Loser.

Mä olen kuvottava. Lihava sika. Vaatteet kiristää ja maa tärisee jalkojen alla. En mä halua tätä, en mä halua olla inhottava ja lihava. Nyt saa loppua tää turpoominen, mä en aio antaa painon pamahtaa takas viiteenkymmeneen. Enään ei oo varaa sortua, koska siihen viiteenkymmeneen on vaan 300g. Oon siis lihonut reilu 2kg. Ai että vituttaako? Voi kyllä !

Mua pelottaa tuleva viikko. Tai itseasiassa kaks tulevaa viikkoa. Ens viikolla ma-to Pancho Villassa, jossa tettiläisille tarjotaan ruoat. Mä en jumalauta osaa kieltäytyä vaikka haluaisin, siinä on syy näihin kahteen kiloon mitkä on tullu takas. Sitten alkaakin syysloma, eikä mulla ole mitään suunnitelmia sille koko viikolle. Mä en halua olla kotona. Mä en halua olla lähellä ruokaa.

Mun synttäreihin on 6 viikkoa ja viisi päivää. Olis niin mahtavaa painaa sillon 44kg, jolloin BMI olis tasan 17. Kyllä mulle se 45 kilogramaakin riittäis, koska kuitenkin aion jatkaa tätä vielä senkin jälkeen. Tosin lopetan heti kun oon tyytyväinen itteeni, ja se voi olla jo sillon kun painan 45kg. Katsellaan sitä sen mukaan miten tää paino alkaa laskemaan.

Vielä en viitti kattoo niitä kalorimääriä kullekkin viikolle, koska en todellakaan tiedä kuinka paljon sitä painoo tulee lisää ens viikon aikana. Mä kuitenkin lupaan sen, että syyslomalla en aio antaa painon nousta. Mä aion elää niin niukilla ruokamäärillä vielä syyslomankin jälkeen, kunhan vaan saan sen painon takas sinne mitä se oli alimmillaan, ja luonnollisesti myös sen alapuolelle. Tulkoon vaikka sitten sairaalareissu jos sinne asti tarvii mennä. Mä haluan olla laiha, ja mä aion myös olla laiha viimestään sillon marraskuun loppupuolella. Ja jos se ei riitä, joulukuun päivien edetessä musta tulee vielä entistä laihempi.

Anteeksi....

Taas kerran mä joudun pahoittelemaan tätä taukoa. Mä en vaan oo jaksanut postata siitä kuinka helvetisti mä olen syönyt, ja kuinka lihavaksi mä taas tulen. Turpoon päivä päivältä enemmän, vaatteet kiristää, maa tärisee jalkojen alta, hengitän raskaasti ja hukun läskeihini. Samalla mä mutustan Pancho Villan kierreperunoita ja remouladekastiketta. Se TET alko siis tällä viikolla, ja loppuu ens viikon torstaina. Sen jälkeen mä alotan taas tosissaan. Näännytän itteni hengiltä, kuihdutan itteni näkymättömäks ja muutun kauniiksi. Musta tulee ihana keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa syliin ilman mitään ongelmia.

Nyt mä haluan nukkumaan, pitää lähtee taas "duuniin" yheksäks. Pääsen kolmelta ja nään S:n jossain. JT sano että voitais vuokrata leffa nyt viikonloppuna, jos ei muuta keksitä. Viikonlopun mä yritän olla syömättä, mä tosissani yritän. Ja te lukijat, älkää jooko unohtako mua, mä tarviin teitä. Te autatte mua jaksamaan, vaikka mä tuotankin teille joka kerta pettymyksen. Mä pyydän anteeks. Oon itekkin pettyny itteeni.

Tossa taustalla pyörii BB. Ksenian lausahdus sai mut taas tajuamaan kaiken, kiitos siitä hänelle. "Kukaa ei tykkää lihavista tytöistä". Näinpä juuri. Ja mä olen lihava. Päivä päivältä lihavampi, vittusaatana. Mun on pakko tsempata !

Onnistumisia seuraa epäonnistuminen

Jeps, taas kävi näin. Mä sorruin. Tässä on nyt kolme päivää pelkästään syöty. Painoo en tiedä, enkä kyllä haluakkaan tietää vielä. Alotan alusta. Unohdan nää viimesimmät kolme päivää ja jatkan suurella motivaatiomäärällä. Musta tulee vielä laiha ja kaunis, täydellinen keijukainen, jonka kuka tahansa jaksaa nostaa ilmaan. Se päivä ei ole vielä, mutta se on kovaa vauhtia lähenemässä.

Tein uusia suunnitelmia. Listasin ruokia joita saan syödä, ja tein muitakin sääntöjä selviks. Nyt kun vielä saan pidettyä niistä kiinni, niin kaiken pitäisi mennä hyvin. Karkkilakkoa on jäljellä 5 viikkoa ja kaksi päivää. Mä pystyn tähän, vaikka nyt on tehnyt tiukkaa. Karkista ja suklaasta oon pysyny erossa, mutta leivonnaisia + sipsejä on tullut syötyä jonkun verran. En mä niistäkään nyt jaksa stressata.

Huomenna on terveystiedon koe. Oon lukenu koealueen kolme kertaa, ja musta tuntuu etten siltikään osaa. Huomenna se selviää.... Oonpahan ainakin yrittäny. Viikonloppuna olis tarkotus olla taas M:n, S:n, JT:n ja näitten muitten kanssa, ja mietittiin että perjantaina vois nauttia alkoholipitoisia juomia. Perjantaina pitäis siis syödä mahollisimman vähän, ja jotain missä ei ole kaloreita paljoa, koska niistä juomistakin tulee sitten taas ekstraa. Katsellaan...


Ja tuohon anonyymin kommenttiin mikä tuli just pari minuuttia sitten kun kirjottelin tätä; mä teen tän itteni takia, en kenenkään muun, joten mua ei sinänsä kiinnosta tykkääkö kundit lihavista vai laihoista. Mä en halua olla lihaisampi kuin kynitty kanankoipi, mä en halua että mun BMI on edes normaalipainossa, saati sitten sen yläpuolella. Jokaisella on oma mielipide ja omat kauneusihanteet ; mulle pieni on kaunista, ja mä haluan olla kaunis.

It's the time of the truth

Neljäkymmentäseitsemän ja puoli helvetin kilogrammaa. 

BMI 18.3 = alipaino.

Ennen tää oli vaan unelma ; luulin että tässä painossa olisin laiha ja kaunis, ihana keijukainen, lasienkeli. Mutta ei, olen lihava. Lihavalihavalihava. Mun pitää jatkaa. Mun pitää pysyä vahvana. Mä en saa sortua. Mä en saa olla liian heikko. Mä en voi lopettaa, se olis silkkaa luovuttamista. Mä pystyn tähän, mun on pakko !

She's still alive

Painoa en tiedä. Viikko on menny helvetin hyvin syömisten kannalta, alle 300kcal / pvä, tarkasti en oo kyllä laskenu mutta ei ne voi paljoa enempää, jos on edes kolmeasataa. En mä edes halua mennä vielä vaa'alle, meen sitten kun tulee sellanen fiilis.

Hennesiltä tuli tänään vaatepaketti. Suurin osa joudutaan lähettään takasin, mutta kyllä sieltä löyty sopiviakin vaatteita ; takki, neule, t-paita, alusvaatteita.... Olin odottanu ton paketin tuloo ikuisuuden, koska siellä oli paita jota oon himoinnut jo pitkään. Mutta kappas perkele, se oli liian iso. Enpä siis viitsiny ottaa sitä turhaan tonne kaapin perälle, mutta uusintatilaukseen laitettiin samanlainen mutta vain eri tekstillä.

S:n mutsi käski mua tänään lopettamaan laihduttamisen. Voi kyllä, näin teki. Mentiin siis sen kyydillä kouluun, ja autossa se alko kyselemään mun laihduttamisesta ja siitä mitä mä syön, vai syönkö mitään. Vastasin mitä vastasin, halusin pois koko autosta. S ei sanonut mitään, istu vaan hiljaa etupenkillä ja kuunteli sitä helvetillistä tenttausta, vittusaatana.

Lähettiin tänään tossa seittemän aikoihin S:n kanssa JT:n ja niitten muitten kundien luo skeittihallille. Hengailtiin siellä pari tuntia ja puhuttiin paskaa kaikesta ja kaikista. Halli meni kiinni ja me alettiin miettiin minne lähettäis. JT huomas että mulla on kylmä ja tarjos mulle takkiaan, ja tottakai mä otin tarjouksen vastaan. Puol yhentoista aikaan lähettiin S:n kanssa käveleen keskustasta himaan, koska mulla oli niin kylmä että hyvä kun liikkumaan pystyin (siitä huolimatta että mulla oli oman takin lisäks JT:n ja yhen toisen kundin takit). Kiskoin kotona villasukkia jalkaan niin JT:ltä tuli viesti. Se kysy että tuliko kylmä matkalla. Sovittiin myös että nähään huomenna. Mä taidan olla ihastumassa kyseiseen herraan, ja musta tuntuu että se voisi olla molemminpuoleista......

Mitäköhän muuta? No jaa, eipä tuu nyt mieleen. En tiedä millon postailen seuraavan kerran, mutta heti kun jotain jännää tapahtuu tai tulee sellanen fiilis, niin luultavasti postauksia on luvassa. (:

Stay strong, beauties♥ Ps. tervetuloa uudet lukijat !

Etsä muka haluu et sun koko elämä räjähtää?

Eilen olin siis leffassa M:n, S:n, JN:n ja yhen kundin, sanotaan nyt vaikka JT:n, kanssa. Mentiin kattoon Sisko tahtoisin jäädä. Jumalauta, siinä oli kans yks turhimmista asioista mihin 8,5€ voi laittaa. Koko elokuvateatterin pienin sali, ja muutenkin melko paska leffa. Kaikkia meitä vitutti asia niin paljon ettei voitu kun nauraa.

Leffan jälkeen lähettiin sit M:n, S:n ja JT:n kanssa M:n luo, kun JN lähti himaansa syömään. Myöhemmin sinne tuli myös muita kundeja ja JN:kin saapu jossain vaiheessa iltaa paikalle. Puhuttiin paskaa kaikesta ja kaikista, kuunneltiin musiikkia, katottiin jotain helvetin häröjä videoita YouTubest. Käytiin myös kävelemässä pitkin sitä kaupunginosaa missä M asu, sateesta huolimatta. Tollaset päivät on sitä mitä mä rakastan. Noita ihmisiä mä rakastan.

Haluisin mennä vaa'alle, mutten uskalla. En vielä. Huomenna koitan olla mahollisimman vähällä kalorisaldolla, ja sitten tiistaina hyppään vaa'alle toivoen ettei se mee paskaks liian painon takia. Sit kun tiedän mun painon, voin kattoo netistä kuinka paljon voin syödä milläkin viikolla että saan painoo sinne alle 45kg synttäreille. Sillon mä haluan olla kaunis. Sillon mä haluan juhlia kivoissa vaatteissa. Sillon mä haluan sallia itelleni herkuttelun. Sillon mä en halua miettiä kaloreita. Mutta siihen on vielä aikaa reilu 2kk. Mulla on myös 54 päivän karkkilakko Facebookin ansiosta. Siitä on nyt kulunu 7 päivää. Sen avulla mä voin mahdollisesti jopa laihtua, tai ei siitä ainakaan mitään haittaa pitäis olla. Kunhan mä vaan saan sen pidettyä...

Mun viikonloppu suunnitelmat on menny niinkun suunnittelinkin. Sain sen Euroopan pehmeimmät huulet-kirjan luettua ja oon jo alottanu uuden kirjan. Noitten lisäks oon saanu hoidettua koulujuttuja ; terveystietoa, enkkua ja ruotsia on luettu ja uskon jopa selviäväni niistä kokeista kunnialla läpi. Sain myös tikattua sen tilkkutäkin, enkä voi nyt tehä mitään ennenkun saan kässänmaikalta lisäohjeita. Kohta se peitto on valmis, tai en mä ainakaan keksi paljoo asioita mitä siihen pitäis vielä tehä.

7 things about me

Joops, urtim teki haasteen josta yritän suoritua kunnialla läpi. Huom yritän, olen huono tälläsissä.... Tehtävänä on siis kertoa 7 asiaa itsestään, mutta taidan listata 7 asiaa liittyen itseeni ja tehdä sitten pienet selostukset niistä.

