sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Possuilua


Hyi mikä päivä. Oon vaan syöny ja syöny, tai siltä tää on tuntunu näitten parin viimesen melkein ruoattoman päivän jälkeen. Aamulla olin tyytyväinen kun paino oli taas pudonnu, mutta huominen vaa'alle astuminen pelottaa jo nyt.

Aamulla kun heräsin maha oli helvetin kipee nälästä ja silmissä sumeni vähän väliä, mutta olin tyytyväinen. Sitten menin syömään mangopiltin. Sen jälkeen äitee teki ruokaa (makaroonia ja jauhelihaa) , söin sitä noin 2dl. Huomasin että pystyn syömään jo melko normaalisti, eli siis tää lävistys alkaa parantua. Otin karkin. Sen jälkeen sipsiä. Sitten vielä lisää sipsiä, useita kourallisia. Jätin sipsit rauhaan ja tulin omaan huoneeseen hörppimään Pepsi Max:ia. Myöhemmin porukat huus mut kattoon niitten kaa leffaa (2012) , ja faijapuol teki popcorneja. Söin niitäkin. Sitten kun ne loppu, tää yks meni hakeen sen sipsipussin. Vedin niitä taas massuuni muutaman kourallisen. Hyi saatana, olen helvetin pettynyt itteeni, läski ämmä.

Huomenna ois ohjelmassa taas yks riparitapaaminen joka kestää kahesta kuuteen. Eli siis ainakin se neljä tuntia pois ruoan lähettyviltä. Neljä tuntia vähemmän aikaa sortua. Vaikka ajatus niistä kaikista ihmisistä siellä ahdistaa, niin oon ilonen että tollanen päivä on just tän ahmimispäivän jälkeen. Ehkä saan itteni taas kontrolliin, ja pystyn huomenna jopa hallitseen syömiseni.

Ajattelin, että söisin huomenna joko yhen piltin tai kupillisen vadelmakeittoo sit kun oon päässy takas himaan, ja se jäis sit siihen. Toivottavasti onnistun, muuten ilmestyy taas vähän isompia lukuja vaakaan, vittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti