Anteeksi taas, kun en ole postaillut. Monesti on pitänyt, mutta aina se on jäänyt. Kaikki teidän postaukset olen kyllä lukenut, mutten ole jaksanut edes kommentoida kenellekkään. Pahoitteluni siitäkin.
Musta tuntuu taas siltä, että kadotan itseni. Tai olen jo kadottanut, en tiedä. Päivä päivältä huomaan käyttäytymiseni muuttuvan huonompaan suuntaan. En tunnista enään itseäni, en koe olevani sama henkilö kuin se, kenen kuvajainen paistaa peilin kautta. Koulussa elelen suurimman osan ajasta täysin omissa maailmoissa, ja havahdun siihen kun opettaja kysyy että onko jotain kysyttävää. Ei ole ei, keräilen tässä vaan motivaatiota tehtäviä varten. Mätän ruokaa naamaan kun mikäkin syöttöporsas, vaikkei oikeastaan olisikaan nälkä. Oksentanut en ole, oli se sitten hyvä tai huono asia. Olen siis varmasti lihonut, enkä edes halua tietää kuinka paljon.
Verikokeista tai sydänfilmistä ei selvinnyt mitään syytä mihinkään, tai ei ainakaan mitään hälyyttävää. Huomenna saan hakea terveydenhoitajalta ne kaikki paperiversiot kotiin. En tiedä miksi ne meille himaankin tulee, terkkari oli vaan soittanut äidille ja sanonut että voin hakea ne maanantaina. Jännä nähdä omat sydämenlyönnit paperilla. Mulla epäiltiin myös sisäistä verenvuotoa, jonka takia jouduin juoksemaan hiihtolomalla enemmän kuin kerran verikokeissa. Mitään ei löytynyt niistäkään testeistä. Ehkä mä olen vain luontaisesti hullu ja sairas, niin S:kin epäili.
Lupasin äipälle, että yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin nyt olen. Hetkellisesti mä myös onnistuin siinä. Huomasin, kuinka äiti katsoi vaivihkaa erittäin tyytyväisenä, kun mutustin itse tekemiäni sämpylöitä. Ihanaa olla ihana. Huomasin myös, kuinka pettynyt äiti oli, kun ilmoitin aloittavani paaston. Ostin siis 55€ maksavan voglian paastopaketin, jolla elän ensiviikon. Noiden pitäisi riittää viideksi päiväksi, mutta koitan saada riittämään koko viikoksi. Nyt hörpin glaubersuola-vesisekoitusta, enkä aiemmin tajunnut että tää oikeasti maistuu suolalta. Sama kun kaatais suolaa suoraan purkista suuhun, ja ottais vettä päälle. Naminam. Kyllä mä silti aion tän 0,5l tunnollisesti juoda. Illemmalla vielä paastoteetä, jotta saa kunnon alun tulevalle viikolle.
Tein myös kännipäissäni viikko sitten perjantaina melko suuren oivalluksen. Tai kai mä sen olen jo pidempään tiennyt, mutta sillon mun oli pakko myöntää se itselleni. Taidan oikeasti olla rakastunut. Niin pelottavalta kun se kuulostaakin. En ole koskaan ennen tuntenut ketään muuta kohtaan näin, miten tunnen edelleen JT:tä kohtaan. Ei tää ole ollut enään pitkään aikaan sitä ihastusta, mitä kaikkia muita kohtaan on ollut. Säälittävää, mutta mä rakastan sitä herraa. Ja mä tiedän, että menetin tilaisuuteni uutena vuotena. En mä tiedä, en mä usko että sillä enään tunteita mua kohtaan on. Vaikka toisaalta, jos se oli ollut ihastunut muhun seiskaluokasta asti, niin voiko ne tunteet tosiaan kadota niin nopeasti ? Se on kuitenkin tiennyt jo kauan sen, että mä olen vaikea ihminen, jolla on paljon flippauksia pääkopassa. Silti se joulukuussa sano haluavansa mut, vaikka kuukausi sitä ennen se oli sanonut S:lle että mä tarvitsen apua koska olen sairas.
