Sosialisointia

Oon ollu tänään yllättävän sosiaalinen ! Ihmettelen tosissaan että mistä tää tällänen johtuu. Kai se sitten on totta että jos on liian kauan yksin omissa oloissa, alkaa kaipaamaan ihmisiä ympärille. Ilmeisesti mulle nyt on käynyt näin...

Aamupäivästä mentiin siis mutsin kanssa citymarkettiin ja prismaan. Myöhemmin päivällä lähin yhen kaverin kanssa rannalle. Sen jälkeen olin himassa puolisen tuntia, jonka jälkeen sovittiin M:n kanssa että nähdään. Oli ihana nähä sitä pitkästä aikaa (kerran aiemmin kesäloman alussa, muuten vaan juteltu puhelimessa/netissä/tms) ja puhua yksinkertaisesti kaikesta ! Että mä rakastan sitä tyttöö, en tiedä miten pärjäisin ilman sitä ! Parempaa kaveria ei vois toivoa. (:

Äsken sit tulin kotiin. E alko kyseleen huomisesta. Tosin nyt se ei vaikuttanu yhtään innostuneelta koko näkemisestä. Saatan toki vaan kuvitella, mutta kuitenkin. Emmätiedä, ehkä siitä ei oikeesti tuu yhtään mitään. Ehkä koko tapaamisessa ei oo mitään järkee. Ehkä molemmilta kuluu siihen vaan aikaa, jonka vois aivan hyvin kuluttaa jossain muuallakin. Toivon kuitenkin että asia ei ole näin.... Mä todellakin toivon niin. Kuitenkin syvällä sisälläni mä tiedän että joudun pettyyn. En oo tarpeeks hyvä sille. Mä en ansaitse sitä, E on aivan liian hyvä mulle. Se ansaitsee jonkun paljon paremman...

"Taasko sä oot laihtunu? Näytät kauheen pikkuselta."

Ei. En mä ole. En todellakaan.
Päinvastoin, olen lihava sika. Järkyttävä ryhävalas.
Anteeksi...

Palaset loksahtaa paikoilleen. Nyt mä ymmärrän kommentin, mikä mulle sanottiin Kuopiossa. Mä ymmärrän sen liiankin hyvin. "Meinaatko sä vai Betty olla huomenna syömättä mitään, jos sä nyt syöt lettuja?!"-isotäti. Ei, en pystynyt olemaan vaikka halusin.

Miks mua vahditaan? Miks mun massiivista kroppaa kommentoidaan? Miks ne sanoo mun olevan "tositosilaiha", vaikka oikeesti olen järkyttävän suuri? Ahistaa. Mä haluan olla pieni, mutta mä en ole. Mä haluan ansaita ne kommentit missä mua sanotaan pieneks (-muutenkin kun pituudelta). Mä haluan kerätä kateellisia katseita normaalikokoisilta. Mä haluan ostaa niitä kaikista pienimpiä vaatteita mitä kaupasta löytyy ja mä haluan että nekin vaatteet on löysiä.

Toi mun isotäti oli sanonu mutsille jotain että :"Bettyn ei tarviis kyllä laihtua enään yhtään." , kun olin kävelly isomummon kanssa pihalla. Ja vitut, Bettyn pitää laihtua vielä paljon lisää. Betty ei ole hyvä näin. Betty on ruma ja suuri.

Otsikko tuli siis siitä, kun äsken menin alakertaan hakeen kahvia. Siinä oli yks mutsin kaveri, joka oli viimeks täällä niissä rippijuhlissa. Se sitten katto mua päästä varpaisiin siinä kun kaadoin kahvin sekaan maitoa. Seuraavaks sen suusta kuulu toi lause. Mutta ei, se on niin väärässä, mä en ole pikkuinen. Mä en ole laihtunut lisää. Mä olen lihonut, liikaa...

Turn the page, I need to see something new

Tultiin viimeyönä Kuopiosta. S ei ollu mukana, mentiin porukoitten kanssa kolmisteen. Oli ihana nähä sukulaisia, ja muutenkin oli tosi kiva reissu. Löysin kaks hupparia, neuleen ja t-paidan. Niin joo, ja laukun. Mummo teki hyvää ruokaa, ja toisena päivänä oltiin Amarillossa syömässä. Lihoin. Paljon. Aivan varmasti. Vaa'alla en oo uskaltanu käydä, enkä vielä aiokkaan muutamaan päivään. Yritän nyt kattoo vähän aiempaa tarkemmin mitä syön, ja sitten kun tuntuu että oon onnistunu siinä niin harkitsen vaa'alle nousemista.

Maanantaina mennään M:n ja S:n kanssa Helsinkiin. S tulee meijän kanssa shoppaileen, mutta sen jälkeen mennään M:n kanssa kaksin lintsille, koska S:n kroppa ei kestä niitä laitteita mistä me M:n kanssa tykätään. Joten parempi että S ei tule sinne ollenkaan mukaan. :D Pelottaa vaan ne syömiset....... Ehkä mä selviän.

E:n kanssa sovittiin että nähään viikonloppuna. En tiedä missä, tai että mitä tehään, mutta odotan innolla. Haluun nähä jo sen ihanan hymyn, ja kuulla sen äänen. Se saa mut aina niin hyvälle tuulelle. Se tietää miten piristää mua sillon kun mulla on huono fiilis. En tiedä miten se sen tekee, mutta jotenkin se saa mut hymyileen vaan muutamalla sanalla. Siitä on tulossa jo melko tärkee mulle, ja se pelottaa. Pelkään vaan että joudun taas pettymään....

Pikapostausta

Joo eli siis S lähti nyt käymään himassaan (pesee pyykkiä yms) , ja tulee kohtapuoliin takas. Tää on siis ainoo hyvä hetki kirjottaa tänne. S:n perhe lähti Töysään perjantaina, ja S tuli sitten meille siks aikaa kun ne muut ei oo himassa (luottamusongelmia, luottamusongelmia....) . Huomenna tai ylihuomenna lähetään S:n ja mun porukoitten kanssa Kuopioon. Sieltä tullaan luultavasti torstaina takas himaan. Siinä on siis taas tauko, jonka aikana en pääse edes lukeen teijän postauksia.

Eilen oli yhtien meijän tuttujen häät. Oli mukavaa. Siellä oli monta sellasta vierasta ketä mä en muista nähneeni, mutta ne oli nähny mut joskus vaahtosammuttimen kokoisena. Sitä ne sitten päivitteli siinä kuinka kaunis(anteeksi mitä?!) nuori nainen musta on tullu. Yks jopa ilmotti ihan ääneen että se ei ikinä uskonu että mun porukat sais tälläsen lapsen.... Nice.

Tuntuu että oon lihonu, mutta vaaka ei ainakaan toissapäivänä ollu samaa mieltä. Painoo oli vähemmän kun koulujenloppuna... Eli siis vähemmän kun koko tän projektin aikana. Ehkä musta vielä tulee joskus laiha ja kaunis, toivon niin. Vielä en oo kuitenkaan alottanu ihan tosissaan tätä, vaikka niin oli rippijuhlien jälkeen tarkotus tehä.

En oo vielä saanu ostettua sitä uutta vihkoo mihin alan laittaa taas kaiken ylös. Jos mä nyt tässä lomaillessa en sitä ala miettimään, niin viimestään sitten kun koulu alkaa. Sillon on ainakin helppo olla syömättä, kun puolet päivästä menee kouluun ja siellä en koskaan syö mitään... Tai en ainakaan viimevuonna syönyt.

"Mun on hyvä olla kun sä oot siinä."

Juhlat meni hyvin. Olo oli nätti, hiukset ja meikki onnistu just niin kun toivoinkin. Kiitos siis hiustenlaittajalle, meikin väsäsin ite. Ja kaikenlisäks, MUN MEKKO OLI LIIAN ISO ! Juu kyllä, juuri niin ! Jouduttiin paranteleen sitä hakaneulalla, mutta silti se valu ! Don't know why....

Vieraat oli mitä ihanampia, ja oli kiva tuntee olo tärkeeks kun kaikki halus napsia musta kuvia. Se isoisoäiti jota en ollu nähny 10vuoteen oli silmät vetisinä ja kamera vaan räpsy. Sulosta sinänsä, mutta minä ja mun massiivinen kroppani tuskin oltiin hirveen sulosia. Rahaa tuli reilu 700€ + sitten koruja yms.

Niin joo, toi otsikko.... Betty taitaa olla hurjan ihastunu. Tää kyseinen herra, sanotaanko vaikka E, on myös vihjaillu jotain sen tyylistä että tää on molemminpuoleista. Katotaan nyt mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Otetaan nyt ihan rennosti eikä kiirehditä mihinkään suuntaan. Vaikka ei mua kyllä yhtään ois haitannu jäädä pidemmäks aikaa siihen sen halaukseen.


Psst. Tervetuloa uudet lukijat ! (: <3

" Me erilaiset pienet tilkut liki toisiamme, nyt ollaan suuri lämmin peitto yhtä Herrassamme "

Riparilla oli mahtavaa ! Ne ihmiset oli ihania, ja kaikkien kanssa tuli hyvin toimeen. Isoset oli mitä mukavampia. (: Huomas taas kuinka helposti saa väärän ensivaikutelman. Aluks vitutti aivan saatanasti lähtee sinne, ja kuvittelin että koko viikko ois yhtä tuskaa, mutta loppujenlopuks mitään en muuttais koko viikosta. Olisin voinu jopa olla siellä vielä pidempään, ja nyt ikävä on kova.

Kyllähän me joo nähään vielä tän riparin jälkeenkin (ja osan kanssa on jo nähty) , mutta siihen ehti jo tottuun että kokoajan on joku lähellä eikä oo hetkeekään hiljasta. Kaikilla oli kauheen haikee fiilis kun oltiin lähössä himaan.

Sunnuntaina on sit rippijuhlat. Vieraita on tulossa päälle 40, ja isoset + ne valvojat (pappi & nuorisotyöntekijä) tulee myös kahville. Mun isoisoäiti, jota en oo nähny sellaseen 10 vuoteen, on myös tulossa. En malta oottaa sunnuntaita. (:: Kaikki korviksetkin yms on jo katottu valmiiks, nyt tässä on siis vaan kokkailua ja siivousta loppu viikko.

Nojoo, en mä kyllä tähän enään mitään jaksa alkaa tarinoimaan.. Rupeen nyt lueskeleen näitä teijän blogeja mitä en oo vielä ehtiny lukee. Siinä taitaakin sit olla mun loppuillan tekemiset, toi etusivu näytti ainakin melko pitkälti uusilta postauksilta kun nopeesti selasin niitä. :D

Jeesustelua

Otsikko kertoo kaiken. Huomenna se alkaa. Ei huvittais tippaakaan lähteä sinne. Kokonainen viikko eristyksissä toisessa kaupungissa tuntemattoman porukan kanssa (on siellä tosin S, mutta kuitenin) . Viisi (5!!!) ateriaa päivässä + ylimääräset mässäilyt siellä kioskilla. Mahdollisesti kuolen... Tai turpoon ainakin ihan helvetisti. Yritän olla stressaamatta niinkun aiemmin lupasin, mutta kattellaan miten se käytännössä onnistuu.

Matkalaukku on pakattu ja aamulla lähtö. Luvassa on siis viikon kestävä postaustauko, pahoittelen jo valmiiks. Kumpa siellä ees olis hyvä sää, niin vois ees polttaa vähän ihoo niitä juhlia varten. En halua olla täysin valkonen, tai näytän ihan kuolleelta.. Tosin vois sekin olla ihan jees, tulis ainakin helvetin hyvät rippikuvat jos ei muuta. :D

Niin joo, olin tänään myös kasvohoidossa, kun perhetuttu suostu tekeen sen mulle vähän niinkun ekstrana (se on siis nyt äitiyslomalla ja omistaa puolet kauneushoitolasta jossa mä yleensä käyn) ihan niitä juhlia varten. Oli ihanaa! Pitkästä aikaa kunnon hemmottelua! Nyt on naamastakin poistettu kaikki ylimääräset näppylät mitä en ite oo saanu pois, jees. (:

Kai sitä kohta pitäis nukkumaankin mennä että aamulla pääsen ylös, perkele. Taidanpa tosin tehä eka vähän tota keskeneräistä palapeliä että sen sais sitten kerättyä ennen niitä juhlia, ja sitten vasta nukkuileen. Jokatapauksessa, unia! Stay strong, palaillaan viikon päästä! (::<3

Reissuilua + suunnittelua

Lähettiin siis maanantaina S:n kanssa sinne Töysään, ja tänään tultiin kotiin. Siellä ei ollu mahollisuutta tehä yhtäkään postausta, joten siitä johtu tää tauko. Oli kiva reissu, vaikka syömiset koostukin lähinnä kaikista herkuista. Aurinko paisto joka päivä, ja oli lämmintä satunnaisista pilvistä ja tuulesta huolimatta. Tulihan sitä myös rahaa tuhlattua, nyt jopa kaikkeen "hyötytavaraan" (.....höyliä, sheivaus-geeliä, itseruskettavaa, aurinkopuuteri, yms......) , mutta mitään vaatteita en silti löytäny vaikka niitä oli tarkotus ettii.

