Näin koko kauneuden, mä haluan sua niin

'En mä haluu et sä lähet ikinä pois täältä'

'Sä olet ihan suudeltavan kaunis, mikäli et oo vielä huomannut'

'Vitsit oon ihan hukassa ilman sua, tuu takasin'

'Mun tyynyt tuoksuu ihan sulta'

Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään tätä koko tilannetta. Miten joku voi olla mua kohtaan niin ihana ja huomaavainen, kun mitä AL on ? Musta tuntuu, etten ansaitse noin hyvää ihmistä mun elämään. Mä olen itse niin huono. Ja mua pelottaa, millon AL tajuaa saavansa jotain paljon parempaa kuin minut. Silti mä en pysty olemaan ajattelematta AL:ää. Se saa mut sekaisin ! Koko päivän oon tainnut olla yhtä hymyä ja naurua, ja ylipäänsä kaikinpuolin positiivinen (mikäli lievää väsymystä yhteiskuntaopin tunnilla ei lasketa) ihan vaan AL:n ja eilisen takia.

AL tuli siis eilen meidän koululle. Se oli aulassa odottamassa kun pääsin vikalta tunnilta. Lähdettiin kävelemään keskustan suuntaan. Käveltiin käsikädessä ja kesken matkan AL pysähtyi samalla vetäen mut kiinni itseensä. Ensimmäinen suudelma selvinpäin, ja se oli ihanampi kuin lauantaina. (Note to self: en olisi uskonut sen olevan mahdollista !) Pysähdyttiin me hautausmaallekkin yhdelle penkille juttelemaan. S käveli meidän ohi, muttei sen kummemmin kehdannut jäädä siihen rupattelemaan. Kaupungissa käytiin kahvilla ja pyörittiin muuten vaan ympäri keskustaa, kunnes lähdettiin bussilla AL:lle.

Näin AL:n äidin ja pikkusisarukset. Näin mä AL:n isäpuolenkin kun lähdin kotiin. Meinasin nukahtaa AL:n kainaloon, kun maattiin sen sängyssä. Mielelläni olisin siinä kauemminkin viihtynyt. AL kutitteli mua ja pyöritteli sylissään ympäri huonetta. Bongasin sen supertyylikkään karvalakin jota ihailin jo viime vuonna, ja laitoin sen päähäni. AL varasti mun huivin (se siis huomas mun kaulan jo kaupungilla, eikä se siihen mitenkään sen kummemmin suhtautunut). Oltiin siis oikein kunnon tyylilyylejä molemmat.

'Haluutsä jotain syötävää ?'

'Ei en mä tarvii, ei mul oo nälkä'

'Okei, mä vaan aattelin kun et sä pelkällä mun syömisellä elä, vaikka ihan kivaa tää onkin'

'Ai ihan kivaa ?'

'No, ihan tähtitieteellisen megakivaa'

Eilen en siis AL:n seurassa syönyt mitään, enkä kyllä ennen AL:n näkemistäkään. Hyvin selvisin kuitenkin. Porukat tuli hakemaan mua AL:ltä ja lähdettiin Mäntsälään katsomaan äitille skootteria. Joo, sille on tullut joku mopovimma ja nyt noi on koittanut löytää sille hyvää ja halpaa skootteria. Nukuin hetken matkalla ja kun päästiin perille niin en jaksanut nousta autosta. Juttelin siis M:n kanssa fb:ssä, tekstasin AL:n kanssa ja tein matikan läksyjä. AL:n kanssa sovittiin että se tulee meille tällä viikolla, päivästä ei vielä ole tietoa. Se skootteri ei ainakaan vielä sillon lähtenyt mukaan, ja tuskin noi sitä muutenkaan ostaa, vaikka halpa se olikin.

Saatiin tänään ne äikän mielipidekirjoitukset. Arvosanavaihtoehdot oli tyydyttävä, hyvä ja erinomainen. Sain erinomaisen, vaikka lähes kaikki (-mun mielestäni saman tasoiset kun minä) keneltä kysyin sai hyvän. Maikka sano, ettei nyt oo yhtään miettimistä mun päättöarvosanan suhteen. Varsinaisia kirjotusvirheitä ei ollut. Yksi pilkku vaan puuttui, ja maikka oli luullut mun isoa O-kirjainta pieneksi niin sen se korjasi. En mä kai sitten ihan paska äidinkielessä olekkaan...

Ens viikolla on taas käynti polilla. Nään sen mun Terapeutti-Tädin ensimmäistä kertaa, ja me ollaan mun käsittääkseni kahdestaan. En tiedä mitä siitäkin tulee, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja se Täti on mukava. Sen lääkärin kanssa mä onneksi aloin oppimaan, kuinka helppoa asioista on oikeasti puhua. Mä toivon että osaan käyttää tuota oppimaani taitoa myös ton terapeutin kanssa. Mulla on nyt pakottava tarve 'parantua'. Mä haluan olla tarpeeksi hyvä, ihan AL:nkin takia. Mä en todellakaan halua pilata tätä kaikkea, kun nyt musta oikeasti tuntuu että tästä voisi tullakkin jotain. 

JT:llä oli ollut useampia typyjä lauantaina. Ja ei, mua ei häirinnyt se tieto tippaakaan. Lähinnä nauratti. Yksi oli kuulemma ollut yksi meidän koulun seiskalta. Way to go JT ! Jos sille nyt tulee jotain vakavempaa jonkun niiden pimujen kanssa, niin toivotan onnea kyseiselle tytölle. Koittakoot saatana ottaa JT:stä selvää. Ei, mä en ole katkera. Ja ei, mua ei hetkauta JT:n naishärdellit ollenkaan. Viikonloppu sai mut tajuamaan, että kyllä joku mut huolii. Ja se joku on parempi kun JT. AL:n mä oon kai aina halunnut, mutten koskaan uskonut sen olevan mahdollista. Nykyinen tilanne tuntuu paljon paremmalta, kun se mitä joulunaikaan tapahtui. JL, S, M ja nää muut on kuulemma todella ylpeitä musta, ja JL sano tänään että 'ihanaa nähä Betty noin onnellisena pitkästä aikaa' . Ehkä tää onnellinen olo oikeasti paistaa mun läpi yhtä selvästi kuin miten se tuntuu.