Here I am, score ! Ajattelin, että pakko tulla tänään selittämään jotain täyttä hölynpölyy, ettei taas tule muka olevinaan 'parin päivän' taukoo. Mitään kovin kummallista ei siis ole tapahtunut. Päivät on vierähtänyt kotikodissa (eli siis porukoitten luona täällä uudessa talossa) , josta aamulla menen aina keskustaan kakkoskotiini ja lähden sieltä sitten kouluun. Koulusta sitten taas joko suoraan kotikotiin isäpuolen tai äidin kyydillä, tai sitten kakkoskotiin ja sieltä myöhemmin kotikotiin. Onpas taas sekavaa tekstiä...
Mitään, mitä olisi pitänyt tehdä, en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan olen todella ahkerasti viettänyt tunteja Facebookissa, sekä kutonut kaulahuivia. Huivi on onneksi kohta valmis - ehkä jo tänäyönä - joten en voi käyttää sen kutomista tekosyynä siihen, etten lue kokeisiin. Koeviikko siis alkaa tiistaina. Keskiviikkona on vasta ensimmäinen koe, psykologia, josta oikeasti haluaisin saada hyvän numeron. Fuck it. Huomenna on pakko aloittaa. Tänään en enään jaksa tehdä muuta kun kutoa, katsoa telkkaria ja viettää aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa.
Varoitan; taas tulee JK-hömppää. Mun käy sääliks sitä sotapoikaa. Se on ihan saatanan hajalla siellä metsän keskellä joka päivä. Se on käyny juttelemassa sosiaalikuraattorin, lääkärin, kapteenin ym kanssa, ihan vaan sen takia ettei sen psyyke kestä. Se alkaa saamaan jo ensi viikolla pidennettyjä viikonloppuja (eli esim. ens viikon keskiviikkona se pääsee jo viikonloppulomille ja menee vasta sunnuntaina takaisin) , mutta en tiedä kuinka paljon se tulee auttamaan. Se sanoo mulle joka päivä, että haluaa pois sieltä kokonaan. En tiedä mitä se meinaa, mutta kauhee on katsoa vierestä kun toinen kärsii ihan kunnolla. Ei mullakaan siis kivaa oo kun se on siellä, mutta mun arki ei ole totaalisesti muuttunut - toisin kuin JK:n. Ehkä asiat alkaa tässä pikkuhiljaa selviämään, ainakin mä kovasti toivon niin. JK tais itkeä tänään puhelimessa, se tosin koitti peittää sen, mutta olen melko varma asiasta. Se sano siinäkin ettei tiedä mikä sitä vaivaa kun se on niin saatanan paskana siellä päivittäin. Sitten munkin teki mieli itkeä...
Nyt mulla ei taida olla muuta kerrottavaa. Ei tule ainakaan mieleen, koska kutomapuikot houkuttelevat suuresti jatkamaan kaulahuiviani. Ehkä lankean houkutukseen ja teen parhaani, jotta saisin tuon myös pääteltyä tänään.
Ja hei vielä Emilyn kommenttiin, mä todellakin koitan postailla useemmin ! Tiedän, että olen sanonut niin jo tuhansia kertoja, mutta nyt mä todellakin kaipaan blogimaailmaan. Nyt mä lisäksi vietän lähes kaikki päiväni sekä yöni yksin. Viikonloppuisin siis on varmaankin turha odottaa postausta ilmestyväksi, koska mielelläni vietän kaiken mahdollisen ajan kihlattuni kanssa. :) Kiitos kuitenkin kommentistasi ! Mietin jo vahvasti, että olisin tullut vastaamaan suoraan sun omaan blogiin, mutta haluan päivittää ensin itseni ajantasalle blogisi suhteen :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti