Sateenkaaresta viikonloppuvapaa. Taidan sittenkin olla heikko. Maanantaina jatkuu taas, tai ehkä jo huomenna. Tämä aamu alkoi riisikakuilla. Seuraavaksi nuo samat riisikakut löytyi suihkun viemäristöstä mahanesteiden seurana. Mä en voinut sille mitään. Musta tuntuu, että bulimia taitaa tehdä comebackiä. Kun en syö, ei ole mitään ongelmaa. Luonnollisesti. Haluankin olla syömättä, se tunne mikä siitä seuraa on jotain niin jumalaisen ihanaa. Sitten kun syön, olo on kamala. Oksettaa ja itkettää. Miksipä en siis oksentaisi, kun sen kerta osaankin. Ikinä en ole edes jäänyt kiinni, vaikka ensimmäisen kerran oksensinkin varmaan vuosi sitten. Ja kesällä tein sitä useaan kertaan päivässä, jopa sillon kun porukat oli kotona. Aina onnistuin peittämään jälkeni ja vakuutettua lääkärit siitä, etten koskaan ole oksentanut. 'Enhän mä sellasta edes osaisi, ja hyi, miten tyhmääkin se sellainen on !'
Tänään mennään todennäköisesti R:n mökille. Sinne tulee reilu 15 henkilöä, joista yli puolet on kundeja. Itseasiassa mä en edes tiedä ketä sinne tulee, tai ketkä olisi jäämässä yöksi. Persikkakossu tossa pöydällä odottaa juojaansa. Saatanasti kaloreita, i know. Mutta meneepähän pääkin sekaisin. Ja jos mä en kauheita määriä syö, niin pienempi määrä saa tän tytön sekaisin. Mä en vaan yhtään tiedä, mitä kaikke tarvitsisin mukaan. Tai mitä kaikkea saan otettua mukaan. Skootterissa kun ei mitään tajuttomia määriä tilaa ole. Ja mä en tiedä tuleeko S mun kyydilläni. Jos tulee, niin en tosiaan tiedä että minne sen tavarat saa tungettua. S tulee tänne noin puolentunnin päästä. Ehkä kaikki selviää sitten. Tupakkaakin pitäisi vielä jostain saada hommattua. En viitsisi ottaa JN:n ja kundien kanssa samalta hakijalta, koska tiedän että siitä tulee niin saatanasti säätöä.
AL:n piti tulla eilen sinne M:lle. Sen piti myös tulla mun viereeni nukkumaan. Ei se päässytkään. Sitten se sanoi eilen, että voi tulla tänään käymään ennenkun lähdetään sinne mökille. Kuitenkin AL auttaa kotonaan pikkusisarusten kanssa (mikä on mun mielestäni aika arvostettava piirre siinä herrassa !) , eikä siis voi tulla tänäänkään. En tiedä nähdäänkö me huomenna. Riippuu varmaankin ihan mun kunnosta ja siitä että millon mä edes pääsen ajamaan kotiin. Tai sitten me ei yksinkertaisesti nähdä ikinä ja tämä oli tässä. Eihän me edes seurustella. (Note to self: oon huomannut, että tungen tuon edellisen lauseen joka väliin, don't know why...) Silti mulla on ikävä sitä. Aivan kamala ikävä.
Nyt mun pitäisi alkaa laittamaan itseäni. Tai ainakin pukea päälle. En viitsisi ihan alusvaatteissa olla kun S tulee. Koitan saada huomenna jonkunlaista postausta kyhättyä, mutta viimeistään sitten maanantaina. Pysykää kaunokaiset vahvoina, ja tervetuloa uusille lukijoille ♥! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti