En sitten eilen postannutkaan. Olin kipeänä, enkä ollut koulussa. Ei myöskään kunto riittänyt luovaan tekstiin. Vieläkin huono olo, mutta kouluun halusin mennä kun oli kokeiden palautuksia. Maanantaina saadaan vielä kaksi koetta takaisin. Pääsin läpi tänään palautetuista kokeista ! Jessus mikä voittajafiilis, kun en heti joudu ilmoittautumaan uusintaan.
Tänään mennään JK:n kanssa mun kotikotiin. Mun pitää pakata vähän pahvilaatikkoja, ettei tule kiire. Porukat (ja minä) tosiaan muutetaan 3 viikon päästä. Aina kun mä olen kotonakotona, niin tulee olemaan 40min bussissa oloa aamuisin, jotta pääsen kouluun. Ihanaa. Kyllä mä tiesin että muutto tulee, mutta jumalauta niin kauas ?! Matkalla sieltä tänne keskustaan ei ole mitään muuta kun puita, puita ja lisää puita. Onneksi JK asuu keskustassa, niin voin tässä oleskella suurimman osan ajasta. Mietittiin, että ollaan molemmat täällä aina arkipäivät ja viikonloppusin mennään sinne landelle. Sillä tavalla mä tutustun uuteen kotiseutuun ja saan samalla laitettua oman huoneeni kuntoon, eikä tarvitse olla erossa JK:sta. JK on itekkin sanonut että haluaa tulla sinne, mutta nyt kun auto on rikki, niin aamuisin tästä on nopea kävellä JK:n töihin ja mun kouluun. Mutta kuitenkin, muutto, en halua.
Lisäksi eilen se mun oikea isäni soitti. Mun papan vaimolla havaittiin reilu 2 vuotta sitten vakava syöpä. Se on ollut huonossa kunnossa jo pidemmän aikaa, ja nyt sitten elinaikaa on todennäköisesti enintään ensviikkoon asti. Voi olla, että kyseinen nainen kuolee jo tämän viikonlopun aikana. Mua pelottaa papan puolesta. Nyt se on ollut vaan tukena, eikä ole itse voinut surra yhtään. Surutyö alkaa vasta U:n kuoleman jälkeen. Ja musta tuntuu, että siitä tulee vaikeaa. Kuulemma pappa oli jo puhelimessakin itkeskellyt, ja mä en halua edes kuvitella millaista se on, kun U todella kuolee. Musta tuntuu pahalta. Pappa ja U on kysynyt mua jo monta vuotta niiden luokse Naantaliin jollakin lomalla, enkä ikinä ole saanut aikaiseksi. Kohta U:ta ei enään ole, enkä ole ehtinyt missään vaiheessa tutustua siihen kunnolla. Mä niin olen toivonut, että se syöpä saataisiin voitettua.
Mutta nyt riittää synkistely. Siihen on aikaa myöhemminkin. Nyt meidän pitäisi alkaa tekemään lähtöä mun kotikotiin kun isäpuoli tulee kohta hakemaan. Illemmalla mennään mun porukoiden kanssa Lidliin, kun ne ostavaa meille jotain ruokaa. Illan suunnitelmista mä en vielä tiedäkkään. Mulla on myös kamala kampaaja-kuume. Pakko saada hiukset uudistettua, nää on jo niin tylsät ja punainen väri on todella haalistunut. Haluan jotain erikoisempaa, tai siis erikoisempi malli. Punapää-tittelistä mä en halua luopua !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti