Taas ollu taukoo kirjottamisessa. Syy siihen on yksinkertaisesti häpeä. Oon menettäny kontrollin tähän kaikkeen ihan kokonaan. Mä vaan syön ja syön, syön taas vähän lisää, lihonlihonlihonlihon. Tuntuu ettei tää kierre lopu koskaan. Nytkin on keittiön kaapit täynnä kaikkee paskaa; sipsiä, karkkia, suklaamunia, popcorneja... Tänään oon syöny karkkia(!!!), lämmin kuppi lunch-aterian, kahvia ja coca-cola zeroo. Näillä mennään loppuilta. Huomenna koitan tsemppaa itteni olee syömättä, vaikka sit seisomalla alusvaatteilla peilin eessä koko vitun päivän jos en muuta keksi.
Lisäks oon onnistunu riitautuun yhen mulle tärkeimmän ihmisen kanssa, enkä todellakaan tiedä miten kestän jos ei nyt saada sovittua. Oon tienny jo pitempään, et kaikki ei oo meijän välil ok, mut kuvittelin että päästäis tän ohi ilman suurempia riitoja. Tästäkin voin syyttää vaan itteeni, oon helvetin paska ämmä. Kaksnaamanen ja kiero, täys kusipää. En ymmärrä miten se on kestäny mua nää viimeset neljä(!) vuotta, ite olisin jo juossu karkuun jos oisin sen tilanteessa. Tää henkilö on siis S, josta oon aiemminkin tänne kirjottanu.
Niin joo, oon siis ollu tässä melkein tän koko viikon kipeenä että liikuntakin on jääny minimaalisen pieneks määräks (eli siis olemattomaks, jos totta puhutaan). Koulussa siis olin yhen kokonaisen päivän ja toisena päivänä yhen tunnin, joten sielläkään en tosiaan liikkunu. Ja tää viikko on ollu just se kun oon syöny enemmän kun pariin kuukauteen. En ymmärrä miten annoin itteni nyt kusta tän. Motivaatio hävis samaa vauhtii kun vaaka näytti suurempia lukuja, vittu.
Itkettää, ahdistaa, oksettaa, ällöttää, väsyttää. Vois tosiaan lähtee kohta nukkumaan, että säästyisin siltä helvetilliseltä itkukohtaukselta joka tekee kovaa vauhtia tuloaan. Onneks on nyt tää vähän pidempi viikonloppu pääsiäisen takia niin voi ottaa ihan rennosti ja makoilla sängys niin pitkään kun haluaa, eikä tarvii vaihtaa aamusin vaatteita jos ei huvita.
No mut joo, vitut tästä, meitsi lähtee koittaa jos vaik sais nukuttua. Tai sit mä vaan luen Mötley Crüen kirjaa siihen asti et nukahdan se kirja kädessä, kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti