Syömistä, syömistä, syömistä.. Tunnen itteni täydeks epäonnistujaks, paino ei ollu laskenu eilisestä sitten grammaakaan ja tää päivä on menny syödessä. Heti kun pääsin himaan nii ajatukset on ollu vaan ruoassa, vittusaatana. Oon tunkenu suuhuni yhen kanapihvin, n. 1dl riisiä, karkkia (!) ja lautasellisen jotain puuroo, läski ämmä. Ällöttää ja ahistaa, mut samalla tekis mieli mennä kaivelee lisää noita keittiön kaappeja ja ahmia kaikki mitä saan käsiini. Mä en voi sortua, mä en yksinkertasesti saa sortua.
Huomenna on pakko hillitä itteni ja syödä vaan sillon kun on yhteinen ruokailu porukoitten kaa, ja sillonkin mahollisimman vähän. Onneks oon himassa vasta joskus puol neljän aikaan, niin ainakin siihen asti ei oo mitään ongelmia olla syömättä. Vois huomen myös koittaa mennä aiemmin nukkuun, vaikka tosin on perjantai niin luultavasti valvon johonkin kahteen. No mutta joo, jos mä valvon huomenna myöhään niin sit lauantaina on vähemmän aikaa syödä. Pitää vaan koittaa toi huominen iltakin sinnitellä vaikka sitten vihreen teen varassa, rakastan sitä.<3 (:
Niin ja joo, unohtakaa toi eilisen viimesin postaus. Säälittävää valitusta, tiedän. :D Mut ei ollu ketään kaveriakaan kenelle purkautua, ja alko sen verra vituttaa että jonnekki oli pakko päästä avautumaa. Hehe, oon meinaa melko ilonen ettei mun tarvi nähä tuota kundii päivittäin, joten pystyn luultavasti melko nopeesti unohtaan koko tyypin. Pelottavaa vaan että se tietää toooosi paljon näistä kaikista asioista mitä käyn läpi.
Oon tainnu unohtaa ihan kokonaan kertoo tänne siitä kun kävin siellä lääkärillä, minne terkkari mulle anto ajan? No mä kerron sitten nyt. Olin siis siellä täs pari viikkoo sitten, ja se koitti lähinnä ettii syytä näihin mun päänsärkyihin ja siihen meni sit suurinosa siitä ajasta. Kuitenkin vähän ennen kun lähin pois sieltä niin se kaivo sen mun "masennustestin" jostain kansiosta. Siinä se sitten jotain selitti että mun kannattais tosiaan päästä puhuun jollekkin sellaselle joka vois auttaa. Mulla ei kyllä oo mitään ideaa että miten joku voi auttaa mua sillä että se esittää mulle kysymyksiä joihin mun pitää vastata, ja jos sanon jotain väärin niin tuomitaan henkisesti sairaaks.
Sain kuitenkin pari sellasta numeroo minne mun pitäs soittaa ja varata aika, mutta minäpä fiksuna tyttönä hukkasin ne numerot ennen kun pääsin kotiin. Nyt äitee on vaa kyselly että oonko jo soittanu sinne mestaan, ja kun sanon että en, niin se hokee että mitä nopeemmin niin sen parempi, yeah right. Pitäis varmaan mennä hakeen uus numero terkkarilta, mutta mä en tiiä enää haluanko mennä sinne, tai haluanko "parantua masennuksesta", koska tästä on tullu osa mua, pelottaa ajatuskin elämästä ilman tätä.
No mutta, meitsi lopettelee tän tähän ku on tässä tultu jo kirjoteltuu sellaset pätkät että tuli varmaan pisin postaus ikinä. Ja muutenkin Wii kutsuu, ehkä musta joskus vielä tulee laiha ja kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti