Ei. En mä ole. En todellakaan.
Päinvastoin, olen lihava sika. Järkyttävä ryhävalas.
Anteeksi...
Päinvastoin, olen lihava sika. Järkyttävä ryhävalas.
Anteeksi...
Palaset loksahtaa paikoilleen. Nyt mä ymmärrän kommentin, mikä mulle sanottiin Kuopiossa. Mä ymmärrän sen liiankin hyvin. "Meinaatko sä vai Betty olla huomenna syömättä mitään, jos sä nyt syöt lettuja?!"-isotäti. Ei, en pystynyt olemaan vaikka halusin.
Miks mua vahditaan? Miks mun massiivista kroppaa kommentoidaan? Miks ne sanoo mun olevan "tositosilaiha", vaikka oikeesti olen järkyttävän suuri? Ahistaa. Mä haluan olla pieni, mutta mä en ole. Mä haluan ansaita ne kommentit missä mua sanotaan pieneks (-muutenkin kun pituudelta). Mä haluan kerätä kateellisia katseita normaalikokoisilta. Mä haluan ostaa niitä kaikista pienimpiä vaatteita mitä kaupasta löytyy ja mä haluan että nekin vaatteet on löysiä.
Toi mun isotäti oli sanonu mutsille jotain että :"Bettyn ei tarviis kyllä laihtua enään yhtään." , kun olin kävelly isomummon kanssa pihalla. Ja vitut, Bettyn pitää laihtua vielä paljon lisää. Betty ei ole hyvä näin. Betty on ruma ja suuri.
Otsikko tuli siis siitä, kun äsken menin alakertaan hakeen kahvia. Siinä oli yks mutsin kaveri, joka oli viimeks täällä niissä rippijuhlissa. Se sitten katto mua päästä varpaisiin siinä kun kaadoin kahvin sekaan maitoa. Seuraavaks sen suusta kuulu toi lause. Mutta ei, se on niin väärässä, mä en ole pikkuinen. Mä en ole laihtunut lisää. Mä olen lihonut, liikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti