Happy day

Tasan 6kk sitten mä alotin tän operaation tosissaan. Kaivoin S:n äidiltä saadun päiväkirjan laatikosta ja täytin ensimmäiset laihdutukseen liittyvät sivut ; aamupaino-osio, tavoitteet, kalorimäärät, thinspolauseet... Kaiken tän mikä mua on tsempannu. Niihin aikoihin mä myös otin ekat askeleeni blogi-maailmaan. Sillon mulla oli unelma, jonka halusin tavoittaa.

Tänään, 16. syyskuuta, painoa on pudonnut ensimmäisestä aamupainomerkinnästä tasan kymmenen kiloa. Kymmenen kiloa silkkaa läskiä. Hyi saatana, mikä läski mä olen ollut ! Edelleen olen helvetin lihava, kuvottava, ruma ja kaikinpuolin epätäydellinen, mutta entä sitten 10 kilogrammaa isompana ? Ottaen huomioon sen että tässä ajassa pituuttakin on tullut melkein 2cm lisää.

Alipaino. Kyllä, se juuri. Ainakin aamupainon perusteella. Tosin kyllä se edelleen on normaalin puolella jos pituus heittää enemmän kun sentin siitä mitä kuvittelen, mutta rajoilla sillonkin. Vielä muutama kilo. Sitten on ainakin alipaino saavutettu. En mä siltä kyllä näytä, päinvastoin...

Välillä mä mietin että miks mä teen tän itelleni. Muut nauttii elämästään ; menee kaveriporukalla kahville ja uskaltaa ostaa myös jonkun pullan siinä samalla, jäätelötuutit ovat kesällä pakollisia, ja leffailloissa voi hyvällä omallatunnolla syödä useampia herkkulajeja (sipsiä, suklaata, karkkeja....) . Munkin elämä oli joskus tollasta, mutta nyt voin vaan unelmoida tollasesta. Siitä on ainakin se puoli vuotta, kun viimeksi oikeasti nautin herkkuja hyvällä omallatunnolla. Kyllä, mä olen edelleen joskus mässäillyt, mutta ennen mulla ei tullut järkyttävää ahdistustilaa muutaman pienen karkin jälkeen.

Silti mä rakastan tätä. Mä rakastan kaloreiden laskemista ja niiden takia itkemistä. Mä rakastan kylki- , lantio- ja solisluita. Mä rakastan sitä oloa, kun maha suorastaan huutaa ruokaa ja silmissä heittää pienimmästäkin liikahduksesta. Mä rakastan sitä, kun vaatteet tulee liian isoiksi, varsinkin sellaset jotka on pari viikkoa aiemmin just ja just mennyt kiinni. Mä rakastan huomata vaa'assa pienempiä lukuja.

Mutta mä en rakasta sitä, että peilissä mua tapittaa kirkkailla sinisillä silmillään edelleen se sama lihava pieni tyttö, joka vain unelmoi laihana olemisesta. Se sama tyttö, joka tuijottaa jokaista laihaa neitokaista joka kävelee vastaan. Mä en halua olla enää se, mä haluan olla se ketä katsotaan jumaloiden, koska mä olen päässyt tavoitteeseeni. Mä haluan jo huomata jotain muutosta peiliin katsoessa, mä tarvitsen sitä...!

Mä en halua syödä enää tänään. Mun maha pömpöttää, koska oon juonu lähes kaksi litraa teetä ; toinen aamupalaksi ja toinen koulun jälkeen 3 pienen karjalanpiirakan seurana. Jos mä jotain tänään vielä syön, niin yritän saada sen jäämään hapankorppuun, tai korkeintaan kahteen. Porukoille voin sanoa syöväni sen lisäks puuroa, mutta todellisuudessa kippaan sen vessanpöntöstä alas, en mä tarvitse sitä mun sisälleni.

En mä tarvitse puuron takia sataakolmeakymmentä kaloria, kun pärjään hapankorpulla jossa on kolmekymmentä kaloria (+mahdolliset päälliset : 20kcal?) . Joten siis noin 50kcal, kovan nälän/pahoinvoinnin iskiessä kaloreita tulee noin 100. Tää päivä jää siis 200kcal alapuolelle...

Nyt mä lähen kattoon jotain koulujuttuja ja suunnittelen huomista päivää; mitä mä teen, ettei tarvitse syödä ylimääräisiä kaloreita mun lihavan kroppani tueksi ? Postailen kun kerkeän tai kun tulee sellanen olo.

Stay stong, beauties. Love you ♥

Mä taidan olla kaikille etäinen, ehkä aika katsoa peiliin

Mä oon tainnu pilata kaiken. Enkä edes tiedä miten tässäkin onnistuin. Itkettää. Vituttaa. Ahistaa. Haluun vaan piiloutuu peittojen alle enkä koskaan tulla pois. Sammuttaisin puhelimen ja unohtaisin kaiken. Sanoisin porukoille että en halua nähä ketään, joten kukaan ei vois tulla kattoon mua. Vaikka tuskin kukaan tuliskaan, vaikka olisin kuinka paskana tahansa. Ei ne välittäis...

Kaikki mun "kaverit" oli aiemmin M:llä, nyt ne saattaa olla jo jossain muualla. Mun piti mennä tänään sinne yöks, mutta M sano ettei jaksa ottaa sinne tänään ketään edes kahville. Nyt ne kaikki on siellä ilman mua. Mä tiedän että ne puhuu musta paskaa, mä niin tiedän sen.

Sanoin sille kundille tänään että mun sitoutumiskammo on liian suuri seurustelusuhteeseen, ja sovittiin olevamme kavereita. Mä en tiedä vihotteleeko kaikki mulle sen takia että valehtelin itteni lisäks myös niille, ainakin JN näin sano. Mähän tästä eniten kärsin, mulla se paska olo on ollu.

En mä itekkään ole tyytyväinen siihen miten mä oon käyttäytyny kaikkia niitä kohtaan ketkä on mulle tärkeitä. Ne oli viikonloppuna miettiny että mikä mua vaivaa, mutta ikävä kyllä mä en itekkään osaa vastata siihen. Ne oli sanonu olevansa huolissaan musta...

Mä en muista millon viimeks mulla olis ollu henkisesti näin paska olo. Kai mä tän oon ansainnu, oon helvetin paska ämmä. Mä en tiedä miten mä jaksan enää, jos nää päivät jatkuu tälläsinä. Ehkä mä en edes halua jaksaa..

Hyvät huomenet

Kiharran hiuksia ja maha kurnii. Mä en halua heti aamusta köksän tunneille. 

Mä en halua pilata tätä päivää, ei, en vielä klo 9 am...

Paino laskenu eilisestä -200g. Se on liian vähän. Olisin halunnu jo pienemmän kokonaisluvun, nyt vaaka näytti tasan 49. Vielä -600g niin alipaino saavutettu. Siitä vielä pari kiloa. Kyllä mä onnistun, mun on pakko. Mä haluan olla pieni ja kaunis ; täydellinen.

Patteri huutaa täysillä. Nyt mulla on lämmin. Paitsi varpaita palelee, sukat pitää vielä kiskoo jalkaan niin pääsen tästäkin. Mutta heti kun astun ovesta ulos ja kävelen pyörälle, oon varma että kylmyys iskee taas. Mun pitäis ostaa takki, mutta en tiedä mistä löytäsin sopivan. Kaikki mitä netistä on tilattu on ollut liian isoja, mutta minkäs mä sille voin jos niitten koot 34-36 vastaa muitten kauppojen kokoja 38-40.... Mä en ole kokoa 34 pienempi, en tosiaan, en vielä...

Too Fat to Fly

Mulla on nyt niin petetty olo. Koulussa puhutaan paskaa seläntakana mun syömisistä. Lähin koulusta yheltätoista himaan, koska oli semmonen olo että kroppa pettää hetkenä minä hyvänsä. Äikänmaikka oli kysyny M:ltä, S:ltä ja JN:ltä tunnin jälkeen mun syömisistä, ja kerto kuinka sen lapsella on ollu anoreksia. Kuulemma se on huomannu kuinka mä kutistun ihan silmissä, eikä se halua mun sairastuvan mihinkään syömishäiriöön. Vitut, ei mua niihin laihoihin syömishäiriöisiin voi sekottaa, olen sataviiskytseittemän kertaa isompi...