Olin siellä Helsingis sillon yks päivä ettimässä rippimekkoo. Ilman tulosta tosiaan, ja mekko löyty seuraavana päivänä Tampereelta. Nyt on sitten sekin. Tuolta meijän pääkaupungista kuitenkin löyty farkut. Koko 34, ja menee jopa päälle. Ei oo siis edes farkkulegginssit, vaan normaalit pillifarkut. Hihi, en uskonu että olis menny päälle mutta menihän ne. Tiukathan ne tosin on, mutta nappikin menee kuitenkin kiinni. Löysin sieltä myös paidan, jota voin aivan loistavasti pitää bikinien päällä siellä riparilla jos S raahaa mut rannalle. Jepajee.

Funtsasin tossa toissapäivänä laiturilla istuskellessani ja varpaitani vedessä liotellessani että alottaisin uudestaan tän koko operaation sitten rippijuhlien jälkeen. Miks en? Mä en oo päässy yhtään eteenpäin sen sairaalareissun jälkeen, ja painoo on itseasiassa tullu lisää. Mikä mut pakottaa stressaan sitä painonnousua kun ei se stressi auta mitään? Pikemminkin pahentaa tätä tilannetta.

Voisin siis ihan hyvin hommata uuden "laihdutus-vihon" , johon alottaisin kaiken alusta. Uudet painotavotteet, uudet aamupaino-merkinnät, uudet ruokasuunnitelmat, kaikki täysin alusta. Vaakaan ostan patterit vasta niitten juhlien jälkeen, ja unohdan sen painon mitä olin alimmillaan. En masennu siitä suuresta luvusta mitä se vaaka tulee näyttämään, vaan tiedostan itelleni että siitä on hyvä lähtee taas pudottaan sitä painoa. Sallin itelleni sen satunnaisen jäätelön näin kesän kunniaks, mutta muuten koitan välttää mässäilyä. Ainakin tällästä hervottomien määrien mässäilyä.

Sillon kun mä tän alotin aiemminkin niin sitä painoo lähti nopeesti koska en masentunu niistä luvuista vaan jaksoin painaa seuraavaan päivään suuremmalla teholla ja itsekurilla. Sillon mä en turhautunu niin paljoa että suuntasin jääkaapille heti vaa'alla käynnin jälkeen. Nyt viime aikoina mä olen tehnyt juuri niin, ja sen takia painoo on tullu lisää. Mä haluan olla vielä joskus laiha ja kaunis, mutta tällä tavalla se ei onnistu. Sen takia mun on pakko/kannattaa alottaa täysin alusta. Tosin nyt en paina niin paljoa kun sillon, mikä on helvetin hyvä juttu.

Mulla on nyt tässä tää viikonloppu aikaa ottaa rennosti himassa, ja sitten taas maanantaina on lähtö riparille. Ei hirveemmin kiinnostais lähtee sinnekkään, mutta onneks se on vaan se viikko ja S on siellä. Tullaan seuraavana maanantaina (12. pvä) ja sen viikon sunnuntaina on juhlat. Sitten on hyvä alottaa pudottaa painoo kun ei oo mitään pakollisia mässäilykekkereitä. Kunhan en vaan aseta itelleni liian kovia tavotteita niin kaiken pitäis mennä hyvin. Hope so....

Koulu kun alkaa niin haluan olla pieni, mä en tosin vielä tiedä mitä se "pieni" mulle tarkottaa. Puol vuotta sitten se "pieni" , kuvas ihmisiä jotka painaa suunnilleen saman verran kun mä nyt luultavasti painan (sillä vaa'alla en siis ole käynyt, mutta tuskin sitä painoo nyt ainakaan +5kg on tullut) , ja nyt en todellakaan koe itteeni pieneks. Pituudelta kyllä joo, mutta leveyttä onkin sitten tuplasti (ellei jopa triplasti?) liikaa..

Oivoi, eiköhän tää tarinointi nyt tältä illalta riitä. Kattellaan jos huomenna jaksan/ehdin/viitsin tulla kirjottaan. Ainakin ennen sitä riparille lähtöö koitan jotain saada kirjoteltua, ettei ihan kuole tää blogi. Viimestään sit ainakin kun tuun sieltä manipulointi-leiriltä. Toivon etten ihan totaalisesti muutu jokskuks himouskovaiseks, vaan pysyn ees jotenkin järjissäni. Ei mulla siis mitään uskovaisia vastaan ole, mutta ite en sellaseks halua. :D

No joo, tää tytsy lähtee nyt laittaan itseruskettavaa ja sitten säätään jotain. Jos vaikka ruokaa hakis, perkele......


Pssst. Yks kundi on jotenkin saanu mut kiinnostumaan itestään tässä jonkun aikaa sitten, ja eilen sitten luin tuolta Naamakirjan ihmeellisestä maailmasta että se seurustelee, ei mitään uutta mun osalta mutta pistää se silti vituttaan, saatana sentään.