Onnistumisia seuraa epäonnistuminen

Jeps, taas kävi näin. Mä sorruin. Tässä on nyt kolme päivää pelkästään syöty. Painoo en tiedä, enkä kyllä haluakkaan tietää vielä. Alotan alusta. Unohdan nää viimesimmät kolme päivää ja jatkan suurella motivaatiomäärällä. Musta tulee vielä laiha ja kaunis, täydellinen keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa ilmaan. Se päivä ei ole vielä, mutta se on kovaa vauhtia lähenemässä.

Tein uusia suunnitelmia. Listasin ruokia joita saan syödä, ja tein muitakin sääntöjä selviks. Nyt kun vielä saan pidettyä niistä kiinni, niin kaiken pitäisi mennä hyvin. Karkkilakkoa on jäljellä 5 viikkoa ja kaksi päivää. Mä pystyn tähän, vaikka nyt on tehnyt tiukkaa. Karkista ja suklaasta oon pysyny erossa, mutta leivonnaisia + sipsejä on tullut syötyä jonkun verran. En mä niistäkään nyt jaksa stressata.

Huomenna on terveystiedon koe. Oon lukenu koealueen kolme kertaa, ja musta tuntuu etten siltikään osaa. Huomenna se selviää.... Oonpahan ainakin yrittäny. Viikonloppuna olis tarkotus olla taas M:n, S:n, JT:n ja näitten muitten kanssa, ja mietittiin että perjantaina vois nauttia alkoholipitoisia juomia. Perjantaina pitäis siis syödä mahollisimman vähän, ja jotain missä ei ole kaloreita paljoa, koska niistä juomistakin tulee sitten taas ekstraa. Katsellaan...


Ja tuohon anonyymin kommenttiin mikä tuli just pari minuuttia sitten kun kirjottelin tätä; mä teen tän itteni takia, en kenenkään muun, joten mua ei sinänsä kiinnosta tykkääkö kundit lihavista vai laihoista. Mä en halua olla lihaisampi kuin kynitty kanankoipi, mä en halua että mun BMI on edes normaalipainossa, saati sitten sen yläpuolella. Jokaisella on oma mielipide ja omat kauneusihanteet ; mulle pieni on kaunista, ja mä haluan olla kaunis.