Olla parempi tahtoisin, sinä se oot

Mä en olisi ikinä uskonut tätä todeksi. Tästä mä haaveilin lähes kaksi vuotta, mutta ikinä en uskaltanut tehdä asialle mitään. Eilinen muutti kaiken. JT jää toiseksi, enkä mä enään halua siitä mitään muuta kun kaverin. Mun tunteet on aika sekaisin. Eilen olin vielä varma että mulla on jotain supervahvoja tunteita JT:tä kohtaan, kun se A kadutti yms. Mutta AL teki eilisestä paremman kun ikinä osasin odottaa.

AL oli siis viime vuonna meidän koulussa ysillä, ja nyt se on yhdessä niistä lukioista minne mäkin hain yhteishaussa. Sama lukio siis kun mun enollani, ja mun eno ja AL on kavereita. Eilen sitten moikkasin AL:ää nopeasti kun tultiin kaupunkiin N:ltä. Myöhemmin minä ja M juteltiin mun enon kanssa. S tulee meidän luokse AL mukanaan. AL oli kysynyt että missä mä olen.

Mä en ole ihan varma että miten koko puheenaihe tuli esille, mutta AL jutteli mun enon kanssa siitä, että onko mun enolle ok jos AL pokaa mut. Sitten jotenkin mäkin liityin keskusteluun, ja jossain vaiheessa AL sano ettei se mitään muuta haluaiskaan kun pusun multa. Jotenkin me sitten oltiinkin käsikynkässä ja S tuli kaataan mun päähän AL:n terästettyä appelssiinimehua. Sitä mehua alko valuun pitkin otsaa ja selkää ja hyi. Eikä S ees tiedä että miksi se kaato sitä mun päälle.

No kuitenkin. AL:n kanssa juteltiin kaikkee ja selvis että se huomas mut jo sillon kun mentiin tutustumaan tohon yläasteelle kutosella. Se kerto myös että sen teki koko kaks vuotta mieli puhua mulle jotain, muttei ikinä keksinyt että mitä puhuis. Mä olin jo seiskalla ihan lääpälläni AL:ään, mutten koskaan uskonut että se voisi kiinnostua musta. Mähän olin saatanan lihavakin sillon kun AL oli samassa koulussa ! Mutta eilen AL:n kanssa kaikki tuntu niin oikeelta, siitä ekasta pususta lähtien.

Mentiin AL:n kanssa yhteen puistoon, mikä ei ollut ihan ydinkeskustassa. Jutskailtiin ja pussailtiin. Herra nosteli mua syliinsä ja kanto pitkin puistoo. Anto mulle takkinsa vaikka raukka ite tärisi. Tänään se sano että olis vaikka viikon pakastimessa jos sillä sais multa haleja. Meinasin kuolla liian hymyilyn takia. Ja mun mielestä on tosi arvostettavaa, että se pyyteli jo yöllä anteeks sitä, jos oli liian törppö. Ja törpöllä se tarkotti sitä kun pussaili mun kaulaa (ei jälkiä havaittavissa) ja puristi pyllyä. Kyseli myös heti aamullakin että kaduttaako mua yms tosi ajattelevaista toimintaa. Ja kaikki muutkin mitä se on musta sanonut on jotain niin ihanaa, etten mä ymmärrä miten mä ne muka ansaitsisin. Äskenkin se sano että haluaa mennä aikasin nukkumaan, jotta huominen tulee nopeempaa. Huomenna mennään siis kahville. Niin ja se että mä olen kuulemma aikamoinen ja säteilen oikein. Hihi, Betty on kovaa vauhtia ihastumassa.

Tavallaan mua taas pelottaa että miten tässä käy. Mä en halua kusta tätä juttua. Mä en halua enään toistaa sitä samaa saatanan kaavaa. Mutta tän viikon aikana mun käsitys itestäni on jonkun verran muuttunut. Perjantaina JL sano että mä ansaitsisin kenet vaan, ja ainakin jonkun JT:tä paremman. Mä en uskonut sitä. Sitten sinä iltana alko tapahtumaan ja nyt vielä AL:kin on tollanen ihana mua kohtaan. Ehkä mä sittenkin ansaitsen jonkun, ehkä.

Nyt mä vaan haluaisin jo nähdä AL:n. Mä olisin halunnut tänään mennä sen luo, ja niin mun ensin pitikin. Mutta sitten alko tulemaan huono olo enkä viitsinyt lähtee ajamaan, kun matka ei kuitenkaan mikään kovin lyhyt ole. AL:kin koitti miettiä että millä pääsisi tänne, mutta ei oikein ideoita irronnut. Miten voi olla näin ikävä ihmistä, ketä ei oikeastaan edes kunnolla tunne ? Ei me olla kun muutamat kerrat juteltu ennen eilistä.

Ja muuten, joskus reilu puoli vuotta sitten kun kerroin erään postauksen lopussa että eräs henkilö keneen olin ihastunut seurustelee, niin se oli juurikin AL. Ne oli sitten ilmeisesti eronnut eilen. AL sano ettei sitä edes harmita, kun ei niiden juttu toiminut pitkään aikaan. Mä en vaan halua olla mikään korvike sille sen edelliselle supernätille tyttöystävälle.

Tällänen vappu siis tälläkertaa. Kyllä oli mahtavaa ! Muistan, kun viime vappuna olin ihan onnessani kun AL katto mua suoraan silmiin parin minuutin ajan. Säälittävää. Mä vaan olin niin in love, vaikken koskaan mitään kummempia ollut kasvotusten kyseisen herran kanssa puhunut. Sen tyyli ja olemus on vaan jotain niin upeeta, etten käsitä.

Pahoitteluni että tästä tuli taas tämmöstä ihmissuhde-selitystä. Mutta toisaalta ei tässä muuta ole tapahtunut. Viikonlopun onnistuin olemaan lähes syömättä, mutta tänään homma kusi. Enkä voi vielä huomenna aloittaa sateenkaari-dieettiä, kun en ole muistanut hommata niitä tiettyjä värejä. Jos mä huomenna vaikka pääsisin kauppaan. Nyt mä rupeen tekemään läksyjä ja katson tota nelosen leffaa. Unia ihanaiset ♥!