Pahoitteluni kun en oo kirjottanu nyt vähään aikaan, mut ei tosiaan oo ollu innostusta kun ei oo oikeestaan mitään kirjottamisen aihetta ollutkaan. Ei kyllä oo nytkään mitään kummempaa, mutta sama se.
Tänään oli joka tapauksessa joku riparitapaaminen, missä oli sit varmaan puolet niistä kaikista ripareista mitä tänä vuonna on. Tuli heti kauhee ahdistus kun astu ulos autosta, en vaan kestä olla keskellä ihmisiä, hyi.
No mut siellä kerrankin tunsin itteni tärkeeks edes jollain tavalla, yks kaveri tuli heti halaan ja kysy että: "Kai sulla on kaikki hyvin? Koita pärjätä, kyllä se siitä" . En tosin tiedä yhtään että mitä se tietää mun asioista, tai että onko se jostain kuullu tästä mun masennuksesta ja se häiritsee, mutta tuli siitä heti parempi olo. Samalla olis kuitenkin tehny mieli vajota siihen maahan ja itkee hillittömästi.
Haluisin vaan et ois joku jolle vois purkaa kaikki mieltä painavat asiat, ja joka vaan pitäis kiinni eikä koskaan päästäis irti. Joku sellanen, joka ei tuomitsis heti täydeks sekopääks kun kertoisin ongelmistani. Joku, joka tukis tässä kaikessa paskassa mitä mä käyn läpi päivä toisensa jälkeen.
En jaksa enään, oon liian heikko. Kuitenkaan en tiä haluanko eroon masennuksesta, koska tää on ainoo tapa millä pystyn kontrolloimaan itteeni ja syömisiäni, haluan olla laiha ja kaunis. Pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä olisin oikeesti ilonen, eikä tarviis feikkaa hymyy vaan se tulis iha itestää.
Äskenkin faijapuoli soitti ja kysy et onks kaikki ok, ja sanoin vaan "ilosesti" että :"joo, ei mitään ongelmaa" , vaikka tosiaan oon ihan hajalla ja itken tälläkin hetkellä, oon liian heikko ihminen.
Ahdistaa niin paljon että tekis mieli oksentaa. En vaan yksinkertasesti kestä tätä.
Pssst. Anteeks tää angstipostaus, mut oli pakko purkaa ajatuksia jonnekkin :<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti