Anteeks kun en ole täydellinen tytär tai lapsenlapsi, täydellinen ystävä tai puolituttu, täydellinen oppilas. Mä en voi itelleni mitään. Mä en pysty täyttämään teidän odotuksia. Mä en pysty saamaan kymppejä kokeista, vaan tyydyn kaseihin. Mä en osaa syödä normaalisti, enkä mä voi olla tässä talossa kun kaapit on täynnä kääretorttuja sun muita täytemuffinsseja, kun pelkät karjalanpiirakatkin tuovat kyyneleet silmiin. Mä en kykene olemaan aina pirteä ja positiivinen, näyttämään iloista naamaa ja olemaan ystävällinen. Mä en vaan jaksa. Hyvä kun jaksan raahautua rappusia ylös pitämättä tukea, niin miten mä voisinkaan jaksaa täydellisyyden tavoittelemista, ellei kyseessä ole vaatekoon pienentäminen (koska tässä mä alan olemaan melko hyvä) ?
Mua itkettää. Tää on just tällänen päivä, millon mä tarvitsisin jonkun kietomaan käsivartensa mun ison ruhoni ympärille ja kertomaan että mä olen kaunis ja kelpaan tälläisenä. Mä haluan tuntea olevani tärkeä. Mä haluan, että joku haluaa mut. En halua miettiä joka päivä peiliin katsoessa että kuinka paljon vielä pitää vähentää päivittäistä kalorisaldoa, jotta kelpaisin jollekkin. Mun luonteessahan siis ei tietenkään ole mitään vikaa, kaikki johtuu näistä läskeistä mun luideni ympärillä, yeah right..... JT:kin on sanonut mun olevan liian vaikea. Vaikea, vittumainen, sarkastinen, minä? En ikinä.
Ukki tuli naisystävänsä kanssa tänne tossa pari tuntia sitten. Menin alakertaan hakemaan teetä ja ne istu pöydän ääressä helvetinmoinen kääretorttu edessään ja molemmilla oli lautasilla palaset. Kaikki muut oli menny jo tupakalle ja niitten astiat oli tiskipöydällä. Ukki alotti sitten heti taas oleman ihana omaitsensä.
'Kato Betty, ihan sua varten toin tälläsen dieettikääretortun !'
'Joo en todellakaan ole syömässä tota....'
'Tää on oikeen unelmatorttu, ja tosi herkullinen !'
*Vihainen mulkasu ja teepussin heitto roskiin*
'Eihän täällä enään parane kuukauden välein käydä.'
'Mitennii ?'
'Noku tuo tyttö muuttuu kokoajan, varmasti taas ainakin kaks kiloo lähteny !'
Kävin aamulla vaa'alla. Neljäkymmentäviisi pilkku kahdeksan kiloa elämäniloa. Tulihan se vitonen sieltä. Nyt en vaan voi sortua, koska se pomppaa helvetin helposti takas siihen kutoseen. Tänään en syönyt mitään. Purkkaa vain. Ja join kahvia, teetä ja funlighttia. Olin M:n luona seitsemään asti, menin sinne suoraan koulusta. M teki siskonsa kanssa ruokaa, mä join kahvia. En mä edes suunnitellut olevani syömättä, mutta koska pääsin kotiin vasta kuuden jälkeen, en mitään enään voinut syödä. Eipä tää mua kyllä haittaakkaan.
Huomenna varmaan teen wokkivihanneksia sen 100g (thai-wok 25kcal/100g) ja mahdollisesti syön leivän kurkulla, josta tulee 40kcal. Niin ja sitten ne normaalit kahvi, tee ja funlight. Täytyy miettiä huomenna miten päivästäni selviän. Pääsen koulusta kolmelta, joten siihen asti olen ainakin syömättä. Huomenna täytyy myös lukea kokeisiin. Perjantaina enkku, maanantaina fyssa. Seuraavalla viikolla keskiviikkona yhteiskuntaoppi, torstaina bilsa ja perjantaina äikkä. Ahistus taivaissa, mä en osaa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti