Mä en todellakaan tiedä miten mä ansaitsen tän kaiken. Musta tuntuu, että oon löytänyt sen viimesimmänkin palasen mun elämäni palapeliin. Mulla on sellainen fiilis, että näin tässä pitikin käydä. Ilman aiempia erehdyksiä, tätä ei välttämättä olisi tapahtunut. Kohtaloa kenties ? Mä olen todella iloinen siitä, että lopulta tutustuin näin mahtavaan herraan, kun ennakkoluulot olivat hieman vääränlaiset.
Kuvan tähän postaukseen valitsin sillä, että jokainen sana pätee minun ja JK:n suhteeseen. Like:n tilalla voisi kylläkin olla love. Huonoja puolia ei sitten oikeastaan olekkaan. Tai ainakaan mitään sellaista, minkä kanssa en voisi elää tätä normaalia arkea, kun olemme useita tunteja päivässä pienessä yksiössä kahdestaan. Ja mikäli me täältä liikumme, teemme yleensä senkin yhdessä, ellei toinen ole sopinut muita juttuja vaikkapa kaverin kanssa. Sitä paitsi kaikissa meissä on pieniä virheitä. Mutta mä olen aina kuvitellut, että en tule koskaan saamaan ketään joka oikeasti kohtelisi minua hyvin ym. Nyt mä saan kokoajan helliä suudelmia, mut kaapataan kainaloon ja kun mulla on huono olo, JK tekee kaikkensa että se menisi pois. Se yrittää karkottaa kaikkea sitä pahaa mun pääni sisällä, mutta kuitenkin se hyväksyy kaiken mussa. Se tietää musta lähes kaiken. Sitä ei haittaa. Se sanoo rakastavansa mua sellaisena kuin olen, ja että olen parasta mitä sille on pitkään aikaan tapahtunut.
Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän mä rakastun. Sitä enemmän mä kaipaan, enkä halua edes miettiä sitä kun JK lähtee tammikuussa inttiin. Puoli vuotta palveluksessa, tai mahdollisesti jopa vuosi. Onneksi se pääsee sieltä helposti pois päivittäin (paitsi kahden ensimmäisen viikon aikana) ja viikonloput voi nukkua mun kainalossa. Mä tiedän että sen palveluun astumiseen on vielä vähän reilu 3kk, mutta silti ajatus kammostuttaa mua aivan kamalasti. Mä en osaa nukkua viittä päivää viikossa ilman sitä, enkä mä edes haluaisi. Mä en halua sanoa hyviä öitä tekstiviesteillä. Mä en halua joutua toteamaan sitä, kuinka vaikeaa inttileskenä olo kuulemma on ja kuinka helposti siitä tulee ero.
Mä haluan vain rakastaa ja tuntea oloni rakastetuksi. Mä haluan olla mahdollisimman hyvä tyttöystävä. En mä huvikseni herää darrassa klo 8:55 aamulla tekemään JK:lle ruokaa johon menee reilu 30min ja anna herran itse nukkua. Kaikenlisäksi söin itse vielä eri ruokaa, ja tein senkin yksin. Mutta ei se mua haittaa. Mä nautin siitä, kun JK:lla on hyvä olla, varsinkin jos mä itse olen vaikuttanut siihen. Mä en halua mitään muuta, kuin olla sille ihana. JK on erityinen, en mä tätä kenenkään muun takia tekisi.
Tästä tuli nyt tälläinen JK-aiheinen postaus. Mulla vaan tuli niin onnellinen olo, kun istuin yksin täällä kämpässä ja sitten JK tuli töistä kotiin ja tajusin kuinka onnellinen mä sen kainalossa olen. Mä haluan myös JK:n tietävän kuinka tärkeä se mulle on, ja mä koitan parhaani mukaan tehdä sen selväksi sille päivittäin. Mä toivon että tää kestää, koska tää on jotain mitä mä en ikinä ennen ole kokenut. Tää on paljon vahvempaa ja todellisempaa.
Saatiin siis puhelimen kautta se netti toimimaan. Se on kylläkin pätkinyt niin perkeleesti nyt parina päivänä, että sen takia en ole postannut. Tänään me kuitenkin saatiin tää toimimaan paremmin, mutta veikkaan että kohta saattaa pätkäistä. Koitan huomenna postailla, koska mulla on teille kerrottavaa ! Kiitos teille kahdelle ihanaiselle, ketkä laitoitte kommentit ♥! Ihana tietää että säkin crash oot vielä mukana. :) Vastaan teidän kommentteihin tässä jos en tänään kerkeä niin sitten huomenna. Nyt me taidetaan lähteä JK:n kanssa iltakävelylle (lue: kauppaan kävellen). Vielä viimeisenä, tervetuloa uusi lukija ! Nyt teitä on taas 60, kiitos ♥!
♥
VastaaPoista