Rakkaus. Mitä se oikeasti edes on ? Mistä tietää, onko oikeasti rakastunut ? Mistä siihen voi saada varmistuksen, jos on ennenkin erehtynyt huijaamaan itseään ? Tää tunne, mikä mulla on JT:tä kohtaan on niin kamalan pelottava, mutta samalla niin ihana ja suloinen, etten tiedä itsekkään mitä ajatella. JT:ssä on jotain, mikä saa mut humaltumaan ilman mitään aineita. Se saa mut hyvälle tuulelle, ilman että edes yrittää sitä. Se ei varmaankaan osaa edes kuvitella, kuinka paljon mä jumaloin sen olemusta. Sen ääni ja tapa jolla se puhuu, on jotain niin lumoavaa, että voisin kuunnella sitä loputtomiin. Ja tapa jolla se katsoo mua syvälle silmiin, saa mun sydämen skippaamaan lyöntejä. Ja se sen hymy. Aina kun se hymyilee mulle, tuntuu kun mun polvet notkuis ja jalat pettäis alta. Sillon munkin on pakko hymyillä, mä en voi vastustaa sitä.
Mun pitäis saada kerrottua JT:lle , etten ole päässyt yli siitä. Enkä tiedä tulenko pääsemäänkään. En mä E:nkään perään näin kauaa haikaillut. En R:n , enkä A:n. En kenenkään. Tää on jotain uutta. Mua pelottaa, että jos en koskaan saa kerrottua JT:lle, niin kadun sitä lopun elämääni. Mua vaan pelottaa se, että nyt just kun asiat on palaamassa taas normaaliin suuntaan, niin mun tunnepaljastukset pilais uudestaan kaiken. Ellei sitten sattuiskin niin maagisesti, että JT tuntis samoin mua kohtaan. Tehtiin myös M:n kanssa sopimus, että jos mulle tapahtuu jotain yllättävää tai satun vaikka kuolemaan, niin se kertoo JT:lle, mikäli mä en siihen mennessä ole itse saanut kerrottua. Kyllä JT mun mielestä ansaitsee tietää, vaikkei sillä itellään mitään tunteita mua kohtaan enään oliskaan. Ainakin mä haluaisin tietää jos olisin JT:n roolissa.
Anteeksi, että tästä tuli nyt taas lähinnä tällänen ihmissuhde-painotteinen. Yritän huomenna tulla kertoilemaan, että miten on ensimmäinen paastopäivä sujunut. Ja jos huomenna ei postausta ilmaannu, niin alkuviikosta kuitenkin. Yritän nyt olla pitämättä mitään suurensuuria taukoja, koska sitten ne asiat unohtuvat taas. Musta nimittäin tuntuu nyttenkin, että jotain oleellista jäi kirjoittamatta, mutten vaan kykene saamaan päähäni että mitä.
Ainiin tosiaan. Yhteishaku on nyt siis tehty. Kaikki viis vaihtoehtoa on lukioita, kaks on tän kaupungin ulkopuolella, Turengissa ja Tervakoskella. Toivon silti pääseväni edes kakkosvaihtoehtoon, mutta viimeistään sitten sinne kolmoseen. Joten tuskin Turenki tai Tervakoski kumpikaan huutavat mun nimeäni sitten syksyllä. Ainakin näin mä toivon. Porukoitten kanssa ollaan myös katseltu uusia taloja, ja kesällä laitetaan tää nykyinen myyntiin. Pitäisi myös saada kolme nykyistä koiraa koulutettua kunnolla, jotta voitaisiin ottaa uusi pentu. Maksaisin pennun varmaankin itse, ja se 'asuisi' mun huoneessani. Pennun olisi pakko olla tyttö, ja alustavaksi nimeksi olen päättänyt jo Doris. Mikäli pentu siis näyttäisi yhtään Dorikselta, muuten pitää keksiä joku muu. Doris sopisi nykyisten koirien nimien kanssa. Mä niin kaipaan koiravauvan tuoksua♥!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti