Herranjumala nainen, mitä sun päässäsi liikkuu ?

Perkeleen paisuava pullamössötaikina, tappaisit ittes. Ei susta koskaan tule oikeasti laihaa ja kaunista, ihanaista keijua. Ota vaan uusi geisha-karkki, ota ota, olet sä sen ansainnut nälkäkuureillasi. Sä olit laiha, melkein jopa luinen. Nyt olet kuin eri ihminen, ja aikaa on kulunut kuukausi. Hienoa, otit neuvosta vaarin ja aloit syömään. Olit tarpeeksi tyhmä uskomaan ettei normaali ruoka lihota. Idiootti, uskoit että on sallittua syödä niin paljon että nälkä lähtee. Haha, luuseri. Lihava luuseri.

Jep, vaa'alle en edes uskalla astua. Ei siinä varmaan riittäisi numerotkaan, paskaks menis koko laite. Varmasti yli 50kg. Ehkä jopa 55kg. Mä nimittäin näytän yhtä kuvottavalta kun miltä viisikymmentäviisi kilogrammaa kuulostaa. Ihan tosissaan. Mun reisissä ei todellakaan ole enään sitä ihanaa useiden senttien rakoa. Sen sijaan ne ovat kiinni toisissaan. Luiden päälle kasautunut läskikerros oikein paistaa. En mä muistanutkaan kuinka helvetin oksettavalta ihra näyttää, mutta nytpä on sekin näkymä koettavana ihan pelkästään peiliin vilkaisemalla. Perseestäkin on tullu kuin mikäkin Mount Everest, vaikkei sitä aiemmin oikeastaan ollut edes olemassa. Way to go, girl ! Are you happy now ? Are you pretty now ?!


Mun tekis mieli itkeä-parkua-huutaa tätä paskaa oloa. Mä haluan äkkiä pois tästä kropasta, eroon näistä läskeistä. Naamakin pyöreä kuin pallo ja kaksoisleuka teki comebackin. Kaikki vaatteet kiristää, eikä mikään näytä hyvältä mun suuren ruhoni päällä. Uusimmat housut ei varmaan mene päälle. Alle kuukaus sitten nuo yhet housut oli aivan liian isot, nyt ne on saatanan tiukat. Vaati voimaa että sain ne tänään päälle. Siitä alkokin kunnon ahistus. En mennyt M:n synttärikahveille koska en yksinkertaisesti kyennyt siihen. Mä en halua että kukaan näkee mut tälläsenä, edes mun parhaimmat kaverit. Mä olen huono kaveri, ja ajattelen vain itseäni, tiedän. Mä en vaan yksinkertaisesti kehtaa mennä ulos tästä talosta. Mä en edes kehtaa itse katsoa peiliin. Miten helvetissä mä kykenen juhlimaan Uutta Vuotta keskustassa ja kotibileissä ? JT menettää viimeisetkin kiinnostuksenrippeet mua kohtaan jos näkee kuinka paisunut mä olen. Ja mä en voi syyttää tästä ketään muuta kun itteeni. Kuka käski olla läski, niimpä juuri....

Sanoin mutsille että alotan taas kunnon laihdutuksen kunhan vuosi vaihtuu. Alle viikko, mun on pakko kestää se aika tätä ällöttävää ulkomuotoa. Yksi viikko ja mä voin taas alottaa tosissani. 1.1.2011 alkaa herkkulakko, johon sisältyy taas kaikki karkit, keksit, pullat, suklaat, sipsit, suolatikut/-keksit yms. Kuivattuja luumuja mun on pakko syödä, vaikka mun pääkoppa on alkanut mieltää nekin herkuiksi. Mun elimistö ei vain yksinkertaisesti toimi ilman niitä, ja niilläkään ei niin hyvin kun olisi toivottua. Laksoja en kuitenkaan halua päivittäin syödä, joten luumut on lähes pakollisia. Pepsi Maxista / Cola ZERO'stakaan mä en voi luopua. Enkä sokerittomasta energiajuomasta tai Fun Light'eista. Muut mehut ja limut saa jäädä kokonaan. En tiedä vielä kuinka kauan tuo lakko kestää, mutta ainakin sen pari-kolme kuukautta. Ilman sitä mä en voi laihtua. Mä en voi pitää vaan yhtä herkkupäivää paria viikkoa kohti, vaan mun pitää olla kokonaan ilman.

Ajattelin ostaa myös Nutrilettejä lisää. Aiempia on vaan joku 7 pussia. Voisin ostaa vaikka kaksi pakettia, toinen kanakeitto ja toinen kasviskeitto. Niitä voisin sitten syödä aina kun on pakko/mut pakotetaan syömään jotain lämmintä. Muuten voisin syödä kurkkua, ananasta, raejuustoo, näkkäriä yms. Niillä mä aiemminkin laihduin niitä suurimpia määriä. Kahvia ja teetäkin pitää alkaa taas juomaan useasti, niin nälkäkin pysyttelee poissa.

Ajattelin myös että voisin siirtää sen klo 18 jälkeen syömisen jo siihen, etten söisi mitään enään klo 17 jälkeen, nesteitä vaan. Tässä jaksossa koulussa menee kolmena päivänä kolmeen, ja kun sillon varmaankin tulen himaan jos ei muuta ole niin eipä ole kovin paljoa aikaa ahmia ruokaa nassuun kun aikaa on tunnin vähemmän kun aiemmin. Vaikeinta syömisten kanssa tulee varmaan keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona pääsen kahelta, perjantaina taas yheltä. Senkin takia on hyvä että viiden jälkeen olisin syömättä. Ja jos mä lähes joka aamu herään klo 5:06 niin siinä olis aina se reilu 12h syömättä kun aamulla menen vaa'alle.

En myöskään aio syödä enään punaista lihaa. Kana ja kala varmaankin pysyy ainakin toistaiseksi ruokavaliossa. Niitäkin tosin vain harvoin. Kanaa lähinnä tuossa keitossa, ja kalaa ehkä kerran kuussa/kahessa kuussa, riippuen ihan siitä miten porukat sitä valmistaa. Uunivihanneksia ja wokkivihanneksia syön varmaan myös aina sillon kun Nutrilett ei maistu ja jotain lämmintä on otettava. Kasvisliemi on myös yksi ateriavaihtoehto, mutta se onnistuu varmaan vaan kun oon yksin kotona. Keitettynä on hyvä myös kukka- ja parsakaali, joten niitäkin varmaan valmistelen. Leipää en aio syödä, en vaaleaa enkä tummaa. Ehkä sillointällöin, muttei todellakaan päivittäin. Näkkäriä tai hapankorppua mielummin. Pastat ja perunatkin koitan pitää mahdollisimman kaukana lautasestani.

Alan varmaan myös taas punnitsemaan kaiken mitä lautaselleni laitan. Ja laitan kalorit ylös. Vaa'alla käyn päivittäin, mutta vaikka keskiviikkoisin ja lauantaisin ne on pakko merkata vihkoon. Lauantaisin ainakin, se ehkäisee viikonloppumässäilyä. Toisaalta jos niitä mässäilyviikonloppuja tulee vaan kun vedetään känniä, niin ehkä mä tosiaan ehdotan M:lle että lähtiskö se mun kanssa tän neljän viikonlopun putken jälkeen tipattomaan tammikuuhun. Ollaan jo aiemmin heitetty läppää siitä että vois alottaa selvän elämän, joten edes sitten tuo tammikuu.

Pitäis keksiä myös joka kuukaudelle inspiraatio-lause. Samaan tyyliin kun tuo tipaton tammikuu, mutta thinspo-lauseina. Sen lisäks mun pitäis tehä tavoitepalkintoja. Mä en vaan tiedä että mitä. Kielikoru ja napakoru oli jo aiemmin. Lävistykset oli hyviä tollasiks, ne muistaa piiiitkään. Toisin kuin jotain että 'kun painoa on sen ja sen verran niin ostan uuden paidan'. Mä tarvitsen jotain motivoivampaa. Paidan voin ostaa millon tahansa. Lävistyksiin taas tarvitsin huoltajan allekirjoituksen. Joku pieni tatuointi voisi olla kiva, muttei äippä siihen suostuisi. Vaikka höyhen korvan taakse. Siinä olis mulle myös oma henkilökohtainen ja kieroutunut tarkoitus. Höyhenenkevyt, ihana, kaunis. Se jos mikä motivois, myös leimaamisen jälkeen. Meinaa unohtaa mitä oikeasti haluaa niin siirtää vaan hiuksia ja kääntää päätä niin johan muistuu mieleen.

Voikun tää viikko menis nopeasti. Mä haluan jo päästä kutistumaan. Mun ei nimittäin ole vielä mitään järkeä alottaa, kun kuitenkin uv:na tulee juotua ja syötyä. Tulis taas vaan takapakkia. Kyllä mä silti koitan nyt jo tän viimesen viikon vähän vähentää tätä ruokamäärää, jotta ei tuu sitten niin helvetillistä näläntunnetta ensivuoden ekoina päivinä. Tavallaan mä haluan myös jo kouluun. Vaikken mä halua mennä ihmisten näköpiirille, niin silti mä kaipaan sitä rutiinia. Koulussa kuluu aikaa joka kotona menee pelkästään ruoan ajatteluun. Kyllä mä nyt oon hetkellisesti ainakin innostunut myös opiskelusta. En malta odottaa että pääsee taas tekemään vihkomuistiinpanoja ja joidenkin aineiden kotitehtäviä. Mä haluan että opettajat on ylpeitä musta, niinkun ne nyt alkaa olemaan. Biologiakin nousi tän puolen vuoden aikana kutosesta kasiin. Mä voin parantaa vielä, ja mä haluankin parantaa vielä.

Perkule kun onkin tullut pitkästi tätä tekstiä. En tosin tiedä että onko se mitenkään yhtenevää, kun ajatus on katkeillut ja tätä kirjoittaessa on ollut taukoja. Koittakaa siis ymmärtää, ehkä se on edes jotenkin selvää tekstiä. Koitan postailla vielä tämän vuoden puolella, mutta jos en, niin lupaan että tulen viimeistään 2.1 tekemään jonkunlaisen postauksen. Mä nimittäin haluan taas panostaa tähän blogiin. Tästä on muutenkin niin paljon apua ja motivaatiota kauneuden tavoittelussa, varsinkin kun mulla on teidät lukijat ♥ ! Ihan teidänkin takia mä lupaan että ensvuonna alan taas tekemään mahdollisimman usein ja säännöllisesti postauksia. Kerron miten etenen 40kg-projektissani ja varmaan myös kaikessa muussakin arkielämässä. Stay strong, beauties ♥!