Onnistumisia seuraa epäonnistuminen

Jeps, taas kävi näin. Mä sorruin. Tässä on nyt kolme päivää pelkästään syöty. Painoo en tiedä, enkä kyllä haluakkaan tietää vielä. Alotan alusta. Unohdan nää viimesimmät kolme päivää ja jatkan suurella motivaatiomäärällä. Musta tulee vielä laiha ja kaunis, täydellinen keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa ilmaan. Se päivä ei ole vielä, mutta se on kovaa vauhtia lähenemässä.

Tein uusia suunnitelmia. Listasin ruokia joita saan syödä, ja tein muitakin sääntöjä selviks. Nyt kun vielä saan pidettyä niistä kiinni, niin kaiken pitäisi mennä hyvin. Karkkilakkoa on jäljellä 5 viikkoa ja kaksi päivää. Mä pystyn tähän, vaikka nyt on tehnyt tiukkaa. Karkista ja suklaasta oon pysyny erossa, mutta leivonnaisia + sipsejä on tullut syötyä jonkun verran. En mä niistäkään nyt jaksa stressata.

Huomenna on terveystiedon koe. Oon lukenu koealueen kolme kertaa, ja musta tuntuu etten siltikään osaa. Huomenna se selviää.... Oonpahan ainakin yrittäny. Viikonloppuna olis tarkotus olla taas M:n, S:n, JT:n ja näitten muitten kanssa, ja mietittiin että perjantaina vois nauttia alkoholipitoisia juomia. Perjantaina pitäis siis syödä mahollisimman vähän, ja jotain missä ei ole kaloreita paljoa, koska niistä juomistakin tulee sitten taas ekstraa. Katsellaan...


Ja tuohon anonyymin kommenttiin mikä tuli just pari minuuttia sitten kun kirjottelin tätä; mä teen tän itteni takia, en kenenkään muun, joten mua ei sinänsä kiinnosta tykkääkö kundit lihavista vai laihoista. Mä en halua olla lihaisampi kuin kynitty kanankoipi, mä en halua että mun BMI on edes normaalipainossa, saati sitten sen yläpuolella. Jokaisella on oma mielipide ja omat kauneusihanteet ; mulle pieni on kaunista, ja mä haluan olla kaunis.

It's the time of the truth

Neljäkymmentäseitsemän ja puoli helvetin kilogrammaa. 

BMI 18.3 = alipaino.

Ennen tää oli vaan unelma ; luulin että tässä painossa olisin laiha ja kaunis, ihana keijukainen, lasienkeli. Mutta ei, olen lihava. Lihavalihavalihava. Mun pitää jatkaa. Mun pitää pysyä vahvana. Mä en saa sortua. Mä en saa olla liian heikko. Mä en voi lopettaa, se olis silkkaa luovuttamista. Mä pystyn tähän, mun on pakko !

She's still alive

Painoa en tiedä. Viikko on menny helvetin hyvin syömisten kannalta, alle 300kcal / pvä, tarkasti en oo kyllä laskenu mutta ei ne voi paljoa enempää, jos on edes kolmeasataa. En mä edes halua mennä vielä vaa'alle, meen sitten kun tulee sellanen fiilis.

Hennesiltä tuli tänään vaatepaketti. Suurin osa joudutaan lähettään takasin, mutta kyllä sieltä löyty sopiviakin vaatteita ; takki, neule, t-paita, alusvaatteita.... Olin odottanu ton paketin tuloo ikuisuuden, koska siellä oli paita jota oon himoinnut jo pitkään. Mutta kappas perkele, se oli liian iso. Enpä siis viitsiny ottaa sitä turhaan tonne kaapin perälle, mutta uusintatilaukseen laitettiin samanlainen mutta vain eri tekstillä.

S:n mutsi käski mua tänään lopettamaan laihduttamisen. Voi kyllä, näin teki. Mentiin siis sen kyydillä kouluun, ja autossa se alko kyselemään mun laihduttamisesta ja siitä mitä mä syön, vai syönkö mitään. Vastasin mitä vastasin, halusin pois koko autosta. S ei sanonut mitään, istu vaan hiljaa etupenkillä ja kuunteli sitä helvetillistä tenttausta, vittusaatana.

Lähettiin tänään tossa seittemän aikoihin S:n kanssa JT:n ja niitten muitten kundien luo skeittihallille. Hengailtiin siellä pari tuntia ja puhuttiin paskaa kaikesta ja kaikista. Halli meni kiinni ja me alettiin miettiin minne lähettäis. JT huomas että mulla on kylmä ja tarjos mulle takkiaan, ja tottakai mä otin tarjouksen vastaan. Puol yhentoista aikaan lähettiin S:n kanssa käveleen keskustasta himaan, koska mulla oli niin kylmä että hyvä kun liikkumaan pystyin (siitä huolimatta että mulla oli oman takin lisäks JT:n ja yhen toisen kundin takit). Kiskoin kotona villasukkia jalkaan niin JT:ltä tuli viesti. Se kysy että tuliko kylmä matkalla. Sovittiin myös että nähään huomenna. Mä taidan olla ihastumassa kyseiseen herraan, ja musta tuntuu että se voisi olla molemminpuoleista......

Mitäköhän muuta? No jaa, eipä tuu nyt mieleen. En tiedä millon postailen seuraavan kerran, mutta heti kun jotain jännää tapahtuu tai tulee sellanen fiilis, niin luultavasti postauksia on luvassa. (:

Stay strong, beauties♥ Ps. tervetuloa uudet lukijat !

Etsä muka haluu et sun koko elämä räjähtää?

Eilen olin siis leffassa M:n, S:n, JN:n ja yhen kundin, sanotaan nyt vaikka JT:n, kanssa. Mentiin kattoon Sisko tahtoisin jäädä. Jumalauta, siinä oli kans yks turhimmista asioista mihin 8,5€ voi laittaa. Koko elokuvateatterin pienin sali, ja muutenkin melko paska leffa. Kaikkia meitä vitutti asia niin paljon ettei voitu kun nauraa.

Leffan jälkeen lähettiin sit M:n, S:n ja JT:n kanssa M:n luo, kun JN lähti himaansa syömään. Myöhemmin sinne tuli myös muita kundeja ja JN:kin saapu jossain vaiheessa iltaa paikalle. Puhuttiin paskaa kaikesta ja kaikista, kuunneltiin musiikkia, katottiin jotain helvetin häröjä videoita YouTubest. Käytiin myös kävelemässä pitkin sitä kaupunginosaa missä M asu, sateesta huolimatta. Tollaset päivät on sitä mitä mä rakastan. Noita ihmisiä mä rakastan.

Haluisin mennä vaa'alle, mutten uskalla. En vielä. Huomenna koitan olla mahollisimman vähällä kalorisaldolla, ja sitten tiistaina hyppään vaa'alle toivoen ettei se mee paskaks liian painon takia. Sit kun tiedän mun painon, voin kattoo netistä kuinka paljon voin syödä milläkin viikolla että saan painoo sinne alle 45kg synttäreille. Sillon mä haluan olla kaunis. Sillon mä haluan juhlia kivoissa vaatteissa. Sillon mä haluan sallia itelleni herkuttelun. Sillon mä en halua miettiä kaloreita. Mutta siihen on vielä aikaa reilu 2kk. Mulla on myös 54 päivän karkkilakko Facebookin ansiosta. Siitä on nyt kulunu 7 päivää. Sen avulla mä voin mahdollisesti jopa laihtua, tai ei siitä ainakaan mitään haittaa pitäis olla. Kunhan mä vaan saan sen pidettyä...

Mun viikonloppu suunnitelmat on menny niinkun suunnittelinkin. Sain sen Euroopan pehmeimmät huulet-kirjan luettua ja oon jo alottanu uuden kirjan. Noitten lisäks oon saanu hoidettua koulujuttuja ; terveystietoa, enkkua ja ruotsia on luettu ja uskon jopa selviäväni niistä kokeista kunnialla läpi. Sain myös tikattua sen tilkkutäkin, enkä voi nyt tehä mitään ennenkun saan kässänmaikalta lisäohjeita. Kohta se peitto on valmis, tai en mä ainakaan keksi paljoo asioita mitä siihen pitäis vielä tehä.

7 things about me

Joops, urtim teki haasteen josta yritän suoritua kunnialla läpi. Huom yritän, olen huono tälläsissä.... Tehtävänä on siis kertoa 7 asiaa itsestään, mutta taidan listata 7 asiaa liittyen itseeni ja tehdä sitten pienet selostukset niistä.

1. Laulaminen + musiikki. Musiikki on intohimo ja laulaminen elämä. En voisi elää päivääkään ilman musiikkia. Laulaminen on se mun juttu, se ainoa tapa miten oikeesti pystyn rentoutumaan ja selvittämään pääni. Laulaessa unohdan kaiken muun ja keskityn hengitystekniikkaan ja säveleen. Haavena olis myös vuoden päästä opiskella musiikkilukiossa, mutta katsellaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan. (:

2. Lukeminen. Rakastan lukea hyviä kirjoja ja eläytyä niihin tarinoihin. Tykkään myös itse kirjotella kaikkia novelleja, ja äidinkieli on yksi lempiaineistani. Hyvä kirja = hyvä mieli.

3. Lävistykset. Niitä löytyy yhteensä 11 ; 9 korvissa + huuli- sekä kielilävistys. Mulla on ollut myös tongue web jonka tein itse, mutta otin sen pois kun sain kielikorun. Lisää aion hankkia kunhan vaan keksin että minne. Napakoru olis kiva sitten kun kroppa on sen mukainen. Synttärilahjaks (26.11.) voisin itelleni sellasen hommata, ellei joku muu sponssaa lävistysliikkeeseen lahjakorttia. (:

4. Kaverit. Siinä on se syy miks aamulla jaksan nousta. Ei mulla mitenkään kovin suuri kaveripiiri ole, mutta ne ketkä siihen kuuluu on mulle helvetin tärkeitä. Mä toivon että ne tietää etten pärjäis ilman niitä, vaikken sitä kovin usein niille kerrokkaan. Pelkään menettää itelleni tärkeitä ihmisiä, jonka takia mulla kestää yleensä kauan päästää ihmisiä lähelleni.

5. Perhe. Rakastan mun äitiä enemmän kuin ketään muuta, se on mun elämän tärkein henkilö. Se tietää musta niin paljon pelkästään yhdellä katseella. Se huomaa heti jos mulla on joku huoli, tai kun mulla on joku syy olla iloinen. Isäpuolikin on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä. Kaikki muutkin lähisukulaiset on helvetin suurena osana mun elämää, vaikka suurin osa niistä asuukin suhteellisen kaukana meistä (4,5h ajomatka on aika mukava....).
Biologista isää en oikeestaan oo koskaan kunnolla tuntenutkaan, vaikka oonkin ollu sen kanssa tekemisissä joskus muinoin. Synttäripäivänä tulee tasan 2 vuotta täyteen siitä kun viimeks juttelin sille, ja sillonkin puhelimen välityksellä. Saatanan mulkku, hyvin pärjään ilman suakin.

6. Koirat. Omistan kolme koiraa, kiinanharjakoria kaikki. Koko mun elämän ajan meillä on ollu vähintään yksi koira. Sekarotusia on ollu kaks, ja nyt sitten nää kolme nakua. Joskus tulevaisuudessa hommataan uus sekarotuinen, mutta ei vielä. Sitten vasta kun jostain näistä kolmesta aika jättää. Nyt ei oo aikaa hoitaa neljättä, joten nää kolme saa riittää. Kyllä mä muutenkin oon eläinrakas, ja on meillä ollut yks kissa ja hamsterikin, mutta koirista pidän eniten. (:

7. Laihdutus. Rakastan tätä. En osaa enään elää ilman kaloreiden laskemista ja ainaista ruoan miettimistä. Haluan olla laiha ja kaunis ; täydellinen keijukainen, lasienkeli. Silti mä välillä mietin että mitä jos lopettaisin koko homman, eläisin kuin normaalit nuoret, herkuttelisin kavereitten kanssa ja olisin tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Mutta ei, en mä tätä lopeta. Enkä mä aio antaa kenenkään muunkaan lopettaa tätä mun puolesta. Tää ei ole mulle mikään ongelma. En mä tarvitse tähän keneltäkään apua, ellei kyseessä ole uudet laihdutusvinkit ja vähäkaloriset ruoat.


Joo, tollanen siitä sitten tuli. Haastan kaikki sellaset lukijat (tai muutkin jotka tän eksyy lukemaan), jotka ei ole vielä tällästä väsänny. (:

Boostailua

Jeps, tänään siis boostailen. En tiedä millä kalorimäärällä, mutta kuitenkin. Fiiliksen mukaan. Lisäks ajattelin napata muutaman laksan, ettei tuu niin kamalaa depistä sitten vaa'alle astuessa. Eilen oli jo kauheen läski fiilis, joten aamulla en käyny vaa'alla vaikka mieli teki. Ajattelin että koitan nyt viikonlopun parhaani mukaan, ja jossain tiistai-torstai välisenä aikana kohtaan totuuden ja astun vaa'alle. Pelottaa jo valmiiks, mutta ehkä mä selviän... Jos paino nousee tänä aikana niin alotan sellasen saatanan nälkäkuurin, ja lopetan vasta kun joku pakottaa mut syömään tai kun pyörryn. Mä en vaan nyt enään voi lihoa, se on varma..

Olin tänään S:n kanssa kirjastossa. Se teki läksyjä ja meikkas sillä välillä kun mä etin 6 sh-kirjaa. Euroopan pehmeimmät huulet, Stalinin lehmät, Kivienkeli, Popcornprinsessa, Rakastaako kundit laihoja, sekä Tuuditan, tuuditan. Aloitin tuon Euroopan pehmeimmät huulet-tekeleen, ja hyvältä se vaikuttaa. Tosin kaksi ekaa lukua vasta luettu, joten mielipide voi muuttua vielä useaan kertaan.

Mun pitäis nyt viikonlopun aikana tehdä tilkkutäkkiä kässään (otin sen tosin vapaaehtoisesti kotiin jotta saisin ton valmiiks ens viikolla) , aloittaa terveystiedon kokeeseen lukeminen (koealueeseen sisältyy syömishäiriöt, kappas kappas, perkele....) , lukee enkun verbikokeeseen (viimevuonna opeteltiin kaikki häirikköverbit ja kyseltiin niitä pätkissä, tulevana maanantaina kysellään kaikki) , sekä ruotsin sana- ja normikokeeseen jotka on myös molemmat ensviikolla. Onpahan ainakin tekemistä, mutta en tiedä miten mä saan noi kaikki alotettua.

Voisin kohta tehä tota peittoa. Sitä ennen tosin luen muutaman luvun tota kirjaa, mutta sen jälkeen sitten. Tänään voisin myös tehä nopeen kertauksen häirikköverbeissä, lukee läpi ruotsin sanakokeen sanat, sekä selata terveystiedon vihkoa. Nyt voisin hakee niitä laksoja yläkertaan (..ja nappasta ne suusta alas parin tunnin päästä..), keittää teetä ja alkaa tekeen tilkkutäkkiin tikkauksia.

Happy day

Tasan 6kk sitten mä alotin tän operaation tosissaan. Kaivoin S:n äidiltä saadun päiväkirjan laatikosta ja täytin ensimmäiset laihdutukseen liittyvät sivut ; aamupaino-osio, tavoitteet, kalorimäärät, thinspolauseet... Kaiken tän mikä mua on tsempannu. Niihin aikoihin mä myös otin ekat askeleeni blogi-maailmaan. Sillon mulla oli unelma, jonka halusin tavoittaa.

Tänään, 16. syyskuuta, painoa on pudonnut ensimmäisestä aamupainomerkinnästä tasan kymmenen kiloa. Kymmenen kiloa silkkaa läskiä. Hyi saatana, mikä läski mä olen ollut ! Edelleen olen helvetin lihava, kuvottava, ruma ja kaikinpuolin epätäydellinen, mutta entä sitten 10 kilogrammaa isompana ? Ottaen huomioon sen että tässä ajassa pituuttakin on tullut melkein 2cm lisää.

Alipaino. Kyllä, se juuri. Ainakin aamupainon perusteella. Tosin kyllä se edelleen on normaalin puolella jos pituus heittää enemmän kun sentin siitä mitä kuvittelen, mutta rajoilla sillonkin. Vielä muutama kilo. Sitten on ainakin alipaino saavutettu. En mä siltä kyllä näytä, päinvastoin...

Välillä mä mietin että miks mä teen tän itelleni. Muut nauttii elämästään ; menee kaveriporukalla kahville ja uskaltaa ostaa myös jonkun pullan siinä samalla, jäätelötuutit ovat kesällä pakollisia, ja leffailloissa voi hyvällä omallatunnolla syödä useampia herkkulajeja (sipsiä, suklaata, karkkeja....) . Munkin elämä oli joskus tollasta, mutta nyt voin vaan unelmoida tollasesta. Siitä on ainakin se puoli vuotta, kun viimeksi oikeasti nautin herkkuja hyvällä omallatunnolla. Kyllä, mä olen edelleen joskus mässäillyt, mutta ennen mulla ei tullut järkyttävää ahdistustilaa muutaman pienen karkin jälkeen.

Silti mä rakastan tätä. Mä rakastan kaloreiden laskemista ja niiden takia itkemistä. Mä rakastan kylki- , lantio- ja solisluita. Mä rakastan sitä oloa, kun maha suorastaan huutaa ruokaa ja silmissä heittää pienimmästäkin liikahduksesta. Mä rakastan sitä, kun vaatteet tulee liian isoiksi, varsinkin sellaset jotka on pari viikkoa aiemmin just ja just mennyt kiinni. Mä rakastan huomata vaa'assa pienempiä lukuja.

Mutta mä en rakasta sitä, että peilissä mua tapittaa kirkkailla sinisillä silmillään edelleen se sama lihava pieni tyttö, joka vain unelmoi laihana olemisesta. Se sama tyttö, joka tuijottaa jokaista laihaa neitokaista joka kävelee vastaan. Mä en halua olla enää se, mä haluan olla se ketä katsotaan jumaloiden, koska mä olen päässyt tavoitteeseeni. Mä haluan jo huomata jotain muutosta peiliin katsoessa, mä tarvitsen sitä...!

Mä en halua syödä enää tänään. Mun maha pömpöttää, koska oon juonu lähes kaksi litraa teetä ; toinen aamupalaksi ja toinen koulun jälkeen 3 pienen karjalanpiirakan seurana. Jos mä jotain tänään vielä syön, niin yritän saada sen jäämään hapankorppuun, tai korkeintaan kahteen. Porukoille voin sanoa syöväni sen lisäks puuroa, mutta todellisuudessa kippaan sen vessanpöntöstä alas, en mä tarvitse sitä mun sisälleni.

En mä tarvitse puuron takia sataakolmeakymmentä kaloria, kun pärjään hapankorpulla jossa on kolmekymmentä kaloria (+mahdolliset päälliset : 20kcal?) . Joten siis noin 50kcal, kovan nälän/pahoinvoinnin iskiessä kaloreita tulee noin 100. Tää päivä jää siis 200kcal alapuolelle...

Nyt mä lähen kattoon jotain koulujuttuja ja suunnittelen huomista päivää; mitä mä teen, ettei tarvitse syödä ylimääräisiä kaloreita mun lihavan kroppani tueksi ? Postailen kun kerkeän tai kun tulee sellanen olo.

Stay stong, beauties. Love you ♥

Mä taidan olla kaikille etäinen, ehkä aika katsoa peiliin

Mä oon tainnu pilata kaiken. Enkä edes tiedä miten tässäkin onnistuin. Itkettää. Vituttaa. Ahistaa. Haluun vaan piiloutuu peittojen alle enkä koskaan tulla pois. Sammuttaisin puhelimen ja unohtaisin kaiken. Sanoisin porukoille että en halua nähä ketään, joten kukaan ei vois tulla kattoon mua. Vaikka tuskin kukaan tuliskaan, vaikka olisin kuinka paskana tahansa. Ei ne välittäis...

Kaikki mun "kaverit" oli aiemmin M:llä, nyt ne saattaa olla jo jossain muualla. Mun piti mennä tänään sinne yöks, mutta M sano ettei jaksa ottaa sinne tänään ketään edes kahville. Nyt ne kaikki on siellä ilman mua. Mä tiedän että ne puhuu musta paskaa, mä niin tiedän sen.

Sanoin sille kundille tänään että mun sitoutumiskammo on liian suuri seurustelusuhteeseen, ja sovittiin olevamme kavereita. Mä en tiedä vihotteleeko kaikki mulle sen takia että valehtelin itteni lisäks myös niille, ainakin JN näin sano. Mähän tästä eniten kärsin, mulla se paska olo on ollu.

En mä itekkään ole tyytyväinen siihen miten mä oon käyttäytyny kaikkia niitä kohtaan ketkä on mulle tärkeitä. Ne oli viikonloppuna miettiny että mikä mua vaivaa, mutta ikävä kyllä mä en itekkään osaa vastata siihen. Ne oli sanonu olevansa huolissaan musta...

Mä en muista millon viimeks mulla olis ollu henkisesti näin paska olo. Kai mä tän oon ansainnu, oon helvetin paska ämmä. Mä en tiedä miten mä jaksan enää, jos nää päivät jatkuu tälläsinä. Ehkä mä en edes halua jaksaa..

Hyvät huomenet

Kiharran hiuksia ja maha kurnii. Mä en halua heti aamusta köksän tunneille. 

Mä en halua pilata tätä päivää, ei, en vielä klo 9 am...

Paino laskenu eilisestä -200g. Se on liian vähän. Olisin halunnu jo pienemmän kokonaisluvun, nyt vaaka näytti tasan 49. Vielä -600g niin alipaino saavutettu. Siitä vielä pari kiloa. Kyllä mä onnistun, mun on pakko. Mä haluan olla pieni ja kaunis ; täydellinen.

Patteri huutaa täysillä. Nyt mulla on lämmin. Paitsi varpaita palelee, sukat pitää vielä kiskoo jalkaan niin pääsen tästäkin. Mutta heti kun astun ovesta ulos ja kävelen pyörälle, oon varma että kylmyys iskee taas. Mun pitäis ostaa takki, mutta en tiedä mistä löytäsin sopivan. Kaikki mitä netistä on tilattu on ollut liian isoja, mutta minkäs mä sille voin jos niitten koot 34-36 vastaa muitten kauppojen kokoja 38-40.... Mä en ole kokoa 34 pienempi, en tosiaan, en vielä...

Too Fat to Fly

Mulla on nyt niin petetty olo. Koulussa puhutaan paskaa seläntakana mun syömisistä. Lähin koulusta yheltätoista himaan, koska oli semmonen olo että kroppa pettää hetkenä minä hyvänsä. Äikänmaikka oli kysyny M:ltä, S:ltä ja JN:ltä tunnin jälkeen mun syömisistä, ja kerto kuinka sen lapsella on ollu anoreksia. Kuulemma se on huomannu kuinka mä kutistun ihan silmissä, eikä se halua mun sairastuvan mihinkään syömishäiriöön. Vitut, ei mua niihin laihoihin syömishäiriöisiin voi sekottaa, olen sataviiskytseittemän kertaa isompi...

Välkällä S, M, JN ja nää kundit kenen kaa oon nyt pyöriny puhu myös siitä kuinka mun toiminta on sairasta. (Joo, rakastan teitä murut, puhukaa vaan lisää paskaa seläntakana älkääkä missään nimessä sanoko mulle kasvotusten sanaakaan koko asiasta ♥ !) Mä olen kuulemma just hyvän kokoinen tälläsenä, eikä mun pitäis laihduttaa enään yhtään. Mä en halua olla hyvän kokoinen, mä haluan olla helvetin laiha !

