perjantai 25. helmikuuta 2011

So change your mind and say you're mine


Tänään en mennyt kouluun. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Äiti lupasi kuitata poissaoloni jos imuroin koko kämpän. Se kävi mulle vallan mainiosti, ja päätin imuroida jo aamupäivästä. M, S, SL ja O kyselivät missä olen, vastailin vaan että poden huonoa oloa kotona. Eipä meillä tänään mitään kummallista koulussa olisikaan ollut: 3h luokanvalvojan tunteja (siitä äikänmaikasta tuli meidän luokanvalvoja) joilla oli leffan katsomista, yksi tunti liikuntaa sekä yksi tunti enkkua, jossa pitää tehdä elokuvaesitelmää, mikä on mulla jo lähes valmis. En siis periaatteessa jäänyt mistään aineesta jälkeen tai mitään, ja sainpahan ainakin olla yksin kotona.

Tänään olen myös syönyt liikaa. Tai en mä tiedä, mulle se on liikaa. Lisäksi tänään tuli postissa se kutsukirje psykiatriselle poliklinikalle. Syömiset ja tuo kirje aiheutti tietynlaisen ahdistustilan (kas kummaa, taas vaihteeksi) , jonka takia löysin itseni polvistuneena Posliinikuningattaren juurelta. Sinne meni kurkunpalasia, mysliä ja rasvatonta jogurttia. Nyt sattuu kurkkuun ja kädessä näkyy kulmahampaiden jäljet, mutta loppupeleissä parempi näin.

Vaa'alla kävin eilen. Siinä näkyi taas niin tähtitieteellisiä numeroita että ällöttää oikein. En edes osannut odottaa niin paljoa. Siinä sen taas näki, että kun yrittää syödä kuin 'normaalit' ihmiset niin kiloja vaan kertyy. Parempi vaan hoitaa asiat omalla tavalla, niin tuntee olonsa edes jotenkin kelvolliseksi. Aion pudottaa ainakin 5kg ennen sitä aikaa polille. Se on 31.3. , joten kyllä mä pystyn. Tähtään siihen, että kilo lähtisi viikossa. Helppo homma, pystyin mä siihen aiemminkin, joten miksi en pystyisi nyt. Sen jälkeen on suunta vain alaspäin. Enkä mä halua mitään armottomia mättökohtauksia tässä välissä, kiitos.

Sain suostuteltua porukat tuomaan mulle pepsi maxia kaupasta. Pah, ja piti muka olla totaalinen vierotus siitäkin litkusta. Mutta joo, olen tyytyväinen heti kun saan sen pullon käteeni. Zumbat pitäisi vielä tehdä tänään. Ehkä mä siirrän sitä vielä parilla tunnilla ja keräilen tässä nyt motivaatiota. Kyllä mä sen tänään vielä teen, vaikka sitten kolmelta yöllä. Tästä mä en luista. Eilen en nimittäin kyennyt, koska olin hierojalla koko selän hieronnassa. Illalla kun aloitin zumban niin ehdin tehdä joku 5min sitä sarjaa. Sitten naksahti alaselässä ja pahasti. Pelkkä seisominen sattui niin saatanasti, ettei niistä liikkeistä tullut yhtään mitään. Onneksi sentään lihaskunnon ehdin tekemään ennen sitä. Tänään teen täydellä teholla, jotta edes osa eilisen vahingoista tulisi korjatuiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti