulua. Joudun todennäköisesti kustantamaan nuo leimat itse, mutta jos IR tekee ne mulle niin rahaa kuluu 150-200€. Eikä se mun mielestäni ole paha hinta kauneudesta. Ja varsinkin kun en anna itelleni lupaa noihin leimoihin ennen kun kyseinen paino on saavutettu. Tuo ensimmäinen on siis sama minkä äippäkin ottaa ja se tulee näillä näkymin olkapäähän. Muista en ole vielä täysin varma mutta toinen ainakin lantiolle ja kolmas joko kylkeen tai alaselkään.

Mun tekis mieli itkee kun katson joulukuun kuvia. Mä olin pieni. Mä olin kaunis. Lähellä täydellisyyttä. Mutta mä olen pilannut kaiken. En ole alkupisteessä mutta lähellä sitä. Mä oksetan itseäni. Mä en voi liikkua vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla. Ja tän kesän piti nimenomaan olla se kesä, kun mä olen tyytyväinen itseeni ja vartalooni. Mutta ei, tää ei todellakaan ole se kesä. Mutta tää on se kesä, kun kaikki alkaa alusta. Tää on se vuosi kun mä onnistun, ja nyt mä en anna joulunkaan pilata sitä. Mä haluan olla laiha, laihempi, laihin. Prinsessatauti, tule takaisin, sua mä rakastan.

Huomenna mun on pakko etsiä se vaaka takaisin. Tajusin tänään, että se katos mun huoneesta sen jälkeen kun äiti oli ollut ekaa kertaa juttelemassa siellä madhousella. Onkohan se saatanan akka sanonut sille, että mä en saa alkaa taas ravaamaan vaa'alla kun ne on juuri saamassa mua parantumaan kokonaan. Turha toivo. Multa ei vaakaa voida kieltää. Mä teen jokapäiväiset vaa'alla käyntini vaikka sitten salaa. Mun on pakko saada kontrolli takaisin.

Mä myös haluaisin jo Terapeutti-Tädin luo. Mä en todellakaan aio kertoa sille tästä mun tattoo-suunnitelmasta. Mutta mä haluan päästä sinne. Siellä mä tunnen olevani turvassa. Siellä mulla on oikeus olla niin hullu kun ikinä kykenen. Siellä se on normaalia. Mä olen melko varma että itken siellä. Jos se laittaa mut tekemään JT:stä sen kaavion. Ja jos se puhuu mun isästäni. Jos ne kaksi ihmistä tungetaan nyt samaan keskusteluun, niin mä en kestä. Mä voin jo kuulla sen, kuinka Terapeutti-Täti kysyy että 'onko sulla Betty nyt sellanen tunne, että tää poika teki saman tempun kun sun isäsi, tuntuuko susta että sitä tulee tapahtumaan kaikkien mieshenkilöiden kohdalla, mitä sä ajattelet nyt?' ja sitten mä itken. Hysteerisesti, enkä saa sitä loppumaan. En kykene muuta kuin nyökyttämään päätä ja sanomaan että vituttaa.

Oon miettinyt että mikä mua vaivaa. Onko mulla tosiaan joku ongelma miesten suhteen ? Oon käsittänyt että tollaisien JT:n tyyppisten henkilöiden jälkeen haluaisi jättää kaikki miehet hetkellisesti unholaan. Mulla se taitaa olla päinvastoin. Mä mietin vaan, että mistä löytäisin jonkun paremman. Jonkun joka kohtelis mua hyvin. Jonkun joka ei satuttais, tai joka ei edes haluaisi satuttaa. Mä taidan vaan haluta jonkun todisteen siitä, ettei kaikki miehet ole samanlaisia mulkkuja kun mun isäni. Vielä viitentoista vuoteen sen todistaminen ei ole onnistunut. Tai sitten mä vaan en saa parempaa. Ansaitsenko mä edes, oikeasti ? Ei tässä ole enään mitään järkeä. Mun pitää varmaan alentua kohtalooni, ja antaa jokaisen satuttaa mua niin paljon kun haluaa. Henkisesti ja fyysisesti. Ei näin olisi aina tapahtunut, mikäli ansaitsisin parempaa. Tän pohtiminen ei siis ole mitenkään surullista tai mitään, joten en mä nyt odota mitään säälipisteitä. En todellakaan. Ehkä mun pitäisi miettiä tätä Terapeutti-Tädin kanssa. Se nainen ehkä saisi selvennettyä mulle mun omia ajatuksiani. Se on osannut sen aiemminkin niin hyvin.

Sä oot silkkii mun sylissäni, niinkuin lämmin vesi joka lainehtii

Eilen oli kiva ilta. Suurimmalta osin ainakin, osittain vähän tylsä. Oltiin M:llä aloittelemassa ja sieltä sitten suunnattiin keskustaan. JR:n piti ensin tulla M:lle mutta nähtiinkin se vasta kaupungilla. Sen piti tulla M:lle yöks, mutta lähdettiin jo pois keskustasta sillä välin kun JR oli baarissa enkä ollut herännyt sen soittoon joten ei se sitten tullutkaan. En tajua miten en ollut herännyt, kun yleensä herään pelkkään viestiinkin. Kaikenlisäks eräs herra, olkoon T, oli soittanut mulle neljä kertaa joku 10 min sen jälkeen kun ruettiin M:n kanssa nukkumaan enkä herännyt siihenkään. Meidän piti siis lähteä T:n ja SI:n (JL:n entinen mies josta aiemmin kerroin) ja muitten näitten niiden kavereiden ajelemaan kun ne tuli Espoosta, mutta ei me sitten mentykkään kun en ollut herännyt. Pisti pikkusen aamulla ärsyttämään...


Käytiin M:n kanssa vessassa keskustassa ja JR jäi kaverinsa kanssa odottamaan meitä. Kun me mentiin takaisin niin siinä niiden luona oli mun vanhan luokkalaisen isosisko IR ja sen kaveri joka oli ollut JR:llä samaan aikaan kun minä, N ja JL. IR tunnisti mut heti kun käveltiin siihen niiden luokse ja juteltiin sitten sen kanssa niitä näitä. IR ja sen kaveri alko pyytelemään JR:ää ja sitä toista kundia mukanaan baariin. JR sano ettei ne vielä ole lähdössä ja hymyili mulle. IR sano mulle jotain että JR:llä ja sillä IR:n kaverilla olis jotain säpinääsutinaa. En sinänsä yllättynyt siitä ollenkaan. Nimittäin myöhemmin tää neitokainen (olkoon nyt I) änkes istumaan mun ja JR:n väliin eikä se olisi halunnut lähteä baariin ilman kundeja.

Kuitenkin, sen jälkeen kun IR ja tää neitokainen siirty baariin ja me jäätiin nelistään vielä torille niin JR nousi ylös penkistä ja vei mut sivummalle.

JR: 'Niin mun pitikin sun kaa puhuu, kun kuulin et IR sano sulle et mulla ja I:llä olis jotain'

Betty: 'Joo niinhän se sano, no onks teillä?'

JR: 'Ei todellakaan ! Siis I on joo sanonu mulle että se on ihan saatanan ihastunu muhun mut mul ei oo mitään tunteita sitä kohtaan, eli ei meillä ole mitään'

En mä tiedä miks JR mulle ton halus selittää. Tai ainakaan että miks se vei mut kauemmas M:stä ja siitä JR:n kaverista. Vähän ton jälkeen JR ja sen kaveri lähtikin sitten sinne minne IR ja I meni edeltä. Me mentiin sitten M:n kanssa moikkaamaan mun äippää kun se oli just kävelemässä keskustaan baariin, jossa mun isäpuoli oli jo. Äippä ja sen kaveri uhkas juoda mun loput kaljat muttei ne sitten juonut kun en päästänyt niitä mun laukulleni. M halus pitsalle. Siellä pitseriassa joku 20-30v lihava mies alko kyseleen multa jotain (M istu mun toisella puolella ja se mies sillä toisella puolella joten ei M edes kuullut mitä se puhu) ja sitten se sano reilu 30v kaverilleen että 'kato nyt saatana kuinka kauniita naisia täältä löytyy' . Siinä vaiheessa tuli pakokauhu ja lähettiin M:n kanssa takaisin torille. Sillon me koitettiin saada jotain seuraa joko sitten JR:stä tai T:stä ja näistä. Eeeipä onnistunut. Ensin JR sano juovansa sen yhden loppuun ja tulevan sitten että oltais lähdetty M:lle, muttakun 40min myöhemmin soitin sille niin se sano että kestää vielä jonkunaikaa. Sillä me sitten lähdettiinkin M:lle kahdestaan kun saatiin autokyyti.

Niin ja tosiaan, se IR tekee tatuointeja. Neiti on täyttänyt alle 4kk sitten 18v ja ei siis ota niistä läheskään samaa hintaa kun oikeissa liikkeissä. Se tekee niitä kotonaan, mutta kuitenkin pitää huolen hygieniatasosta yms. Oon nähnyt ne mitä se on tehnyt itelleen ja pikkusiskolleen, ja todellakin onnistuneita on ! Ja kun mulla ja äipällä on ollut se suunnitelma että otettais samanlaiset leimat kunhan vaan tekijä löytyy, niin nyt sitten olisi kaksikin vaihtoehtoa. Toisen oli äippä bongannut eilen ja toinen on sitten IR. IR siis itse sano että se vois ihan mielellään tehdä, ja pyysi ilmottelemaan kun olen jutskannut äitin kanssa. Nyt meidän pitäisi siis vaan päättää että millainen se kuva olisi ja minne se laitettaisiin. Mä haluaisin joko lantiolle tai toisen lapaluun päälle, mutten ole vielä aivan varma. Riippuu ihan siitä millainen kuva tulee olemaan. Ja jos mä lantiolle sen otan niin sitä ennen pitää laihtua reippaasti. Ehkä se lapaluu olisi fiksumpi. Siitä kuvasta tulee kuitenkin joku missä on aurinko, niin sitten voisin laittaa toiseen lapaluuhun kuun ja sitten tohon keski-yläselkään tähtiä tms mikä yhdistäisi ne. Jonkun leiman mä kuitenkin haluan, olen halunnut jo piiiitkään !

Mulla on ihan tajuton ikävä N:ää ja JL:ää. Puhuin eilen niiden kanssa puhelimessa. Oli ihana kuulla mun tyttöjen äänet edes sen hetken ajan ♥ ! 23 päivää niin ne tulee Suomeen, sitä odotellessa ! Tässä on nyt muutenkin ollu vähän kaverisuhde-härdelliä. Kuitenkin ehkä parempi etten niistä täällä kirjoita, ne ajatukset pysyköön vaan mun tiedossani.

SI soitti mulle äsken. Kysy mua jonnekkin mökille ryyppäämään. Ne olis tullu hakeen mut, vaikka matka kestää reilu 30min/suunta. Tunnin reissu että skinssi pääsee messiin, seeelvä. En mä sitten mennyt. Näytän liian kamalalta niiden seuraan. Olisin mä silti tavallaan halunnut lähteä sinne. Tai edes jonnekkin. Oon istunut koko illan  kotona ja miettinyt mitä tekisin. Yks JT:n ja R:n kaverikin soitti ja kysy mua mukaan rannalle. Se soitti itseasiassa kahdesti. Herra SK. Oon mä kai siitä aiemmin jotain sanonut. Ainakin kai jotain siitä että juttelin sen kanssa henkeviä siellä R:n mökillä. En mä SK:lta olisi mitään puhelua osannut odottaa. Ärsyttää vaan kun oon ollut ihan ryönänä koko päivän niin en oo viittiny lähtee minnekkään enkä ole sitten jaksanut tehdä mitään erikoista sen eteen että olisin näyttänyt fiksummalta. JR:kin meni tänään kaupunkiin....

Ps. Suurkiitokset Anonyymi-Meiju kommentistasi edelliseen postaukseen ! Se piristi tositosi paljon (: !

Your voice it chased away all the sanity in me

Nyt mä haluan vaan kutistua pois. Niin pieneksi, ettei kukaan uskalla koskettaa. Eikä satuttaa. Niin pieneksi ettei kukaan enään huomaa. Kokonaan pois, aivan uuteen maailmaan. Mulla ei ole enään mitään kunnollista syytä olla kuihtumatta, en mä kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä näin. Muutun jumalaisen kauniiksi lasienkeliksi. Aika ottaa haltuun tää kaaos, kontrolloida ja hallita.

Thänks JT, tätä mä tarvitsin. 

Sinänsä helpotus että tää motivaatiopiikki tuli nimenomaan sulta. 

Sulle mä haluan näyttää että joku muu huolii mut, ja että mä ansaitsen jonkun muun. 

Sä et saa olla ainoa, kun säkään et mua loppupeleissä halunnut varsinkaan ollessas selvinpäin. 

Ja sä et saa olla se, joka saa mut henkisesti paskaan kuntoon. 

Nyt on aika muuttua vahvaksi.

Mun olis pitänyt kuunnella kaikista eniten JL:ää , se yritti saada mut tajuamaan että näin tulee tapahtumaan. Nyt tää saa olla ohi, enempää mä en anna JT:n mua satuttaa. Se oli tosiaan sanonut O:lle ettei aiokkaan vastata mulle missään mihinkään. Eli siis se ei ole vieläkään vastannut siihen viestiin minkä laitoin reilu 24h sitten. Mä en ymmärrä mikä pakkomielle mun satuttamisesta on sille tullut. Mitä se tällä kokee saavuttavansa ? Ainakin siitä muuttu täys kusipää mun ja muutaman muunkin silmissä jos ei muuta. Ehkä se sitten on ollutkin JT:n tavoite. Se lähtee R:n kanssa Espanjaan torstaina, kai. Bongaa sieltä varmaankin jonkun mallinmitoissa olevan bruneten.

Huomenna luen teidän postauksia ja koitan jopa saada jotain kommenttia kyhätyksi ! Nyt on pakko mennä nukkumaan, aamulla taas kymmeneen töihin.

Morning post

Tästä tulee nyt tosi pikanen, koska mun pitää olla puoli kymmeneltä töissä. Syömiset menee päin helvettiä ja näytän kuvottavalta. Mulla ei ole motivaatiota eikä itsekuria. Haluan takaisin siihen, kun mun syömishäiriö oli 'pahimmillaan' (lue: parhaimmillaan). Kyllä mä vielä jostain sitä motivaatiota revin, en vaan vielä tiedä että mistä. Lukioon mä en tälläisenä voi mennä.

 Koulujenloppu meni hyvin. Lähdettiin neljältä kävelemään N:lle. Mä menin pussailemaan yhden K:n kanssa. En edes tiedä mistä se lähti, se vaan kiskas mut syliinsä istumaan. Yks poika, sanotaan vaikka JR otti mut kainaloonsa ja sano viettävänsä mun kanssa kaiken sen ajan kun N ja JL on Maltalla. Ne lähti sinne siis tänään. JR sano että pidetään hurjia bileitä ja vedetään viinaa enemmän kun laki sallis. Käy ! N oli sanonu JR:lle että iskee mut. Nyt en ole ihan varma että yrittääkö se sitä vai ei. Olin myös aika yllättynyt kun semmoset kundit keitä en ollut muistaakseni ennen nähnyt tiesi mun etu- ja sukunimen. Mäkun luulin ettei kukaan tunne mua ja että olen yksi tän kaupunkin pahimmista nevareista. Sain taas uusia lempinimiä (esim JR:ltä) ja muutenkin oli tosi kiva ilta. Paljon haleja ja muutamia pusuja.

Kaikenlisäks JT sano tykkäävänsä musta. Se oli kylläkin kännissä. Mutta silti se katto mua suoraan silmiin sanoessaan sen, eikä se siis ikinä ennen oo sitä mulle sanonut. Se sano että mentäisiin sunnuntaina kahville, mutta vieläkään siitä ei ole kuulunut mitään. Laitoin sille eilen illalla viestin ja kysyin että olenko sille pelkkä kännisäätö niin ei ole vastannut siihenkään. Tosin se saatto olla jo nukkumassa eikä siis ole edes huomannut sitä, mutta silti. Välitystiedot mulle siitä viestistä ainakin on tullut, joten kyllä sen pitäisi se olla saanut. Mä siis toivon ettei se ole vielä huomannut sitä, ja vastailee tän päivän aikana... Saa nyt nähdä. Osa musta haluais jatkaa tätä paskaa, mutta sitten taas osa haluais lähtee jonkun toisen kundin mukaan ja viettää hupaisa kesäloma. Katsoo nyt kummalle puolelle mä kallistun, ja se riippuu ihan siitä että saanko mä JT:stä mitään irti vai en. Tai siis siitä että olenko mä sille pelkkä kännisäätö vai jotain muuta. Sen mä tiedän että mitään vakavaa se ei halua, mutta enpä mäkään todellakaan mitään kihlasormuksia haluaisi ostella.

Niin tosiaan, mulla on jo nyt kamala ikävä N:ää ja JL:ää. Miten helkkarissa mä selviän kuukauden ilman niitä ? Kenen kanssa mä aikaani vietän ? Niin tosiaan, M JN ja S... N:stä ja JL:stä on tullu mulle nyt tosi läheisiä, niin en tiedä miten kestän. Niitten kanssa mä pohdin miesjuttuja ja ryyppään. Niille mä voin kertoa jos JT raivostuttaa ja ne osaa piristää mua haukkumalla koko kundin täydeks mulkuks. Ne yrittää kokoajan todistella mulle että ansaitsen kenet tahansa, ja että JT ei ole tarpeeksi hyvä mulle. Ja ne tekee sen parittamalla mua millon kenellekkin. Yleensä näille uusille tuttavuuksille, jotka on siis vähintään sen 17-vuotiaita. Mun naiset ♥ Kuukausi on liian pitkä aika, hui kamala.

Kaikenlisäks huomasin eilen että AL on poistanut mut facebook-kavereista. Meinasin haljeta naurusta. Mitään ei olla puhuttu sen jälkeen kun meidän juttu loppu ja nyt lähes kuukauden jälkeen se blokkaa mut fb:ssä. Ei sillä että se mua haittais, mutten ymmärrä että miksi. Sehän se oli joka sano että pysytään ystävinä. :D

Ohi on !

 0,75l kuohuviiniä kumottu ja mansikkakossua tulossa. Kaljaakin jäi keskiviikolta, mutten ole vielä varma juonko niitä tänään. Tässä kaupungissa missä mä asun kuvataan tänään torilla poliisi-tv:tä. Hyvää mainetta tällekkin kaupungille ! Innolla odotan sitä, kun pääsee katsomaan kaikkien tuttujen sekoiluja telkkarista. Mulla on ihan semmonen fiilis, että mustakin tulee julkkis tota kautta. Toivottavasti kuitenkin tulee kiva ilta ! Tosiaan, nyt on sitten loma ja pakollinen koulunkäynti ohi. Lukuaineitten keskiarvo 7.9 joten kyllä mä ainakin siihen yhteishaun kakkosvaihtoehtoon pääsen, kun se ykkönenkin on mahdollinen. Nyt vaan täytyy odottaa 12 päivää niin selviää jatko-opiskelupaikka.

Nyt mä lähden ostamaan lantrinkia ja menen JL:n luokse. Sieltä olis tarkotus suunnata keskustaan. Pitäkää hauska koulujenloppu, ja pysykää hengissä ! (:

I'm done trying. If you want me in your life let me know, bye.

Betty 15v, lopen kyllästynyt miehiin. Mun psyyke ei taida kestää enempää. Mä en yksinkertaisesti jaksa enään tätä epätietoisuutta ja tätä tunnetta, että olen vain pelinappula JT:n sairaassa pelissä. Eikä JT ole sellanen ihminen, kenen kanssa haluaisin vaan pitää hauskaa (mikäli ymmärrätte mitä tarkotan) , siihen mä löydän ihan toisia ihmisiä. Mutta musta tuntuu, että JT pitää mua juuri sellasena ihmisenä. En mä merkitse sille mitään, olen pelkkä lelu. Enkä mä halua olettaa mitään muuta, koska tuo on paljon todennäköisempää. Jos mä jotain muuta olettaisin, niin mua sattuis aivan saatanasti sitten kun JT kyllästyy ja heivaa mut pois kuvioista.

Olin viime viikon viikonloppuna R:llä yötä. Alunperin piti mennä N:lle, mutta kun mentiin N:n kanssa käymään taas siellä skeittipuistossa niin JT kysy mua R:lle yöks. Mä sitten sovin N:n kanssa meneväni. JL ja JN oli siis N:llä sillon kun N oli vielä meidän kanssa. M oli lähtenyt jo aiemmin kotiin. Se A, kenen kanssa viihdyin oikein loistokkaasti sen vappuperjantain, teki yllätyskäynnin sinne skeittipuistoon. Ei se mitään yrittänyt, kyseli kuulumisia ja flirttaili ilmeillä. Mä en ole ihan varma että tajusko JT, R ja nää muut että se oli just se kuka oli syönyt mun kaulani. Tuskin..

Kun me sitten päästiin R:lle niin alettiin menemään nukkumaan. Nukuttiin JT:n kanssa R:n huoneessa, muut kolme kundia nukku R:n oven ulkopuolella 'olohuoneessa'. JT kerto kaikkia mun hyviä puolia ja oli muutenkin superihana. Sillon musta tuntu, että ehkä se sittenkin välittää musta. Harmi vaan että se tunne ei säilynyt kovin pitkään. Nyt tän viikon keskiviikkona-torstaina tapahtu jotain tosi sekavaa, mitä en viitsi edes yrittää selittää kun en oikein itsekkään ole perillä siitä. Kuitenkaan tänään ei JT:n kanssa sanottu toisillemme sanaakaan, eikä se katsonut mua kertaakaan silmiin.

Mua ärsyttää ihan tajuttomasti. Niin paljon että itkettäis, mutten silti saa itkettyä. What's wrong ? Mä en jaksa enää yrittää ottaa JT:stä selvää. Mä olen yrittänyt sitä liian monesti ja liian pitkään, eikä se ole johtanut mihinkään. Jos se haluaa mut, niin saa kyllä jotenkin ilmoittaa sen itse. Mä en haluais luovuttaa (kun itseasiassa horoskooppikin käski antaa aikaa 'sinuun ihastuneelle henkilölle') mutta nyt tuntuu etten voi muutakaan. Muuten mä sekoan taas itse ihan kunnolla. Jos JT antais edes pienen vihjeen omasta ajatusmaailmastaan, niin mä ehkä jaksaisin vielä tätä touhua. Mutta ei, ei siitä saa mitään irti.

JT sano torstaina että mä ärsytän sitä, mutta kun kysyin syytä niin se ei tiennyt/viitsinyt kertoa. Kysyin miks se laitto keskiviikkona niin raivostuttavan loukkaavia ja äkäsiä viestejä, niin se ei tiennyt syytä siihenkään. Perkele. Se sano olevansa 'tällänen ei tunteita näyttävä' , mitä mä en pysty sietämään enään tätä kauempaa. Mä ymmärrän jos se ei halua kertoa niitä sanoin, mutta voisi se sitten edes teoilla osoittaa olevansa kiinnostunut. Se kuitenkin alkaa skitsoamaan aina kun epäilen ettei sitä kiinnosta, joten eikö se sillon vähän niinkun väitä olevansa kiinnostunut ? Jos sitä ei kiinnostais tippaakaan, niin eiköhän se olis liiankin helppoa kertoa. Nyt mä odotan, että se ilmottaa jotain itestään. Siis mikäli sitä kiinnostaa. Mä en aio sanoa sille mitään, ennenkun se sanoo vaikka että 'moi'. Sanoin sille itelleenkin että mä en jaksa aina olla se joka alottaa keskustelut ja ottaa yhteyttä. Varsinkin kun se on aina tollanen kylmä mua kohtaan (paitsi sillon kun se haluaa päästä mun pöksyihin). Mä en jaksa enää yrittää ottaa selvää ihmisestä, joka pitää kaiken sisällään eikä anna tunteistaan mitään vihjeitä. SL voit tosiaan raportoida JT:lle jotain jos huvittaa, minä en sille aio selvinpäin ainakaan puhua jos tilanne jatkuu tälläsenä !

Mä nyt en jaksa kaikkia näitä parin viikon tapahtumia alkaa kerrata, mutta luokkaretkellä oli ihan kivaa vaikken mitään ihania vaatteita saanutkaan köyhänä ostettua ! Ripsetkin on huollettu ja hiusten väri kirkastettu takaisin kunnolliseksi punaiseksi. Terapeutti-Tädin luona oli ihan kivaa. Mun pitää tässä joskus tehdä joku nelikenttähärdelli JT:stä ja jostain. Ei oikein selvinnyt vielä mistä, mutta JT:stä ainakin se yksi osio. Hoitoneuvottelu on elokuussa. Sitten selviää miten ne mua aikoo auttaa. Vois heivata samantien kokopäiväseks potilaaks suljetulle osastolle, saisin vähän hermolomaa. Eivaan, en mä kai niin hullu ole. Haluaisin jo tietää mihin lukioon pääsen. Hui.

Huomenna tosiaan päättyy peruskoulu. Mä en oikein vieläkään pysty sisäistämään tota tietoa. Jotenkin haikeeta, mutta silti mahtavaa. Mä odotan innolla että tapaan uusia ihmisiä. Ja todellakin, innolla ! Vuosi sitten en todellakaan olisi saanut tuota lausetta ulos suustani, mutta nyt se on totta. Mä oon huomannu, ettei ihmsiin tutustuminen olekkaan niin vaikeeta kun oon viimeset kolme vuotta kuvitellut. Ja nää pari viimesintä viikonloppua on saanu mut tajuamaan, että mä taidan sittenkin olla ihan kiva persoona. Ja että kundit huolii mut, ainakin osa niistä. N tosiaan yrittää parittaa mua, ja aika moni muukin on sanonu että 'Betty uutta matoo koukkuu, ansaitset jonkun paljon paremman kun JT joten unohda se !' , ja mä koen sen tosi omituisena. Varsinkin kun lähes kaikki nää mun uudet tuttavuudet on täysikäsiä. Enkä mä voi väittää etteikö niissä olis muutama mielenkiintonen herra. Ja ihan senkin takia haluaisin jotain selvyyttä tohon JT-säätöön. En halua olla teljettynä epätietoisuuteen, kun tilanteesta saisi tehtyä ymmärrettävän mikäli JT siihen kykenisi.

Nyt mun on pakko mennä nukkumaan. Koululla pitää olla huomenna hyvin ennen kahdeksaa. Ja mä tosiaan tarvitsen sen pari-kolme tuntia aikaa laittautumiseen, etten oo ihan ryönä. Koitan postailla tässä parin päivän sisään, mielellään jo huomenna mikäli kerkeän ! Jaksamisia kultaset ♥!

Edit // Niin, koitan tässä viikonlopun aikana lukea kaikki postaukset, mitä en vielä ole kerennyt !

Kaiken sain ja vielä enemmän

Oi hitsiläinen ! Oli ihana kirjautua sisään bloggeriin ja huomata muutama uusi lukija, kiitos ja tervetuloa ♥ Pahoitteluni myös siitä, etten oo nyt taas reilu viikkoon postaillut. Ei vaan ole ollut mitään erikoisempia asioita kerrottavana, enkä ole sitten jaksanut. Nyt kuitenkin on taas muutama sellainen asia mistä olisi tarkoitus postata, jottei tää tauko veny liian pitkäksi.

En ole sateenkaaridieetillä, katsotaan jos ens viikolla jaksaisin sitä pitää yllä. Nelly.comin mekot tuli. En ole vielä täysin varma että otanko S- vai XS-koon siitä mekosta minkä valitsin. XS menee päälle joo, mutta mua pelottaa että näytän liian lihavalta siinä. S tosin taitaa olla hieman liian iso, tai ainakin sitä joutuu nostamaan kokoajan. Bandeaumekko, joten olisi ihan kiva jos ei kokoajan valuisi päältä. En mä halua tissejäni koko koululle esitellä. Korkkaritkin sain valittua, ja olen ihan rakastunut niihin. Mun vaan pitää olla tarpeeksi laiha koulujen loppuna.

Viime tiistaina AL oli täällä. Kaikki tuntu jotenkin niin väkinäiseltä. Ei se enään herättänyt mussa lähes mitään tunteita sen mökkireissun jälkeen, kun JT:n kanssa tapahtu mitä tapahtu. En mä tännekkään kehdannut kaikkea sitä kirjottaa, ja taidan jättää sen nytkin kirjoittamatta. Mutta sillon AL:n kanssa ajattelin vielä että ehkä tuo oli vain ohimenevää ja mulla tulee taas vahvempia tunteita AL:ää kohtaan. Torstaina JT laitto viestin ja sano haluavansa puhua kaiken läpi. Mäkin halusin. Siltikään en tehnyt mitään AL:n suhteen.

Perjantaina koulussa ei kuitenkaan juteltu JT:n kanssa mitään. Ei me ikinä siellä olla saatu puhuttua, joten en mä kuvitellutkaan että oltais perjantaina käyty asioita läpi. Perjantaina illalla olin JL:n kanssa. Meidän piti eka pitää leffailta ja näin (ja kyllä me yks leffa katottiinkin) mutta sitten lähdettiin ajelemaan JL:n miehen ja sen kavereiden kanssa. Ne tuli siis hakemaan meidät tosta meidän läheiseltä siwalta ja sain heti kuulla taas kuinka näytän skinssin kaksosilta. En ollut ennen nähnyt sitä kuskia, ja se heitti samantien jotain että 'jumalauta, skins-liekeissä!' ja mun mielestä se on melko huvittavaa.

N:än piti tulla mukaan, mutta kun autossa oli noiden kolmen herran lisäksi vain kaks paikkaa vapaana niin ei se sitten tullutkaan. Kundit dokas (ei kuski kylläkään) ja oltiin JL:n kanssa selvinpäin koska 'sovittiin' että juodaan vasta lauantaina. Herrat kävi yhdessä paikallisessa ja jäätiin JL:n kanssa autoon. Meillä meni hätävilkut päälle varmaan joku viisi kertaa kun kuski otti avaimet mukaan ja laitto ovet lukkoon. Siellä sisällä oli siis jotkut helvetin liiketunnistimet, jotka havaitsi meidän olemassaolon. Loppuvaiheessa ei edes jaksettu välittää, naurettiin vaan. Sitten se JL:n herra tuli sanomaan meille että portsari ei ole ovella, joten mekin mentiin sisälle. Ei me tosin kauaa siellä oltu kun kuski halus lähtee keskustaan. Mentiin JL:n kanssa meille joskus kolmen jälkeen ja siitä sitten lähes suoraan nukkumaan.

Lauantaina tänne tuli siis N:n ja JL:n herrat ja niiden kavereita. Laulettiin karaokee yms. En mä edes juonut koko mansikkakossua, joku puolet vain. Soitin JT:lle ja kysyin että tulisko ne tänne, kun ei nää muut herrat oikein ollut karaoke-ihmisiä. Ei ne tullut. Sitten laitoin JT:lle viestillä epäilyni siitä ettei me koskaan saada puhuttua. Siitä puolentunnin kuluttua JL:n mies lähti viemään mua keskustassa olevaan skeittipuistoon jossa JT oli ollut koko päivän R:n ja näiden kanssa. JL ja SI (JL:n mies) jäi odottamaan siis autoon.

Taas JT kysyi ensimmäisenä että onko mulla AL:n kanssa vielä jotain, ja että mikä meidän tilanne on. Myönsin JT:lle että AL on se kakkosvaihtoehto. JT sano että sitä ärsyttää, kun mä voin periaatteessa valita kumman tahansa niistä kahdesta ja sillä itsellään on vain yksi kenestä valita. Sanoin JT:lle että mua ahdisti AL:n viestit sillon siellä mökillä, ja että sitä koko henkilöä ei tarvitse olla mukana kuvioissa. Juteltiin siinä kaikkea muutakin. Ei kuitenkaan saatu puhuttua kaikkia meidän kahden välisiä asioita läpi, mutta hyvä kun edes saatiin alotettua. Eilen sitten laitoin yöllä AL:lle viestin etten kykene jatkamaan (en ollut varma että nukkuuko se jo, ja halusin saada asian hoidettua ennen tätä aamua) ja sitten se vastaskin että on miettinyt täysin samaa asiaa. Joten AL:n ja mun juttu on ohi. Olen mielummin kokonaan yksin kun sellaisen kanssa, ketä kohtaan mulla ei oikeasti ole niin vahvoja tunteita kun mitä jotain toista kohtaan.

Mennään torstaina sinne luokkaretkelle Helsinkiin. Meillä on pari tuntia aikaa shoppailla ja sitten mennään lintsille. Sovittiin JT:n kanssa että puhutaan lisää sitten siellä Hesan keskustassa, kun on omaa aikaa. Muuten me ei saada puhuttua ennen kevätjuhlaa. Ja jos me ei ennen sitä puhuta, niin se menee taas kännissä keskusteluun. Lauantaina oltiin molemmat lähes selviä, joten eiköhän me torstaina onnistuta puhumaan syvällisiäkin asioita. :--D Mulla on paniikki niistä syömisistä siellä luokkaretkellä......

Mulla on perjantaina ripsihuolto. Luojan kiitos. Näitä ripsiä on nimittäin irronnut jo niin perkeleesti ja tilalle on tullut uudet ripset, joten näkyy selviä aukkoja siinä, missä niitä lisäkkeitä ei enään ole. Hyi. Toivon että ei enään kovin montaa lähtis ennen huoltoa. Perjantaina on myös taas käynti Terapeutti-Tädin luona siellä nuorisopsykiatrisella. Mulla ei ole mitään odotuksia sitä aikaa kohtaan, mutta silti mä sinne ihan mielelläni menen. On siitä jo nyt ollut hyötyä, joten ehkä parempi käydä siellä. Mä en tiedä millon mulla on hoitoneuvottelu. Haluan tietää että mitä mulle tapahtuu jatkossa. En todellakaan halua että nää käynnit loppuu. En selviä ilman.

Huomasin justiin että tää on sadasseitsemäskymmenes postaus. Mä oon tässä jo reilu kuukauden pohtinut että uskaltaisinkohan mä julkaista taas uudestaan naamakuvani. Ajattelin uskaltaa, vaikka sitten luvun 170 kunniaksi.

Älkää olko liian julmia. Ja jos joku sattuu tunnistamaan niin ilmota ! (:

Nainen, mitä helvettiä sä teet ?

Mä en tiedä mitä mä haluan. Mä en ota mitään selvää itestäni tai mun tunteista. Mä oon niin helvetin sekaisin, etten tajua mistään mitään. En kykene mihinkään päätöksiin, ja jos mä jotain päätän niin musta tuntuu silti että se on väärin. Mä en halua satuttaa ketään, mutta en myöskään halua satuttaa itteeni väärillä valinnoilla. Ja nyt mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella kenestäkin.

Oltiin eilen siellä R:n mökillä. En syönyt lähes mitään; muutaman karkin ja kulman tonnikala-sandwichista. Join kyllä sen koko kossupullon, joten kaloreita tuli. Meitä oli siellä 14 yötä. Lisäks siellä oli kolme muuta, mutta ne ei jäänyt yöksi ja yksi niistä kävi vaan äkkiä pyörähtämässä. Kiva ilta meillä oli, ainakin aluksi. Myöhemmin tulikin sitten muutamia heikkoja hetkiä, mutta lopulta nekin meni ohi ja hyvä fiilis jatkui. Pelästyttiin myös, että oltaisin jouduttu soittamaan ambulanssi paikalle. Yks kundi, sanotaan vaikka SK meni toisen kundin, olkoon vaikka J syliin. Siis sillein makaamaan käsivarsille. J nosti SK:ta liian korkealle, ja horjahti taaksepäin niin että ne molemmat kaatu. SK kolautti päänsä kiveen, jonka jälkeen se ei saanut kunnolla henkee ja sitä sattu päähän tositosi paljon. Vietiin se sitten sisälle nukkumaan ja vahdittiin että se on hengissä, eikä siis tarvinnut soittaa minnekkään. SK:n olo parani muutenkin itsestään, ja hyvä niin !

Juteltiin eilen R:n ja SK:n kanssa syvällisiä. Ennen tuota SK:n tapaturmaa siis, alkuillasta. Puhuttiin lähinnä R:n naisongelmasta. Poika-parka on ihan lääpällään toiseen niistä tytöistä joka oli illan siellä mökillä. Tää tyttö siis seurustelee, mutta se sano mullekkin ettei sitä enään kiinnosta. Se on vaan liian kiltti lopettaakseen sen. Ja R ei ota tästä tytöstä mitään selvää, joten olin antamassa vähän naisnäkökulmaa. SK:n kanssa ne kuulemma oli puhunut asiasta jo monia kertoja. Tajusin vasta eilen, kuinka loistava tyyppi R oikeasti on. Ollaan tunnettu kolme vuotta, ja nyt mä vasta tajuan että se on ihan mahtava. Aina mä siis oon tiennyt R:n olevan tosi hauska ja mukava yms, mutta eilen mä huomasin siitä myös sen herkän ja haavoittuvan puolen. Sen, mitä useimmat kundit yrittää parhaansa mukaan peitellä.

Sitten se JT. Mä en tiedä kiinnostaako teitä tippaakaan, mutta skipatkaa jos siltä tuntuu. Mun on nimittäin pakko purkaa eilisen tapahtumia, jos se vaikka auttais selvittään omaa päätä. JT tosiaan kysy melkein heti kun päästiin mökille, että miten AL:n kanssa. Sanoin että ei seurustella, enkä oikein itekkään tiä mitä tää meijän juttu on. Sitten JT meni jossain vaiheessa meidän 'huoneeseen' lepäämään. Mentiin M:n kanssa repimään sitä pois sieltä. M luovutti ja JT ei päästänyt mua lähtemään. Se otti mun vyötäröltä jaloillaan kiinni ja sano että mun pitää pysyä siinä. Me alettiin juttelemaan siitä meijän härdellistä. JT sano tykkäävänsä musta edelleen. Se lause sai mun sydämen lyömään hetkellisesti epätahtiin.

Se pienenpieni suudelma JT:n kanssa palautti taas kaiken mun mieleen. Kaikki ne tunteet. Mä tajusin samantien miten mä olin niin ihastunut siihen poikaan. Mä muistin miten hyvä sen vieressä oli olla ja kuinka hyväks se mun olon teki. Mutta ei, mun tunteet AL:ää kohtaan ei kadonnut. Tunteet JT:tä kohtaan vaan heräs uudestaan. Ja sillä mä nyt en tiedäkkään kenet haluan, kun molempia herroja kohtaan tunteet on suuria. Mä en todellakaan halua satuttaa AL:ää tolla eilisellä. Mutta mä en myöskään halua satuttaa JT:tä. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Ehkä mä yritän nyt pitää itseni erossa niistä molemmista, kunnes saan ajatuksia vähän selvemmiksi. Tai mikäli kumpikaan niistä ei ota muhun yhteyttä, niin en ota minäkään niihin. Mulla on vaan niin kauhee olo tän koko säädön takia, etten kestä itteeni. Mä en vaan kestä, tää on kamalaa. Miten mä taas sain itteni tähän tilanteeseen ? AL ja JT on niin erilaisia persoonia. Miksi ei voi vaan olla jotain niiden yhdistelmää, siinä olisi täydellinen mies.

Huomenna jatkan taas sateenkaarta. En tiedä vielä millä värillä. Perjantaina pitäisi tulla nelly.comista tilatut kevätjuhlamekko-vaihtoehdot ja muutamat korkkarit. Mä toivon että ne mekot on sopivia, tai ainakin yksi niistä. Tai vähän tiukka, niin voin sitten laihtua vielä ennen kevätjuhlaa. Nyt mä lähden porukoitten kanssa katsomaan leffaa. Stay strong ♥

You could be my hero, if only I could let go

Sateenkaaresta viikonloppuvapaa. Taidan sittenkin olla heikko. Maanantaina jatkuu taas, tai ehkä jo huomenna. Tämä aamu alkoi riisikakuilla. Seuraavaksi nuo samat riisikakut löytyi suihkun viemäristöstä mahanesteiden seurana. Mä en voinut sille mitään. Musta tuntuu, että bulimia taitaa tehdä comebackiä. Kun en syö, ei ole mitään ongelmaa. Luonnollisesti. Haluankin olla syömättä, se tunne mikä siitä seuraa on jotain niin jumalaisen ihanaa. Sitten kun syön, olo on kamala. Oksettaa ja itkettää. Miksipä en siis oksentaisi, kun sen kerta osaankin. Ikinä en ole edes jäänyt kiinni, vaikka ensimmäisen kerran oksensinkin varmaan vuosi sitten. Ja kesällä tein sitä useaan kertaan päivässä, jopa sillon kun porukat oli kotona. Aina onnistuin peittämään jälkeni ja vakuutettua lääkärit siitä, etten koskaan ole oksentanut. 'Enhän mä sellasta edes osaisi, ja hyi, miten tyhmääkin se sellainen on !'

Tänään mennään todennäköisesti R:n mökille. Sinne tulee reilu 15 henkilöä, joista yli puolet on kundeja. Itseasiassa mä en edes tiedä ketä sinne tulee, tai ketkä olisi jäämässä yöksi. Persikkakossu tossa pöydällä odottaa juojaansa. Saatanasti kaloreita, i know. Mutta meneepähän pääkin sekaisin. Ja jos mä en kauheita määriä syö, niin pienempi määrä saa tän tytön sekaisin. Mä en vaan yhtään tiedä, mitä kaikke tarvitsisin mukaan. Tai mitä kaikkea saan otettua mukaan. Skootterissa kun ei mitään tajuttomia määriä tilaa ole. Ja mä en tiedä tuleeko S mun kyydilläni. Jos tulee, niin en tosiaan tiedä että minne sen tavarat saa tungettua. S tulee tänne noin puolentunnin päästä. Ehkä kaikki selviää sitten. Tupakkaakin pitäisi vielä jostain saada hommattua. En viitsisi ottaa JN:n ja kundien kanssa samalta hakijalta, koska tiedän että siitä tulee niin saatanasti säätöä.

AL:n piti tulla eilen sinne M:lle. Sen piti myös tulla mun viereeni nukkumaan. Ei se päässytkään. Sitten se sanoi eilen, että voi tulla tänään käymään ennenkun lähdetään sinne mökille. Kuitenkin AL auttaa kotonaan pikkusisarusten kanssa (mikä on mun mielestäni aika arvostettava piirre siinä herrassa !) , eikä siis voi tulla tänäänkään. En tiedä nähdäänkö me huomenna. Riippuu varmaankin ihan mun kunnosta ja siitä että millon mä edes pääsen ajamaan kotiin. Tai sitten me ei yksinkertaisesti nähdä ikinä ja tämä oli tässä. Eihän me edes seurustella. (Note to self: oon huomannut, että tungen tuon edellisen lauseen joka väliin, don't know why...) Silti mulla on ikävä sitä. Aivan kamala ikävä.

Nyt mun pitäisi alkaa laittamaan itseäni. Tai ainakin pukea päälle. En viitsisi ihan alusvaatteissa olla kun S tulee. Koitan saada huomenna jonkunlaista postausta kyhättyä, mutta viimeistään sitten maanantaina. Pysykää kaunokaiset vahvoina, ja tervetuloa uusille lukijoille ♥! (:

Yeah, it feels better than love

Tänään syödyssä ruoassa 74kcal. Siihen kun lisätään nesteet, niin tulee noin 90kcal. Söin siis 100g vadelmia ja 100g sitä samaa jogurttia kun keltaisena päivänä. Tää päivä on siis punainen. Tuntuu taas, etten mä olisi tarvinnut edes tuota 74kcal. Se kuulostaa kamalan paljolta, vaikka kyllä osa musta tietää ettei se todellakaan paljoa ole. Se toinen osa on vaan niin vahva, se sairas osa. Eikä terve osa pysty peittoamaan tuota toista. Mutta periaatteessa, ilman tuota vahvempaa osaa mä olisin kymmenen kertaa lihavampi kuin nyt. Mä en siis voi päästää irti siitä ihanastakamalasta osasta, joka vallitsee taas lähes jokaista mun ajatustani. Mä en voi, enkä halua. Mä olen liian kiintynyt siihen. Jos mä päästäisin siitä irti niin menettäisin osan itsestäni. En olisi enää kokonainen.

Nuorisopsykiatrisella meni ihan hyvin. Se mun omahoitaja on oikein mukava nainen. Puhuu paljon ja vaikuttaa tosi lempeältä ihmiseltä. Just sellaselta, että sille on helppo puhua. Ja kyllä, itkin siellä tänäänkin. Puhuttiin mun itsekriittisyydestä ja siitä, miksi vähättelen itseäni lähes kaikessa mitä teen. Se veikkas, että mun on aina ollut pakko esittää vahvaa ja peittää pelkoni. Tarkkailla ympäristöä, että varmasti olen turvassa. Pidän vahvimmat tunteeni omana tietonani, jotten altistuisi niin pahasti muiden ihmisten aiheuttamalle tuskalle. Kuulemma musta huokuu sellainen varautunut tyttö, joka joutui pelkäämään henkensä edestä ollessaan vain 2-vuotias. Nyt ikää on reilu viisitoista, ja edelleen piiloudun suojamuurieni taakse. Jonkun mielestä säälittävää, kun taas joku toinen pitää täysin normaalina. Alan kuitenkin pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei mun menneisyys välttämättä hallitse mun loppuelämää aina ja ikuisesti. Tai ainakin mä vahvasti toivon niin.

Mulla on seuraava aika ton Terapeutti-Tädin luo 27pvä. En malttaisi odottaa. Onneksi ei ole kun kaksi viikkoa. Enään mulle ei ole edes tullut ahdistuskohtauksia niin usein. En siis vielä ainakaan tarvitse lääkkeitä. Ihan hyvä niin, vaikka kyllä mä haluaisin jotain johon voisi oikeasti turvautua. Oon muutenkin särkylääkkeiden suurkuluttaja, joten mitäpä muutama muu pilleri vaikuttaisi. Oon mä huomannut senkin, että aina kun olen yksin kotona ja tulee ahdistuskohtaus, niin menen kaivamaan lääkekaappia. Yleensä tyydyn tosin vain viiteen-kymmeneen särkylääkkeeseen ja menen nukkumaan pahaa oloa pois. Eipä ne ibumaxit kyllä ahdistukseen hirveemmin auta, mutta kai mä jotain sellasta toivoisin.

Mua pelottaa, että mun tunteet on taas menossa sekaisin. Mä en halua sitä. Mä haluan että tää tilanne pysyy sellasena mitä se oli toissapäivänä. En vaan oikeesti jaksais taas sellasta helvetinmoista säätöö omien tunteitteni kanssa. Mä en haluu miettiä, että onko mun valinta sittenkin väärä. Oikeasti mä en edes tiedä, että onko tässä mitään aihetta olla peloissaan. Mä toivon että ei. Mutta kuitenkin, en keksi mitään muutakaan syytä kaikelle.

Tarkoitan siis JT:tä. Se on ollut vapusta asti ihan outo. Laukoo sellasta piilovittuilun tyylistä AL:än liittyen. En ymmärrä. Ei se voi olla mitenkään katkera. Ei se saa olla. Se olis aivan liian epäreilua mua kohtaan. JT oli se, kuka ei halunnut mitään mun kanssani, se oli se kuka ei halunnut mua. Olisko mun pitänyt vaan odottaa ja toivoa, että ehkä se vielä joskus mut haluaa. Mä tykkään AL:stä ihan mielettömän paljon, oon tykännyt kohta kolme vuotta. Mutta aina välillä JT on tehnyt comebackin mun sydämeen. Koko yläasteen ajan oon ollut kiinnostunut niistä molemmista, tosin aina välillä toisesta enemmän kun toisesta. Nyt mua pelottaa omat tunteeni. Kaikenlisäks oon kuvitellu reilu kuukauden että JT:llä ja yhdellä tytöllä on jotain juttua. Ilmeisesti ei ole. Ainakin niin O (oli kysynyt siltä tytöltä) ja JT itsekkin sano eilen.

JT: No mites AL:n kanssa ?

Betty: Päivä kerrallaan.. Mites niitten tuhansien pimujen kanssa ?

JT: Mitä, ei ole mitään tuhansia pimuja

Betty : Hmm ai, mä luulin

JT: Niitä on 0

Betty: Itseasiassa oon luullu jo reilu kuukauden et sulla ja NJ:llä on jotain säpinääsutinaa

JT: Mitämitä ?

Betty: Niin.. Ehkä oon vaan vainoharhanen, jos teillä ei siis oo mitään ?

JT: Taidat sitte olla

Eihän tossa siis mitään erikoista sinänsä ollut, mutta jotenkin ton keskustelun aikana tuli semmonen outo fiilis. Kysyin eilen JT:ltä että tuleeko ne perjantaina sinne M:lle. Sillon se oli tulossa, ja tänään aamupäivällä koulussakin JT ja R sano että voishan sitä tullakkin. Joku tunti sen jälkeen kysyin että onko kaikille ok jos AL:kin tulee. JT ei sanonut mitään ja siitä seuraavalla tunnilla se ja R sano että ne menee mökille eikä tule. M sano jotain että 'jos ketkään muutkaan ei tuu niin ollaan sitten Betty kaksin, tai kolmisin, ryypätä mä aion ainakin' ja JT heitti sitten sen jälkeen että 'niin, tuleehan sinne kuitenkin se AL'. AL:n nimen se sano niin vittumaisella äänellä kun mahdollista. Raivostuttavaa. Eikä se ole edes varmaa että tuleeko AL.

Ja siis toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä sellaista käsitystä, että kuvittelisin jokaisen kundin haluavan mut. En ymmärrä vieläkään miten AL haluaa, joten en todellakaan kuvittele että kukaan muukaan haluaisi. Mutta tosiaan, joku ongelma JT:llä tuntuu olevan. En vaan ota selvää että mikä. Mä haluaisin vaan, että pystyttäisiin olemaan sen kanssa ihan normaalisti. Se kaikenlisäks sano että haluaa olla kaveri, ja nyt se tuntuu tekevän siitä ongelman. Tai siis onhan se sitä tehnyt jo pitemmän aikaa. Tai sitten mä vaan kuvittelen. Olenko mä ihan sekaisin ?

Mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Kahvia, purkkaa ja tupakkaa. Niistä koostuu tän pulleron päivä. Olkoon tämä siis orange-day. Sanoin ostavani mandariinejä kun menin M:n kanssa ulos. Ja 'söin' piltin (viemäristö söi mun puolestani, anteeksi äiti kun heitän vähäisiä rahoja hukkaan). Siinä on enemmän kun eilen, joten se saa riittää. Eikä mulla ole edes nälkä. Päinvastoin. Mä rakastan tätä tunnetta, kun maha on tyhjä ja tunnen kuinka se syö itseään sisältäpäin. Mikäli kaikki on musta itestäni kiinni, niin loppuiltana juon vain vettä ja funlighttia. Illalla ehkä teetä, jos maha alkaa elämään omaa raivostuttavaa elämäänsä. Mun on pakko onnistua. Mä en ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus.

Äikänmaikka/luokanvalvoja osti meidän luokalle tänään jäätelöt. En ottanut. Tuskin siellä olisi edes ollut mitään sopivaa väriä. Parempi ilman. Mulla tuli vaan jotenkin tosi surullinen fiilis katsoa kun muut söi jätskejään ilman mitään ongelmia. Kyllä mäkin periaatteessa haluaisin siihen pystyä ilman sitä ääntä mun pääni sisällä joka käskee olla syömättä, mutta mä tiedän myös että mun pitää pysyä vahvana jotta voin joskus olla kaunis. Mä en saa lannistua. Onnistuin jo aiemmin, mutta joulu pilasi kaiken. Nyt mun on löydettävä itseni uudestaan, siihen on esteenä vain tämä kuvottava ihrakerros joka vallitsee koko kroppaa. Ja kyllä O ja SL, olen edelleen sitä mieltä että mulla on armoton kaksari, se on vaan ehkä liian ujo näyttäytyäkseen muille, mutta mulle se on tullut erittäin tutuksi.

Matikan koe meni ihan hyvin. Tai niin mä ainakin luulen, mutten sitten tiedä. Saatiin tänään ne enkun kokeetkin takaisin. Mun teki mieli vajota maan alle ja itkeä itseni hengiltä. Vaikka tiesinkin jo aiemmin sen numeron, niin silti teki pahaa saada se itselleni. Niin tyhmien virheiden takia 8+. Ehkä mä sittenkin olen huono myös englannissa. Oonkoha mä missään hyvä, oikeasti ? Kässänmaikka laitto kirjekuorissa luokanvalvojalle meidän arvostelut. Sain mä siitä ysin. Mutta se taas ei vaikuta tippaakaan siihen, että mihin lukioon mä pääsen. Ahdistaa. Koulua alle kuukausi jäljellä, ja mä olen ihan hukassa.

Perjantaina ollaan siis menossa M:lle. Sen porukat tulee illalla kotiin, mutta on koko päivän Tallinnassa. Juodaan siis varmaankin jo päivällä ja lähdetään sieltä sitten jonnekkin muualle jatkoille ennenkun M:n porukat tulee takaisin. AL saattaa tulla mukaan. Vien M:lle mukanani toisen mikin ja karaokelevyjä. M sano että se haluais grillata. Antaa mennä vaan, minähän en syö. Keltainen päiväkin oli jo, joten en voi ottaa edes maissia. Ja jos mä juotavaa saan niin hyvin voin katsoa vierestä kun muut syö. Oon huomannut, että aina kun oon menossa ryyppäämään niin syön mahdollisimman vähän. Kai se jotenkin johtuu siitä, että tyhjällä mahalla nousee paremmin alkoholi päähän. Ehkä hieman kieroa ajattelua, mutta enpä ole ainoa joka tuota tekee..

But I continue learning

En mennyt tänään köksän tunneille. Nukuin pommiin. Tosin kai mä olisin kerennyt, heräsin 30min ennen kun tunnit olisi alkaneet. Jäin kuitenkin himaan ja kouluun menen nättinä (not). En mä köksässä kuitenkaan olisi mitään voinut syödä (tai ainakaan halunnut syödä) , ja tuntuu tyhmältä sotkea lautasta opettajan takia kun kaverit katsovat vierestä. Tän päivän väriä en ole vielä päättänyt. Sinisen mä ajattelin siirtää perjantaille, koska sitten voin tehdä smoothieta ja juoda viinaa. Tai sitten vihreä perjantai. Kurkkua ja viinaa, säästyy kaloritkin.

Mulla oli niin kova nälkä tossa tunti sitten, etten pystynyt kunnolla hengittämään. Keitin mahdollisimman ison kupin kahvia. Nyt sattuu mahaan vielä enemmän. Pistää aina vähän väliä niin kovasti, että vajoan lattialle kippuraan. Kohta pitäisi lähteä kouluun. Ekalla tunnilla matikan koe. Ja mä haluan tupakalle, muttei yksin ole niin kivaa kun seurassa...

Unelmalle siivet anna

Keltainen päivä. Kalorit ylöspäinpyöristettynä n.150. Enkä mä aio syödä enempää. Teetä ja pepsimaxia todennäköisesti juon. Tai sitten vaan funlighttia tai vettä, säästyy monilta kaloreilta. Huomisen päivän väriä en tiedä, ja tämän keltaisenkin päätin tossa ööö 30min sitten. Söin siis purkillisen ananasta (huuhtelin ne kylmässä vedessä, joten niissä ei ollut sitä litkua mukana) sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen maustamatonta rasvatonta jugurttia. Tuokin tuntu liialta, olisin halunnut jättää kokonaan syömättä. En mä tota olisi tarvinnut jos ihan rehellisiä ollaan, en todellakaan olisi tarvinnut. Ja siis munhan piti syödä, kun isäpuoli kyttäs vieressä.

AL oli tänään meidän koululla. Se tuli hakemaan sen viinapullon, joka on ollut mun kaapissa vapusta asti. AL ei siis muistanut sitä sillon kun se oli meillä. Se yritti syötää mulle jäätelöä (joka oli vihreä) koska olisin voinut pitää tänään vihreän päivän. En ottanut. AL siis näki lauantaina tuon lapun, missä luki niitä kaikkia ruokia. Huomasin sillon myös että AL on hyvä valehtelemaan. Se sano etten mä tarvitsisi minkäänlaista dieettiä. Hyvähän sen on sanoa, kun on itse niin saatanan laiha. En mä nauti siitä kun olen leveydeltä kaksi kertaa sitä isompi, joten pakko mun on laihtua ihan AL:nkin takia.

O kysy meiltä tänään, että millon tää meidän juttu tule julkiseksi. Voikun tietäsinkin, tuskin ikinä. Vaikka kyllä mä ymmärrän, ettei se heti eron jälkeen halua mitään uutta virallista juttua. Enkä mä halua sen AL:n entisen akan vihoja niskaani. Joten parempi vielä ainakin jonkin aikaa näin epävirallisesti. Kumpikin meistä on sanonut, ettei aio mitään alkaa kenenkään muun kanssa säätämään. Mutta kuitenkin, päivä kerrallaan. Mä en vaan halua olla mikään lohtu siihen eroon. Ne oli kuitenkin reilu 6kk yhdessä ja eros samana päivänä kun meidän juttu alkoi.

Tänään oli se bilsan koe. Meni aivan päin helvettiä. En todellakaan saa numeroa nostettua ysiin. Huomenna on matikan koe, enkä usko että osaan siinäkään mitään. Pitää vielä kerrata noita sääntöjä, jotta tietäisin edes että mikä lasketaan mitenkäkin. Siinä kokeessa on kuulemma neljä tehtävää, joten siinä on hyvät saumat saada hyvä numero.

Keskiviikkona heti aamusta pitäisi mennä sinne nuorisopsykiatriselle. Se aika on yhdeksältä ja mulla alkaa koulu kymmeneltä. Myöhästyn siis koulusta. Ja mikäli se on henkisesti tosi rankka tai rupean pillittämään, niin tuskin menen ainakaan ensimmäiselle tunnille, enkä välttämättä edes koko päivänä. Täytyy nyt katsoa. Mä muuten kauhulla odotan sitä hetkeä, kun AL:lle selviää tää mun hulluus. Kuka haluaa tytön, joka on saatanan sekasin ja ravaa madhousessa ? Mä en nyt tarkoita, että kaikki jotka nuorisopsykiatrisella käy, olisi jotain totaalisia sekopäitä, mutta ainakin minä taidan olla.