Huomenna ei kiinnostais mennä kouluun, ei sitten tippaakaan. Huomenna meillä on yhteiskuntaoppia, jossa on sama maikka kun äikässä. En halua että se pyytää mua jäämään luokkaan tunnin jälkeen. En halua että se alkaa tenttaamaan ja kertoo että mulla ei ole kaikki hyvin. En halua että mua kytätään käytävillä kun syöpäläistä. En halua että musta kuiskitaan kun kävelen ohi. Vaikka tuskin kukaan edes huomaa mua, ei kukaan huomais vaikka olisin viikon pois. Tai en mä tiedä, näin mä veikkaisin, mutta voin olla väärässä.....

Olen muuten parisuhteessa. Että semmonen perjantai. Tein ehkä suurimman virheen pitkään aikaan, koska en mä ole oikeesti kiinnostunut tästä mun ns "kundikaverista". Mä olin lähes sammumispisteessä ja se oli selvinpäin. Vois jopa kuvitella että se käytti mun olotilaa hyväkseen. Aamulla en vaan enään osannut sanoa ei. Ja nyt mulla on sen takia menny välit yhteen kundiin, joka on mulle tärkeempi kun se ite osaa edes kuvitella. Mä haluan perjantain takaisin. Mä haluan elää sen illan eritavalla. Nyt mä vaan mietin että miten mä saan itteni pois tästä tilanteesta ilman kusipään mainetta. Tai ei välttämättä kusipään, pikemminkin huoran.....

Paino putoo, alipaino lähellä. Vielä parisataa grammaa. Silti mun peilikuva on sekotettavissa ryhävalaaseen joka koittaa epätoivoisesti päästä takaisin veteen; piiloon kaikelta.

Päivitystä

Pahoitteluni taasen tästä taukoilusta. Tänä aikana on ehtiny tapahtua itseasiassa aika paljonkin asioita, mutta en oo siltikään jaksanut aiemmin tulla niistä postaamaan. Nyt mä kuitenkin ajattelin kerrata kaiken nopeesti, koska en tiedä taaskaan että millon postaan seuraavan kerran.

Koulukuvassa olin iso. Mä en saanut piilotettua itteeni vaatteisiin, varsinkaan kun jouduin istumaan eturiviin siinä helvetin kuvaus-sessiossa. Otettiin kaverikuva, johon tuli mun, S:n, M:n ja JN:n kanssa kaks muuta tyttöstä ja sitten 4 kundia meijän kanssa. Kaikki ollaan siis samalla luokalla. Saa nyt nähä kuinka kamala mä siinäkin olen.....

Lauantaina tänne meille tulikin sitten porukkaa. Myös noi tossa kaverikuvassa olleet noita kahta muuta muijaa lukuunottamatta. Niitä ei kyllä edes pyydetty, että ei siinä mitään. Alunperin piti tulla vaan muutama henkilö (kuvittelin ettei kukaan tänne halua tulla, ja ettei kukaan halua viettää aikaa mun seurassani...) mutta sitten sana levis ja multa kysyttiin että ketkä kaikki voi tulla. Kohta olikin talo täys lähinnä pelkkiä kundeja. Laulettiin karaokee, puhuttiin paskaa ja juotiin kaljaa. Oli mahtavin ilta pitkään aikaan, varsinkin kun pääsin mäkin näin epäsosiaalisena ihmisenä tutustuun henkilöihin joille aiemmin olin sanonu vaan muutaman sanan. (:

Tän viikon oonkin sit ollu lähinnä JN:n ja kundien kanssa. Ollaan oltu millon missäkin ajelemassa niin syömisetkin on jääny melko vähäisiks. Hyvä niin. Huomenna olis taas suunnitelmissa että tänne tulis M, S, JN ja noi samaiset kundit + pari muuta poitsuu. Tästähän vois jopa päätellä että me pyöritään nykyään enemmän kundien kun muijien kanssa.. :D Toivotaan nyt vaan että suunnitelmat ei kuse, ja huominen onnistuu....

Postailen taas joskus, nyt mä lähen korjaileen hiuksia ja meikkejä jos tästä nyt jonnekkin lähtis. (:

Vaatekriisiä ja läskiahdistusta

Jees, otsikko kertoo kaiken. Elloksen paketti tuli. Olin varautunu siihen, että sieltä saisin jotain vaatteita huomiseen koulukuvaan. Ja vitut, kaikki oli isoja. Koon 36 takki oli järkyttävän iso, lähes hukuin siihen. Kaikki housut oli liian isoja, vaikka ne ei mitään kovin suuria ollut. Tai no olihan ne suuria, liian suuria. Mutta mä olen myös liian suuri, joten periaatteessa niitten olisi pitänyt olla sopivia. Jännä juttu sinänsä. Nyt mulla ei siis ole mitään vaatteita huomiseks. Tai ainakaan mitään sellasta, minne saisin piilotettua mun läskini. Perkele...

Nää päivät on alkanu meneen nyt vähän paremmin, mutta viikonloppuna kuitenkin kusen taas kaiken. Mutsilla on tänään synttärit. Söin kahvipöydässä pienen siivun omenapiirakkaa vaniljakastikkeella muiden mukana. Sitä ennen käytiin taas se lähes päivittäinen keskustelu siitä, kuinka mä olen sairas ja mulla viiraa pahasti päässä. Rakastan mun isäpuolta ja sen ajatuksia minusta ♥ ! En siis syöny niitten kanssa samaa ruokaa (makkarakeittoa) , vaan tein itelleni lämmin kuppi- herkkusienipasta aterian. Sen takia mä suostuin mutustamaan sen pienen siivun piirakkaa, ihan vaan juhlapäivän kunniaksi. Onnea äippä 34-vuotta !

Käytiin M:n kanssa eilen koulun jälkeen keskustassa. Palautin kirjastoon ne aiemmat kirjat ja lainasin Ihanan Meren. Vaikuttaa kivalta, reilu puolet luettuna. Suosittelen niille, jotka tykkää lukea ! (: Sitten käytiin Pancho Villassa täytätyttämässä ne TET-laput. Ollaan siellä siis se kaks viikkoa, ja saadaan siellä ruoat. Se tarkoittaa siis kahta viikkoa Pancho Villan safkoilla. Se vähän pelottaa. Onneks M tietää kaiken, eikä se ihmettele jos otan vaan salaatteja joka päivä. Saatan mä joku hyvä päivä antaa itelleni luvan ottaa jonkun ihanan hampurilais-setin, mutta katotaan sitten sillon. Meijän koulun ysien TET:tiin on kuitenkin kuukaus aikaa. Ehkä mä saan painon putoomaan tarpeeks sinne mennessä.

Joo, mä meen kattomaan salkkareita. Postailen mahdollisesti huomenna, katotaan. Stay strong, beauties ♥!

+1kg / viikko

Syön kuin läski. Käyttäydyn kuin läski. Olen läski. Viikon saldo painon kannalta on siis yks liikakilo lisää mun massiiviseen kroppaani, perkele. Tekis mieli itkee ja jäädä nysvään peiton alle, mutta kouluun on pakko lähtee iiihan just. Oli vaan pakko tulla tekeen tällänen pikapostaus aiheesta, etten enään pääni sisälläkään pysty antaa asian olla.

Ei siis todellakaan tule onnistumaan se tavoitepaino koulukuvaan. Se oli jo viime perjantaina saavutettu, mutta nyt kävi miten kävi. Ajattelin siis tehä uuden tavoitteen, minkä aikaraja olis siis tossa joskus kuukauden päästä, ja sillon painoo pitäis olla lähteny pari kiloo enemmän kuin edes siihen koulukuvaus-tavoitteeseen.

Nyt meni kyllä tosi sekavaks, toivon että tajusitte. Nyt pitää lähtee polkeen kouluun. Postailen mahdollisesti vielä tänään, tai sitten huomenna. Yritän olla pitämättä taukoja, mutta katsotaan miten käy.