Välkällä S, M, JN ja nää kundit kenen kaa oon nyt pyöriny puhu myös siitä kuinka mun toiminta on sairasta. (Joo, rakastan teitä murut, puhukaa vaan lisää paskaa seläntakana älkääkä missään nimessä sanoko mulle kasvotusten sanaakaan koko asiasta ♥ !) Mä olen kuulemma just hyvän kokoinen tälläsenä, eikä mun pitäis laihduttaa enään yhtään. Mä en halua olla hyvän kokoinen, mä haluan olla helvetin laiha !

Huomenna ei kiinnostais mennä kouluun, ei sitten tippaakaan. Huomenna meillä on yhteiskuntaoppia, jossa on sama maikka kun äikässä. En halua että se pyytää mua jäämään luokkaan tunnin jälkeen. En halua että se alkaa tenttaamaan ja kertoo että mulla ei ole kaikki hyvin. En halua että mua kytätään käytävillä kun syöpäläistä. En halua että musta kuiskitaan kun kävelen ohi. Vaikka tuskin kukaan edes huomaa mua, ei kukaan huomais vaikka olisin viikon pois. Tai en mä tiedä, näin mä veikkaisin, mutta voin olla väärässä.....

Olen muuten parisuhteessa. Että semmonen perjantai. Tein ehkä suurimman virheen pitkään aikaan, koska en mä ole oikeesti kiinnostunut tästä mun ns "kundikaverista". Mä olin lähes sammumispisteessä ja se oli selvinpäin. Vois jopa kuvitella että se käytti mun olotilaa hyväkseen. Aamulla en vaan enään osannut sanoa ei. Ja nyt mulla on sen takia menny välit yhteen kundiin, joka on mulle tärkeempi kun se ite osaa edes kuvitella. Mä haluan perjantain takaisin. Mä haluan elää sen illan eritavalla. Nyt mä vaan mietin että miten mä saan itteni pois tästä tilanteesta ilman kusipään mainetta. Tai ei välttämättä kusipään, pikemminkin huoran.....

Paino putoo, alipaino lähellä. Vielä parisataa grammaa. Silti mun peilikuva on sekotettavissa ryhävalaaseen joka koittaa epätoivoisesti päästä takaisin veteen; piiloon kaikelta.

Päivitystä

Pahoitteluni taasen tästä taukoilusta. Tänä aikana on ehtiny tapahtua itseasiassa aika paljonkin asioita, mutta en oo siltikään jaksanut aiemmin tulla niistä postaamaan. Nyt mä kuitenkin ajattelin kerrata kaiken nopeesti, koska en tiedä taaskaan että millon postaan seuraavan kerran.

Koulukuvassa olin iso. Mä en saanut piilotettua itteeni vaatteisiin, varsinkaan kun jouduin istumaan eturiviin siinä helvetin kuvaus-sessiossa. Otettiin kaverikuva, johon tuli mun, S:n, M:n ja JN:n kanssa kaks muuta tyttöstä ja sitten 4 kundia meijän kanssa. Kaikki ollaan siis samalla luokalla. Saa nyt nähä kuinka kamala mä siinäkin olen.....

Lauantaina tänne meille tulikin sitten porukkaa. Myös noi tossa kaverikuvassa olleet noita kahta muuta muijaa lukuunottamatta. Niitä ei kyllä edes pyydetty, että ei siinä mitään. Alunperin piti tulla vaan muutama henkilö (kuvittelin ettei kukaan tänne halua tulla, ja ettei kukaan halua viettää aikaa mun seurassani...) mutta sitten sana levis ja multa kysyttiin että ketkä kaikki voi tulla. Kohta olikin talo täys lähinnä pelkkiä kundeja. Laulettiin karaokee, puhuttiin paskaa ja juotiin kaljaa. Oli mahtavin ilta pitkään aikaan, varsinkin kun pääsin mäkin näin epäsosiaalisena ihmisenä tutustuun henkilöihin joille aiemmin olin sanonu vaan muutaman sanan. (:

Tän viikon oonkin sit ollu lähinnä JN:n ja kundien kanssa. Ollaan oltu millon missäkin ajelemassa niin syömisetkin on jääny melko vähäisiks. Hyvä niin. Huomenna olis taas suunnitelmissa että tänne tulis M, S, JN ja noi samaiset kundit + pari muuta poitsuu. Tästähän vois jopa päätellä että me pyöritään nykyään enemmän kundien kun muijien kanssa.. :D Toivotaan nyt vaan että suunnitelmat ei kuse, ja huominen onnistuu....

Postailen taas joskus, nyt mä lähen korjaileen hiuksia ja meikkejä jos tästä nyt jonnekkin lähtis. (:

Vaatekriisiä ja läskiahdistusta

Jees, otsikko kertoo kaiken. Elloksen paketti tuli. Olin varautunu siihen, että sieltä saisin jotain vaatteita huomiseen koulukuvaan. Ja vitut, kaikki oli isoja. Koon 36 takki oli järkyttävän iso, lähes hukuin siihen. Kaikki housut oli liian isoja, vaikka ne ei mitään kovin suuria ollut. Tai no olihan ne suuria, liian suuria. Mutta mä olen myös liian suuri, joten periaatteessa niitten olisi pitänyt olla sopivia. Jännä juttu sinänsä. Nyt mulla ei siis ole mitään vaatteita huomiseks. Tai ainakaan mitään sellasta, minne saisin piilotettua mun läskini. Perkele...

Nää päivät on alkanu meneen nyt vähän paremmin, mutta viikonloppuna kuitenkin kusen taas kaiken. Mutsilla on tänään synttärit. Söin kahvipöydässä pienen siivun omenapiirakkaa vaniljakastikkeella muiden mukana. Sitä ennen käytiin taas se lähes päivittäinen keskustelu siitä, kuinka mä olen sairas ja mulla viiraa pahasti päässä. Rakastan mun isäpuolta ja sen ajatuksia minusta ♥ ! En siis syöny niitten kanssa samaa ruokaa (makkarakeittoa) , vaan tein itelleni lämmin kuppi- herkkusienipasta aterian. Sen takia mä suostuin mutustamaan sen pienen siivun piirakkaa, ihan vaan juhlapäivän kunniaksi. Onnea äippä 34-vuotta !

Käytiin M:n kanssa eilen koulun jälkeen keskustassa. Palautin kirjastoon ne aiemmat kirjat ja lainasin Ihanan Meren. Vaikuttaa kivalta, reilu puolet luettuna. Suosittelen niille, jotka tykkää lukea ! (: Sitten käytiin Pancho Villassa täytätyttämässä ne TET-laput. Ollaan siellä siis se kaks viikkoa, ja saadaan siellä ruoat. Se tarkoittaa siis kahta viikkoa Pancho Villan safkoilla. Se vähän pelottaa. Onneks M tietää kaiken, eikä se ihmettele jos otan vaan salaatteja joka päivä. Saatan mä joku hyvä päivä antaa itelleni luvan ottaa jonkun ihanan hampurilais-setin, mutta katotaan sitten sillon. Meijän koulun ysien TET:tiin on kuitenkin kuukaus aikaa. Ehkä mä saan painon putoomaan tarpeeks sinne mennessä.

Joo, mä meen kattomaan salkkareita. Postailen mahdollisesti huomenna, katotaan. Stay strong, beauties ♥!

+1kg / viikko

Syön kuin läski. Käyttäydyn kuin läski. Olen läski. Viikon saldo painon kannalta on siis yks liikakilo lisää mun massiiviseen kroppaani, perkele. Tekis mieli itkee ja jäädä nysvään peiton alle, mutta kouluun on pakko lähtee iiihan just. Oli vaan pakko tulla tekeen tällänen pikapostaus aiheesta, etten enään pääni sisälläkään pysty antaa asian olla.

Ei siis todellakaan tule onnistumaan se tavoitepaino koulukuvaan. Se oli jo viime perjantaina saavutettu, mutta nyt kävi miten kävi. Ajattelin siis tehä uuden tavoitteen, minkä aikaraja olis siis tossa joskus kuukauden päästä, ja sillon painoo pitäis olla lähteny pari kiloo enemmän kuin edes siihen koulukuvaus-tavoitteeseen.

Nyt meni kyllä tosi sekavaks, toivon että tajusitte. Nyt pitää lähtee polkeen kouluun. Postailen mahdollisesti vielä tänään, tai sitten huomenna. Yritän olla pitämättä taukoja, mutta katsotaan miten käy.