Kaiken sain ja vielä enemmän

Oi hitsiläinen ! Oli ihana kirjautua sisään bloggeriin ja huomata muutama uusi lukija, kiitos ja tervetuloa ♥ Pahoitteluni myös siitä, etten oo nyt taas reilu viikkoon postaillut. Ei vaan ole ollut mitään erikoisempia asioita kerrottavana, enkä ole sitten jaksanut. Nyt kuitenkin on taas muutama sellainen asia mistä olisi tarkoitus postata, jottei tää tauko veny liian pitkäksi.

En ole sateenkaaridieetillä, katsotaan jos ens viikolla jaksaisin sitä pitää yllä. Nelly.comin mekot tuli. En ole vielä täysin varma että otanko S- vai XS-koon siitä mekosta minkä valitsin. XS menee päälle joo, mutta mua pelottaa että näytän liian lihavalta siinä. S tosin taitaa olla hieman liian iso, tai ainakin sitä joutuu nostamaan kokoajan. Bandeaumekko, joten olisi ihan kiva jos ei kokoajan valuisi päältä. En mä halua tissejäni koko koululle esitellä. Korkkaritkin sain valittua, ja olen ihan rakastunut niihin. Mun vaan pitää olla tarpeeksi laiha koulujen loppuna.

Viime tiistaina AL oli täällä. Kaikki tuntu jotenkin niin väkinäiseltä. Ei se enään herättänyt mussa lähes mitään tunteita sen mökkireissun jälkeen, kun JT:n kanssa tapahtu mitä tapahtu. En mä tännekkään kehdannut kaikkea sitä kirjottaa, ja taidan jättää sen nytkin kirjoittamatta. Mutta sillon AL:n kanssa ajattelin vielä että ehkä tuo oli vain ohimenevää ja mulla tulee taas vahvempia tunteita AL:ää kohtaan. Torstaina JT laitto viestin ja sano haluavansa puhua kaiken läpi. Mäkin halusin. Siltikään en tehnyt mitään AL:n suhteen.

Perjantaina koulussa ei kuitenkaan juteltu JT:n kanssa mitään. Ei me ikinä siellä olla saatu puhuttua, joten en mä kuvitellutkaan että oltais perjantaina käyty asioita läpi. Perjantaina illalla olin JL:n kanssa. Meidän piti eka pitää leffailta ja näin (ja kyllä me yks leffa katottiinkin) mutta sitten lähdettiin ajelemaan JL:n miehen ja sen kavereiden kanssa. Ne tuli siis hakemaan meidät tosta meidän läheiseltä siwalta ja sain heti kuulla taas kuinka näytän skinssin kaksosilta. En ollut ennen nähnyt sitä kuskia, ja se heitti samantien jotain että 'jumalauta, skins-liekeissä!' ja mun mielestä se on melko huvittavaa.

N:än piti tulla mukaan, mutta kun autossa oli noiden kolmen herran lisäksi vain kaks paikkaa vapaana niin ei se sitten tullutkaan. Kundit dokas (ei kuski kylläkään) ja oltiin JL:n kanssa selvinpäin koska 'sovittiin' että juodaan vasta lauantaina. Herrat kävi yhdessä paikallisessa ja jäätiin JL:n kanssa autoon. Meillä meni hätävilkut päälle varmaan joku viisi kertaa kun kuski otti avaimet mukaan ja laitto ovet lukkoon. Siellä sisällä oli siis jotkut helvetin liiketunnistimet, jotka havaitsi meidän olemassaolon. Loppuvaiheessa ei edes jaksettu välittää, naurettiin vaan. Sitten se JL:n herra tuli sanomaan meille että portsari ei ole ovella, joten mekin mentiin sisälle. Ei me tosin kauaa siellä oltu kun kuski halus lähtee keskustaan. Mentiin JL:n kanssa meille joskus kolmen jälkeen ja siitä sitten lähes suoraan nukkumaan.

Lauantaina tänne tuli siis N:n ja JL:n herrat ja niiden kavereita. Laulettiin karaokee yms. En mä edes juonut koko mansikkakossua, joku puolet vain. Soitin JT:lle ja kysyin että tulisko ne tänne, kun ei nää muut herrat oikein ollut karaoke-ihmisiä. Ei ne tullut. Sitten laitoin JT:lle viestillä epäilyni siitä ettei me koskaan saada puhuttua. Siitä puolentunnin kuluttua JL:n mies lähti viemään mua keskustassa olevaan skeittipuistoon jossa JT oli ollut koko päivän R:n ja näiden kanssa. JL ja SI (JL:n mies) jäi odottamaan siis autoon.

Taas JT kysyi ensimmäisenä että onko mulla AL:n kanssa vielä jotain, ja että mikä meidän tilanne on. Myönsin JT:lle että AL on se kakkosvaihtoehto. JT sano että sitä ärsyttää, kun mä voin periaatteessa valita kumman tahansa niistä kahdesta ja sillä itsellään on vain yksi kenestä valita. Sanoin JT:lle että mua ahdisti AL:n viestit sillon siellä mökillä, ja että sitä koko henkilöä ei tarvitse olla mukana kuvioissa. Juteltiin siinä kaikkea muutakin. Ei kuitenkaan saatu puhuttua kaikkia meidän kahden välisiä asioita läpi, mutta hyvä kun edes saatiin alotettua. Eilen sitten laitoin yöllä AL:lle viestin etten kykene jatkamaan (en ollut varma että nukkuuko se jo, ja halusin saada asian hoidettua ennen tätä aamua) ja sitten se vastaskin että on miettinyt täysin samaa asiaa. Joten AL:n ja mun juttu on ohi. Olen mielummin kokonaan yksin kun sellaisen kanssa, ketä kohtaan mulla ei oikeasti ole niin vahvoja tunteita kun mitä jotain toista kohtaan.

Mennään torstaina sinne luokkaretkelle Helsinkiin. Meillä on pari tuntia aikaa shoppailla ja sitten mennään lintsille. Sovittiin JT:n kanssa että puhutaan lisää sitten siellä Hesan keskustassa, kun on omaa aikaa. Muuten me ei saada puhuttua ennen kevätjuhlaa. Ja jos me ei ennen sitä puhuta, niin se menee taas kännissä keskusteluun. Lauantaina oltiin molemmat lähes selviä, joten eiköhän me torstaina onnistuta puhumaan syvällisiäkin asioita. :--D Mulla on paniikki niistä syömisistä siellä luokkaretkellä......

Mulla on perjantaina ripsihuolto. Luojan kiitos. Näitä ripsiä on nimittäin irronnut jo niin perkeleesti ja tilalle on tullut uudet ripset, joten näkyy selviä aukkoja siinä, missä niitä lisäkkeitä ei enään ole. Hyi. Toivon että ei enään kovin montaa lähtis ennen huoltoa. Perjantaina on myös taas käynti Terapeutti-Tädin luona siellä nuorisopsykiatrisella. Mulla ei ole mitään odotuksia sitä aikaa kohtaan, mutta silti mä sinne ihan mielelläni menen. On siitä jo nyt ollut hyötyä, joten ehkä parempi käydä siellä. Mä en tiedä millon mulla on hoitoneuvottelu. Haluan tietää että mitä mulle tapahtuu jatkossa. En todellakaan halua että nää käynnit loppuu. En selviä ilman.

Huomasin justiin että tää on sadasseitsemäskymmenes postaus. Mä oon tässä jo reilu kuukauden pohtinut että uskaltaisinkohan mä julkaista taas uudestaan naamakuvani. Ajattelin uskaltaa, vaikka sitten luvun 170 kunniaksi.

Älkää olko liian julmia. Ja jos joku sattuu tunnistamaan niin ilmota ! (:

Nainen, mitä helvettiä sä teet ?

Mä en tiedä mitä mä haluan. Mä en ota mitään selvää itestäni tai mun tunteista. Mä oon niin helvetin sekaisin, etten tajua mistään mitään. En kykene mihinkään päätöksiin, ja jos mä jotain päätän niin musta tuntuu silti että se on väärin. Mä en halua satuttaa ketään, mutta en myöskään halua satuttaa itteeni väärillä valinnoilla. Ja nyt mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella kenestäkin.

Oltiin eilen siellä R:n mökillä. En syönyt lähes mitään; muutaman karkin ja kulman tonnikala-sandwichista. Join kyllä sen koko kossupullon, joten kaloreita tuli. Meitä oli siellä 14 yötä. Lisäks siellä oli kolme muuta, mutta ne ei jäänyt yöksi ja yksi niistä kävi vaan äkkiä pyörähtämässä. Kiva ilta meillä oli, ainakin aluksi. Myöhemmin tulikin sitten muutamia heikkoja hetkiä, mutta lopulta nekin meni ohi ja hyvä fiilis jatkui. Pelästyttiin myös, että oltaisin jouduttu soittamaan ambulanssi paikalle. Yks kundi, sanotaan vaikka SK meni toisen kundin, olkoon vaikka J syliin. Siis sillein makaamaan käsivarsille. J nosti SK:ta liian korkealle, ja horjahti taaksepäin niin että ne molemmat kaatu. SK kolautti päänsä kiveen, jonka jälkeen se ei saanut kunnolla henkee ja sitä sattu päähän tositosi paljon. Vietiin se sitten sisälle nukkumaan ja vahdittiin että se on hengissä, eikä siis tarvinnut soittaa minnekkään. SK:n olo parani muutenkin itsestään, ja hyvä niin !

Juteltiin eilen R:n ja SK:n kanssa syvällisiä. Ennen tuota SK:n tapaturmaa siis, alkuillasta. Puhuttiin lähinnä R:n naisongelmasta. Poika-parka on ihan lääpällään toiseen niistä tytöistä joka oli illan siellä mökillä. Tää tyttö siis seurustelee, mutta se sano mullekkin ettei sitä enään kiinnosta. Se on vaan liian kiltti lopettaakseen sen. Ja R ei ota tästä tytöstä mitään selvää, joten olin antamassa vähän naisnäkökulmaa. SK:n kanssa ne kuulemma oli puhunut asiasta jo monia kertoja. Tajusin vasta eilen, kuinka loistava tyyppi R oikeasti on. Ollaan tunnettu kolme vuotta, ja nyt mä vasta tajuan että se on ihan mahtava. Aina mä siis oon tiennyt R:n olevan tosi hauska ja mukava yms, mutta eilen mä huomasin siitä myös sen herkän ja haavoittuvan puolen. Sen, mitä useimmat kundit yrittää parhaansa mukaan peitellä.

Sitten se JT. Mä en tiedä kiinnostaako teitä tippaakaan, mutta skipatkaa jos siltä tuntuu. Mun on nimittäin pakko purkaa eilisen tapahtumia, jos se vaikka auttais selvittään omaa päätä. JT tosiaan kysy melkein heti kun päästiin mökille, että miten AL:n kanssa. Sanoin että ei seurustella, enkä oikein itekkään tiä mitä tää meijän juttu on. Sitten JT meni jossain vaiheessa meidän 'huoneeseen' lepäämään. Mentiin M:n kanssa repimään sitä pois sieltä. M luovutti ja JT ei päästänyt mua lähtemään. Se otti mun vyötäröltä jaloillaan kiinni ja sano että mun pitää pysyä siinä. Me alettiin juttelemaan siitä meijän härdellistä. JT sano tykkäävänsä musta edelleen. Se lause sai mun sydämen lyömään hetkellisesti epätahtiin.

Se pienenpieni suudelma JT:n kanssa palautti taas kaiken mun mieleen. Kaikki ne tunteet. Mä tajusin samantien miten mä olin niin ihastunut siihen poikaan. Mä muistin miten hyvä sen vieressä oli olla ja kuinka hyväks se mun olon teki. Mutta ei, mun tunteet AL:ää kohtaan ei kadonnut. Tunteet JT:tä kohtaan vaan heräs uudestaan. Ja sillä mä nyt en tiedäkkään kenet haluan, kun molempia herroja kohtaan tunteet on suuria. Mä en todellakaan halua satuttaa AL:ää tolla eilisellä. Mutta mä en myöskään halua satuttaa JT:tä. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Ehkä mä yritän nyt pitää itseni erossa niistä molemmista, kunnes saan ajatuksia vähän selvemmiksi. Tai mikäli kumpikaan niistä ei ota muhun yhteyttä, niin en ota minäkään niihin. Mulla on vaan niin kauhee olo tän koko säädön takia, etten kestä itteeni. Mä en vaan kestä, tää on kamalaa. Miten mä taas sain itteni tähän tilanteeseen ? AL ja JT on niin erilaisia persoonia. Miksi ei voi vaan olla jotain niiden yhdistelmää, siinä olisi täydellinen mies.

Huomenna jatkan taas sateenkaarta. En tiedä vielä millä värillä. Perjantaina pitäisi tulla nelly.comista tilatut kevätjuhlamekko-vaihtoehdot ja muutamat korkkarit. Mä toivon että ne mekot on sopivia, tai ainakin yksi niistä. Tai vähän tiukka, niin voin sitten laihtua vielä ennen kevätjuhlaa. Nyt mä lähden porukoitten kanssa katsomaan leffaa. Stay strong ♥

You could be my hero, if only I could let go

Sateenkaaresta viikonloppuvapaa. Taidan sittenkin olla heikko. Maanantaina jatkuu taas, tai ehkä jo huomenna. Tämä aamu alkoi riisikakuilla. Seuraavaksi nuo samat riisikakut löytyi suihkun viemäristöstä mahanesteiden seurana. Mä en voinut sille mitään. Musta tuntuu, että bulimia taitaa tehdä comebackiä. Kun en syö, ei ole mitään ongelmaa. Luonnollisesti. Haluankin olla syömättä, se tunne mikä siitä seuraa on jotain niin jumalaisen ihanaa. Sitten kun syön, olo on kamala. Oksettaa ja itkettää. Miksipä en siis oksentaisi, kun sen kerta osaankin. Ikinä en ole edes jäänyt kiinni, vaikka ensimmäisen kerran oksensinkin varmaan vuosi sitten. Ja kesällä tein sitä useaan kertaan päivässä, jopa sillon kun porukat oli kotona. Aina onnistuin peittämään jälkeni ja vakuutettua lääkärit siitä, etten koskaan ole oksentanut. 'Enhän mä sellasta edes osaisi, ja hyi, miten tyhmääkin se sellainen on !'

Tänään mennään todennäköisesti R:n mökille. Sinne tulee reilu 15 henkilöä, joista yli puolet on kundeja. Itseasiassa mä en edes tiedä ketä sinne tulee, tai ketkä olisi jäämässä yöksi. Persikkakossu tossa pöydällä odottaa juojaansa. Saatanasti kaloreita, i know. Mutta meneepähän pääkin sekaisin. Ja jos mä en kauheita määriä syö, niin pienempi määrä saa tän tytön sekaisin. Mä en vaan yhtään tiedä, mitä kaikke tarvitsisin mukaan. Tai mitä kaikkea saan otettua mukaan. Skootterissa kun ei mitään tajuttomia määriä tilaa ole. Ja mä en tiedä tuleeko S mun kyydilläni. Jos tulee, niin en tosiaan tiedä että minne sen tavarat saa tungettua. S tulee tänne noin puolentunnin päästä. Ehkä kaikki selviää sitten. Tupakkaakin pitäisi vielä jostain saada hommattua. En viitsisi ottaa JN:n ja kundien kanssa samalta hakijalta, koska tiedän että siitä tulee niin saatanasti säätöä.

AL:n piti tulla eilen sinne M:lle. Sen piti myös tulla mun viereeni nukkumaan. Ei se päässytkään. Sitten se sanoi eilen, että voi tulla tänään käymään ennenkun lähdetään sinne mökille. Kuitenkin AL auttaa kotonaan pikkusisarusten kanssa (mikä on mun mielestäni aika arvostettava piirre siinä herrassa !) , eikä siis voi tulla tänäänkään. En tiedä nähdäänkö me huomenna. Riippuu varmaankin ihan mun kunnosta ja siitä että millon mä edes pääsen ajamaan kotiin. Tai sitten me ei yksinkertaisesti nähdä ikinä ja tämä oli tässä. Eihän me edes seurustella. (Note to self: oon huomannut, että tungen tuon edellisen lauseen joka väliin, don't know why...) Silti mulla on ikävä sitä. Aivan kamala ikävä.

