Löysin läskimittarini. Astuin sen päälle. Tuntui kuin sen lasipinta olisi haljennut mun jalkojeni alla. Anteeksi rakas, että painan niin paljon enemmän kuin ennen. Nyt mä kuitenkin pystyin katsomaan kuinka paljon kaloreita mun sallitaan syödä, jotta saan viimeistään kuukauden päästä sen ensimmäisen tatuoinnin. Alle kuusisataa aina. Neljäs viikko menee 552kcal/pvä. Tuon pitäisi sujua hyvin, koska olenhan mä viikkoja elänyt alle 200kcal.
Tarkoittaako syömishäiriöstä paraneminen tosiaan sitä että lihoo takaisin normaaliksi ? Miten ruokasuunnitelmat ja punnitukset vaikuttavat siihen päänsisäiseen sairaan kauniiseen maailmaan ? Eihän munkaan psyykkistä puolta kovin ankarasti ole yritetty parantaa syömishäiriön tiimoilta, kun olen lihonut niin hyvin. Ulkomuodoltani en täytä 'sh:n kriteereitä' , joten lääkäreiden mukaan en ole sairas. Voitin sen pirupahaisen pääni sisällä, score ! Silti todellisuudessa mieleni on kierompi kuin ennen. Sillä onhan säilykepurkissa olevilla vedessä uitetuilla tonnikalapaloilla tunteet, oikeasti on. Kurkunpalanenkin alkaa kiljumaan kun sitä ollaan syömässä. Ja enhän minä ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus. Mutta ei, olen liian lihava sairastaakseni syömishäiriötä.
hei katoitko sä netistä sen paljoko kaloreita pitää syödä että laihtuu tietyn verran tietyssä ajassa? :D mä katoin siitä joskus mutta en oo enää löytäny sitä sivua :S ja etkä ole lihava!
VastaaPoistaälä aattele, että sä oot liian lihava syömishäiriöön. mä en tosiaan tajua miks siihen on fyysisiä rajotuksia esim painon suhteen, koska se ei kerro mitään siitä, mitä kenenkin päässä liikkuu.
VastaaPoistahaha niinpä ;D ja kiiiiitos siitä osotteesta, oon ettiny sitä vaikka kuinka kauan! :D
VastaaPoista