Aamulla vaaka näytti liian suurta numeroa. Senpä takia päätin olla tänkin päivän pelkällä vedellä. Pitää vaan jossain vaiheessa kikkailla noita mehuja viemäriin ja viedä kasvisliemen lautanen yms tiskikoneeseen. En vaan tiedä miten sen saisin tehtyä, kun kohta pitäisi mennä saunaan ja sillä välillä isäpuoli menee hakemaan äitiä töistä. Nyt isäpuoli on remontoimassa keittiön vierashuonetta, joka on keittiön vieressä. Ehkä mä vaan kysyn, että voisinko mennä saunaan vasta niiden jälkeen, ja sillon saisin hoideltua noi 'syömiset'.
Tääkin päivä on mennyt nukkuessa. Oikeen käden ranne ja häntäluu aivan helvetin kipeet vaikka on vaan paikallaan. Ranteessa on side, enkä pysty kunnolla kirjottaan tätäkään kymmensormi-järjestelmällä. Vituttaa eniten se, että mä olen oikeakätinen. Äsköset läksyt oli melko tuskallisia. Tää kaikkihan johtuu siitä, että lensin oikein tyylikkäästi perseelleni (ja otin luonnollisesti ranteella vastaan) kun kävelin aamulla pysäkiltä kouluun. Kaaduin mä eilenkin, ja kaikenlisäks täysin samalla tavalla, mutta eilen ei tullu paikat näin kipeiks.
Tässä välissä kävin saunassa ja kikkailin ruokailut viemäriin ja roskikseen. Kanakeitto keittiön tasolla näytti unelmalta. Kaiken lisäks porukat oli äsken syömässä iltapalaa kun tulin saunasta, ja mua alko itkettään kun katoin sitä keittoa ja sämpylöitä, jotka mä itse tein tossa viikonloppuna. Mulla on nälkä, mutta ei lihavat ansaitse ruokaa.
Matikan tehtävätkin pitäis vielä tehdä. En saanut tehtyä niitä aiemmin, kun en ymmärtänyt niitä tehtäviä sitten tippaakaan. M saa auttaa mua, se meni nyt ensin saunaan. Ja munhan on nyt jo kolme päivää pitänyt lukea ussaa, mutta vitut, oon liian laiska ja uninen. Huomenna on pakko, aivan pakko ! Muuten en todellakaan tule pääsemään sinne ykköslukioon, enkä välttämättä kakkoseenkaan. Ärsyttää. Ehkä mulla ei oikeasti ole minkäänlaista tulevaisuutta.
Mä haluaisin jo nyt nukkuman, kun tää häntäluukin tulee kokoajan vaan kipeämmäksi. En todellakaan tiedä miten pystyn kävelemään huomenna, kun nyt jo sattuu ihan pienikin kumarrus. Ja aivan varmasti kaadun huomennakin, mä niin tunnen sen mun luissani jo nyt.
Kävin muuten tänään terkkarilla tän käden takia. Eilen kävin siellä myös (piti hakea jo maanantaina ne verikokeiden tulokset, mutta kun en ollut koulussa niin hain ne eilen), ja koululääkäri oli paikalla. Sen mä ymmärrän, että terkkari muistaa mun nimen ja luokan ulkoa, mutta se että koululääkärikin muisti ne, sai mulle suuren tuskastumisen. Mun kansiokaan ei ole koululla, vaan se on sillä lääkärillä jossain muualla. Mutta kuitenkin, siihen tämänpäiväseen. Terkkari siis tutki tätä mun kättäni ja laitto siihen siteen ja kylmäpussin, ja muutenkin kerto jotain ohjeita jos ei helpota. Sitten ennenkun lähin sieltä se kysy vielä että miten näi muuten menee. Sanoin että edelleen ahdistaa tosi usein ja tosi paljon. Se kysy sitten että pystynkö mä kuitenkin odottamaan sinne asti, että on se poliaika. Kaipa mä pystyn. Vaikka tuskin nekään keskittyy mun ahdistukseen niin paljon kun olisi tarve. Mä veikkaan että siellä kirotaan mun syömiset niin totaalisesti, ettei kukaan edes tajua kysyä että miltä musta oikeasti tuntuu mikäkin asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti