Shopping

Oltiin tänään porukoitten, enon ja isäpuolen äidin kanssa idea parkissa. Ostin topin, villapaidan/neuleen/mikälie sekä housut. Kaksikymmentäneljä tuumaiset. Olin yllättynyt. Viimeksi kun ostin housut niin ne olivat kaksikymmentäseitsemän tuumaiset. Mutta parempi näin.

Käytiin hesessä syömässä, koska ei oltais keretty kotiin ennen kuutta ja porukat pitää huolen siitä että mä syön edes jotain. Otin lohisalaatin. En syönyt sitä leipää enkä kastiketta, ja otin kananmunan, tomaatit sekä sitruunan pois. Kalorit jäi siis suunnilleen 200 (tomaattien, kananmunan ja sitruunan kanssa olisi 209) . Lisäksi tänään olen juonut funlighttia ja zeroa. Ja 4 purkkaa. Tänään on tullut siis yhteensä noin 215kcal. Juon vielä pepsi maxia ja/tai funlighttia, sekä mahdollisesti teetä. Alle 250kcal kuitenkin aion jäädä. Tänään tulee paljon enemmän kuin aiempina päivinä, mutta onneksi tuokin ruoka oli salaattia. Ja kuitenkin idea parkissa tuli käveltyä se 3h. Paino oli aamupäivällä herättyäni 45,1kg. Saa nähdä mitä se on huomenna.

S oli nähnyt toissayönä unta, että mä olin kuin luuranko. Kaikki luut paisto läpikuultavasta ihosta. Hiuksia ei ollut. Silmät vain. Onkohan se oikeasti huolissaan musta ? Eihän mulla ole mitään hätää, vointikin mitä parhain.

Tänäänkään en siis lukenut fysiikkaa. Tultiin kotiin vasta noin 20min sitten. Saattaa olla että mä luen vielä, tai teen ainakin tehtäviä netissä. Huomenna on pakko lukea. Mun on pakko nostaa sitä numeroa.

Friday

Kalorit tällä hetkellä noin 48. Söin 80g thai-wokkia, joten siitä tuli 20kcal. Lisäks oon juonut kaksi kuppia kahvia, pepsi maxia ja funlighttia. Niin ja 4 purkkaa. Juon vielä varmaankin teetä, zeroa ja/tai funlighttia. Maha kurnii ja vituttaa, mutta ei voi mitään. Väsyttääkin niin perkeleesti, että varmaankin menen aikasin nukkumaan.

Enkun koe meni suhteellisen hyvin. Sain joka kohtaan vastauksen. En tosin tiedä että menikö ne kaikki oikein, mutta toivottavasti saan edes kasin. Fyssaa luen huomenna, tänään en enään jaksa. Menen varmaankin salkkareitten jälkeen suihkuun ja sitten otan vaan rennosti. Keitän teetä, katon telkkaria ja luen Stalinin lehmiä. Onpa taas helvetin tylsä perjantai-ilta.....

What can I do ?

83g thai-wokkia = 20,75kcal. Ton lisäks oon juonu kaks kuppia kahvia, mukillisen teetä, funlighttia sekä coca-cola zeroo. Niin ja purkkaa. Kalorit on siinä jossain 85 paikkeilla. Tänään juon vielä tota zeroa ja mahdollisesti teetä. Toivottavasti paino ei nouse. Voisin käydä nyt illallakin vaa'alla, että osaan varautua aamuun.

Huomenna enkun koe. Kyllä mä varmaan ihan hyvin selviän. Enkku on mulla kuitenkin ysi, ja osaan mä noi kappaleetkin suhteellisen hyvin. Sanastokin melko helppo. Oon myös harjotellut netissä siihen fysiikan kokeeseen, selaillut vihkoa ja lukenut kerran koealueen läpi. Viikonloppuna vielä hurjat lukusessiot, tai ainakin näin mä kovasti olen suunnitellut, tiäs mitä siitäkin todellisuudessa tulee. Fysiikka ei vaan oikein oo koskaan ollut mun juttu, joten en tiedä osaanko yhtään mitään sitten kun koepaperi pamahtaa eteen.

Mulla on kauhee kokkailu-vimma. Tekis mieli mennä auttaan porukoita ruoanlaitossa. Itehän en siis sitä söisi, ja nekin tietää sen. Mutta mä haluaisin auttaa niitä. Kyllä mä niille jo kukkakaalia sun muuta laitoin kiehumaan, mutta jotain muutakin olisin mielelläni tehnyt. Voisin myös leipoa jotain pientä, jotain sellasta minkä porukat söis tän illan aikana pois. Mulla on nyt niin hyvä fiilis kaikesta, ettei haittais vaikka tuolla joitain pullia oliskin. Huomenna mä en kuitenkaan sellasia täällä halua nähdä, koska huomenna ei välttämättä ole näin hyvä päivä.

Tekis mieli tehdä jotain. Siitä tuo leipomis-vimmakin varmaan tuli. Ehkä mä vaan keskityn tohon enkun lukemiseen tai jotain. Perkele kun jätin kaikki kirjatkin koulun kaappiin, niin en voi tehdä mitään ylimääräsiä tehtäviä. Nyt kerrankin kun niitäkin haluaisin tehdä..... Ehkä mä olen lopullisesti sekoamassa.

Morning

45,5kg. Aamupalana tänään: ibumax 600mg + kahvi rasvattomalla maidolla. Näillä painetaan tääkin koulupäivä. Silmissä sumenee joka kerta kun nousee ylös ja vihlaseva kipu täyttää koko pääkopan. Mä pystyn tähän, mun täytyy olla vahva. Mua väsyttää, enkä halua kouluun. Mä en jaksa raahautua luokasta luokkaan, eikä mua huvita opiskella. Mun maha näyttää isolta ja hiukset on päin helvettiä. Housujen vyö ei mene tarpeeks kireelle, joten alakroppakaan ei näytä hyvältä perseestä roikkuvissa housuissa. Kiva juttu.

Would you, one time, just let me be myself ?

Anteeks kun en ole täydellinen tytär tai lapsenlapsi, täydellinen ystävä tai puolituttu, täydellinen oppilas. Mä en voi itelleni mitään. Mä en pysty täyttämään teidän odotuksia. Mä en pysty saamaan kymppejä kokeista, vaan tyydyn kaseihin. Mä en osaa syödä normaalisti, enkä mä voi olla tässä talossa kun kaapit on täynnä kääretorttuja sun muita täytemuffinsseja, kun pelkät karjalanpiirakatkin tuovat kyyneleet silmiin. Mä en kykene olemaan aina pirteä ja positiivinen, näyttämään iloista naamaa ja olemaan ystävällinen. Mä en vaan jaksa. Hyvä kun jaksan raahautua rappusia ylös pitämättä tukea, niin miten mä voisinkaan jaksaa täydellisyyden tavoittelemista, ellei kyseessä ole vaatekoon pienentäminen (koska tässä mä alan olemaan melko hyvä) ?


Mua itkettää. Tää on just tällänen päivä, millon mä tarvitsisin jonkun kietomaan käsivartensa mun ison ruhoni ympärille ja kertomaan että mä olen kaunis ja kelpaan tälläisenä. Mä haluan tuntea olevani tärkeä. Mä haluan, että joku haluaa mut. En halua miettiä joka päivä peiliin katsoessa että kuinka paljon vielä pitää vähentää päivittäistä kalorisaldoa, jotta kelpaisin jollekkin. Mun luonteessahan siis ei tietenkään ole mitään vikaa, kaikki johtuu näistä läskeistä mun luideni ympärillä, yeah right..... JT:kin on sanonut mun olevan liian vaikea. Vaikea, vittumainen, sarkastinen, minä? En ikinä.

Ukki tuli naisystävänsä kanssa tänne tossa pari tuntia sitten. Menin alakertaan hakemaan teetä ja ne istu pöydän ääressä helvetinmoinen kääretorttu edessään ja molemmilla oli lautasilla palaset. Kaikki muut oli menny jo tupakalle ja niitten astiat oli tiskipöydällä. Ukki alotti sitten heti taas oleman ihana omaitsensä.

'Kato Betty, ihan sua varten toin tälläsen dieettikääretortun !'

'Joo en todellakaan ole syömässä tota....'

'Tää on oikeen unelmatorttu, ja tosi herkullinen !'

*Vihainen mulkasu ja teepussin heitto roskiin*

'Eihän täällä enään parane kuukauden välein käydä.'

'Mitennii ?'

'Noku tuo tyttö muuttuu kokoajan, varmasti taas ainakin kaks kiloo lähteny !'

Kävin aamulla vaa'alla. Neljäkymmentäviisi pilkku kahdeksan kiloa elämäniloa. Tulihan se vitonen sieltä. Nyt en vaan voi sortua, koska se pomppaa helvetin helposti takas siihen kutoseen. Tänään en syönyt mitään. Purkkaa vain. Ja join kahvia, teetä ja funlighttia. Olin M:n luona seitsemään asti, menin sinne suoraan koulusta. M teki siskonsa kanssa ruokaa, mä join kahvia. En mä edes suunnitellut olevani syömättä, mutta koska pääsin kotiin vasta kuuden jälkeen, en mitään enään voinut syödä. Eipä tää mua kyllä haittaakkaan.

Huomenna varmaan teen wokkivihanneksia sen 100g (thai-wok 25kcal/100g) ja mahdollisesti syön leivän kurkulla, josta tulee 40kcal. Niin ja sitten ne normaalit kahvi, tee ja funlight. Täytyy miettiä huomenna miten päivästäni selviän. Pääsen koulusta kolmelta, joten siihen asti olen ainakin syömättä. Huomenna täytyy myös lukea kokeisiin. Perjantaina enkku, maanantaina fyssa. Seuraavalla viikolla keskiviikkona yhteiskuntaoppi, torstaina bilsa ja perjantaina äikkä. Ahistus taivaissa, mä en osaa mitään.

Back to school

Huomenna taas pitäis palata koulunpenkille. Uus jakso alkaa. Heti seuraavan viikon maanantaina fysiikan koe. En ymmärrä siitä koealueesta mitään, loistavaa. Äikän raportti olis pitäny lähettää maikalle tän viikon aikana. Mä en ole edes alottanut sen tekemistä, loistavaa tämäkin. M sano että meillä on lähiaikoina enkun koe, mutta mulla ei ole sitä koepäivää ylhäällä. Mä en myöskään ole varma että mitä valinnaista mulla on huomenna iltapäivällä. Luulisin että psykologiaa, mutten ole varma. Ehkä tuokin selviää huomenna.

Mua pelottaa. Mä en ole nähnyt lähes ketään 'koulukaveria' kolmeen viikkoon. S:ää en nähnyt viikkoon, ja se oli heti mennyt sanomaan M:lle ja JN:lle että mä olen taas laihtunut. Entä sitten ylihuolehtiva ja muiden asioihin puuttuva JN, mä en edes halua tietää mitä se sanoo. Mä en ite huomaa laihtuneeni, vaikka paino laskeekin päivä päivältä. Mä lopetin aamupainojen merkkaamisenkin (muutama vaakavapaa-päivä vähän venähti) , enkä nyt muista kuinka paljon painoin silloin kun tetti alko. Onkohan se vanhemmissa postauksissa, pitää tarkistaa...

Mun herkkulakko loppuu marraskuun 6. pvä. Sovittiin S:n ja M:n kanssa että pidetään leffailta, nyt kun mäkin voisin herkutella niiden kanssa. Mua pelottaa. Mä en halua että yksi ilta pilaa taas kaiken. Mä en halua lihoa, en todellakaan. Mun pitää olla laiha synttäripäivänä. Ehkä mä voisin herkutella hillitysti sen yhden illan, ja sitten taas jatkaa herkkulakkoa 26. päivään asti, ja silloin taas olla miettimättä kaloreita (luvassa luultavasti ravintolaruokaa, herkkuja, mahdollisesti alkoholia...).

Ja synttäreistä taas herkkulakko jatkuisi siihen asti, että pidetään M:n kanssa yhteiset synttärikemut. Siinä olisi taas herkuttelu-ilta (alkoholia, herkkuja, ruokaa, tiesmitämuuta...) , jonka jälkeen voisin lakkoilla taas jouluun asti. Mä en tiedä, pitää miettiä. Mitään helvetinmoista mässäilykautta mä en voi alottaa vaikka varsinainen herkkulakko loppuukin.

Tänään pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, koska huomenna herätyskello soi taas 5:05. Paluu arkeen, whippeei ! Mun unirytmi on mennyt ihan vituilleen näiden kolmen viikon aikana, koska Panchossakin tehtiin iltavuoroja. Kolme viimesintä yötä oon muka ollut menossa aikasin nukkumaan, mutta todellisuudessahan mä olen katsonut vielä puoli kolmen maissa kelloa ja miettinyt että missä se Nukku-Matti viipyy.

Voisin itseasiassa mennä nyt suihkuun, sheivata säärikarvat yms ja tehdä kasvonaamion. Sitten keittäisin kupillisen teetä ja rupeaisin katsomaan BB:tä. Ottaisin mahdollisimman rennosti loppuillan, niin ehkä saisin jopa untakin ennen kolmea. Sitten jaksaisin nousta aamulla sängystä, laittaaa itseni valmiiksi kouluun ja yrittää näyttää kauniilta.

Päivitystä

46,7kg. Ei se sitten hirveesti noussutkaan.

Eilen en syönyt muuta kuin sen katkarapusalaatin Panchossa. Huomenna pitää mennä hakemaan arvostelut ja lahjakortit koska vastuuhenkilö ei ehtinyt kirjoittaa niitä eilen. Muuten eilinen meni teellä, pepsi maxilla ja funlightilla.

Tänään en ole vielä syönyt mitään. Kohta menen hakemaan teetä ja mahdollisesti otan jotain ruokaa. Tai sitten vain päänsärkylääkkeen, ja syön vasta viiden jälkeen. En tiedä vielä, katsellaan mitä keksin.

Psst. Tervetuloa uusi lukija (:

Fuck it

Vituiks meni taas. Ei niin pahasti kun olis voinu, mutta kuitenkin. Eilen siis olin S:llä. Oltiin kahestaan koko ilta koska ne helvetin laiskimukset ei jaksanu raahata perseitään sinne. Söin ennen lähtöä lohisalaatin, ja S:n luona tehtiin ranskiksia. Söin niitäkin, ja lisäks tein illalla (jeps, after 6 pm, perkele) ruisleivän kun tuli huono olo eikä bisse maistunu niin hyvin kun miten olisin halunnut. Join siis vaan 4 kaljaa, mutta ehkä parempi niin koska kaloreita tuli kuitenkin ruoasta.

Tänään tehtiin aamupalaks S:n kanssa ruisleivät ja S söi sen lisäks jogurtin. Mä söin pelkän ruisleivän. Kotona oon nyt syönyt uunissa 'kypsennettyinä' perunaa, bataattia ja kesäkurpitsaa + nautaa. Otan varmaan vielä leivän ennen kuutta, en tiedä vielä. Tässä on nyt siis ollut kolme päivää 'normaalilla' syömisellä. Huomenna saa loppua. Mennään huomenna M:n kanssa käymään Panchossa. Saadaan ne arvostelut ja lahjakortit. Luultavasti saadaan myös syödä siellä, otan salaatin. Muuta en ajatellut huomenna syödä.

