Mä en tiedä mitä mun pitäis ajatella. Koko pää ihan sekasin, ja ajatukset heittää kolmoisvoltteja. En mennyt tänäänkään kouluun. Ahisti ja ällötti liikaa, mutta maha oli myös kipeä koska se glaubersuola-sekoitus ei ehtinyt vaikuttaa illalla. Eipä se kyllä erikoisemmin ole vieläkään auttanut, joten periaatteessa mulla ei ollut mitään hyvää syytä jäädä kotiin.
Kuitenkin, SL kerto justiin että musta oltiin puhuttu koulussa. Aulassa oli käyty keskustelua siitä, kuinka mulla varmaankin on jotain henkisiä ongelmia, olen masentunut, ja edelleen ihan hajalla kun ei mun ja JT:n jutusta tullut mitään, ja silti olen edelleen ihastunut siihen. SL siis kerto ton justiinsa kun juttelin sen kanssa. S oli sanonu ton JT-osion. JT oli sanonut siihen vaan jotain että 'no ei vitus ole'. Mä en ole varma ketä siinä keskustelussa oli ollut, mutta M ei ainakaan. JT, SL, S ja R(eri kuin edellisessä postauksessa, tämä herra on meidän luokalla) ainakin, mutta muista ei SL:kään ollut varma. Eipä mua oikeestaan edes ne muut kiinnosta, noi on muutenkin ne mun elämään eniten vaikuttavat. M oli taas puolestaan puhunut S:n ja JL:n kanssa jotain, ja tuo S:n ja kundien välinen keskustelu käytiin vasta sen jälkeen.
En mä tiedä, että onko tossa nyt loppupeleissä mitään erikoista. Ja tottahan tossa taitaa olla joka sana. Sen takia mä varmaan näin sekaisissa tunnelmissa olenkin. En tiedä pitäskö itkee vai nauraa. Sitä mä ihmettelen, että miten noi voi tietää sen kaiken noinkin hyvin, kun en oikeastaan mitään erikoisempaa kenellekkään noista ole sanonu. Ja huomennahan sen näkee, että millä fiiliksillä ne on tota keskustelua käynyt. Jos JT on normaalia omituisempi, niin sitä ahistaa ajatuskin siitä että mulla olisi edelleen jotain tunteita sitä kohtaan.
JL kysy tänään facebookissa, että 'missä mun betty oli tänään ? =(' ja M:kin pyysi mua äskön kertomaan, että mikä mulla on. Se sano haluavansa tietää, kun kysyin että mitä väliä sillä on. En mä kuitenkaan mitään sille sanonut. En mä jaksa kertoa asioita, jotka ei ole mulle itsellenikään niin selviä. Enkä mä osaa tehdä niistä lauseista sellaisia, että ne ymmärtäisi. Tänne se ehkä onnistuu, koska näin mun ei tarvitse miettiä että mitä kustakin väärästä sanasta seuraa. Tuskin ne ymmärtäis, miltä se tuntuu kun ei oikeasti enään jaksa. Kun tekisi vaan mieli luovuttaa lopullisesti, jättää kaikki taakseen ja kadota.
Kaikenlisäks mua stressaa se nuorisopsykiatriselle poliklinikalle meno ihan suunnattomasti. Mua ahistaa ajatus siitä, että mua analysoidaan. Kirjoitetaan muistiin jokainen sana jonka sanon, ja mikäli joku on hiemankin vääränlainen, niin siitä seuraa jotain kamalaa. En halua mennä sinne. Ei ne kuitenkaan osaa mua auttaa niissä asioissa, missä mä apua haluaisin. Eli siis kaikessa muussa paitsi syömishäiriössä. Tää on osa mua, sellanen osa mistä en halua luopua. En voi luopua. Mutta sitten taas nää muut 'henkiset ongelmat' , joita mulla näemmä kavereidenkin mielestä on. Niitä mä en haluaisi osaksi itseäni, mutta en usko että kukaan osaa mua niissä auttaa. Varsinkaan mitkään tuntemattomat, jotka vaan luulee tietävänsä miltä musta tuntuu.
No mutta joo. Eiköhän tuo tilitys riitä taas täksi kerraksi. Voisin tietenkin kirjoittaa noita asioita useita tunteja putkeen, mutta käyn niitä muutenkin päässäni läpi niin paljon, että saa tuo jäädä tuohon. Ettekä tekään varmaan mitään tollasta jaksa lukea. Sainpahan ainakin alotettua postauksen, kun tuli aihe mistä oli pakko päästä jonnekkin kirjoittamaan. Mun piti lukea tänään ussan kokeeseen, mutta vitut mitään ole saanut luettua. Jee, äiti on ylpee musta.
Ensimmäinen kunnon paastopäivä on mennyt hyvin, vaivaiset kuusi jäljellä. Mä en ole edes syönyt niitä kaikkia litkuja mitä olisi tähän mennessä pitänyt. Enkä mä varmaan tota kaikkea jäljellä olevaakaan osuutta syö, kun vähempikin riittää. Eikä mulla oikeastaan ole edes nälkä. Päätä vaan särkee järkyttävän paljon. Olin jo neljään mennessä ottanut 3x 600mg ibumaxia eikä ne oikeastaan auttanut yhtään. Hetkellisesti ehkä lievensi kipua. Pitää varmaankin kohta ottaa omia lääkkeitä, jos tää kipu vaikka menis poiskin tän illan aikana. Lisäks pitää tehdä suolihuuhtelu, ihanaa. Mitä vain kroppani vuoksi. Haluan mun ihanatkauniitsuloiset luut takaisin näkyviin, ne kun meni piiloon sillon aikoinaan jostain kumman syystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti