Mä taidan olla kaikille etäinen, ehkä aika katsoa peiliin

Mä oon tainnu pilata kaiken. Enkä edes tiedä miten tässäkin onnistuin. Itkettää. Vituttaa. Ahistaa. Haluun vaan piiloutuu peittojen alle enkä koskaan tulla pois. Sammuttaisin puhelimen ja unohtaisin kaiken. Sanoisin porukoille että en halua nähä ketään, joten kukaan ei vois tulla kattoon mua. Vaikka tuskin kukaan tuliskaan, vaikka olisin kuinka paskana tahansa. Ei ne välittäis...

Kaikki mun "kaverit" oli aiemmin M:llä, nyt ne saattaa olla jo jossain muualla. Mun piti mennä tänään sinne yöks, mutta M sano ettei jaksa ottaa sinne tänään ketään edes kahville. Nyt ne kaikki on siellä ilman mua. Mä tiedän että ne puhuu musta paskaa, mä niin tiedän sen.

Sanoin sille kundille tänään että mun sitoutumiskammo on liian suuri seurustelusuhteeseen, ja sovittiin olevamme kavereita. Mä en tiedä vihotteleeko kaikki mulle sen takia että valehtelin itteni lisäks myös niille, ainakin JN näin sano. Mähän tästä eniten kärsin, mulla se paska olo on ollu.

En mä itekkään ole tyytyväinen siihen miten mä oon käyttäytyny kaikkia niitä kohtaan ketkä on mulle tärkeitä. Ne oli viikonloppuna miettiny että mikä mua vaivaa, mutta ikävä kyllä mä en itekkään osaa vastata siihen. Ne oli sanonu olevansa huolissaan musta...

Mä en muista millon viimeks mulla olis ollu henkisesti näin paska olo. Kai mä tän oon ansainnu, oon helvetin paska ämmä. Mä en tiedä miten mä jaksan enää, jos nää päivät jatkuu tälläsinä. Ehkä mä en edes halua jaksaa..