Hiphei

Mä oon taas alkanut laiminlyömään blogaamista. Anteeksi. Koitan parantaa tapani mahdollisimman nopeasti. Tästäkin tulee vain tälläinen pikainen aamupostaus, mutta koitan tässä viimeistään viikonloppuna tehdä oikein kunnon postauksen. Vaikka enpä tosin tiedä onko minulla mitään kunnollista kirjoitettavaakaan.

 Paino on nyt siinä 44,1 - 43,5kg. Tarkkaa lukua en tiedä, tuo vaaka taas on mitä on. Patterit varmaan lopussa, pitäisi pyytää porukoita ostamaan uusia. Mutta kuitenkin, laskussa nuo luvut ovat. Nuttriletteillä mennään nyt ainakin tämä viikko, ja todennäköisesti kaikki muutkin viikot tämän vuoden puolella viikonloppuja lukuunottamatta. Joka viikonlopulle on siis jotain ohjelmaa, johon sisältyy joko ruokaa tai alkoholipitoisia juomia. Viikot on siis mentävä mahdollisimman vähillä kaloreilla. Jotain mä kuitenkin aion syödä, olkoon ne sitten noita Nutrilettejä jos vain rahatilanne sallii. Jos mä tässä nyt turpoan niin aloitan taas uudenvuoden jälkeen kunnolla. Ehkä, täytyy miettiä. Ensin mä koitan selvitä tästä loppuvuodesta.

Yli-ylihuomenna synttärit. Mä sallin itselleni kaikki ne mokkapalat, pasteijat, kinuskikakun,  keksit, sekä kaikki ne muut kaloripommit mitä meidän kahvipöydästä perjantaina löytyy. Kyllä mullakin on oikeus herkutella, varsinkin kun en edes muista miltä nuo maistuvat. En ole siis syönyt esimerkiksi suklaata yli 75päivään, sen herkkulakon ansiosta. Enkä mä muutenkaan halua tuottaa mun läheisille ihmisille pettymystä syömisvammailujen takia. En tiedä vielä ketä kaikkia tänne tulee, mutta sukulaisia ja porukoitten kavereita on pyydetty. Kaikki ei ole vielä vastanneet. S ja M:kin tulee, todennäköisesti. Saan myös kummitädiltä lahjakortin lävistysliikkeeseen, joten aion ottaa sen napakorun.

Ensiviikon torstaina lähdetään M:n ja porukoitten kanssa laivalle. Pitää hakea Tallinnasta viinaa loppuvuoden juhlia varten. Kelpaa. Ainoa ongelma on syömiset, mutta jos mä noita Nutrilettejä vetelen niin ehkä voisin herkutellakkin sitten laivalla. Ei mitään överiahmimisia, vaan sillain sopivasti. Kuten normaalit ihmiset, ehkäpä. Mä en vaan taida osata olla enään normaali. Käytiin tätä samaa keskustelua äitin kanssa toissapäivänä. Se sano että jos laihdun vielä yhdenkään kilon niin se ei voi muuta kuin viedä mut jollekkin Terapeutti-Tädille, jotta mä havahtuisin todellisuuteen. Kuulemma laihdun vaan kokoajan, ja se pelkää että mä kuihdun pois.

Nyt on pakko mennä pesemään hampaat ja tekemään muut viimeistelyt. Sitten pysäkille. Ulkona on kylmä. Päivä alkaa köksällä, ja päättyy uintiin jota meillä on liikunnassa. Jipii.