perjantai 15. lokakuuta 2010

It's too late to save me


Tetti suoritettu kunnialla läpi, ja nyt on lomalomaloma. Ihanaa kun ei tarvii mennä vielä viikkoon kouluun, mutta en mä kyllä himassakaan koko viikkoa halua viettää. Pitäis keksiä joka päivälle jotain tekemistä. Tosin voinhan mä nukkua pitkään ja kattella sitten sinne klo 18 asti leffoja, mutta ei sitäkään joka päivä jaksais.

Vaa'alle koitan päästä huomenna. Mä niiin toivon että paino on laskenut. Tuskin se vielä 46kg puolella on, mutta kunhan olis edes hieman lähempänä sitä kuin viimeksi. Kävin siis vaa'alla viimeksi keskiviikko aamuna. Kunhan se vain ei olisi noussut......

Eilen oli siis viimeinen päivä Panchossa. En mä siellä taaskaan syönyt muuta kuin leivän, vaikka piti tehdä salaatti. Suunniteltiin M:n kanssa että oltais syöty siinä ennen kuutta ne "kunnon ruoat", mutta siinä olikin sitten neljästä kuuteen niin kiire että vasta kymmenen yli kuusi oltais päästy syömään. M teki itellensä sillon kanahampurilaisen, mutta minä menin juomaan pepsi maxia tiskin taakse. Kokki (ei se mulkku, vain eräs huipputyyppi) tuli siinä sitten sanomaan että mäkin voisin tehdä itelleni ruokaa siinä samalla. Sanoin ettei ole nälkä ja se varotti mua ettei ala heikottaan. Mä en vastannut mitään, joten se sano jotain että "ehkä parempi jos en puutu sun syömisiin" ja sanoin olevani samaa mieltä. Eilinen meni siis erittäin pienellä leivän kantapalalla, teellä, kahvilla ja pepsi maxilla.

Olin siis viimeyönkin M:n luona. Toinen yö peräkkäin. Koko sinä aikana minkä M:n luona olin, en syönyt mitään. Teetä otin silloin keskiviikkona kotoa mukaan, joten sitä mä join aina kun M otti ilta-/aamupalaa. Ja hyvä niin. Tänään kuitenkin kun tulin kotiin, otin pienen palan äipän tekemästä pitsasta. Ei se siis mitenkään rasvaista ollut ainakaan näin ulkoapäin katsottuna, ja terveellisiä aineita siinä oli muutenkin. Kuitenkin niitä kaloreita varmasti kertyi sen verran, että loppupäivän koitan painaa nesteiden varassa. Ensimmäinen lämmin ateria, ja samalla myös kunnon ruoka, koko viikkoon, hihi....

Mun pitäis nähdä S:n kanssa tänään. Näin senkin viimeks viikko sitten. Se sano tulevansa tänne meille päin, ja mä menen vastaan. Pääsen samalla tupakalle. Ei S kaukana meistä asu, mutta kyllä ton matkan voi jo pieneksi kävelylenkiksi laskea. Varsinkin kun me yleensä jäädään pyörimään muuallekkin ulos aina siinä samalla. Puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Joko me puhutaan tosi syvällisiä juttuja, tai sitten vaihtoehtoisesti paskaa kaikesta ja kaikista. Elämän laatuhetkiä S:n kanssa ♥ . En tiedä miten pärjäisin ilman S:ää tai M:ää, onneks nekin on sanonut ettei pärjäis ilman mua. M on myös sanonut olevansa huolissaan mun syömisvammailuista, ja luvannut pitää huolen musta ja siitä ettei mulle tapahdu mitään vakavaa. Ihana. (:

Tänään pitäis käydä ostamassa sitä funlighttia ja pepsi maxia. Porukat saattaa lähteä tänään dokaamaan (faijapuoli menee ainakin, mutsi ei ole ihan varma vielä) , joten kämppä olis tyhjä. Mä toivon että en sorru syömään, varsinkaan sillon kuuden jälkeen. Oksensin viimeks viime viikon lauantaina, ja mä en halua tehdä sitä tänään. Ei, mielummin olen syömättä kun halailen vessanpönttöä tai nojailen suihkun lattiaan. Haluiskohan S tulla pitään mut erossa jääkaapista....

Hupsista, tulipas taas pitkät tekstit. Ja täyttä paskanjauhantaa koko postaus, anteeks. :D Koitan postailla huomenna, ainakin jos pääsen sinne vaa'alle. Tai no eihän se pääsemisestä ole kiinni, kun vaaka lepää oman huoneen lattialla korkokenkien vieressä, mutta se että kehtaanko astua sille huomenaamuna on eri asia.
Stay strong beauties ♥

1 kommentti:

  1. Vitsi kun sä oikeesti syöt niin vähän :o En ymmärrä miten jaksat tolla päivästä toiseen.... Iiiso tsemppihalirutistus, sä oot onnistuja ♥

    VastaaPoista