Klara vappen

Vuosi tätä on odotettu, ja nyt se sitten on. Vappufiiliksiä löytyy ja juomatkin on jo hommattu. Kaks päivää peräkkäin, ja sunnuntaina huono olo. Mutta kai sitä nyt välillä voi vähän irrotella ?

Tosiaan eilen ei ollut alunperin tarkotus ottaa mitään. Mentiin ajelemaan JL:n, sen miehen ja miehen kaverin kanssa. Haettiin mulle tän päivän viinat ja tupakkaa. N tuli myös kyytiin, ja jotenkin me eksyttiin Iittalaan. Siellä sitten nää herrat kävi hakemassa mulle ja JL:lle juotavaa, kun N oli ottanut persikkakossunsa mukaan. Oltiin sitten pari tuntia jossain päin Iittalaa ja seuraan liitty joku 5 kundia lisää. Jossain vaiheessa eräs herra (jonka nimeä en edes muista) lupautu meille kuskiks. Tarkotuksena oli lähteä Tampereelle, mutta mentiinkin sitten ajelemaan jonnekkin muualle. Lopulta me päädyttiin takaisin tänne meidän keskustaan, joka oli täynnä lössiä.

Tuttuja näky paljon ja juomat loppu. Tai itseasiassa melkein kaikki jäi autoon, eikä löydetty kuskia. Pummilla mentiin siis. Siinä sitten tapahtu vaikka mitä, ja kohta mä löysinkin itteni yhden Iittalassa olleen kundin kainalosta. Kuolanvaihtoa yms. Pari muutakin yritti, ja yhteen toiseenkin mä kyllä lankesin. Se sano että sillä oli asiaa ja pyysi menemään sen jalkojen väliin istumaan (se istu siis rappusilla) ja jotain se siinä pyyteli näyttämään kielikorua ja kysy että voiko maistaa miltä maistuu. Siitä se sitten lähti. Lopuks tehtiin pusuvala siitä, ettei eräs neiti saa koskaan kuulla asiasta. Sitten mua alkokin kaduttaa tuo kyseinen herra. Ja se ensimmäinen, olkoon vaikka A, laitto mut valitsemaan siitä tai tosta toisesta herrasta. A:ta mä en katunut, joten sen vieressä mä sitten yönkin nukuin. Nyt on kaula syöty ja rinnuksessakin näkyy jälkiä, enkä mä saa peitettyä noita kaulassa olevia. Ja kyllä, nyt mua kaduttaa toikin sillain vähäsen. Mulle selvis tänään vasta A:n oikee nimi ja ikä.... Kauhulla odotan tätä iltaa ku Betty vetää mietojen sijasta viinaa. Eilen mä join vaan niitä mietoja ja huikkia muitten jäykkäviinoista.

Niin ja tosiaan, nyt ne kaikki kundit kenen kanssa me eilen pyörittiin sanoo mua Skinssiks. Näytän kuulemma ihan niiltä kaksosilta (Megan & Kathryn Prescott) , eikä ne tosiaan ollut ekat jotka niin sanoo. Huvittavaa. Mä en nimittäin omasta mielestäni näytä yhtään niiltä. Mä en ole läheskään yhtä kaunis kun nuo pimut. Mutta ei siinä mitään, kyllä mä ihan mielelläni tota lempinimee tottelin eilenkin. Sain toisenkin lempinimen, A sano mua pörröpää-hönöks. Söpöä, pakko myöntää. :D Ja eikai se neljän vuoden ikäero niin kamala ole.......

Mutta pitäkää murut hauska vappu ! Revitelkää oikein kunnolla, mutta pysykää silti hengissä. (; Olette kauniita, remember it ♥!

What if I can't trust myself, what if I just need some help ?

Joo tosiaan, SL bongas tän blogin viimeyönä. Lievää vitutusta havaittavissa. Mikäli kyseinen herra ei osaa pitää turpaansa kiinni, niin taitaa tulla osoitteen vaihto. Ärsyttää vaan, kun en mitenkään jaksais tehdä sitä. Pitäis muuttaa kaikki nimetkin. Mä en tiedä kuinka paljon SL tätä eilen luki, ja se saa mut turhautuneeks. Pitää varmaan ite lukee kaikki postaukset läpi, jotta tiedän mitä se ehkä mahdollisesti on lukenut. Pelottavaa, kun en muista läheskään kaikkea mitä mä tänne olen kirjottanut. Kaikista kieroutuneimmat ajatukset reilu vuoden ajalta, hui. Ja sitten kaikki JT:stä.... Perkele. SL oikeesti, jos satut tän lukemaan niin mä pyydän ettet oikeesti ala levitteleen mitään täältä. Äläkä pliis tuomitse mua täydeks sekopääks, mä teen sitä ite jo ihan tarpeeks.

Fyssan koe meni päin helvettiä. Eipä taida joo numero nousta kasiin, ei todellakaan. Se maikkakin on kaikenlisäks sellanen pilkunnussija ettei varmasti anna kasia mikäli ei olle aivan pakko. Huomenna enkun koe. Tuskin kerkeän mitenkään erikoisesti siihen lukemaan.

Mennään tänään M:n, mun enon ja sen kaverin T:n kanssa leffaan. Tarkotuksena olis mennä katsomaan Punahilkka, ja se alkaa varttia vaille kuusi. Väsyttää niin saatanasti että tekis mieli jättää menemättä. M tosin sano ettei oo kolmistaan noitten kundien kanssa menossa nii kai mun on pakko raahautua. Ärsyttää vaan kun aina jos jotain muuta väsyttää liikaa tms nii hyvin voidaan siirtää leffaan menoa, mutta kun mun pitäis lukee enkkua ja nukkua nii ei onnistu. Missä meni vikaan, kysynpä vaan..

Aamulla meinasin käydä vaa'alla. En uskaltanut. En mä kykene kohtaamaan sitä lukua, se on liian suuri. En mä halua tietää paljonko tuo peilistä näkyvä virtahepo painaa. Hyi. Mulla tulee kiire, että näyttäisin siedettävältä koulujen loppuna. En mä halua että mut muistetaan sinä 'lihavana tyttönä, joka oli joskus laiha' , vaan juuri toisinpäin. Eilisen huippuhetki oli se, kun tajusin mun jokaisen kylkiluun näkyvän taas selvästi. Ei tosin niin selvästi kun aiemmin, mutta nyt ne sentään näkyy. Vielä kun saa sen reilu 10kg pois niin oon happy. Ja sillon mä ehkä olisin jo kaunis.

Ensviikolla olis tarkoitus aloittaa sateenkaaridieetti. Tai muokkaan siitä oman version, mutta teen sen sateenkaaridieetin pohjalta. Ja koska se on muokattu versio, pystyn elämään sillä useamman viikon. Mikäli en siis sorru. En mä haluaisi olla niin heikko, koska mulla oikeasti on hyvät saumat onnistua tossa. Äitillekkin ilmoitin suunnitelmastani. Sille se on ok, kunhan vain syön. Ja kuulemma paria viikkoa kauemmin en voi sitä noudattaa, mutta katsotaan miten käy. Ainahan mulla on se mahdollisuus että heittelen ruokia vessanpönttöön/roskikseen ja valehtelen silmät säihkyen. Paluu vanhoihin aikoihin, mikäs siinä.

Sul on kauniit kasvot, sul on terävä pää

Koitan tässä justiin epätoivosesti kyhätä mielipidekirjotusta ihmisten ennakkoluuloista. Eipä tunnu etenevän mihinkään suuntaan. Mietin liikaa sitä, että haluan hyvän numeron, enkä sen takia saa muodostettua tarpeeksi hyviä lauseita. Tai siis itselleni en niitä kelpuuta, haluan luoda kekseliäitä lauseita, jotta maikka lukisi niitä ihmeissään. Haluan saada sen yllättymään mun kekseliäistä sanavalinnoista ja osuvasta teksistä. Haluan että toi teksti saa ihmiset ajattelemaan ja kokemaan jonkunlaisia tuntemuksia asiaa kohtaan. Ehkä mä odotan sitä kunnon inspiraatiopiikkiä ja kirjoitan sitten koko aineen loppuun asti.

Huomenna pitää lähteä kesken koulupäivän huollattamaan nää ripset. Se on klo 12 ja siinä menee joku 1,5h. Koulusta pääsisin vasta kolmelta, joten täytyy nyt katsoa että menenkö yhden ja puolen tunnin takia vielä ton jälkeen kouluun. Tai täytyy nyt katsoa että meneekö siinä oikeasti kuinka kauan. Viimeksi meni reilu 2h, ja piti mennä vähän reilu tunti.

Tänään pitäis myös saada tota fyssaa luettua. Ärsyttää kun en osaa. Ja musta tuntuu etten tule koskaan osaamaankaan, niin ärsyttää vielä enemmän. Onneksi ei ole enään kuin neljä koetta tiedossa ; tämä fysiikka, enkku, ruotsi ja bilsa. Luokkaretkelle lähdetään 26. toukokuuta. Me mennään Helsinkiin ja meillä on bussi käytössä 12h. Tarkoituksena oli siis kiertää bussilla joku sight-seeing siinä kulttuuriosuutena, ja sitten mennään lintsille. Ihan ilolla mä tota reissua odotan, ainoo vaan ne ruokailut. Ja tosiaan se, että mennään sinne yhden toisen luokan kanssa yhdessä, eikä se siis periaatteessa edes ole luokkaretki. Meidän luokkalaisten kanssa mä kestäisinkin parit ranskalaiset, mutta jos mukana on tuplasti enemmän porukkaa niin hui kamala. Vaikka kyllähän mä tunnen suurimman osan siltä luokalta ihan hyvin, niin silti.

Joo tosiaan, kello on kohta kahdeksan. Aloitin tän kirjottamisen tossa viiden aikaan, ja välissä kävin kaupoilla. Ostin helvetin halvalla kolme hajuvettä ! Tais olla yhteensä joku 14€, joten ei paha. Nyt pitäisi siis vielä kirjoittaa tuo äikän mielipidekirjoitus. Taitaa jäädä fysiikat lukematta. Huomenna voisin itseasiassa tulla suoraan sieltä ripsien huollosta kotiin ja päntätä koko illan sähköoppia.

Pidä mua hihast, en haluu olla yksin

Joo, olis voinu tääkin perjantai jäädä kokematta. Tai ei, olis voinu jäädä ne synttärikekkerit kokematta. Mä kun luulin ettei JT tai kukaan muukaan enään vois satuttaa mua näin paljoa. Olin väärässä. Ja ilmeisesti toistan samaa kaavaa aina ja iankaikkisesti, aamen. Ehkä mä en oikeesti anstaitse onnea, varsinkaan kenenkään toisen ihmisen seurassa.

En mä jaksa alkaa tota JT-härdelliä oikeestaan sen enempää selittämään, tuskin se teitä kiinnostaa. Sen mä vaan sanon, että ehkä kaikki ei sillon joulukuussa ollutkaan mun syytäni. Mä saatan olla sosiaalivammainen, mutta mä en ole se kenellä on tunnevamma. Se rooli kuuluu JT:lle. Edes sen parhaat kaverit ei ota siitä selvää, varsinkaan jos kyse on sen tunteista mua kohtaan. Näin ne sen kaverit itekkin sanoi. Ne sano myös, ettei JT itekkään taida ottaa niistä selvää. Tai että sitä pelottaa sen omat tunteet.

Mua kaikenlisäks vähän hävettää perjantain tapahtumat. Tai siis osa niistä. Kiva ilta se suurimmilta osin oli. Oltiin siis meillä. Täällä oli sama porukka kun viime viikonloppuna R:llä + yksi kundi, M, S ja JN lisäks. S:llä oli synttärit, mutta ei me niitä varsinaisesti oltu juhlimassa. Laulettiin taas karaokee, tanssittiin ja muuta tällästä. Promillet oli hurjassa nousussa ja sauna laitettiin päälle. Kaikki saunaan menijät meni siis samaan aikaan. Tiedossa oli kyllä kuinka ahdasta tulisi olemaan, mutta eipä se hirveemmin haitannut. Osa kundeista oli alasti, mutta parilla tais olla kalsarit jalassa. Minä reippaana ja humaltuneena tyttönä olin sitten stringeissä ja rintsikoissa. S:llä oli bikinien alaosa ja rintsikat, JN:llä bikinit ja M oli täysissä pukeissa. Mulla siis oli tytöistä kaikista paljastavin asustus, mutta toisaalta kun melkein kaikki kundit oli alasti niin en mä sitten tiedä että oliko se loppujenlopuksi niin noloa. Eniten mua kammoksuttaa se, että ne näki mun reidet ja mahan, hyi.

Sen jälkeen kun kundit lähti, niin mä meinasin sammua keittiön pöydälle. M ja S raahas mut yläkertaan ja rojahdin lattialle. Siitä ne nosti mut sänkyyn, kunnes jouduin kiirehtimään vessaan. En kuitenkaan saanut oksennettua, joten koko yö meni tiuhaan tahtiin nieleskellessä ja pääkivusta kärsien. Aamulla olo ei todellakaan ollut fresh, ja viiden aikaan päivälläkin oksetti. Nyt kauhistuttaa ajatuskin siitä, että ensviikolla on vappu.

Olin tosiaan siellä polilla torstaina. Ensimmäinen kerta kun en itkenyt siellä ! Melkoinen saavutus. Me kylläkin puhuttiinkin aikalailla pelkästään iloisista asioista, joten johtuneeko se sitten siitä. Seuraavalla kerralla näen sen mun terapeutin. Mä niin toivon että se on mukava.

Ensviikolla olis taas kaks koetta ja yks mielipidekirjoitus. Pitäisi miettiä että mistä tekisin tuon kirjoituksen. Mistä mulla on vahva mielipide, jonka saisin tuotua esille. Fyssan kokeeseen en ole lukenut, vaikken edes ole hirveämmin ollut niillä tunneilla. En siis tajua yhtään mitään koko sähköopista, ja pelkkä ajatuskin tuskastuttaa. Enkun koealue on onneksi suht easy, ettei siihen oikeastaan tarvitse edes lukea. Siinä on kaksi kappaletta, jonka tehtävätkin olin jo tehnyt etukäteen ennen kuin edes mentiin koko kappaleisiin. Kyllä mä niitä kappaleita vielä kertaan, mutta en mä yöuniani siihen aio uhrata. Toisin käy varmaankin tuon fysiikan suhteen.

Pidetään tänään porukoitten kanssa leffailta. Saatan lähteä vielä sen jälkeen M:n kanssa ajelemaan. Niin tosiaan, mä osaan ajaa ! Opin itseasiassa samana päivänä kun ekan kerran kokeilin. Turhaan mä edes kuvittelin sen olevan vaikeaa, tai etten koskaan oppisi ajamaan. Helppoa se on kun vaan tajuaa. Tai kun vaan uskaltaa. En mä nyt sitten tiedä että onko tässä enään mitään muuta kirjotettavaa. Koitan nyt ainakin kerran viikossa väsätä jonkun postauksen, mutta parempihan se toki olisi jos vähän useammin olisi jotain kirjotettavaa.

It's you that I live for, and for you I die

Mä melkein nukuin JT:n vieressä viimeyön. Paino sanalle melkein , sehän jänisti sitten kuitenkin. Kundit nauro että sitä pelottais et sil alkais stondaan jos se tulis nukkuun mun viereen. Huvittavaa. Aika jännä että JT:n kaverit puhu musta eilen JT:n muijana. Mä luulin ettei JT enään olis kiinnostunut, enkä mä kyllä vieläkään oikein usko että se olis.


Olin siis meidän luokkalaisella kundilla, R:llä yötä. Siellä oli sen lisäks 5 kundia, joista yksi oli siis JT. Menin sinne joskus yhden aikaan, ja tulin äsken himaan. JT kysy mua sinne, vaikka R oli alkuillasta sanonut ettei sinne voi mennä. Kuitenkin se oli sitten ollut R:lle ja kaikille muillekkin ok että mä menisin sinne, joten mutsi heitti mut tohon R:n kämpän läheiselle grillille. Kundit tuli sit siihen mua vastaan ja osti safkaa. V sano että JT tarjoo jos haluun jotain ruokaa. JT tokaisi siihen että 'ei se kuitenkaa mitää haluu, Betty on tollanen syömätön' ja sitten se hymyili mulle sen ihanan virnistyksen kera. En jaksanut ruveta korjaamaan lausetta mitenkään, hymyilin vaan.

Ei illan aikaan kuitenkaan sitten mitään erikoista tapahtunut. Kuunneltiin musiikkia, kundit soitti ite jotain balladeja ja bluessia, poltettiin tupakkaa ja juotiin. Niillä piti olla äänityssessiot, mutta eipä niistä sitten tullutkaan mitään. Eipä kyllä mua haitannut ollenkaan että niitten suunnitelmat ei mennytkään niinkun piti, koska mä en olisi jaksanut olla himassakaan.

Juttelin SL:n kanssa pari tuntia fb:ssä ennen kun lähdin himasta, ja en oikein tiedä että mitä se ajatteli kun menin R:lle. Muistinvirkistykseksi kerron taas että SL oli sanonut O:lle olevansa ihastunut muhun, ja SL otti musta ja JT:stä kaikki pusukuvat siellä mun ja M:n synttäreillä. Mutta toisaalta, SL ei voi mitenkään 'suuttua' siitä kun menin JT:n luo, ei sillä ole oikeutta. Enkä mä tiedä että onko se enään edes ihastunut muhun, eikä se koskaan sitä mulle itelleni sanonut. SL on kiva kundi kaverimielessä, en mä siitä mitään muuta halua.

Olin siellä polillakin torstaina. Nyt olin kaksin sen lääkärin kanssa. Mä jotenkin tykkään siitä naisesta, sille on helppo puhua ja se on kaikinpuolin mukava. Se osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja se tajuaa mun epämääräisestä selityksestä että mitä mä tarkoitan.  Kerroin sille myös JT:stä , kun se pyysi mua kertomaan että mitä mä tarkoitan sillä kun sanoin menneisyyden vaikuttavan raivostuttavan paljon nykyisiinkin ihmissuhteisiini. Me ei puhuttu ollenkaan mun syömisistä vaan lähinnä mun itsetunnosta, ihmissuhteista ja muistoista.

Menen sinne taas torstaina uudestaan ja siitä kahden viikon päästä mulla on tapaaminen sen mun omahoitajan kanssa. Lääkäriä en sitten näekkään kovin usein, ellei tule sairasloman tai lääkkeiden tarvetta. Lääkkeet tulee siis sitten, kun en kykene enään ahdistukseltani menemään kouluun tai pysty tekemään siellä mitään. Creepy. Selvisi myös että se mun lääkärini asuu tossa viereisellä tiellä ja se on käynyt meillä. Se sano myös, että jos se olisi lähetteen saadessaan tajunnut kuka mä olen niin se ei varmaankaan olisi ottanut mua potilaakseen.

Mitäköhän muuta tässä sitten olisi tapahtunut. Nojoo, otin ripsienpidennykset ja värjäsin punaiset hiukset. Sain mopokortin, jonka hankkimista olen pitkittänyt marraskuusta asti. Luulin etten pääsisi ekalla läpi, mutta pääsinpä sitten kuitenkin. Skootterikin on ollut jo viime syksystä asti, nyt vaan pitäisi oppia ajamaan. Syömiset on pysynyt paremmin kurissa, eikä ahdistusta ole niin usein tullut. Menkatkin tuli taas, ja on itseasiassa juuri tälläkin hetkellä. Yhteiskuntaopin koe meni päin persettä, mutta en ole vielä nähnyt numeroa. Enkun valtakunnallisesta 8½ ja olen saatanan pettynyt siihen. Matikan valtakunnallinen on ens keskiviikkona, ja tuskin sekään mikään menestys tulee olemaan. Muitakin kokeita on jo tiedossa, joten pitäisi niihinkin kohtapuoliin rueta valmistautumaan.

Mä en ole vielä saanut luettua teidän blogejanne, mutta yritän saada ainakin osan luettua tämän viikonlopun aikana. Jos mä en mene minnekkään tänään niin voisin lueskella niitä läpi koko yön. En tiedä, katsellaan. S kyseli kahville keskustaan, mutta en tiedä jaksanko raahautua sinne kun en voi vielä edes ajaa.

Kukaan ei tykkää lihavista tytöistä

Mä olen naiskauneuden irvikuva, oksettava pullero joka ei mahdu vaatteisiin. Farkkuja en ole käyttänyt ikuisuuteen, koska ne näyttävät kamalilta mun löllyvän vartaloni päällä. Tuntuu ettei miesten collegehousutkaan ole tarpeeksi löysät peittämään mun läskejäni. Vihaan kaikkea sitä, mitä peilistä nään. Naama on paisunut pyöreäksi ja se punoittaa. Jenkkakahvat on jotain niin järkyttävää, reidet hinkkaavat yhteen ja maha on täynnä kuvottavia ihrapaakkuja. Raiskaan napakorun niin totaalisesti tällä vartalolla.

Mä en tajua mitä mulle on tapahtunut/tapahtumassa. Pääkoppa on kierompi kuin ikinä ennen, ja mua pelottaa. Mä olen menettänyt kontrollin kaikkeen. Jätän koulussa tunteja välistä, koska en kykene menemään sinne. Ja kun mä kouluun menen, en saa tehtyä mitään. Musta tuntuu kun olisin joku elävä kuollut. Henkisesti kuollut, mutta fyysisesti elossa. Mielummin haluaisin sen olevan toisinpäin. En siis tarkoita että haluaisin maata vihanneksena letkuja täynnä, vaan sillä toisella tavalla. Kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan. Ainakin mä toivon että tiedätte, muuten mä taidan oikeasti olla menettämässä järkeäni.

Mä en näe missään enään mitään järkeä. Mulla on taas joku kestoahdistus meneillään, enkä pysty vaikuttamaan siihen mitenkään. Enhän mä saatana edes tiedä mistä se tulee. Ja se saattaa tulla milloin tahansa ja missä seurassa tahansa. Musta tuntuu että muutkin pitää mua ihan 100% friikkinä. Yhdellä ruotsin tunnilla N katso mua silmät pyöreinä ja kysy että 'Betty mikä on hätänä' , kun purin huultani, pidätin kyyneleitä, tuijotin eteenpäin ja puristin kynsiä lihaviin käsivarsiin. En mä halua että mun huono olo huomataan. En halua olla vaivaksi kenellekkään, enkä halua mitään erityiskohtelua. En halua että mua pyydetään mukaan vapaa-ajan viettoon vain säälistä. En halua että mulle jätetään asioita kertomatta sen takia, että joku luulee etten kestäisi kuulla niitä. Mä haluan että mua kohdellaan kun aina ennenkin. Haluan että mua kohdellaan normaalisti, jos se vaikka tekisi musta normaalin.

Mä en voi luvata, että huomenna palaan taas ruotuun syömisten suhteen. Kyllä mä tiedän että mun pitäisi se tehdä, mutten tiedä miten se käytännössä onnistuisi. Mulla kun ei ole nyt tippaakaan sitä itsekuria, eikä yksinkertaisesti riitä voimat siihen, että sen takaisin taistelisin. Baby steps, baby steps! Syön kun ahdistaa ja ahdistun kun syön. Jokseenkin kieroutunutta toimintaa, mutta enpä ole ainoa joka tota harrastaa. Enhän?

Kävin siellä polillakin. Ne ei keskity mun syömisiin lähes tippaakaan, vaan kuulemma kaikkiin muihin psyykkisiin ongelmiin. Tarkoituksena on siis selvittää mistä kaikki alkoi ja minkä takia. Eli siis kun palataan suunnilleen vuoden 1997 tienoille, niin löydetään varmaankin ne perimmäiset syyt myös syömishäiriöön. Mua pelottaa että mitä kaikkea sieltä löytyy. Mitä kaikkea mä olen pakottanut itseni unohtamaan.

10-vuotis syntymäpäivänä mulle kerrottiin asioita jotka olin unohtanut syystä tai toisesta. Noin kuukausi sitten tajusin niistä tapahtumista johtuneet pelot joista kärsin ala-asteella täysin tietämättömänä syystä. Ja hyvin mahdollista on, että mä olen unohtanut joitain asioita mistä kenelläkään mun nykyiseen elämään kuuluvalla ei ole mitään havaintoa. Ei siihen olisi vaadittu kuin pieni pyyntö että 'älä kerro äidille, pidetään tämä isin ja Bettyn omana pikku salaisuutena, joohan' ja se pieni tyttönen olisi vannonut ettei koskaan kertoisi. Tavallaan musta on aina tuntunut, että jotain tollaista olisi saattanut tapahtua, mutten millään kykene muistamaan että onko vai ei.

Nyt musta sitten tuntuu, että mun menneisyyteni on kuin mikäkin Pandoran lipas. Ja kun se sitten saadaan auki, ei seuraamuksia voi kontrolloida mitenkään. Tikittävä aikapommi, joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Pysyykö mikään enään kasassa, kun kaikki selviää. Ei mua pelottaisi läheskään näin paljoa jos tietäisin mitä odottaa. Mutta kun mä en todellakaan tiedä. Eikai kukaan muista mitä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten, varsinkaan kun ikää ei ole kertynyt vielä kun melkein sen kuusitoista vuotta. Mitä jos mä oikeasti sekoan lopullisesti? Mitä jos nää 'hoidot' vaan pahentaa kaikkea? Mitä jos mä en pysy enään kasassa, vaan koen sen kohtalokkaan romahduksen? Mitä helvettiä sitten tapahtuu, ja onko se todellisuudessa kenenkään muun syy kun mun itseni? Enkai mä oikeasti ole tätä kaikkea itse itselleni ole voinut aiheuttaa, enhän?

Anteeksi tää postaustauko. Mua on vaan hävettänyt niin saatanasti koko mun olemus. Koitan oikeasti parantaa tapani. Mun on pakkopakkopakko laihtua ennen kesää, joten en saisi olla erossa tästä blogista. Torstaina menen taas sinne polille, joten jos mä vaikka viimeistään sen jälkeen jotain postailisin. Huomenna en todennäköisesti voi, kun pitää lukea yhteiskuntaoppia.

Älkää jooko kultaset unohtako mua, vaikka tuotankin teille aina pettymyksiä. Ootte mun voimat ja mä tarvitsen teitä nyt enemmän kun ikinä aiemmin♥! Koitan tässä tän viikon aikana saada luettua kaikki teidän postaukset viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole siihenkään kyennyt. Pyydän sydämeni pohjasta anteeksi, ja lupaan parantaa tapani baby stepsien avulla. Tää tauko on nyt lusittu, ja on aika palata todellisuuteen. Musta tulee vielä laiha ja kaunis, ihana, täydellinen. Vähän niinkuin tekin ihanaiset olette, stay strong♥!