Get me outta here

Ärsytys potenssiin kakssataa. Haluan muuttaa omaan kämppään. Pois vahtivien silmien alta, kauas valittamisten keskeltä. Haluan olla vaan yksin ja tehdä mitä haluan. Syödä mitä haluan ja olla syömättä jos niin haluan. Perkele, miks se on niin vaikeeta ?  Mikä pakottava tarve ihmisillä on puuttua muiden asioihin ? Eikö ne vaan voi antaa olla.

Isäpuoli kysy mitä aion syödä tänään. Vastasin että varmaankin ruisleipää tai puuroa. Siitähän se valittaminen sitten alko. Syön kuulemma aivan liian vähän, ei normaali ihminen pärjää tälläisellä määrällä. Eikö tullut mieleen että ehkä mä en ole kuin normaalit ihmiset ? Äitin pitää kuulemma taas alkaa keskustelemaan mun kanssani mun syömisistä, koska en saisi laihtua enään grammaakaan. Harmi sinänsä koska mullahan on vielä reilu 6kg tavoitteeseen..... Hups.

Miksei nää ihmiset nyt voisi jo saatana nähdä sitä, että mä olen edelleen lihava? Mä en todellakaan ole liian laiha, joten minkä helkkarin takia mulle väitetään niin ? Rasittavaa, en jaksa kuunnella. Isäpuoli sano myös että huomenna ne tekee jotain 'kunnon ruokaa' (toisinsanottuna läskimättöä, tuplarasva yms...) , jota munkin on sitten pakko syödä. Mua suorastaan raivostuttaa tollanen. Miks ne sais päättää mitä mä suuhuni tungen ? Se on kuitenkin mun kroppani mihin ne läskit kertyy niistä kaloreista mitä suuhuni vedän !

Mulla olisi tunti aikaa syödä, mutten todellakaan tiedä että mitä. Sen mä tiedän että isäpuoli tarkastaa oonko syönyt jotain. En tiedä miten se sen tekee, mutta kiinni jään jos jätän syömättä. Tuntuu että kaikessa olisi liikaa kaloreita. Taikun en tiedä että millä vaihtoehdolla selviäisin kaikista vähäisimmällä kalorimäärällä, niin kaikessa on liikaa. Turhauttavaa.

Kävin siis aamulla vaa'alla. 46,9kg. Liikaa, aivan liikaa. Enkä vielä uskalla laittaa uutta rastia sivupalkkiin, koska oon melko varma että se nousee sen sata grammaa. Mutta jos ei nyt parinpäivän sisään nouse, niin sitten tulee uutta ruksia kehiin ! Kyllä mun on perkele vähintään se 45kg saavutettava ennen ystävänpäivää. Ihan senkin takia että haluan halailla ihmisiä ilman että ällöttää oma kroppa. Mua ärsyttää niiiiin paljon se, että saavutin jo sen 43kg joulukuun alussa, mutta vituiks meni sekin. Kuitenkin mä tulen saavuttamaan sen uudestaan, ja menen sen alikin. Musta tulee täydellinen, kaunis, ihana keijukainen. Enkä mä aio antaa minkään tai kenenkään estää sitä.


Mä en myöskään ymmärrä miehiä. En vaan jotenkin kykene ymmärtämään, että jos on kiinnostunut jostain niin minkä takia samalla koittaa tyrkyttää sitä jollekkin toiselle ? Tänäänkin ennen tunnin alkamista, äikän luokassa oli melko omituinen tilanne.....

Betty : M, voitsä hieroo mun niskoja ?

M : Äääää emmä jaksa ny

SL : Kyllä JT varmasti hieroo sua Betty !

*JT jumittaa paikallaan sanomatta sanaakaan. Betty vilkasee SL:ää

vittuuntuneena. Kaikki hiljenee.*

Jos SL muka on kiinnostunu musta, niin miks se heittää tollasia juttuja ? Koittaako se tolleen pitää omat tunteensa salassa, tai kieltää niiden olemassaolon ? Mä en vaan pysty ymmärtämään. Lisäks mua ihmetyttää se, että miks mä huomaan välillä kun JT vilkuilee mua tunnilla ? Tai miks mä huomaan välillä kun SL tuijottaa mua tunnilla ? Miks mä edelleen haluaisin kertoa JT:lle ne asiat, joita en sillon pystynyt kertomaan ? Miks mä havahdun usein miettimästä, että oltaisiinko me JT:n kanssa yhdessä jos olisin saanut sanottua ne asiat ? Kaikista surullisinta on se, etten usko JT:llä enää olevan mua kohtaan mitään tunteita. Tai jos jotain on, niin se varmaankin on inhoa. Iteppähän menin ja pilasin kaiken. Turha enää itkeä, kun mä olin se joka mokas.  Huoh.

Niin ja joo, tervetuloa uudet lukijat ♥!