Vaa'allakaan en ole nyt käynyt sunnuntai-illan jälkeen. Paino on noussut, tiedän sen. Mutta en tiedä kuinka paljon. Toivottavasti ei ihan hirveesti. Vaikka toisaalta kyllä mä sen taas nopeasti saan pudotettua. Synttäreihinkin on vielä reilu kuukausi, sillon mä saan painaa enintään 45kg. Se on lupaus. Siihen mä pyrin, ja sen mä aion saavuttaa. Mä en halua tuottaa teille pettymystä.

Dupuppidum.

Eilen söin niitä wokkivihanneksia pienen annoksen. Thai-wokissa on 25kcal/100g. Mä en osaa yhtään sanoa kuinka paljon mä grammoina sitä söin, mutta en usko että edes tuota 100g. Pitäis ostaa keittiövaaka. Mennään tässä joku päivä äipän kanssa ostamaan sellainen. Sitten mäkin tiedän tarkalleen kuinka paljon syön mitäkin.

Muuta en siis eilen syönyt. Join teetä, pepsi maxia, kahvia ja funlighttia.Värjäsin myös hiukseni, nyt nää on tummanruskeat.

Tänään vaaka näytti täysin samaa kuin eilen. Päätin siis pitää boostipäivän. Olen siis nyt syönyt ruisleivän päällisineen (juusto+kurkku), näkkäri+juusto, kotitekoista 'kasvispitsaa' (ananas, herkkusieni, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa + vähäsen juustoa päällä) sekä yhden oivallus-sämpylän juustolla ja kurkulla. Kalorit on nopeiden ja epätarkkojen laskujen jälkeen vähän alle 1000. En mä tiedä, aivan sama, voi olla enemmänkin kuin 1000. Ja nyt ei ainakaan pitäisi kropan mennä säästöliekille. Itseasiassa se taisi jo olla siinä, joten eipä pitäisi olla enään. Huomenna taas paluu normaaliin arkeen, tai siis siihen millaisia syömiseni ovat olleet viimeisimmän viikon.

S:llä on huomenna kämppä tyhjänä. Menen sinne yöksi ja me varmaankin juodaan. JT ja kumppanit todennäköisesti tulee myös. M ei pääse, se lähtee laivalle. Huomenna me kysellään sinne muutakin porukkaa jos kysellään. Toisaalta meillä on ollut kivaa tolla normiporukallakin, joten voi olla että ei muita kysytäkkään.

JT oli tänään sanonut että mulla on hyvä kroppa. Ja että se vois/haluais olla mun kanssa, mutta sitä pelottaa mun syömiset ja se että mä olisin masentunut. Mitä? Mun syömiset on mitä on, mutta masentunut mä en ainakaan ole. S:n mukaan JT oli tosissaan jäänyt miettimään mua siinä hallin pihassa, missä tuo keskustelu oli käyty. Meinasin kuolla nauruun kun S kerto mulle niiden koko keskustelun, ja lähinnä se nauru johtu ihmetyksestä. S oli sanonut että mä varmaan muuttuisin 'normaalimmaks' jos mulla olis joku miespuolinen henkilö 'tukemassa'. Hyvin mahollistahan se olis, pakko myöntää.

Jos mulla olis joku päivittäin muistuttamassa, ihan pelkällä olemassaolollaan, siitä että mä kelpaan tälläisenä, niin ehkä mä en olis 'sairas'. Mutta toisaalta miten mä voisin tehdä jollekkin tärkeelle ihmiselle (kuten JT:lle) sen, että mä päästäisin sen niin lähelle, että se tietäisi millaista mun elämä oikeasti on? Ja vaan sen takia että itse saisin siitä jotain hyötyä. Sehän olisi niin itsekästä. Varsinkin kun mä tiedän, ettei JT kestäis sitä. Ei se jaksais kattoo vierestä tätä mun touhua. Ja mä taas en kestä ajatusta siitä, että heti kun saan jonkun ihmisen kenet haluan, niin menetän sen omien tekojeni ja tapojeni takia.

M:lläkin on vaikeeta kun en anna sen tehdä mitään. Mä huomaan, kuinka se tyttö kärsii siitä, että se katsoo vierestä eikä uskalla tehdä asialle mitään. Panchossakin se sano mulle, etten mä ole terve. Tai lähinnä ettei mun toimintatapani ole terve. Mä tiedän sen kultapieni, mä tiedän, mutta mä en voi sille mitään. M tekee parhaansa että mä 'parantuisin'. Mutta niin kauan kun mä itse olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, mä en aio parantua mistään. Varsinkaan kun mulla ei mitään varsinaista sairautta ole, tai ainakaan mitään ei ole todettu.

And still I'm ugly

Noin 46,7kg. Tulihan se sieltä. Seuraavaksi 45kg. Ilman mitään mättökohtauksia tässä välissä. Siitä kun olin painavimmillani, on nyt lähtenyt noin 15kg. Hyi helvetti miten paljon musta sitä ylimääräistä löytykään silloin muinoin, kun sitä on vieläkin jäljellä !

Niin joo, mun vaaka on kai rikki. Tai se ei näytä enää niin tarkkoja lukuja. Nyttenkin kävin monta kertaa vaa'alla. Joka kerralla tuli 46 alkava, mutta loppuosa meni ihan sinne 46,8-46,0 välillä. Otin nyt varman päälle ja 'päätin' painokseni tuon 46,7kg. Kunhan mä nään siinä lähes oikeanlaisia tuloksia niin en sano porukoille mitään. Kyllä toi vielä menee.

Porukat lähti eilen sinne baariin. Mä laitoin mutsin hiukset ja mulla oli nälkä. Kello oli jo yli kuusi. Näin S:n viideltä ja käytiin kaupassa. Ostin funlight vadelma-sitruunaa ja pepsi maxia. En siis kerennyt syömään enään mitään ennen kuutta. Kuitenkin, niitä hiuksia kihartaessa mun maha ilmeisesti alko taas elämään äänen kera. Äippä kysy että onko mulla nälkä. Ei, mä vastasin. Se kommentoi sitä että mun maha kurni. Mä sanoin että en voi edes syödä enään tänään, ja etten aio lihoa enään yhtään enempää kuin mitä Panchossa lihoin. Todellisuudessa nekin kilot oli karistettu. Äippä sano ettei se ainakaan huomaa musta että olisin lihonut, koska mä itse olen ainoa joka sen huomaa. Ja mäkin kuulemma huomaan sen vain siksi, että tuijotan vaakaa. Voi olla joo, mutta kyllä mä sen peilistäkin huomaan, vittusaatana.

Tänään nään taas S:n. Ja värjään hiukseni. Nykyinen väri (brunette) on jo vaaleentunut ja juurikasvu näkyy, joten nyt tulee sitten ihan tummanruskeat hiukset. Ja kai sitä vois sitten tänään tehdä pienenpienenpienen annoksen wokkivihanneksia, kun äippäkin äsken tuli kysymään että syönkö omia safkoja vai niiden kanssa samaa. Vastasin luonnollisesti että omia. Tosin jos olen täällä yksin sillon ruoka-aikaan, niin katson uudestaan kaikki kaapit läpi ja teen mahdollisesti uusia valintoja tämän päivän aterian suhteen. Jotain mun on pakko syödä, koska porukat pitää siitä huolen. Vaikkei ne oliskaan kotona sillon kun syön, ne ottaa selville mitä mä olen syönyt vai olenko mitään. Ja jos en ole syönyt, ne pistää mut syömään jotain mitä en voi, eikä niitä kiinnosta vaikka kello olisi yli kuusi.

It's too late to save me

Tetti suoritettu kunnialla läpi, ja nyt on lomalomaloma. Ihanaa kun ei tarvii mennä vielä viikkoon kouluun, mutta en mä kyllä himassakaan koko viikkoa halua viettää. Pitäis keksiä joka päivälle jotain tekemistä. Tosin voinhan mä nukkua pitkään ja kattella sitten sinne klo 18 asti leffoja, mutta ei sitäkään joka päivä jaksais.

Vaa'alle koitan päästä huomenna. Mä niiin toivon että paino on laskenut. Tuskin se vielä 46kg puolella on, mutta kunhan olis edes hieman lähempänä sitä kuin viimeksi. Kävin siis vaa'alla viimeksi keskiviikko aamuna. Kunhan se vain ei olisi noussut......

Eilen oli siis viimeinen päivä Panchossa. En mä siellä taaskaan syönyt muuta kuin leivän, vaikka piti tehdä salaatti. Suunniteltiin M:n kanssa että oltais syöty siinä ennen kuutta ne "kunnon ruoat", mutta siinä olikin sitten neljästä kuuteen niin kiire että vasta kymmenen yli kuusi oltais päästy syömään. M teki itellensä sillon kanahampurilaisen, mutta minä menin juomaan pepsi maxia tiskin taakse. Kokki (ei se mulkku, vain eräs huipputyyppi) tuli siinä sitten sanomaan että mäkin voisin tehdä itelleni ruokaa siinä samalla. Sanoin ettei ole nälkä ja se varotti mua ettei ala heikottaan. Mä en vastannut mitään, joten se sano jotain että "ehkä parempi jos en puutu sun syömisiin" ja sanoin olevani samaa mieltä. Eilinen meni siis erittäin pienellä leivän kantapalalla, teellä, kahvilla ja pepsi maxilla.

Olin siis viimeyönkin M:n luona. Toinen yö peräkkäin. Koko sinä aikana minkä M:n luona olin, en syönyt mitään. Teetä otin silloin keskiviikkona kotoa mukaan, joten sitä mä join aina kun M otti ilta-/aamupalaa. Ja hyvä niin. Tänään kuitenkin kun tulin kotiin, otin pienen palan äipän tekemästä pitsasta. Ei se siis mitenkään rasvaista ollut ainakaan näin ulkoapäin katsottuna, ja terveellisiä aineita siinä oli muutenkin. Kuitenkin niitä kaloreita varmasti kertyi sen verran, että loppupäivän koitan painaa nesteiden varassa. Ensimmäinen lämmin ateria, ja samalla myös kunnon ruoka, koko viikkoon, hihi....

Mun pitäis nähdä S:n kanssa tänään. Näin senkin viimeks viikko sitten. Se sano tulevansa tänne meille päin, ja mä menen vastaan. Pääsen samalla tupakalle. Ei S kaukana meistä asu, mutta kyllä ton matkan voi jo pieneksi kävelylenkiksi laskea. Varsinkin kun me yleensä jäädään pyörimään muuallekkin ulos aina siinä samalla. Puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Joko me puhutaan tosi syvällisiä juttuja, tai sitten vaihtoehtoisesti paskaa kaikesta ja kaikista. Elämän laatuhetkiä S:n kanssa ♥ . En tiedä miten pärjäisin ilman S:ää tai M:ää, onneks nekin on sanonut ettei pärjäis ilman mua. M on myös sanonut olevansa huolissaan mun syömisvammailuista, ja luvannut pitää huolen musta ja siitä ettei mulle tapahdu mitään vakavaa. Ihana. (:

Tänään pitäis käydä ostamassa sitä funlighttia ja pepsi maxia. Porukat saattaa lähteä tänään dokaamaan (faijapuoli menee ainakin, mutsi ei ole ihan varma vielä) , joten kämppä olis tyhjä. Mä toivon että en sorru syömään, varsinkaan sillon kuuden jälkeen. Oksensin viimeks viime viikon lauantaina, ja mä en halua tehdä sitä tänään. Ei, mielummin olen syömättä kun halailen vessanpönttöä tai nojailen suihkun lattiaan. Haluiskohan S tulla pitään mut erossa jääkaapista....

Hupsista, tulipas taas pitkät tekstit. Ja täyttä paskanjauhantaa koko postaus, anteeks. :D Koitan postailla huomenna, ainakin jos pääsen sinne vaa'alle. Tai no eihän se pääsemisestä ole kiinni, kun vaaka lepää oman huoneen lattialla korkokenkien vieressä, mutta se että kehtaanko astua sille huomenaamuna on eri asia.
Stay strong beauties ♥

One more day

Oon M:n luona. Huomenna vika päivä Panchossa. Masentavaa mutta samalla se on myös helpotus. Kyllä se aika siellä menee nopeesti varsinkin jos työvuorossa on kivoja ihmisiä, mutta se ruoka...... Eieieiei. Tänään söin siellä yhden pienen leivän. Aamulla vannoin itelleni syöväni "kunnon ruokaa", elikkä edes vähän jotain lämmintä tai sitten salaattia ja leipää. En mä sitten kuitenkaan missään vaiheessa ottanut muuta kun yhden leivän, ja senkin olisin varmaan jättänyt ottamatta jos M ei olis ottanu itelleen leipää. Kahvia ja pepsi maxia meni sitten kyllä senkin edestä, ja tupakkataukojakin tuli ihan kiitettävästi. Istuin siellä taas tunnin yliaikaa (klo 17 asti) , ja sitten isäpuoli tuli hakeen. Olin himassa joskus kahtakytä vaille kuus, enkä sillon enään viittinyt syödä mitään. Otin vaan teetä.

Vähän nälkä on ollut joo pitkin päivää, mutta aina se on mennyt ohi. Ei mua hirveemmin ole edes pyörryttänyt. Mitä nyt välillä tullut vähän normaalia heikompi olo, muttei mitään sen vakavampaa. Toivottavasti ei huomennakaan tule mitään yliheikkoa oloa.

Mennään M:n kanssa molemmat huomenna iltavuoroon (klo 14-20) ja sen jälkeen käydään varmaan vuokraamassa leffa tai pari. Ajatus alkoholista olis kyllä myös houkutteleva, mutta jos ei huomenna kuitenkaan. Syyslomalla sitten, vaikka huomennahan se alkaakin. Huomenna on siis tyttöjen ilta luvassa, joten postausta tuskin tulee. En mä viitti M:ää näillä mun jutuilla kiusata, se kuuntelee mun valitusta muutenkin tarpeeks. M on ihana, love her <3 !



Psst. Kuvaa en jaksanut netistä ettiä, eikä tällä koneella ole mitään kivoja thinspo-kuvia (ainakin niin mä toivon!) , joten koittakaa kestää. (: Tsemppiä murut, me pystytään tähän !

... not

En syönyt, otin vain teetä. Kohta menen pesemään hampaat ja nukkumaan.

Iltapalalle, or not?

Mä en tiedä pitäiskö mun syödä vai ei. Mä tiedän että kello on yli kuusi, mutta mä tiedän myös että mulla on helvetin huono olo. Jos mä odotan aamuun ja otan aamupalaks leivän, niin siinä menee huominen pilalle. Mitä aiemmin mä alotan syömisen niin sitä enemmän mä syön loppupäivän aikana. Vielä kun Panchossa on ne kivat heebot jotka ei huomauttele syömisistä. Toisaalta mulle tulee tosi epäonnistunut olo tän päivän osalta jos mä nyt syön. Musta tuntuu että tuotan teille pettymyksen, tuotanko?

Mä en tiedä. M sano että mun pitäis syödä. Osa musta on samaa mieltä. Se toinen osa taas käskee pysyä yläkerrassa, kaukana keittiöstä. Mä en halua pyörtyä huomenna tetissä. Mähän tosiaan söin reilu 48h sitten, jos sitä yhtä purasua leivästä ei lasketa.

Paino oli äsken 47,7kg. Jos mä otan yhden pasteijan/leivän/jotain muuta pientä, niin voiko se paino tosiaan nousta peruuttamattoman paljon? Sitten taas jos mä en nyt syö mitään ja paino laskee suuria määriä pienessä ajassa, niin sehän myös tulee takaisin heti kun syön edes vähän enemmän? Keksinkö mä vaan tekosyitä sille, että voisin ottaa pienen iltapalan? Joo, voi olla. Voi olla että tekin pidätte näitä vain tekosyinä.

Jos mä pyörryn huomenna sen takia etten tänään (enkä eilen) ole syönyt vaikka niin olen sanonut, niin jään kiinni valehtelusta ja ties vaikka mutsi nyt viimein kuskais mut Tohtoritädin luokse, tai juttelemaan jollekkin Terapeuttitädille. Sitä mä en halua, en todellakaan. Mä lupaan, että jos mä jotain nyt päätän syödä niin se ei mene yli. Mä en anna itteni syödä nyt paljoa, varsinkaan kun kello on jo noin helvetisti.

Together we can make it through another day

Heräsin kolmelta yöllä siihen, kun maha kurni. Muutenkin pyörin sängyssä koko yön, enkä saanut nukuttua. Välillä oli kylmä, ja välillä kuuma. Nyt on sitten koko päivän väsyttänyt aivan helvetisti. Tänään vois mennä aikasin nukkumaan.

Tänäänkin olen siis mennyt nestelinjalla. Ilman yhtäkään puraisua mistään helvetin leipäpalasesta. Mieli on kyllä tehnyt, koska "pitäähän ihmisen nyt herranjumala syödä", mutta oon hillinnyt itteni. Muutenkaan en syö enään kuuden jälkeen, ja nyt tätä kohtaa kirjoittaessani kello näyttää olevan 17:54. Purkkaa oon kyllä popsinut , mutta muuten pepsi maxia, kahvia, teetä, ja tänään myös yksi cappuccino. Näillä mennään. Illemmalla juon vielä teetä.

Kaupassa en käynyt, koska isäpuoli tuli hakemaan mut keskustasta. Olin Panchossa tunnin yliaikaa M:n seurana (se on tänään iltavuorossa) ja täyttelin laskutuslappuja. Meidän mulkkukokkikin oli tänään koooko päivän duunissa, mutta huomenna ja ylihuomenna se ei edes käy siellä, ihanaa ! Se pyys meitä tulemaan käymään siellä ens viikon ke tai to, että mennään sinne syömään ja se antaa meille vielä lisäks lahjakortit. Onneks se katkarapusalaatti on siellä aivan helvetin hyvää, joten on edes yksi semmonen suht turvallinen vaihtoehto ruokalistalla joka jopa maistuukin hyvältä.

Suuri kiitos E kommentistasi, se todellakin piristi mun päivää ! Juuri ennen sen lukemista ajattelin ottavani ruokaa, mutta toi kommentti sai mut tajuamaan että kyllä mä pärjään ilmankin. Tästä sen taas huomaa kuinka paljon te kaikki lukijat mua motivoitte ♥ ! Erityisesti urtim, sä olet mun suurin tsempparini, ja ihana sellainen oletkin ♥ ! Teitä lukijoita ajatellen valitsin myös otsikon. (:

Behind every beautiful thing there is some kind of pain

Tän päivän aamupaino -800g eilisen aamupainosta. Huomenna sen pitäis kaiken järjen mukaan olla laskenut entisestään. Tänään oon siis vetäny nestelinjalla (pepsi maxia, kahvia + yks kuppi cappuccinoa). Cappuccino tuli siis siitä kun Panchossa oli normikahvi loppunu eikä kukaan meistä jaksanu keittää uutta, joten otin sitten cappuccinoa, kun jotain oli saatava.

Kyllä mä yhen purasun leivästäkin otin. Panchossa on aina lounasaikaan tarjolla myös päivän keitto, jonka lisäksi on myös siis tuoretta leipää. Kerättiin M:n kanssa se lounas-buffet pois, ja ne leivät ja keitto kuuluu siis siihen samaan settiin. M otti itellensä siitä leivän kun päästiin keittiön puolelle. Mäkin otin sitten perässä, kun minkäänlaista aamupalaa en kotona syönyt ja kello oli sillon kolme. Meidän yli-ihana vastuuhenkilömme (joka on siis myös yksi kokeista) totesi siinä että "taasko sä syöt, varo ettet liho tolla menolla". Se kokkihan siis on piikitelly mua ruoalla koko helvetin viikon, ja päätti sitten iskee taas kun sai siihen tilaisuuden.

Mähän sitten lähin sen leipäni kanssa sinne tiskin taakse ja M tuli perässä.  Pidättelin itkuu ja puristin sen leivänpalasen kasaan. M katto vierestä säälivän näkösenä ja ihmetteli että "miten toi mulkku voi sanoo mitään tollasta?!". Käärin sen leivän paperiin ja heitin roskiin. Söin siitä vaan yhden haukun siellä keittiössä, jotenkin kummasti katos toi ruokahalu siinä samalla. En siis syöny muuta koko päivänä, join vaan.

Nyt mun maha kurnii niin että sattuu. Oon huomenna aamuvuorossa ( klo 10-16 ), ja koitan taas olla syömättä siellä ollessa. Jos jotain syön, niin yritän pitää sen salaatissa ja leivässä. Mitään lämmintä ruokaa en kuitenkaan haluaisi ottaa, ellei tarjolla ole keitettyjä kasviksia. Voi myös olla etten edes halua syödä mitään, koska tää meijän vastuuhenkilö on huomenna koko päivän töissä. Keskiviikon ja torstain siellä on kuitenkin kaksi muuta kokkia, jotka on niiiin mahtavia ihmisiä että niitten kanssa on jopa ilo työskennellä.

Voisin käydä huomenna kaupassa kun tulen kotiin. Jäisin bussissa sairaalalla ja kävelisin siitä n. 1km matkan lähikauppaan ja siitä sitten kotiin. Pitäis ostaa pepsi maxia ja kurkkua. Ainakin tota pepsiä. Voisin ostaa myös funlight-mehua. Mä tykkään käydä kaupassa. Rakastan vertailla tuotteiden ravintosisältöjä ja tehdä valintoja. Harmi vaan, ettei tuollanen onnistu samalla kauppareissulla porukoitten kanssa. Ne ei jostain syystä tykkää mun käytöksestä....

Nyt mä voisin lähteä nukkumaan. Pakko nukkua nälkä pois. Ensin voisin kyllä lukea Popcornprinsessaa, joka on vielä pahasti kesken. Aamulla olis herätys seitsemältä, mä en jaksa. Panchoon tulee huomenna kai myös taksvärkkiläisiä, joten joudutaan todennäköisesti M:n kanssa ohjaamaan ja avustamaan niitä. Toivottavasti ne saa ne paskimmat hommat, ettei niitä taas tyrkytetä meille. Huomenna saan myös tupakkaa, joten hermojenkaan ei pitäis olla niin kireellä kun mitä ne nyt lauantain jälkeen on ollu. Ihanaa.

Loser.

Mä olen kuvottava. Lihava sika. Vaatteet kiristää ja maa tärisee jalkojen alla. En mä halua tätä, en mä halua olla inhottava ja lihava. Nyt saa loppua tää turpoominen, mä en aio antaa painon pamahtaa takas viiteenkymmeneen. Enään ei oo varaa sortua, koska siihen viiteenkymmeneen on vaan 300g. Oon siis lihonut reilu 2kg. Ai että vituttaako? Voi kyllä !

Mua pelottaa tuleva viikko. Tai itseasiassa kaks tulevaa viikkoa. Ens viikolla ma-to Pancho Villassa, jossa tettiläisille tarjotaan ruoat. Mä en jumalauta osaa kieltäytyä vaikka haluaisin, siinä on syy näihin kahteen kiloon mitkä on tullu takas. Sitten alkaakin syysloma, eikä mulla ole mitään suunnitelmia sille koko viikolle. Mä en halua olla kotona. Mä en halua olla lähellä ruokaa.

Mun synttäreihin on 6 viikkoa ja viisi päivää. Olis niin mahtavaa painaa sillon 44kg, jolloin BMI olis tasan 17. Kyllä mulle se 45 kilogramaakin riittäis, koska kuitenkin aion jatkaa tätä vielä senkin jälkeen. Tosin lopetan heti kun oon tyytyväinen itteeni, ja se voi olla jo sillon kun painan 45kg. Katsellaan sitä sen mukaan miten tää paino alkaa laskemaan.

Vielä en viitti kattoo niitä kalorimääriä kullekkin viikolle, koska en todellakaan tiedä kuinka paljon sitä painoo tulee lisää ens viikon aikana. Mä kuitenkin lupaan sen, että syyslomalla en aio antaa painon nousta. Mä aion elää niin niukilla ruokamäärillä vielä syyslomankin jälkeen, kunhan vaan saan sen painon takas sinne mitä se oli alimmillaan, ja luonnollisesti myös sen alapuolelle. Tulkoon vaikka sitten sairaalareissu jos sinne asti tarvii mennä. Mä haluan olla laiha, ja mä aion myös olla laiha viimestään sillon marraskuun loppupuolella. Ja jos se ei riitä, joulukuun päivien edetessä musta tulee vielä entistä laihempi.

Anteeksi....

Taas kerran mä joudun pahoittelemaan tätä taukoa. Mä en vaan oo jaksanut postata siitä kuinka helvetisti mä olen syönyt, ja kuinka lihavaksi mä taas tulen. Turpoon päivä päivältä enemmän, vaatteet kiristää, maa tärisee jalkojen alta, hengitän raskaasti ja hukun läskeihini. Samalla mä mutustan Pancho Villan kierreperunoita ja remouladekastiketta. Se TET alko siis tällä viikolla, ja loppuu ens viikon torstaina. Sen jälkeen mä alotan taas tosissaan. Näännytän itteni hengiltä, kuihdutan itteni näkymättömäks ja muutun kauniiksi. Musta tulee ihana keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa syliin ilman mitään ongelmia.

Nyt mä haluan nukkumaan, pitää lähtee taas "duuniin" yheksäks. Pääsen kolmelta ja nään S:n jossain. JT sano että voitais vuokrata leffa nyt viikonloppuna, jos ei muuta keksitä. Viikonlopun mä yritän olla syömättä, mä tosissani yritän. Ja te lukijat, älkää jooko unohtako mua, mä tarviin teitä. Te autatte mua jaksamaan, vaikka mä tuotankin teille joka kerta pettymyksen. Mä pyydän anteeks. Oon itekkin pettyny itteeni.

Tossa taustalla pyörii BB. Ksenian lausahdus sai mut taas tajuamaan kaiken, kiitos siitä hänelle. "Kukaa ei tykkää lihavista tytöistä". Näinpä juuri. Ja mä olen lihava. Päivä päivältä lihavampi, vittusaatana. Mun on pakko tsempata !