Nyt mun pitäisi alkaa laittamaan itseäni. Tai ainakin pukea päälle. En viitsisi ihan alusvaatteissa olla kun S tulee. Koitan saada huomenna jonkunlaista postausta kyhättyä, mutta viimeistään sitten maanantaina. Pysykää kaunokaiset vahvoina, ja tervetuloa uusille lukijoille ♥! (:

Yeah, it feels better than love

Tänään syödyssä ruoassa 74kcal. Siihen kun lisätään nesteet, niin tulee noin 90kcal. Söin siis 100g vadelmia ja 100g sitä samaa jogurttia kun keltaisena päivänä. Tää päivä on siis punainen. Tuntuu taas, etten mä olisi tarvinnut edes tuota 74kcal. Se kuulostaa kamalan paljolta, vaikka kyllä osa musta tietää ettei se todellakaan paljoa ole. Se toinen osa on vaan niin vahva, se sairas osa. Eikä terve osa pysty peittoamaan tuota toista. Mutta periaatteessa, ilman tuota vahvempaa osaa mä olisin kymmenen kertaa lihavampi kuin nyt. Mä en siis voi päästää irti siitä ihanastakamalasta osasta, joka vallitsee taas lähes jokaista mun ajatustani. Mä en voi, enkä halua. Mä olen liian kiintynyt siihen. Jos mä päästäisin siitä irti niin menettäisin osan itsestäni. En olisi enää kokonainen.

Nuorisopsykiatrisella meni ihan hyvin. Se mun omahoitaja on oikein mukava nainen. Puhuu paljon ja vaikuttaa tosi lempeältä ihmiseltä. Just sellaselta, että sille on helppo puhua. Ja kyllä, itkin siellä tänäänkin. Puhuttiin mun itsekriittisyydestä ja siitä, miksi vähättelen itseäni lähes kaikessa mitä teen. Se veikkas, että mun on aina ollut pakko esittää vahvaa ja peittää pelkoni. Tarkkailla ympäristöä, että varmasti olen turvassa. Pidän vahvimmat tunteeni omana tietonani, jotten altistuisi niin pahasti muiden ihmisten aiheuttamalle tuskalle. Kuulemma musta huokuu sellainen varautunut tyttö, joka joutui pelkäämään henkensä edestä ollessaan vain 2-vuotias. Nyt ikää on reilu viisitoista, ja edelleen piiloudun suojamuurieni taakse. Jonkun mielestä säälittävää, kun taas joku toinen pitää täysin normaalina. Alan kuitenkin pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei mun menneisyys välttämättä hallitse mun loppuelämää aina ja ikuisesti. Tai ainakin mä vahvasti toivon niin.

Mulla on seuraava aika ton Terapeutti-Tädin luo 27pvä. En malttaisi odottaa. Onneksi ei ole kun kaksi viikkoa. Enään mulle ei ole edes tullut ahdistuskohtauksia niin usein. En siis vielä ainakaan tarvitse lääkkeitä. Ihan hyvä niin, vaikka kyllä mä haluaisin jotain johon voisi oikeasti turvautua. Oon muutenkin särkylääkkeiden suurkuluttaja, joten mitäpä muutama muu pilleri vaikuttaisi. Oon mä huomannut senkin, että aina kun olen yksin kotona ja tulee ahdistuskohtaus, niin menen kaivamaan lääkekaappia. Yleensä tyydyn tosin vain viiteen-kymmeneen särkylääkkeeseen ja menen nukkumaan pahaa oloa pois. Eipä ne ibumaxit kyllä ahdistukseen hirveemmin auta, mutta kai mä jotain sellasta toivoisin.

Mua pelottaa, että mun tunteet on taas menossa sekaisin. Mä en halua sitä. Mä haluan että tää tilanne pysyy sellasena mitä se oli toissapäivänä. En vaan oikeesti jaksais taas sellasta helvetinmoista säätöö omien tunteitteni kanssa. Mä en haluu miettiä, että onko mun valinta sittenkin väärä. Oikeasti mä en edes tiedä, että onko tässä mitään aihetta olla peloissaan. Mä toivon että ei. Mutta kuitenkin, en keksi mitään muutakaan syytä kaikelle.

Tarkoitan siis JT:tä. Se on ollut vapusta asti ihan outo. Laukoo sellasta piilovittuilun tyylistä AL:än liittyen. En ymmärrä. Ei se voi olla mitenkään katkera. Ei se saa olla. Se olis aivan liian epäreilua mua kohtaan. JT oli se, kuka ei halunnut mitään mun kanssani, se oli se kuka ei halunnut mua. Olisko mun pitänyt vaan odottaa ja toivoa, että ehkä se vielä joskus mut haluaa. Mä tykkään AL:stä ihan mielettömän paljon, oon tykännyt kohta kolme vuotta. Mutta aina välillä JT on tehnyt comebackin mun sydämeen. Koko yläasteen ajan oon ollut kiinnostunut niistä molemmista, tosin aina välillä toisesta enemmän kun toisesta. Nyt mua pelottaa omat tunteeni. Kaikenlisäks oon kuvitellu reilu kuukauden että JT:llä ja yhdellä tytöllä on jotain juttua. Ilmeisesti ei ole. Ainakin niin O (oli kysynyt siltä tytöltä) ja JT itsekkin sano eilen.

JT: No mites AL:n kanssa ?

Betty: Päivä kerrallaan.. Mites niitten tuhansien pimujen kanssa ?

JT: Mitä, ei ole mitään tuhansia pimuja

Betty : Hmm ai, mä luulin

JT: Niitä on 0

Betty: Itseasiassa oon luullu jo reilu kuukauden et sulla ja NJ:llä on jotain säpinääsutinaa

JT: Mitämitä ?

Betty: Niin.. Ehkä oon vaan vainoharhanen, jos teillä ei siis oo mitään ?

JT: Taidat sitte olla

Eihän tossa siis mitään erikoista sinänsä ollut, mutta jotenkin ton keskustelun aikana tuli semmonen outo fiilis. Kysyin eilen JT:ltä että tuleeko ne perjantaina sinne M:lle. Sillon se oli tulossa, ja tänään aamupäivällä koulussakin JT ja R sano että voishan sitä tullakkin. Joku tunti sen jälkeen kysyin että onko kaikille ok jos AL:kin tulee. JT ei sanonut mitään ja siitä seuraavalla tunnilla se ja R sano että ne menee mökille eikä tule. M sano jotain että 'jos ketkään muutkaan ei tuu niin ollaan sitten Betty kaksin, tai kolmisin, ryypätä mä aion ainakin' ja JT heitti sitten sen jälkeen että 'niin, tuleehan sinne kuitenkin se AL'. AL:n nimen se sano niin vittumaisella äänellä kun mahdollista. Raivostuttavaa. Eikä se ole edes varmaa että tuleeko AL.

Ja siis toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä sellaista käsitystä, että kuvittelisin jokaisen kundin haluavan mut. En ymmärrä vieläkään miten AL haluaa, joten en todellakaan kuvittele että kukaan muukaan haluaisi. Mutta tosiaan, joku ongelma JT:llä tuntuu olevan. En vaan ota selvää että mikä. Mä haluaisin vaan, että pystyttäisiin olemaan sen kanssa ihan normaalisti. Se kaikenlisäks sano että haluaa olla kaveri, ja nyt se tuntuu tekevän siitä ongelman. Tai siis onhan se sitä tehnyt jo pitemmän aikaa. Tai sitten mä vaan kuvittelen. Olenko mä ihan sekaisin ?

Mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Kahvia, purkkaa ja tupakkaa. Niistä koostuu tän pulleron päivä. Olkoon tämä siis orange-day. Sanoin ostavani mandariinejä kun menin M:n kanssa ulos. Ja 'söin' piltin (viemäristö söi mun puolestani, anteeksi äiti kun heitän vähäisiä rahoja hukkaan). Siinä on enemmän kun eilen, joten se saa riittää. Eikä mulla ole edes nälkä. Päinvastoin. Mä rakastan tätä tunnetta, kun maha on tyhjä ja tunnen kuinka se syö itseään sisältäpäin. Mikäli kaikki on musta itestäni kiinni, niin loppuiltana juon vain vettä ja funlighttia. Illalla ehkä teetä, jos maha alkaa elämään omaa raivostuttavaa elämäänsä. Mun on pakko onnistua. Mä en ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus.

Äikänmaikka/luokanvalvoja osti meidän luokalle tänään jäätelöt. En ottanut. Tuskin siellä olisi edes ollut mitään sopivaa väriä. Parempi ilman. Mulla tuli vaan jotenkin tosi surullinen fiilis katsoa kun muut söi jätskejään ilman mitään ongelmia. Kyllä mäkin periaatteessa haluaisin siihen pystyä ilman sitä ääntä mun pääni sisällä joka käskee olla syömättä, mutta mä tiedän myös että mun pitää pysyä vahvana jotta voin joskus olla kaunis. Mä en saa lannistua. Onnistuin jo aiemmin, mutta joulu pilasi kaiken. Nyt mun on löydettävä itseni uudestaan, siihen on esteenä vain tämä kuvottava ihrakerros joka vallitsee koko kroppaa. Ja kyllä O ja SL, olen edelleen sitä mieltä että mulla on armoton kaksari, se on vaan ehkä liian ujo näyttäytyäkseen muille, mutta mulle se on tullut erittäin tutuksi.

Matikan koe meni ihan hyvin. Tai niin mä ainakin luulen, mutten sitten tiedä. Saatiin tänään ne enkun kokeetkin takaisin. Mun teki mieli vajota maan alle ja itkeä itseni hengiltä. Vaikka tiesinkin jo aiemmin sen numeron, niin silti teki pahaa saada se itselleni. Niin tyhmien virheiden takia 8+. Ehkä mä sittenkin olen huono myös englannissa. Oonkoha mä missään hyvä, oikeasti ? Kässänmaikka laitto kirjekuorissa luokanvalvojalle meidän arvostelut. Sain mä siitä ysin. Mutta se taas ei vaikuta tippaakaan siihen, että mihin lukioon mä pääsen. Ahdistaa. Koulua alle kuukausi jäljellä, ja mä olen ihan hukassa.

Perjantaina ollaan siis menossa M:lle. Sen porukat tulee illalla kotiin, mutta on koko päivän Tallinnassa. Juodaan siis varmaankin jo päivällä ja lähdetään sieltä sitten jonnekkin muualle jatkoille ennenkun M:n porukat tulee takaisin. AL saattaa tulla mukaan. Vien M:lle mukanani toisen mikin ja karaokelevyjä. M sano että se haluais grillata. Antaa mennä vaan, minähän en syö. Keltainen päiväkin oli jo, joten en voi ottaa edes maissia. Ja jos mä juotavaa saan niin hyvin voin katsoa vierestä kun muut syö. Oon huomannut, että aina kun oon menossa ryyppäämään niin syön mahdollisimman vähän. Kai se jotenkin johtuu siitä, että tyhjällä mahalla nousee paremmin alkoholi päähän. Ehkä hieman kieroa ajattelua, mutta enpä ole ainoa joka tuota tekee..

But I continue learning

En mennyt tänään köksän tunneille. Nukuin pommiin. Tosin kai mä olisin kerennyt, heräsin 30min ennen kun tunnit olisi alkaneet. Jäin kuitenkin himaan ja kouluun menen nättinä (not). En mä köksässä kuitenkaan olisi mitään voinut syödä (tai ainakaan halunnut syödä) , ja tuntuu tyhmältä sotkea lautasta opettajan takia kun kaverit katsovat vierestä. Tän päivän väriä en ole vielä päättänyt. Sinisen mä ajattelin siirtää perjantaille, koska sitten voin tehdä smoothieta ja juoda viinaa. Tai sitten vihreä perjantai. Kurkkua ja viinaa, säästyy kaloritkin.

Mulla oli niin kova nälkä tossa tunti sitten, etten pystynyt kunnolla hengittämään. Keitin mahdollisimman ison kupin kahvia. Nyt sattuu mahaan vielä enemmän. Pistää aina vähän väliä niin kovasti, että vajoan lattialle kippuraan. Kohta pitäisi lähteä kouluun. Ekalla tunnilla matikan koe. Ja mä haluan tupakalle, muttei yksin ole niin kivaa kun seurassa...

Unelmalle siivet anna

Keltainen päivä. Kalorit ylöspäinpyöristettynä n.150. Enkä mä aio syödä enempää. Teetä ja pepsimaxia todennäköisesti juon. Tai sitten vaan funlighttia tai vettä, säästyy monilta kaloreilta. Huomisen päivän väriä en tiedä, ja tämän keltaisenkin päätin tossa ööö 30min sitten. Söin siis purkillisen ananasta (huuhtelin ne kylmässä vedessä, joten niissä ei ollut sitä litkua mukana) sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen maustamatonta rasvatonta jugurttia. Tuokin tuntu liialta, olisin halunnut jättää kokonaan syömättä. En mä tota olisi tarvinnut jos ihan rehellisiä ollaan, en todellakaan olisi tarvinnut. Ja siis munhan piti syödä, kun isäpuoli kyttäs vieressä.

AL oli tänään meidän koululla. Se tuli hakemaan sen viinapullon, joka on ollut mun kaapissa vapusta asti. AL ei siis muistanut sitä sillon kun se oli meillä. Se yritti syötää mulle jäätelöä (joka oli vihreä) koska olisin voinut pitää tänään vihreän päivän. En ottanut. AL siis näki lauantaina tuon lapun, missä luki niitä kaikkia ruokia. Huomasin sillon myös että AL on hyvä valehtelemaan. Se sano etten mä tarvitsisi minkäänlaista dieettiä. Hyvähän sen on sanoa, kun on itse niin saatanan laiha. En mä nauti siitä kun olen leveydeltä kaksi kertaa sitä isompi, joten pakko mun on laihtua ihan AL:nkin takia.

O kysy meiltä tänään, että millon tää meidän juttu tule julkiseksi. Voikun tietäsinkin, tuskin ikinä. Vaikka kyllä mä ymmärrän, ettei se heti eron jälkeen halua mitään uutta virallista juttua. Enkä mä halua sen AL:n entisen akan vihoja niskaani. Joten parempi vielä ainakin jonkin aikaa näin epävirallisesti. Kumpikin meistä on sanonut, ettei aio mitään alkaa kenenkään muun kanssa säätämään. Mutta kuitenkin, päivä kerrallaan. Mä en vaan halua olla mikään lohtu siihen eroon. Ne oli kuitenkin reilu 6kk yhdessä ja eros samana päivänä kun meidän juttu alkoi.

Tänään oli se bilsan koe. Meni aivan päin helvettiä. En todellakaan saa numeroa nostettua ysiin. Huomenna on matikan koe, enkä usko että osaan siinäkään mitään. Pitää vielä kerrata noita sääntöjä, jotta tietäisin edes että mikä lasketaan mitenkäkin. Siinä kokeessa on kuulemma neljä tehtävää, joten siinä on hyvät saumat saada hyvä numero.

Keskiviikkona heti aamusta pitäisi mennä sinne nuorisopsykiatriselle. Se aika on yhdeksältä ja mulla alkaa koulu kymmeneltä. Myöhästyn siis koulusta. Ja mikäli se on henkisesti tosi rankka tai rupean pillittämään, niin tuskin menen ainakaan ensimmäiselle tunnille, enkä välttämättä edes koko päivänä. Täytyy nyt katsoa. Mä muuten kauhulla odotan sitä hetkeä, kun AL:lle selviää tää mun hulluus. Kuka haluaa tytön, joka on saatanan sekasin ja ravaa madhousessa ? Mä en nyt tarkoita, että kaikki jotka nuorisopsykiatrisella käy, olisi jotain totaalisia sekopäitä, mutta ainakin minä taidan olla.