Mä olen kuvottava. Lihava sika. Vaatteet kiristää ja maa tärisee jalkojen alla. En mä halua tätä, en mä halua olla inhottava ja lihava. Nyt saa loppua tää turpoominen, mä en aio antaa painon pamahtaa takas viiteenkymmeneen. Enään ei oo varaa sortua, koska siihen viiteenkymmeneen on vaan 300g. Oon siis lihonut reilu 2kg. Ai että vituttaako? Voi kyllä !
Mua pelottaa tuleva viikko. Tai itseasiassa kaks tulevaa viikkoa. Ens viikolla ma-to Pancho Villassa, jossa tettiläisille tarjotaan ruoat. Mä en jumalauta osaa kieltäytyä vaikka haluaisin, siinä on syy näihin kahteen kiloon mitkä on tullu takas. Sitten alkaakin syysloma, eikä mulla ole mitään suunnitelmia sille koko viikolle. Mä en halua olla kotona. Mä en halua olla lähellä ruokaa.
Mun synttäreihin on 6 viikkoa ja viisi päivää. Olis niin mahtavaa painaa sillon 44kg, jolloin BMI olis tasan 17. Kyllä mulle se 45 kilogramaakin riittäis, koska kuitenkin aion jatkaa tätä vielä senkin jälkeen. Tosin lopetan heti kun oon tyytyväinen itteeni, ja se voi olla jo sillon kun painan 45kg. Katsellaan sitä sen mukaan miten tää paino alkaa laskemaan.
Vielä en viitti kattoo niitä kalorimääriä kullekkin viikolle, koska en todellakaan tiedä kuinka paljon sitä painoo tulee lisää ens viikon aikana. Mä kuitenkin lupaan sen, että syyslomalla en aio antaa painon nousta. Mä aion elää niin niukilla ruokamäärillä vielä syyslomankin jälkeen, kunhan vaan saan sen painon takas sinne mitä se oli alimmillaan, ja luonnollisesti myös sen alapuolelle. Tulkoon vaikka sitten sairaalareissu jos sinne asti tarvii mennä. Mä haluan olla laiha, ja mä aion myös olla laiha viimestään sillon marraskuun loppupuolella. Ja jos se ei riitä, joulukuun päivien edetessä musta tulee vielä entistä laihempi.
Joo, no ei tää paino nyt tän viikonlopun aikana oo pysyny samana, vaan noussut varmaan 2-3 kg ;___;' kaikki sanoo et oon lihonnu nyt vklp aikana.. ja kyllä, vituttaa, mutta aion myös näyttää että pystyn laihtumaankin, pystyn siihen. Se lihominen on vain niin paljon helpompaa.
VastaaPoistaMe pystytään tähän, me pystytään kyllä. Nyt en aio luovuttaa. Välillä on tietenkin niitä epäonnistumisia, mutta en anna painon nousta. Ja jos se nousee, niin sit pitää ottaa tiukempi ote. Tiedän tiedän, olen niin * säälittävä, ettei mitään järkeä, aina vannon asioita, joita en pysty toteuttamaan. Nyt olen kuitenkin tosissani. Katson alaspäin, näen ison, läskin mahani. Tätäkö minä haluan? No en! haluan nähdä luuni.
Me pystytään siihen, pitää vain luottaa meihin! :D Tsemppejä ♥
(mm huomenna muuten terkan koe, yks osa-alue kertoo sh:stä. Onneks tiiän jo valmiiks asioita :P ni voi olla vähä helpompaa, tiiä sitte.. joo vois mennä lukemaan ku en oo edes avannu kirjaa :D )