New Year - New Start

Huomenna se on, vuodenvaihdos. Light-siideriä ja kirkasta viinaa lantrattuna sugarfree-energiajuomiin. Päivällä pepsi maxia, iltapäivällä siirrytään vahvempiin. M ja S tulee tänne viiden-kuuden aikaan, alotellaan ilta täällä. Lauletaan karaokea, ehostetaan naamaa ja hiuksia ja juodaan ittemme mukaviks.  Illalla sitten keskustaan. Siellä me ollaan ainakin vuodenvahdos tän hetkisten suunnitelmien mukaan. Haluisin nähä JT:n, onkohan se siellä ? Me ei olla puhuttu, mä en tiedä mitä se ajattelee. Mä en ole nähnyt sitä, eikä se luojankiitos ole nähnyt mua. Sepä se pelottavin juttu onkin, se luulee että oon laiha. Kuitenkin mä haluaisin nähä sen huomenna, selittää sille miks oon niin vaikee ihminen. Halusin olla edes sen kaveri, jos meistä ei enään mitään muuta voi tulla.

No mutta kuitenkin. Paino todellakin on sen viiskyt. Hyi. Mä en siis kuvittele näitä läskejä. Huomenna teen itelleni sairaaladieetin rasvanpolttokeiton. Syön sitä ainakin viikon ja aloitan heti ylihuomenna. Pitää tehdä se valmiiksi jo huomenna ihan vaan sen takia etten tiedä kuinka paha darra on ylihuomenna. Siinä pitäis painon pudota viikon aikana viis-kahdeksan kiloa. Siis mikäli ohjeita noudattaa oikein. Mä en vaan oikein usko että pystyn syömään niitä kaikkia muita mitä siihen oikeasti kuuluisi, enkä todellakaan usko että pystyisin olemaan koko viikon ilman kahvia, teetä tai hiilihapollisia juomia (mm. pepsi max). Kaikki, mihin mä selvästi olen addiktoitunut olisi siis kielletty. Perkele, sanon minä. Mutta kyllä mä silti sen keiton teen, ja noudatan ohjetta ruoan puolesta täydellisesti ainakin jotkut päivät. Ens perjantaina on siis sitä keittoa syöty tasan 7 päivää, siihen se saa nyt ekalla kerralla jäädäkkin.

Ensi viikon lauantaina, 8.päivä , mennään mummin ja sen mun enon kanssa varmaankin Tampereelle shoppaileen. Mummin joululahja mulle on 200€:n edestä vaatteita, ja se ehdotti tota lauantaita. Senkin takia mun on pakko vetää joku teholaihdutus ennen sitä, koska se varmasti haluaa nähdä ne vaatteet mun päällä ennen kassalle menoa. Ja mähän haluan kaappiini vain niitä pienimpiä. Me myös mennään varmaankin jonnekkin raflaan syömään. Jos me ollaan shoppailemassa koooko päivä, niin en mä voi olla niin itsekäs etten suostuisi menemään syömään kun muut kärvistelee toista tuntia nälän takia. Jos mä tosiaan saisin ton painon putoomaan viikossa ainakin sen viisi kiloa, niin kai mä yhden kunnollisen ruoan voisin itselleni sallia. Pidetään sitä siis vaikka boostipäivänä. Sunnuntaina jatkuu taas normaalina. Huomenna ostan kaupasta kaikkea niitä mitä siinä yhdessä aiemmassa postauksessa sanoin syöväni.

Tämän mukaan mun pitäisi saada 3kk pudotettua 12 kg. Se tarkoittaisi siis sitä että 12 viikon kuluttua painaisin suunnilleen 39 kiloa. Ja se on jopa ihan kunnollisilla kalorimäärillä. Vikalla viikolla 460kcal/pvä. Eipä pitäis tuottaa ongelmia. Ekalla viikolla 575kcal/pvä. Ehkä mä en kato tota tosta, jos kerta sitä keittoa vedän. Toisella viikolla 564kcal/pvä. Aloitetaan siis tuosta. Nyt mä haluan vaan äkkiä huomisen ohi, jotta pääsen alottamaan. Mulla on sellanen tunne, että mä onnistun. Maaliskuun lopussa mä painan 40kg, kyllä. Mulla ei ole mitään syytä epäonnistua. Ja jos mä epäonnistun, en voi syyttää siitä mitään muuta kun omaa lihavaa ja löllyvää persettäni. Ja tietenkin tätä helvetinmoista saamattomuutta, joka kimpoo päivittäin mun sisältä.

Dear Mia, thank you for being there for me

Makaroonia ja jauhelihaa huuhtoutu suihkun viemäristä alas pitkän tauon jälkeen. Mia ei ollutkaan jättänyt mua kokonaan. Ehkä se oli vain vihainen kun leikin Anan kanssa. Nyt kun olen karkottanut Anan lihavuudellani, Mia tuli pelastavana enkelinä takaisin. Kyllä mä vielä Anankin saan lepytettyä, ei se mua kokonaan ole hylännyt. Ehkä mä joudun taas alkamaan leikkimään noiden molempien kanssa. En halua että kumpikaan on vihaisia, mä tarvitsen niitä molempia. En osaa elää ilman niitä, mun tosiystävät. Ei ne mua hylkää, ei ne päästä mua irti otteestaan.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joops. Ajattelin aikani kuluks tehä täysin uuden ilmeen tällekkin blogille, vaikka sitten uuden vuoden kunniaksi. Mitäs sanotte ? Vielä pitäis muuttaa osote uuden nimen mukaiseks. Mietin tässä vaan että pystyttekö te lukijat sitten enään lukemaan tätä ? Vaihtuuko se osoite teillekkin siinä samalla ? Hmm...

Mä en ymmärrä, mulla on varmaankin joku talviväsymys meneillään. Tänäänkin oon vaan nukkunut. Vieläkin tuntuu että voisi väsyttää, mutta varmaankaan en saa unta vielä pariin tuntiin. Menkatkin alko. Siinä on se pelottavin todiste siitä että mä todellakin olen lihonut aivan saatanasti. Toivottavasti tämä on myös se viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan näistä ihanista kivuista piiiitkään aikaan. Jostain syystä mun päässä on sellainen käsitys että normaalikokoisilla on kuukautiset, ja minä olen normaalikokoisena aivan saatanan lihava. Toisinsanottuna silloin kun menkat jäävät pois laiduttamisen takia, alkaa tavoite olla lähellä. Kyllä mä vielä siihen pääsen, aivan varmasti pääsen. Mun on pakko päästä, kun kerta pääsin jo aiemminkin.

Me mennään M:n ja sen porukoitten kanssa keskiviikkona Hesaan shoppaileen. Mä varmaan olen sitten sovittamatta niitä vaatteita mitä ostan. Tai sitten sovitan ja valitsen ne pienimmät. Mähän en nimittäin tämän kokoiseksi jää, senpä takia pitää ostaa myös sen mukaisia vaatteita. Perkele, mitähän helvettiä mä kehtaan laittaa keskiviikkona päälle ? Nyt oon ollu kaks päivää höntsissä, koska en halua taas kokea sitä ällötystä kun vaatteet joutuu vaivalla pukemaan päälle. Yäk, olen kuvottava.

Herranjumala nainen, mitä sun päässäsi liikkuu ?

Perkeleen paisuava pullamössötaikina, tappaisit ittes. Ei susta koskaan tule oikeasti laihaa ja kaunista, ihanaista keijua. Ota vaan uusi geisha-karkki, ota ota, olet sä sen ansainnut nälkäkuureillasi. Sä olit laiha, melkein jopa luinen. Nyt olet kuin eri ihminen, ja aikaa on kulunut kuukausi. Hienoa, otit neuvosta vaarin ja aloit syömään. Olit tarpeeksi tyhmä uskomaan ettei normaali ruoka lihota. Idiootti, uskoit että on sallittua syödä niin paljon että nälkä lähtee. Haha, luuseri. Lihava luuseri.

Jep, vaa'alle en edes uskalla astua. Ei siinä varmaan riittäisi numerotkaan, paskaks menis koko laite. Varmasti yli 50kg. Ehkä jopa 55kg. Mä nimittäin näytän yhtä kuvottavalta kun miltä viisikymmentäviisi kilogrammaa kuulostaa. Ihan tosissaan. Mun reisissä ei todellakaan ole enään sitä ihanaa useiden senttien rakoa. Sen sijaan ne ovat kiinni toisissaan. Luiden päälle kasautunut läskikerros oikein paistaa. En mä muistanutkaan kuinka helvetin oksettavalta ihra näyttää, mutta nytpä on sekin näkymä koettavana ihan pelkästään peiliin vilkaisemalla. Perseestäkin on tullu kuin mikäkin Mount Everest, vaikkei sitä aiemmin oikeastaan ollut edes olemassa. Way to go, girl ! Are you happy now ? Are you pretty now ?!


Mun tekis mieli itkeä-parkua-huutaa tätä paskaa oloa. Mä haluan äkkiä pois tästä kropasta, eroon näistä läskeistä. Naamakin pyöreä kuin pallo ja kaksoisleuka teki comebackin. Kaikki vaatteet kiristää, eikä mikään näytä hyvältä mun suuren ruhoni päällä. Uusimmat housut ei varmaan mene päälle. Alle kuukaus sitten nuo yhet housut oli aivan liian isot, nyt ne on saatanan tiukat. Vaati voimaa että sain ne tänään päälle. Siitä alkokin kunnon ahistus. En mennyt M:n synttärikahveille koska en yksinkertaisesti kyennyt siihen. Mä en halua että kukaan näkee mut tälläsenä, edes mun parhaimmat kaverit. Mä olen huono kaveri, ja ajattelen vain itseäni, tiedän. Mä en vaan yksinkertaisesti kehtaa mennä ulos tästä talosta. Mä en edes kehtaa itse katsoa peiliin. Miten helvetissä mä kykenen juhlimaan Uutta Vuotta keskustassa ja kotibileissä ? JT menettää viimeisetkin kiinnostuksenrippeet mua kohtaan jos näkee kuinka paisunut mä olen. Ja mä en voi syyttää tästä ketään muuta kun itteeni. Kuka käski olla läski, niimpä juuri....

Sanoin mutsille että alotan taas kunnon laihdutuksen kunhan vuosi vaihtuu. Alle viikko, mun on pakko kestää se aika tätä ällöttävää ulkomuotoa. Yksi viikko ja mä voin taas alottaa tosissani. 1.1.2011 alkaa herkkulakko, johon sisältyy taas kaikki karkit, keksit, pullat, suklaat, sipsit, suolatikut/-keksit yms. Kuivattuja luumuja mun on pakko syödä, vaikka mun pääkoppa on alkanut mieltää nekin herkuiksi. Mun elimistö ei vain yksinkertaisesti toimi ilman niitä, ja niilläkään ei niin hyvin kun olisi toivottua. Laksoja en kuitenkaan halua päivittäin syödä, joten luumut on lähes pakollisia. Pepsi Maxista / Cola ZERO'stakaan mä en voi luopua. Enkä sokerittomasta energiajuomasta tai Fun Light'eista. Muut mehut ja limut saa jäädä kokonaan. En tiedä vielä kuinka kauan tuo lakko kestää, mutta ainakin sen pari-kolme kuukautta. Ilman sitä mä en voi laihtua. Mä en voi pitää vaan yhtä herkkupäivää paria viikkoa kohti, vaan mun pitää olla kokonaan ilman.

Ajattelin ostaa myös Nutrilettejä lisää. Aiempia on vaan joku 7 pussia. Voisin ostaa vaikka kaksi pakettia, toinen kanakeitto ja toinen kasviskeitto. Niitä voisin sitten syödä aina kun on pakko/mut pakotetaan syömään jotain lämmintä. Muuten voisin syödä kurkkua, ananasta, raejuustoo, näkkäriä yms. Niillä mä aiemminkin laihduin niitä suurimpia määriä. Kahvia ja teetäkin pitää alkaa taas juomaan useasti, niin nälkäkin pysyttelee poissa.

Ajattelin myös että voisin siirtää sen klo 18 jälkeen syömisen jo siihen, etten söisi mitään enään klo 17 jälkeen, nesteitä vaan. Tässä jaksossa koulussa menee kolmena päivänä kolmeen, ja kun sillon varmaankin tulen himaan jos ei muuta ole niin eipä ole kovin paljoa aikaa ahmia ruokaa nassuun kun aikaa on tunnin vähemmän kun aiemmin. Vaikeinta syömisten kanssa tulee varmaan keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona pääsen kahelta, perjantaina taas yheltä. Senkin takia on hyvä että viiden jälkeen olisin syömättä. Ja jos mä lähes joka aamu herään klo 5:06 niin siinä olis aina se reilu 12h syömättä kun aamulla menen vaa'alle.

En myöskään aio syödä enään punaista lihaa. Kana ja kala varmaankin pysyy ainakin toistaiseksi ruokavaliossa. Niitäkin tosin vain harvoin. Kanaa lähinnä tuossa keitossa, ja kalaa ehkä kerran kuussa/kahessa kuussa, riippuen ihan siitä miten porukat sitä valmistaa. Uunivihanneksia ja wokkivihanneksia syön varmaan myös aina sillon kun Nutrilett ei maistu ja jotain lämmintä on otettava. Kasvisliemi on myös yksi ateriavaihtoehto, mutta se onnistuu varmaan vaan kun oon yksin kotona. Keitettynä on hyvä myös kukka- ja parsakaali, joten niitäkin varmaan valmistelen. Leipää en aio syödä, en vaaleaa enkä tummaa. Ehkä sillointällöin, muttei todellakaan päivittäin. Näkkäriä tai hapankorppua mielummin. Pastat ja perunatkin koitan pitää mahdollisimman kaukana lautasestani.

Alan varmaan myös taas punnitsemaan kaiken mitä lautaselleni laitan. Ja laitan kalorit ylös. Vaa'alla käyn päivittäin, mutta vaikka keskiviikkoisin ja lauantaisin ne on pakko merkata vihkoon. Lauantaisin ainakin, se ehkäisee viikonloppumässäilyä. Toisaalta jos niitä mässäilyviikonloppuja tulee vaan kun vedetään känniä, niin ehkä mä tosiaan ehdotan M:lle että lähtiskö se mun kanssa tän neljän viikonlopun putken jälkeen tipattomaan tammikuuhun. Ollaan jo aiemmin heitetty läppää siitä että vois alottaa selvän elämän, joten edes sitten tuo tammikuu.

Pitäis keksiä myös joka kuukaudelle inspiraatio-lause. Samaan tyyliin kun tuo tipaton tammikuu, mutta thinspo-lauseina. Sen lisäks mun pitäis tehä tavoitepalkintoja. Mä en vaan tiedä että mitä. Kielikoru ja napakoru oli jo aiemmin. Lävistykset oli hyviä tollasiks, ne muistaa piiiitkään. Toisin kuin jotain että 'kun painoa on sen ja sen verran niin ostan uuden paidan'. Mä tarvitsen jotain motivoivampaa. Paidan voin ostaa millon tahansa. Lävistyksiin taas tarvitsin huoltajan allekirjoituksen. Joku pieni tatuointi voisi olla kiva, muttei äippä siihen suostuisi. Vaikka höyhen korvan taakse. Siinä olis mulle myös oma henkilökohtainen ja kieroutunut tarkoitus. Höyhenenkevyt, ihana, kaunis. Se jos mikä motivois, myös leimaamisen jälkeen. Meinaa unohtaa mitä oikeasti haluaa niin siirtää vaan hiuksia ja kääntää päätä niin johan muistuu mieleen.

Voikun tää viikko menis nopeasti. Mä haluan jo päästä kutistumaan. Mun ei nimittäin ole vielä mitään järkeä alottaa, kun kuitenkin uv:na tulee juotua ja syötyä. Tulis taas vaan takapakkia. Kyllä mä silti koitan nyt jo tän viimesen viikon vähän vähentää tätä ruokamäärää, jotta ei tuu sitten niin helvetillistä näläntunnetta ensivuoden ekoina päivinä. Tavallaan mä haluan myös jo kouluun. Vaikken mä halua mennä ihmisten näköpiirille, niin silti mä kaipaan sitä rutiinia. Koulussa kuluu aikaa joka kotona menee pelkästään ruoan ajatteluun. Kyllä mä nyt oon hetkellisesti ainakin innostunut myös opiskelusta. En malta odottaa että pääsee taas tekemään vihkomuistiinpanoja ja joidenkin aineiden kotitehtäviä. Mä haluan että opettajat on ylpeitä musta, niinkun ne nyt alkaa olemaan. Biologiakin nousi tän puolen vuoden aikana kutosesta kasiin. Mä voin parantaa vielä, ja mä haluankin parantaa vielä.

Perkule kun onkin tullut pitkästi tätä tekstiä. En tosin tiedä että onko se mitenkään yhtenevää, kun ajatus on katkeillut ja tätä kirjoittaessa on ollut taukoja. Koittakaa siis ymmärtää, ehkä se on edes jotenkin selvää tekstiä. Koitan postailla vielä tämän vuoden puolella, mutta jos en, niin lupaan että tulen viimeistään 2.1 tekemään jonkunlaisen postauksen. Mä nimittäin haluan taas panostaa tähän blogiin. Tästä on muutenkin niin paljon apua ja motivaatiota kauneuden tavoittelussa, varsinkin kun mulla on teidät lukijat ♥ ! Ihan teidänkin takia mä lupaan että ensvuonna alan taas tekemään mahdollisimman usein ja säännöllisesti postauksia. Kerron miten etenen 40kg-projektissani ja varmaan myös kaikessa muussakin arkielämässä. Stay strong, beauties ♥!

Mitä kuuluu kun ei mitään kuulu ?

Anteeksi muruset, en ole jaksanut postailla. Mua hävettää liikaa, nytkin teen tän vaan sen takia että myöhemmin olisi vieläkin vaikeampaa tehdä comeback.

JT:n kanssa outo tilanne, en tiedä missä mennään. Se haluaa että pystyn puhumaan sille KAIKESTA avoimesti. Ymmärrätte varmaan, etten mä ihan kaikesta uskalla sille avautua. Perkele. Ja koska mä en edes tiedä haluaako se mua enään, niin se tekee avautumisesta vieläkin vaikeampaa. On tiettyjä asioita jotka mun pitää sille sanoa ihan itsenikin takia, mutta en mä kaikkea voi kertoa. Ne tärkeimmät asiat vaan, jotta voidaan katsoa mihin tilanne etenee vai eteneekö mihinkään. Mua vaan pelottaa niin saatanasti mun oma kieroutunut pääkoppa ja sen ajatusmaailma.

JT-härdellin lisäks mun ulkomuodossa ei todellakaan ole mitään kehumista. Aina viikolla saan painoo pudotettua kiitettävästi, mutta kun tulee viikonloppu ja tiedossa on viinaa ja mässäilyä niin kaikki tulee takaisin ekstrojen kera. Musta tuntuu että mun nilkatkin on sataviiskytseittemän kertaa tukevammat kun viikko sitten. Perkele, jos mun nilkoistakin huomaa että kiloja on kertynyt, niin miettikääpä huviksenne miltä mun maha, reidet ja perse näyttää. Ah, oon oikein kauneuden perikuva ja jokaisen miehen unelma.

Menkoistakaan ei ole kuulunut ikuisuuteen. Kesällä Tohtori-Täti sano mutsille että kun ne lakkaa tulemasta niin pitää huolestua. Senpä takia siitä asti mun kuukautiseni on ollut koko perheen tiedossa. Ja nyt koko perhe on tietoisia siitä että en edes muista millon viimeksi olisin vuotanut verta, jos pikkuruisia haavoja ei lasketa. U know what i mean. Kuulemma vuodenvaihteen jälkeen varaillaan meikäläiselle lääkäriaikaa. Mahtavaa. Mutta aivan sama, lääkärikäyntejä tai ei, mä aion jokatapauksessa saavuttaa ennen kesäloman alkua sen 40kg painon. Mitä nopeammin niin sen parempi. Mutta minkään sortin Tohtori-Tädit tai -Sedät ei tule olemaan esteenä, hidasteena korkeintaan. Oi, neljäkymmentä kiloa elämäniloa. Kuulostaa suunnitelmalta, ja suunnitelmat tehdään toteutettavaksi.

Postailen taas kun tulee sopiva tilanne. Vaikka mä nyt turpoaisin, niin en mä lopettaa aio. Musta ei enään ikinä tule niin lihavaa. Mä en aio painaa yli viittäkymmentä kiloa koko nuoruuteni aikana, en todellakaan mikäli se minusta on kiinni, ja sehän on. Minä itse ja minun päätökset. Minä itse ja minun läskini. Minä itse ja minun maha. Niin joo, tervetuloa uusi lukija ja suurkiitos jondraful kommentistasi edelliseen postaukseen, se piristi ja paljon ♥!

You make me beautiful

Eilinen oli ihanin ilta pitkään aikaan. Tai no ihanin päivä pitkään aikaan. Mä olin onnellinen. Mä tunsin itteni kauniiksi ja kelvolliseksi. Musta tuntu että mä olen hyvä tälläisenä. JT ylisti mua maasta taivaaseen. Me suudeltiin useaan otteeseen. Se otti mut syliinsä istumaan kun oltiin kahestaan meidän saunan pukuhuoneessa, jonne kaikki muut meidät laitto eikä päästäny ulos. Kuunneltiin vaan kun kaikki puhu siellä oven ulkopuolella meistä, ja ne jopa kuvitteli että me ei kuulla.

Laulettiin kaksin Itkisitkö onnesta. Meidän molempien mikestä vapaana olevat kädet oli kietoutuneina toistemme ympärille. Kaikki ympärillä olevat huuteli sitä, kuinka 'toi on sitä oikeeta' ja että 'näin sen on aina pitänytkin mennä' , 'meidän ihanat rakastavaiset' . Yksi kundi jopa rupesi itkemään meidän takia. Ehkä me sitten oikeesti ollaan just oikeenlaisia toisillemme. Mä en tiedä. Sovittiin että jutellaan huomenna koulussa että miten tästä eteenpäin. Kumpikaan ei oikein tiedä mitä pitäis tehä/ajatella. Kumpaakaan ei kaduta eilinen, muttei myöskään tiedetä että mitäs nyt.

Mä olin eka tyttö kenen kanssa se suuteli, mä olisin sen eka kunnon tyttöystävä. Ja musta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä sille, se ansaitsee parempaa kun mun vaikeat päivät ja syömisvammailut. Mä en halua tuottaa sille mielipahaa, koska välitän siitä liikaa. Silti mä haluan takaisin sen syliin, mä haluan tuntea sen lämmön ja kosketuksen mun kehollani, mun suureksi paisuneella kehollani........

Good start, again

46,5kg. Tästä on suunta vain alaspäin. Mutta täähän alko oikein lupaavasti, yhessä päivässä -900g. Eikä eilen edes ollut oikein nälkä. Nutrilett-kasviskeiton ja leipäpalan jälkeen masu oli supertäys, eikä tehnyt mieli edes syödä mitään. Kello tuli muutenkin kuusi, joten enpä olisi edes voinut syödä enään sen jälkeen. Sitä ennen olin syönyt pienen pussillisen kuivattuja luumuja. Joo, on niissäkin suhteellisen paljon kaloreita, mutta niissä on myös mainiot laksatiiviset vaikutukset. Tai mulla ainakin toimii, joten mikäs siinä. Hyviäkin ne on, ja lähtee karkkihimo !

Tänään terveystiedon koe. Oon pikalukenu kerran koealueen läpi ja selaillu vihkoo. En osaa, kusen koko kokeen. Ja se on viimeinen terveystiedon koe peruskoulun aikana. Paniikki ja ahistus, hyi kamalaa. Eilen en siis kerennyt lukemaan koska puolet päivästä meni korkkareitten ettimiseen. Eikä niitä jumalauta edes löytynyt, joko oli liian isoja kokoja tai liian matala korko. Perkele. Tänään uus yritys ja huomenna ruotsin koe. Mennään tänään myös M:n kanssa ostamaan ylisöpöt muovikruunut (♥!!!) ja jotain muovimukeja yms lauantaiks. Mun pitäis myös kattoo jotain kivoja vaatteita. Tai nyt kun mulla on kerrankin oikein kunnolla rahaa niin haluan vaatteita. Nytkin on hameessa kaks hakaneulaa, jotta se olisi edes melkein sopiva. Hehe.


Juteltiin taas JT:n kanssa eilen. Tai no kyllähän me päivittäin jutellaan ja nähdään muutenkin, mutta koulu on eri asia. Ollaan siis samalla luokalla, jos se joltain on mennyt ohi. JT on aika ihana, ja mua pelottaa.......

Fuck this shit

Nää ihmiset haluaa että musta tulee taas lihava. Se sama vanha pullasorsa. Tuttua ja turvallista iltasyömistä ja karkkien mässäilyä päivä päivän perään. Ei niissä karkeissa muuten mitään, en mä niitä niin hirveesti sisuksiini tunge, mutta se että niiden lisäksi porukat pitää huolen että mutustan päivällisenkin hyvällä ruokahalulla. Mmmm lovely. Eikä noi hölmöt edes tajua mun huijaavan niitä. Mä tulen pudottamaan nää kaikki kilot mitä ne saa mut nyt turpoomaan. Musta tulee vielä se pieni ja kaunis, ihana keijukainen. Mä pystyn siihen, joten mä teen sen. 47,4kg. Että sellanen laivareissu....... Hunksitkaan ei osannu tanssia, mutta helvetin hyviltä ne näytti. Saatiin M:n kanssa nimmarit, jee.

Lauantaina paaaarty ! Mulla on tällähetkellä reilu 3 litraa alkoholijuomia kaapissa. Ostan mahdollisesti lisää, kunhan vaan keksin että mitä. Kaverilta saan todennäköisesti viinapullon, ja se mun vuoden vanhempi eno (täytti sunnuntaina 16v) sano tuovansa Breezerii lahjaks. Love it. Ihania ihmisiä, alkoholia ja karaokee. Onko mitään parempaa ? En usko, ei tule ainakaan mieleen. Kaloreita, ah nam, niitä kun ei olekkaan vielä tullut tarpeeks. Light siidereitä mulla on, mutta kuitenkin.

Mua myös vähän pelottaa lauantai. Tai no saan ihme viboja kun mietinkin mitä kaikkea voisi tapahtua. Hehe joo moi olen säälittävä ja tiedän sen, muttakun JT...... Se on siis tulossa tänne, ja ollaan nyt taas jutskailtu kaikkee sillain miten sillon joskus aiemminkin. Mä en ymmärrä miten se saa mut niin iloseks, periaatteessa tekemättä mitään. Viimeyönäkin laiteltiin viestejä niin pitkään kunnes mun oli yksinkertasesti pakko mennä nukkumaan. M:kin on kiusannu mua vihjailemalla kaikkee JT:stä ja musta, ja varsinkin tulevasta lauantaista. Tuskin mitään kuitenkaan tapahtuu. Enkä mä halua ihastua, ei, en nyt. JT kuitenkin karkais taas kun tajuais kuinka sekasin mun pääkoppani on.