1. Laulaminen + musiikki. Musiikki on intohimo ja laulaminen elämä. En voisi elää päivääkään ilman musiikkia. Laulaminen on se mun juttu, se ainoa tapa miten oikeesti pystyn rentoutumaan ja selvittämään pääni. Laulaessa unohdan kaiken muun ja keskityn hengitystekniikkaan ja säveleen. Haavena olis myös vuoden päästä opiskella musiikkilukiossa, mutta katsellaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan. (:

2. Lukeminen. Rakastan lukea hyviä kirjoja ja eläytyä niihin tarinoihin. Tykkään myös itse kirjotella kaikkia novelleja, ja äidinkieli on yksi lempiaineistani. Hyvä kirja = hyvä mieli.

3. Lävistykset. Niitä löytyy yhteensä 11 ; 9 korvissa + huuli- sekä kielilävistys. Mulla on ollut myös tongue web jonka tein itse, mutta otin sen pois kun sain kielikorun. Lisää aion hankkia kunhan vaan keksin että minne. Napakoru olis kiva sitten kun kroppa on sen mukainen. Synttärilahjaks (26.11.) voisin itelleni sellasen hommata, ellei joku muu sponssaa lävistysliikkeeseen lahjakorttia. (:

4. Kaverit. Siinä on se syy miks aamulla jaksan nousta. Ei mulla mitenkään kovin suuri kaveripiiri ole, mutta ne ketkä siihen kuuluu on mulle helvetin tärkeitä. Mä toivon että ne tietää etten pärjäis ilman niitä, vaikken sitä kovin usein niille kerrokkaan. Pelkään menettää itelleni tärkeitä ihmisiä, jonka takia mulla kestää yleensä kauan päästää ihmisiä lähelleni.

5. Perhe. Rakastan mun äitiä enemmän kuin ketään muuta, se on mun elämän tärkein henkilö. Se tietää musta niin paljon pelkästään yhdellä katseella. Se huomaa heti jos mulla on joku huoli, tai kun mulla on joku syy olla iloinen. Isäpuolikin on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä. Kaikki muutkin lähisukulaiset on helvetin suurena osana mun elämää, vaikka suurin osa niistä asuukin suhteellisen kaukana meistä (4,5h ajomatka on aika mukava....).
Biologista isää en oikeestaan oo koskaan kunnolla tuntenutkaan, vaikka oonkin ollu sen kanssa tekemisissä joskus muinoin. Synttäripäivänä tulee tasan 2 vuotta täyteen siitä kun viimeks juttelin sille, ja sillonkin puhelimen välityksellä. Saatanan mulkku, hyvin pärjään ilman suakin.

6. Koirat. Omistan kolme koiraa, kiinanharjakoria kaikki. Koko mun elämän ajan meillä on ollu vähintään yksi koira. Sekarotusia on ollu kaks, ja nyt sitten nää kolme nakua. Joskus tulevaisuudessa hommataan uus sekarotuinen, mutta ei vielä. Sitten vasta kun jostain näistä kolmesta aika jättää. Nyt ei oo aikaa hoitaa neljättä, joten nää kolme saa riittää. Kyllä mä muutenkin oon eläinrakas, ja on meillä ollut yks kissa ja hamsterikin, mutta koirista pidän eniten. (:

7. Laihdutus. Rakastan tätä. En osaa enään elää ilman kaloreiden laskemista ja ainaista ruoan miettimistä. Haluan olla laiha ja kaunis ; täydellinen keijukainen, lasienkeli. Silti mä välillä mietin että mitä jos lopettaisin koko homman, eläisin kuin normaalit nuoret, herkuttelisin kavereitten kanssa ja olisin tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Mutta ei, en mä tätä lopeta. Enkä mä aio antaa kenenkään muunkaan lopettaa tätä mun puolesta. Tää ei ole mulle mikään ongelma. En mä tarvitse tähän keneltäkään apua, ellei kyseessä ole uudet laihdutusvinkit ja vähäkaloriset ruoat.


Joo, tollanen siitä sitten tuli. Haastan kaikki sellaset lukijat (tai muutkin jotka tän eksyy lukemaan), jotka ei ole vielä tällästä väsänny. (: