Tsuppaduppadui

Perkele, ei voi muuta sanoo. Mä turpoon päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mua vituttaa se niin paljon, etten tiä pitäiskö itkee vai nauraa. Senpä takia mä ilmeisesti päätinkin etten tee asialle mitään, elän vaan päivän kerrallaan. Pari viikkoa vielä niin en mahu mihinkään kaapista löytyviin vaatteisiin. Onko mitään ihanampaa kun pursuavat läskit, jotka on kerrostautuneet sen saman mahan päälle joka vielä hetki sitten oli litteä ? Ei varmasti ole, täähän on helvetin kaunista. Hyi saatana. Kaikista mahtavinta on se, että tää napakoru hukkuu mun läskeihin. Ja munhan piti ottaa se vasta sitten kun olen laiha. Vituiks meni sekin. Oon kyllä niiiiiin tyytyväinen itteeni että ette käsitäkkään......

Torstaina lähetään siis laivalle M:n ja porukoitten kanssa. Voisin ostaa helvetillisen määrän karkkia ja syödä itteni norsuks. Nyt mä vasta oon pikkunorsu. Jotenkin oon saanu päähäni sellasen ajatuksen, ettei nyt ole mitään järkeä olla nälkäkuurilla. Joudun kuitenkin syömään jotain lihottavaa joka helvetin viikko ainakin sen kerran, joten what's the point ? Mä pystyn kuitenkin pudottamaan ne kilot mitkä kertyy sitten ensi vuoden alussa. Kunhan vaan saan alotettua uudestaan totaalisen herkkulakon, niin ei tule niin epäterveellisiä sortumisia. Tälläsellä 1 herkkupäivä/viikko ei onnistu mikään. Mun itsekuri on sen verran hukassa, että se herkuttelu ei jää yhteen päivään. Mielummin olen kokonaan ilman herkkuja, sillon ei vaan yksinkertaisesti voi syödä niitä. Senpä takia mä taidan ihan suosiolla lihottaa itteeni nyt kun vielä voin. Koitan kuitenkin pysytellä tän koko ajan (niitä juhlapäiviä lukuunottamatta) siinä, etten syö klo 18 jälkeen.

Uudenvuoden lupaus onkin sitten se, että tulen painamaan 40kg vuoden 2011 aikana. Aloitan siis tuon lupauksen toteuttamisen viimeistään sillon kun koulu alkaa joululoman jälkeen, ja lopetan vasta kun vaaka näyttää 40 alkavaa lukua. Mä pystyn siihen, vaikka lihoisinkin nyt näitten parin viikon aikana. Mutta ei, en todellakaan aio mennä taas siihen 50 alkavaan vaa'an lukemaan enään. Siinä vaiheessa kun se alkaa lähentyä niin tää tyttönen jättää joulutortut pois, vaikkei vuosi olisikaan vaihtunut. Mä en aio painaa 50kg vielä moneen vuoteen. Nythän paino on siellä 45kg huonommalla puolella, ties vaikka huomenna olisi jo 46kg. Tekin ootte varmasti ylpeitä musta. Jotkut jopa erehty luulemaan että mä olen laiha ja mulla on itsekuri. No, ehkä te nyt tajuatte minkä takia mä tätä itselleni olen tehnyt, ja että en ikinä ole ansainnut mitään niitä teidän ihania kommentteja. Sääli sinänsä, en tykkää aiheuttaa inhoa muissa ihmisissä. Se on jo tarpeeksi surullista että mä itse inhoan sitä mitä peilistä nään.

Älä ole vihainen mulle, en mä pahaa tarkoita sulle

Toinen kummitäti soitti äsken. Ei se joka makso napakorun, vaan toinen. Se sano että oli pelästyny eilen kun näki mut. Se sano etten enään kohta ole kaunis. Se sano että mun pitää alkaa miettimään elämääni ja elintapojani pidemmällä aikajanalla. Se sano että mun pitää alkaa syömään terveellisesti. Mun pitää kuulemma laittaa nyt elämäni järjestykseen, tai mulle käy todella huonosti. Se sano myös tietävänsä mistä se puhuu, se on itekin tositosi laiha...

Mun maha on täynnä ruokaa. Se oli eilenkin ihan turvoksissa koko päivän, aamusta asti. Senpä takia mä olinkin helvetin huonolla tuulella eilen. Tai en mä tiedä, mulla oli huono olo mut en mä tiedä huomasko muut sen. M ja S ainakin huomas, muista en tiedä. Rahaa sain melkein 400€ ja h&m:n lahjakortin, jonka summaa en tiedä. S anto napakorun jossa on vaaleensininen timantti ja M:ltä sain ylisöpöt aamutossut ja semmoset silmälaput tai mikälie onkaan. Lisäks tuli aamutakki ja pörrösukkia, simpukkasuklaata sekä pyyhkeitä. Niin ja tämä lävistys, joka ei muuten ole oikeastaan edes kipeä, eikä ite lävistys-sessiokaan sattunu.

Kyllä mä tän viikonlopun aion vielä syödä noita synttäriruokia, koska niitä on ihan helvetisti jäljellä ja kaikkea ei voi pakastaa. Tänne tulee tänään ja huomenna vielä semmosta porukkaa kahville, ketkä ei eilen päässy. Kumpa ne söis suurimman osan kakusta ja mokkapaloista, sekä noista piirakoista ja pasteijoista. Noi keksitkin olis kiva saada helvettiin tuolta kaapeista. Niin ja joulutortut. Kaikki vois mun puolesta loppua tän viikonlopun aikana.

Herkkulakko jatkuu taas maanantaina, ja saa jumalauta kestää sinne joulukuun 11. päivään. Sillon mä ehkä uskallan herkutella, jos ne partyt on sillon. Mä haluan myös todistaa kaikille kavereille olevani täysin terve, ja että mulla ei ole mitään ongelmaa ruoan suhteen. Vaikka vitut kukaan sitä uskois vaikka tatuoisin otsaani rakastavani rasvasta ja mahdollisimman lihottavaa ruokaa. Omnom, sokeria. Sitten taas olen ne pari päivää syömättä herkkuja, mutta 16. päivä on isäpuolen 35v synttärit ja 17. päivä juhlitaan pikkujouluja/baarin avajaisia/ niitä synttäreitä , joten sillon olisi varmaankin taas herkkuja luvassa. Sitten seuraavalla viikolla onkin joulu, ja sitten taas uusivuosi.

Vuoden 2011 alussa pudotan ainakin sen 4-5kg, ellen enemmänkin. Riippuu ihan siitä kuinka paljon turpoan vielä tämän vuoden puolella. Haluan kokea sen 40kg painon. Huvittavinta tässä koko touhussa on se, että terveyskortin mukaan painoin viidennellä luokalla 43,5kg, ja pituutta siitä on tullut lisää reilu 13cm.

Supersize vs. superskinny

 

"Kato subia !"

"Katon jo.... Mitä tosta ?"

"Sä olet samanlaine ku toi superskinny, tommonen ruipelo. "

Ihanaa. Eikö toi mun rakkahin äitini vois olla laukomatta tollasia typeriä juttuja, jotka ei todellakaan ole totta. Mä en edes tienny että se kattoo tota ohjelmaa. Perkele, nyt vituttaa. Olisinkin samanlainen kun noi tyttöset, muttakun en ole. Muistutan lähinnä sitä supersize-versiota.

Bilsan koe meni kai ihan hyvin. Kyllä mä sain vastaukset joka kohtaan, ja mun mielestä ne vastaukset vastas myös sitä tekstiä mitä kirjassa oli. En kyllä ihan varma voi olla, sen näkee sitten kun kokeet palautetaan.

Siivoilutkin on nyt siivoiltu. Huomenna pitää vielä tehdä lisää niitä sapuskoja. Isäpuolen äiti tulee tänne taas aamupäivästä. Mä menen koulun jälkeen M:n kanssa keskustaan. Päästään kahdelta ja kummitäti tulee lävistysliikkeen eteen puoli kolmelta. Jänskättää, mutta kyllä mun perkele on yks napakorun laittokin kestettävä. Illemmalla sitten kakkua nassuun, ja siitä suoraan vyötärölle. Jipii... 

Sitten tuleekin vähän epämiellyttävämpää materiaalia. Oon miettiny jo pitkään että uskaltaisinko laittaa tänne kuvan itestäni. Nyt ajattelin olla rohkea.

Joko nyt ymmärrätte mitä tarkotan ? Vielä on kiloja pudotettavana.

Tämmönen oli siis Betty tänä aamuna...

Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää

43,7kg. Sitten tosta vaa'asta loppu patterit. En ole siis varma että onko se oikeasti tuo vai pelleileekö vaaka taas mun kanssa. Tänään pitäisi ostaa pattereita, haluun tietää huomenna oikean painon. Tai sitten ehkä parempi etten näe sitä, koska silloin se noussut paino ei tunnu niin kamalalta. Koska tuo painohan nousee viikonlopun aikana, aivan saletisti.

Huomenna on siis synttärit. Menen varmaankin suoraan koulun jälkeen keskustaan. Nään kummitädin siellä ja mennään ottamaan mulle se napakoru. Muuten saisin lahjakortin lävistysliikkeeseen vasta sunnuntaina, ja mä haluan jo päästä parantelemaan sitä korua ettei laivalla ainakaan olisi kipeä. M saattaa tulla mukaan. Tai sitten S. Mä tarviin sinne tukihenkilön, jonka käden voin puristaa kuolioon jos on tarve. M ja S on siis ensimmäiset vaihtoehdot. Kummitäti tuskin kykenee edes tulemaan siihen viereen, joten sen kädestä tuskin olisi apua.

Huomenna kuuden aikaan tänne alkaakin sitten tulemaan kahvittelijoita. Vieläkään en tosin tiedä että ketä kaikkia. Ehkä sekin selviää. Mun eno (vuoden mua vanhempi) ehdotti eilen että voitais nauttia huomenna alkoholipitoisia nesteitä jollain pienellä porukalla. Se tulee siis tänne kahvikesteille, ja jos jotain myöhempää ohjelmaa ilmaantuu niin se varmaankin jäisi tänne myös yöksi, tai ainakin illaksi. S ja M:kin varmaan liittyisi noihin nestemäisiin kekkereihin kahvitteluiden jälkeen. Tai en mä tiedä. En mä tiedä haluanko mä vielä alkoholijuomien kaloreita noiden kakkujen jälkeen. Tosin sitähän voisi pitää boostipäivänä. Tekosyitä, tiedän...

Tänään pitäisi siivota ja leipoa vähän jo pasteijoita yms mitä huomenna ei kerkeä. Isäpuolen äiti tulee tänne tekemään niitä syötäviä jo varmaan ennen kun mä pääsen koulusta. Minä ja äiti sitten hoidetaan se siivouspuoli. Viideltä tänne tulee isäpuolen isä kahville, koska ei kerkeä huomenna. Kyllä mä varmaan jo tänään pasteijan voin syödä, jätän sitten nutrilettin välistä. En ole itseasiassa syönyt tämän viikon aikana kuin yhden pussin sitä kasviskeittoa, ja sekin oli maanantaina. Eilen ja toissapäivänä siis leipää yms, ja paino on silti laskenut. Kelpaa.

Rinnakkaisluokkalainen tyttö sano tiistaina olevansa huolissaan musta. Sen isosiskolla on vakava anoreksia ja se on ollut nyt vuoden osastolla. Tää tyttö sano siis vaan että "Betty mun on nyt pakko sanoo, sä oot laihtunu ihan sairaasti!" , ja se aiheutti mussa suurta epäuskoa ja ihmetystä, jopa myös vähän häpeää. Ei me koskaan olla mitään hyviä kavereita oltu, mutta kyllä me ollaan juteltu ja kaikkee. Ollaan siis samassa liikkaryhmässä nyt kolmatta vuotta, ja tiedettiin toisemme jo ennen yläastetta. En siltikään olis koskaan odottanut mitään tollasta kommenttia sen suunnalta.

Mulla on tänään bilsan koe. Oon lukenu kolme kertaa koko koealueen läpi, alleviivannu tärkeimmät asiat ja lukenu vihon läpi vaikka kuin monta kertaa. Siltikään en tiedä osaanko mitään. Bilsa ei oo koskaan ollu mun vahvuus. Nyt koealueeseen kuuluu solut, lihakset, luut ja ruoansulatus. Sinänsä ihan normisettiä, mutta meijän maikka osaa tehdä niin helvetillisiä kokeita etten ikinä oo pärjänny niissä. Nyt olis kuitenkin pakko, en halua ysin todistukseen yhtäkään 6 tai 7. Siellä on nytten jo valmiina viimevuodelta kaks seiskaa, ja niille en voi enään tehdä yhtään mitään. Vituttaa kun en vuosi sitten jaksanut vaivautua avaamaan kirjoja. Senkin takia on nyt pakko tsempata että saan muilla numeroilla korvattua nuo edes siihen kasiin. Se tarkoittaa siis kahta ysiä. Mutta toisaalta kyllä niitä ysejä enemmänkin pitäisi olla. Paremmat mahdollisuudet lukioon. Ääää ahistavaa, kun ei tiedä mitä elämältään haluaa. Varsinkin kun tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa.

Hiphei

Mä oon taas alkanut laiminlyömään blogaamista. Anteeksi. Koitan parantaa tapani mahdollisimman nopeasti. Tästäkin tulee vain tälläinen pikainen aamupostaus, mutta koitan tässä viimeistään viikonloppuna tehdä oikein kunnon postauksen. Vaikka enpä tosin tiedä onko minulla mitään kunnollista kirjoitettavaakaan.

 Paino on nyt siinä 44,1 - 43,5kg. Tarkkaa lukua en tiedä, tuo vaaka taas on mitä on. Patterit varmaan lopussa, pitäisi pyytää porukoita ostamaan uusia. Mutta kuitenkin, laskussa nuo luvut ovat. Nuttriletteillä mennään nyt ainakin tämä viikko, ja todennäköisesti kaikki muutkin viikot tämän vuoden puolella viikonloppuja lukuunottamatta. Joka viikonlopulle on siis jotain ohjelmaa, johon sisältyy joko ruokaa tai alkoholipitoisia juomia. Viikot on siis mentävä mahdollisimman vähillä kaloreilla. Jotain mä kuitenkin aion syödä, olkoon ne sitten noita Nutrilettejä jos vain rahatilanne sallii. Jos mä tässä nyt turpoan niin aloitan taas uudenvuoden jälkeen kunnolla. Ehkä, täytyy miettiä. Ensin mä koitan selvitä tästä loppuvuodesta.

Yli-ylihuomenna synttärit. Mä sallin itselleni kaikki ne mokkapalat, pasteijat, kinuskikakun,  keksit, sekä kaikki ne muut kaloripommit mitä meidän kahvipöydästä perjantaina löytyy. Kyllä mullakin on oikeus herkutella, varsinkin kun en edes muista miltä nuo maistuvat. En ole siis syönyt esimerkiksi suklaata yli 75päivään, sen herkkulakon ansiosta. Enkä mä muutenkaan halua tuottaa mun läheisille ihmisille pettymystä syömisvammailujen takia. En tiedä vielä ketä kaikkia tänne tulee, mutta sukulaisia ja porukoitten kavereita on pyydetty. Kaikki ei ole vielä vastanneet. S ja M:kin tulee, todennäköisesti. Saan myös kummitädiltä lahjakortin lävistysliikkeeseen, joten aion ottaa sen napakorun.

Ensiviikon torstaina lähdetään M:n ja porukoitten kanssa laivalle. Pitää hakea Tallinnasta viinaa loppuvuoden juhlia varten. Kelpaa. Ainoa ongelma on syömiset, mutta jos mä noita Nutrilettejä vetelen niin ehkä voisin herkutellakkin sitten laivalla. Ei mitään överiahmimisia, vaan sillain sopivasti. Kuten normaalit ihmiset, ehkäpä. Mä en vaan taida osata olla enään normaali. Käytiin tätä samaa keskustelua äitin kanssa toissapäivänä. Se sano että jos laihdun vielä yhdenkään kilon niin se ei voi muuta kuin viedä mut jollekkin Terapeutti-Tädille, jotta mä havahtuisin todellisuuteen. Kuulemma laihdun vaan kokoajan, ja se pelkää että mä kuihdun pois.

Nyt on pakko mennä pesemään hampaat ja tekemään muut viimeistelyt. Sitten pysäkille. Ulkona on kylmä. Päivä alkaa köksällä, ja päättyy uintiin jota meillä on liikunnassa. Jipii.

Tiedätkö sinä mitä tarvitsen ?

 44,3kg. Kyllä se tästä. Tänään on se meijän luokan järjestämä disco. Mä en pidä herkkupäivää. Mulla ei myöskään ole mitään vaatteita, mitkä laittaisin illalla. Kaikki on jo niin nähty, ja näytän niissä harvinaisen typerältä. Mun pitää myös onnistua peittämään nämä liikakilot, tai ainakin tämä iso ja kamala maha. S saa auttaa mua tänään valitsemaan vaatteet. Se ei suostu antamaan mulle kokeiltavaksi yhtä hametta, koska se on kuulemma niin iso mulle että se kokee olonsa läskiks.

 Yksi tyttö meidän koulusta oli eilen kauhistellut S:lle sitä kuinka laiha mä olen. Se sano myös että kaikki puhuu siitä, kuinka säälittävän hauraalta mä näytän kun olen niin laiha. Ja vitut, sanon minä.

Ulkona on taas lisää lunta. Hyi. Kuolen mahdollisesti hypotermiaan......

Knew it....

Mä en tiedä pitäiskö itkee vai nauraa. 45,1kg. Kyllä se oli jo arvattavissa, kun olo ja ulkomuoto on molemmat edelleen helvetin turvottavia. Taidankin mennä jo tänään ostamaan ne Nutrilettit, kun mennään M:n kanssa keskustaan ettimään mulle bikineitä kun aiemmat on aivan liian isot. Ja kyllä, mä aion mennä koululiikunnassa uimaan ensviikon tiistaina, ihkua. Bussipysäkille pitäis kohta lähtee valumaan, ja sitten pääsenkin jo mitä ihanimmalle köksän tunnille. ( < Huomaa sarkasmi.) Aamun ainoa piriste on se, että reidet eivät vain mitenkään osu yhteen vaikka kuinka kiemuralle jalkani laittaisin. Ehkä kaikki ei huomaa kuinka mä olen taas lihonut muodottomaksi.