43,7kg. Sitten tosta vaa'asta loppu patterit. En ole siis varma että onko se oikeasti tuo vai pelleileekö vaaka taas mun kanssa. Tänään pitäisi ostaa pattereita, haluun tietää huomenna oikean painon. Tai sitten ehkä parempi etten näe sitä, koska silloin se noussut paino ei tunnu niin kamalalta. Koska tuo painohan nousee viikonlopun aikana, aivan saletisti.
Huomenna on siis synttärit. Menen varmaankin suoraan koulun jälkeen keskustaan. Nään kummitädin siellä ja mennään ottamaan mulle se napakoru. Muuten saisin lahjakortin lävistysliikkeeseen vasta sunnuntaina, ja mä haluan jo päästä parantelemaan sitä korua ettei laivalla ainakaan olisi kipeä. M saattaa tulla mukaan. Tai sitten S. Mä tarviin sinne tukihenkilön, jonka käden voin puristaa kuolioon jos on tarve. M ja S on siis ensimmäiset vaihtoehdot. Kummitäti tuskin kykenee edes tulemaan siihen viereen, joten sen kädestä tuskin olisi apua.
Huomenna kuuden aikaan tänne alkaakin sitten tulemaan kahvittelijoita. Vieläkään en tosin tiedä että ketä kaikkia. Ehkä sekin selviää. Mun eno (vuoden mua vanhempi) ehdotti eilen että voitais nauttia huomenna alkoholipitoisia nesteitä jollain pienellä porukalla. Se tulee siis tänne kahvikesteille, ja jos jotain myöhempää ohjelmaa ilmaantuu niin se varmaankin jäisi tänne myös yöksi, tai ainakin illaksi. S ja M:kin varmaan liittyisi noihin nestemäisiin kekkereihin kahvitteluiden jälkeen. Tai en mä tiedä. En mä tiedä haluanko mä vielä alkoholijuomien kaloreita noiden kakkujen jälkeen. Tosin sitähän voisi pitää boostipäivänä. Tekosyitä, tiedän...
Tänään pitäisi siivota ja leipoa vähän jo pasteijoita yms mitä huomenna ei kerkeä. Isäpuolen äiti tulee tänne tekemään niitä syötäviä jo varmaan ennen kun mä pääsen koulusta. Minä ja äiti sitten hoidetaan se siivouspuoli. Viideltä tänne tulee isäpuolen isä kahville, koska ei kerkeä huomenna. Kyllä mä varmaan jo tänään pasteijan voin syödä, jätän sitten nutrilettin välistä. En ole itseasiassa syönyt tämän viikon aikana kuin yhden pussin sitä kasviskeittoa, ja sekin oli maanantaina. Eilen ja toissapäivänä siis leipää yms, ja paino on silti laskenut. Kelpaa.
Rinnakkaisluokkalainen tyttö sano tiistaina olevansa huolissaan musta. Sen isosiskolla on vakava anoreksia ja se on ollut nyt vuoden osastolla. Tää tyttö sano siis vaan että "Betty mun on nyt pakko sanoo, sä oot laihtunu ihan sairaasti!" , ja se aiheutti mussa suurta epäuskoa ja ihmetystä, jopa myös vähän häpeää. Ei me koskaan olla mitään hyviä kavereita oltu, mutta kyllä me ollaan juteltu ja kaikkee. Ollaan siis samassa liikkaryhmässä nyt kolmatta vuotta, ja tiedettiin toisemme jo ennen yläastetta. En siltikään olis koskaan odottanut mitään tollasta kommenttia sen suunnalta.
Mulla on tänään bilsan koe. Oon lukenu kolme kertaa koko koealueen läpi, alleviivannu tärkeimmät asiat ja lukenu vihon läpi vaikka kuin monta kertaa. Siltikään en tiedä osaanko mitään. Bilsa ei oo koskaan ollu mun vahvuus. Nyt koealueeseen kuuluu solut, lihakset, luut ja ruoansulatus. Sinänsä ihan normisettiä, mutta meijän maikka osaa tehdä niin helvetillisiä kokeita etten ikinä oo pärjänny niissä. Nyt olis kuitenkin pakko, en halua ysin todistukseen yhtäkään 6 tai 7. Siellä on nytten jo valmiina viimevuodelta kaks seiskaa, ja niille en voi enään tehdä yhtään mitään. Vituttaa kun en vuosi sitten jaksanut vaivautua avaamaan kirjoja. Senkin takia on nyt pakko tsempata että saan muilla numeroilla korvattua nuo edes siihen kasiin. Se tarkoittaa siis kahta ysiä. Mutta toisaalta kyllä niitä ysejä enemmänkin pitäisi olla. Paremmat mahdollisuudet lukioon. Ääää ahistavaa, kun ei tiedä mitä elämältään haluaa. Varsinkin kun tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti