En herää sun vuoteesta aamulla

Juhannus oli ihan jees. Kaloreita kerty nestemmäisessä muodossa, hiphei. Vaa'alla en ole muistanut ( :o? ) käydä nyt pariin päivään, mutta näen peilistä että se luku on suurempi kuin viimeksi. Kiitos alkoholi, kun palautat aina ne pudotetut kilot takaisin.

Oltiin siis S:llä. Siellä oli aika paljon porukkaa. JN lähti hakemaan +18v kaverinsa kanssa lisää kaljaa abc:ltä. Oltiin S:n takapihalla kun kuultiin että auto ajoi S:n talon eteen. Menin katsomaan että tuliko JN takaisin. Eipä tullut. JT käveli S:n pihan hiekkatietä alas. Mä menin ihan shokkiin. Koko kroppa tärisi ja meinasin purskahtaa itkuun. Kysyin O:ltä että mitä helvettiä JT teki siellä. Kysyin monelta muultakin. Kukaan ei tiennyt, ei edes S. Sitten selvisi että JN oli pyytänyt JT:n sinne. Eikä JN itse edes ollut vielä tullut paikalle. Mä olin niin vihainen. Ja tein sen JT:lle selväksi. Se katsoi mua pari kertaa suoraan silmiin, ja mä veikkaan että se näki mun silmistä kuinka paljon mua vitutti se että se tuli paikalle. Mä olin itse jo lähdössä pois, mutta mulle sanottiin että JT lähtee heti kun sen kyyti tulee takaisin hakemaan sen. Sanoin JT:lle useampaan kertaan että haluan sen mahdollisimman äkkiä helvettiin koko talosta. Se oli sanonut JN:lle ja S:lle että se ei olisi halunnut tulla, kun tiesi että mä olen sille vihainen. (JN siis repi JT:n ulos autosta, kun JT oli jo lähdössä.) JT oli sanonut ettei olisi halunnut aiheuttaa sellaista säätöä, eikä olisi halunnut pilata mun tai muiden juhannusta.

JN raahas mut S:n pikkuveljen huoneeseen ja pyyteli anteeksi. Se ei ollut tiennyt koko JT:n tempusta, ennenkun JT kertoi sen sille S:n keittiönpöydän ääressä, kun mä olin sitä ennen sanonut uudestaan että mulla on sitten kaikki taas helvetin hyvin kun JT on lähtenyt. Mä itkin siellä S:n veljen huoneessa. Mä en voinut sille mitään. Mä yritin pidätellä sitä, mutta kun sanoin JN:lle etten pysty näkemään JT:tä niin mun suojamuuri murtui. SK tuli koputtamaan sitä huoneen ovea. Se oli tullut mukaan hakemaan JT:tä. Me mentiin SK:n kanssa tupakalle ja JT meni yksin kulman taakse polttamaan, kun SK sanoi sille että mä tulen sen kanssa röökille. JT siis selvästikkin tajusi etten halua nähdä sitä, tai olla sen kanssa samassa tilassa.

Mulla oli huono fiilis vielä useamman tunnin sen jälkeen kun JT ja SK oli lähtenyt. Kyllä se sitten jossain vaiheessa meni pois, ja pystyin olemaan ajattelematta koko asiaa. KT soitteli. Se kertoi olevansa ihastunut muhun. Mua tavallaan ahdistaa. Mä en halua ihastua. Mä en halua enkä voi uskoa sitä, kun joku kertoo olevansa ihastunut muhun. Ja mä en halua käyttää KT:tä hyväkseni. Mä tarvitsen vähän aikaa. Ja mä haluan vaan pitää hauskaa. Jos KT ei olis sanonut kahtena peräkkäisenä päivänä että tykkää musta tosi paljon, niin tässä ei olisi mitään ongelmaa. Sitten saattaisi olla, että sekin haluaa vaan pitää hauskaa. Mä en nimittäin nyt halua mitään vakavaa. Tai niin en tiedä, mä haluan vaan elää hetkessä ja katsoa että mikä johtaa mihinkäkin.

KT olisi eilen tarjonnut mulle juotavat jos olisin lähtenyt sen kanssa juhlimaan. Mä olin kuitenkin niin väsynyt, kun mentiin S:llä kahdeksalta aamulla nukkumaan. Nukuttiin se pari tuntia, kunnes S tuli herättämään mut yhden Mikan vierestä ja sanoi että niiden mutsi tulee 30min päästä kotiin. Revittiin sitten kaikki muutkin siellä olleet ylös ja ruettiin siivoamaan. Kotiin kun tulin, niin en jaksanut tehdä mitään. Nukuin parin tunnin päikkärit ja kävin suihkussakin vasta illalla, vaikka tarkoitus oli mennä heti kun tulin kotiin. Sitten kello olikin jotain yhdeksän kun KT kysy että lähenkö sen mukaan, niin jätin menemättä.

Mutta tosiaan. Nyt alkaa asiat selviimään. Mä en tiedä pitäiskö mun itkeä vaiko nauraa. Siksipä taidan tehdä molempia. Koulujenloppunahan JT selitti mulle tykkäävänsä musta yms juuri ennen kun ne lähti R:lle yöksi. Mä jäin siis tottakai keskustaan N:n kanssa, kun mentiin sillon neljältä aamulla N:lle. Mä en tiennyt ketä R:lle oli menossa yöksi, joten en mä mitään tajunnut epäillä. Eilen mä kuitenkin kuulin eräältä ihmiseltä että JT:llä oli ollut käsipeliä erään neidin kanssa R:llä sen jälkeen kun JT lähti mun luota. Tää neiti on siis munkin kaveri, ja siellä HS:n poikaystävällä viime viikonloppuna kerroin tälle kyseiselle neidille että miksi JT on mun mielestäni täysi kusipää. Tää tyttö ei siis aiemmin ollut tiennyt koko mun ja JT:n jutusta, ja tänään se sitten pyyteli anteeksi kun ei kertonut sillon mitä oli koulujenloppuna tapahtunut. Se oli kuulemma mennyt niin paniikkiin kun ei ollut yhtään osannut odottaa. Ne on kuulemma JT:n kanssa puhunut että katsoo päivä kerrallaan mitä tapahtuu. Mua pelottaa tän neidin puolesta. JT ei sais satuttaa enään ketään. Mä en halua että kukaan kärsii sen takia samalla tavalla kun minä.

Ja vannoit ettet leikkis mun tunteillain, niin sä kuitenkin teit

Ei me eilen (perjantaina, edellisen postauksen kirjoitin siis 'torstaina', vaikka kello olikin jo perjantain puolella) mentykkään KT:lle. Mentiin yhden HS:n poikaystävän kämppään, kun se poikaystävä oli saunaillassa. Oli kivaa. En tajua miten menin siihen kuntoon missä olin. Voi johtua siitä tahdista miten mä sitä juotavaa kurkkuuni kaadoin ja siitä, että deletoin yli puolet syömästäni puuroannoksesta pari tuntia ennen kun lähdin kotoa. Enkä syönyt perjantaina muuta kuin sen puuron ja yhden leivän. Osa siitä leivästäkin siis luonnollisesti tuli ulos. Olisin halunnut syödä vain leivän, mutta äiti alkoi skitsoomaan. Kaloreita tulikin sitten alkoholista oikein reippaasti. Huomenna palaan takaisin ruotuun.

Tänään on ollut boostipäivä, kiitos ystäväni krapulan ja siihen liittyvän mässäilyfiiliksen... Olin yötä HS:n poikaystävän luona. Se herra itse sanoi että sinne voi jäädä yöksi ja ehdotti että voi viedä mut sitten aamulla himaan kun on muutenkin lähdössä liikkeelle. Heräsin aivan tajuttomaan pääkipuun, joka oli pahempi kuin ikinä ennen krapulassa. Kävin mä myös oksentamassa. Ensimmäistä kertaa darra-aamuna, sillon kun olen oksentanut niin se on ollut yöllä. Sen jälkeen en uskaltanut edes juoda vettä. Paitsi sen verran että sain otettua kaksi särkylääkettä laukustani. Olo oli kotonakin vielä usean tunnin aivan kamala. Vannoin jo että olen ensi viikonlopun selvinpäin, kunnes myöhemmin tajusin että on juhannus. On siis todella epätodennäköistä että olisin selvinpäin.

Tässä justiin selailin kalenteria. Kymmenen viikkoa sitten alkoi tää mun 'kausi'. Yksi ainoa täysin selvä viikonloppu, ja sekin oli siksi että AL tuli meille lauantai aamupäivänä enkä halunnut olla krapulakasa. En mä tajunnut että se ihan noin on mennyt. Ja ainakin seuraavien kolmen viikon viikonloput on pyhitetty alkoholille. Vahva veikkaus on että myös niistä seuraavat kaksi viikonloppua. Sitten mä lähdenkin jo Kreikkaan. Ja kun mä tulen takaisin Suomeen, niin varmasti mennään ainakin N:n ja JL:n kanssa juhlimaan. Sitten alkaa koulu. Onneksi mulla on töitä. Muuten mä varmaan joisin arkipäivisinkin. Mitä mulle on tapahtunut ?

Sovittiin KT:n kanssa että nähdään joku päivä. Ties vaikka jo huomenna. Se ei juonut eilen (perjantaina) . Puhuin sen kanssa illalla puhelimessa ja se sano että mikäli mä haluan niin se voi tulla hakemaan mut sen luo. Periaatteessa olisinkin voinut mennä, mutta en mä halunnut missata mitään mitä tuolla tapahtui. Enkä mä siinä kunnossa olisi KT:lle halunnut mennä, varsinkaan kun se oli selvänä. Ja mä en halua tehdä mitään tyhmää. Tai en tiedä. Tuskin mistään mitään haittaakaan olisi. Kerran täällä vaan eletään. Eikä mulla nyt ole ketään kenen takia en voisi tehdä mitään kenenkään muun kanssa. Ja KT on tosi hyvä tyyppi. Voisin oikeasti kuvitella itseni useamminkin sen seurassa. Se ei vaikuta edes vaikealta persoonalta, toisinkun se eräs mulkero jonka kaveritkin haukku sitä mulle eilen puhelimessa...

Kello on kolme, ja mun pitäisi herätä aamulla siivoamaan yläkertaa. Siivottiin tänään keskikerros. Kahdeltatoista pitäisi lähteä ikeaan, ja sitä ennen siis olisi tarkoitus saada tää kerros siivottua. Mulle vaihdetaan myös järjestystä. Mä en tiedä miten jaksan herätä. Mutta huomenna on pakko mennä taas vaa'alle. Tiedän että se luku on kasvanut. Se tarkoittaa sitä että huomenna max. se 500kcal. Tatuointia odotellessa ! Nyt mä lähden nukkumaan.

Ainiin ! Voi kiitoksia SuperVekku kommentistasi tuohon edelliseen postaukseen ! Se oli oikein ihana lukea, vaikken tuota tekstiä kovin tosissani kykenekkään ottamaan. Aina on parantamisen varaa, aina voi tulla kauniimmaksi (: !

SK pyytelee mua just nyt juomaan. Ne on tässä ihan meidän lähellä. R on siellä ainakin, mutta JT on kuulemma lähtenyt jo kymmenen aikaan himaansa. Miksi lie menin sitäkin SK:lta kysymään.... Mutta en mä kykene lähtemään. Periaatteessa kyllä haluaisin, mutta taitaa toi nukkuminen olla parempi vaihtoehto kun ottaa huomioon huomisen päivän suunnitelmat.

Here we go again

Tän päivän kalorisaldo on siis 121kcal, kun purkat yms on laskettuna mukaan. Tänään olin koko päivän töiden jälkeen S:n ja M:n kanssa. JN:kin tuli meidän luo pariks tunniksi. Tänään oli kiva päivä. Naurua täynnä ja eräänlaista ninjailuakin oli havaittavissa. Ei siitä sen enempää, alkaa pian hävettämään.

Selvis myös että mun vaaka näyttää väärän painon. Eli siis noin +5kg oikeaan painoon. Mä haluaisin tietää mun oikean painon. Koska jos tuo on totta, saisin kahden kilon pudottua jo sen toisenkin tatuoinnin. Pitäisi ehkä jossain vaiheessa tosiaan harkita uuden läskimittarin ostamista. Vaikka tuo näyttäisikin väärin, niin silti katson tuosta painoni. Nyt pitää pudottaa alle 3kg siihen ensimmäiseen leimaan. Sillon kun kävin vaa'alla, asetin 5kg pudotuksen jälkeiseksi palkinnoksi tatuoinnin. Kaksi kiloa siis lähtenyt.

Tänään olen siis syönyt puoli annosta puuroa (1 annos = 130kcal) , 4 purkkaa sekä juonut 3 kuppia kahvia. Mulla ei ole edes nälkä, tai siis ei ole sitä tunnetta. Maha vain murisee satunnaisesti, mutta se nyt saakin elää omaa elämäänsä. Mä vaan haluan ne tatuoinnit. Niin ja ne luut...

Jousimies 23.11.–22.12.

Sinulla on mieliteko, josta läheisesi ei oikein pidä.

Koska se kuitenkin tuottaa sinulle hyvän mielen, salli se itsellesi.

Älä välitä nyt vastalauseista.

 Tän päivän horoskooppi on aika asiallinen. Tota mä aionkin totella.  Mä sallin tän itelleni, koska tää tuottaa mulle hyvän mielen. Paino laskee ja kroppa tulee joskus näyttämään helvetin hyvältä ! Mä en välitä vastalauseista, en tällä kertaa. Vieköön osastolle, kunhan vain olen tarpeeksi kaunis ennen sitä. Nyt mä en aio pelästyä niitä uhkauksia. Äidin itkevät silmät eivät tule saamaan mua lopettamaan, ei tällä kertaa. Mä vien tän loppuun asti, vaikka se sitten vaatisi mun henkeni. Mä en halua olla liian heikko, mä en halua epäonnistua.

Viimeyönä tuli tosiaan ne tiedot kouluista. Pääsin siihen ykkösvaihtoehtoon. Lukio, lukio. Oli ne kaikki muutkin lukioita, mutta kuitenkin. Olin aivan varma etten pääsisi sinne, mutta suht helposti se paikka mulle kuitenkin pamahti. S ei päässyt sinne, se joutuu toiseen kouluun. M JL N eikä JN:kään tule mun kanssani samaan kouluun. S on itseasiassa noista ainoa joka menee lukioon. N ei saanut luultavammin opiskelupaikkaa ollenkaan.

Mun pitää huomenna lähteä 30min aikaisemmin töistä. Meidän 'luokka' menee tuonne lukiolle täyttämään kai jotain papereita. Mä en oikein tiedä, mutta kolmelta me sieltä päästään. Onneksi kuitenkin samalla luokalla on useampia tuttuja. Samalta yläasteelta sekä muualta tuttuja. Seitsemän poikaa. Niissä ei olekkaan sitten paljoa kehumista facebookin perusteella. Mutta en mä viitsi ketään nyt alkaa tuomitsemaan. Positive thinking !

Huomenna mennään varmaankin M:n kanssa ryyppäämään. Yhdellä KT:llä oli maanantaina synttärit. Herra täytti 19v. Ja mikäli se on kämpillään eikä mene baariin, niin minä olen kuulemma oikein tervetullut sinne. M tulee sitten mukanani. En tiedä yhtään ketä sinne mahdollisesti olisi menossa, mutta kotona mä en koko iltaa jaksa istua. JR:kin kyseli että mitä suunnitelmia mulla on huomiseksi. Se pääsi ite eilen lomille intistä, eikä sillä vielä ollut suunnitelmia. Jotain alkoholista se sanoi.

Onko kukaan teistä muuten tulossa Summer Uppiin ? Meillä on S:n ja M:n kanssa jo liput. Tai tosin niitä ei ole vielä haettu, mutta tilattu on. Tajusin vasta tänään, että se on saman viikonloppuna kun N ja JL tulee Suomeen. Meidän piti lähteä juhlimaan niitten kotiinpaluuta, mutta nyt se sitten kusi. Ellei nekin tule tuonne Lahteen. En tiedä, mutta mulla on niitä vielä kamalempi ikävä kun aiemmin. Tj 17, sitten me nähdään ♥!

Nyt mä menen käymään vessassa ja käyn vaa'alla. Iltapaino pitää saada. Sen on pakko olla vähemmän kuin aamulla. Muuten saan juoda huomenna vain vettä ja kaksi kuppia kahvia. JT on taas Suomessa, mä en halua törmätä siihen missään sattumalta.

Let me be empty and weightless

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen syönyt 269kcal vähemmän kuin olin saanut. Kokonaissumma on siis 315kcal hieman ylöspäin pyöristettynä. Rikollista, että yksi dominokeksi sisältää 64kcal. Onneksi en ottanut kuin sen yhden, ja kieltäydyin donitsista. Mielummin yksi keksi kuin donitsi. Olin siis yhdellä TI:llä töiden jälkeen. Se haki mulle samalla tupakkaa. Juotiin kahvit kun se oli juuri käynyt ostamassa keksejä ja donitseja. En viitsinyt kaikesta kieltäytyä kun siellä oltiin vain me kolme ; minä, TI ja TI:n poikaystävä. Ne söikin sitten kahdestaan ne kaikki donitsit ja loput keksit. En mä olisi halunnut edes sitä yhtä, se oli liikaa.

Isäpuoli sanoi tekevänsä huomenna kanankoipia ja jotain niiden lisäksi, varmaankin riisiä. Mä en halua syödä, mä en saa. Mä en tiedä paljonko niissä on kaloreita, joten en voi syödä huomenna mitään muuta. Ja mahdollisimman vähän tuotakin. Ehkä jätän riisin tms kokonaan pois. Se selviää huomenna. Taidan ottaa taas leipälautaset käyttööni. Ne normaalit on niin isoja, niihin saa liikaa ruokaa. Tänään pitää vielä astua läskimittarille. Jos painoa on enemmän kuin aamulla, en voi mennä nukkumaan. Sitten on pakko tehdä ainakin vatsoja ja kyykkyjä. Ei näistä läskeistä muuten pääse eroon, ei sitten mitenkään !

Mä haluaisin myös sen koiran. Neljännen koiran tähän taloon. Siitä tulis nimenomaan mun koira, kun ei toi yks mun 'oma' koirani ole yhtään erilainen kun noi kaksi muuta. Nukkuu porukoitten huoneessa yms. TI:llä on kissanpentu. Se on niin suloinen. Mäkin haluaisin jonkun kenestä huolehtia. Jonkun kenen kanssa vois käydä kävelyllä ja juoksemassa. Ei noiden kanssa voi, ne on liian pienikokoisia ja räksyttää kaikelle. Jos en mä saa ostaa koiraa asuessani vielä kotona, niin se onkin sitten ensimmäisten hankintojen joukossa kun pääsen muuttamaan omaan asuntoon. Haluaisin muuttaa jo nyt, mutta se olisi turhaa. Ei siihen ole tarvetta, kun katsotaan muutenkin uutta taloa porukoitten kanssa.

Nyt mä menen pesemään hampaat, käyn vaa'alla ja sitten menen nukkumaan. Postailen huomenna, ehkä jo aamusta. Mun päätä särkee taas, miks nää ekat päivät on aina tälläsiä ?

I'm too fat to have an eating disorder

Löysin läskimittarini. Astuin sen päälle. Tuntui kuin sen lasipinta olisi haljennut mun jalkojeni alla. Anteeksi rakas, että painan niin paljon enemmän kuin ennen. Nyt mä kuitenkin pystyin katsomaan kuinka paljon kaloreita mun sallitaan syödä, jotta saan viimeistään kuukauden päästä sen ensimmäisen tatuoinnin. Alle kuusisataa aina. Neljäs viikko menee 552kcal/pvä. Tuon pitäisi sujua hyvin, koska olenhan mä viikkoja elänyt alle 200kcal.

Tarkoittaako syömishäiriöstä paraneminen tosiaan sitä että lihoo takaisin normaaliksi ? Miten ruokasuunnitelmat ja punnitukset vaikuttavat siihen päänsisäiseen sairaan kauniiseen maailmaan ? Eihän munkaan psyykkistä puolta kovin ankarasti ole yritetty parantaa syömishäiriön tiimoilta, kun olen lihonut niin hyvin. Ulkomuodoltani en täytä 'sh:n kriteereitä' , joten lääkäreiden mukaan en ole sairas. Voitin sen pirupahaisen pääni sisällä, score ! Silti todellisuudessa mieleni on kierompi kuin ennen. Sillä onhan säilykepurkissa olevilla vedessä uitetuilla tonnikalapaloilla tunteet, oikeasti on. Kurkunpalanenkin alkaa kiljumaan kun sitä ollaan syömässä. Ja enhän minä ansaitse ruokaa, se on laihojen etuoikeus. Mutta ei, olen liian lihava sairastaakseni syömishäiriötä.

Hey Mia ! It's been a long time, how are you?

En löytänyt vaakaa. Huomenna mä etsin sen. Mä en kylläkään tiedä uskallanko kohdata sitä lukua. Pakko kai se on, ei tästä muuten tule mitään. Tänään syömiset on mennyt paremmin kun aiemmin. Meillä oli makaroonilaatikkoa. Jostain syystä löysin itseni 3h syömisen jälkeen suihkun viemärin edestä polvistuneena. Tekokynnet sattuivat kurkkuun. Muutenkin koko kaula oli tulessa Mia-session jälkeen. En mä tiedä miten se taas tuohon meni. Ei tämän näin pitänyt alkaa. Mä en halua tuosta taas jokapäiväistä. Enkä varsinkaan sitä, etten pysty pitämään edes nesteitä sisälläni kun kaikki tuntuu olevan liikaa. Viimekesäinen riitti. Enkä vieläkään tajua miten en ikinä jäänyt kiinni. 'En mä koskaan ole oksentanut tahallisesti, hyi olkoon, miten joku pystyy ?' Yeah, right.

Mä oon jo pitempään halunnu ottaa mun isään yhteyttä. En vaan tiedä että mitä mä sille laittaisin. Tai että onko mulla edes oikeaa numeroa. On mulla toi joku numero mistä se laitto mulle synttärionnittelut, mutta aiemminkin se on sen vaihtanut mitään ilmoittamatta.... Täytyy miettiä mitä teen vai teenkö mitään.

JR:llä on huomenna (tarkalleen ottaen tänään) vielä 24 inttiaamua jäljellä. Mä en haluaisi ihastua siihen. Se on vaan niin liian mukava ja tajuttoman hyvännäköinen ja kaikkea, hui.


Psst. Tervetuloa uusi lukija, ja kiitoksia muillekkin 56:lle ♥!

I won't let the kitchen ruin what I really want

Nyt tää onnistuu. Mulla on niin paljon tahdonvoimaa, että tää ei voi mennä pilalle. Kaivoin mun Helinäkeiju-vihkoni esille. Nyt mä rustaan sinne tavoitteita. Mä tiedän jo palkintojakin. Tatuointeja. Kolme tatuointia, ja sitten mä olen jo lähellä sitä painoa mihin pääsin ennen joulua. Joudun todennäköisesti kustantamaan nuo leimat itse, mutta jos IR tekee ne mulle niin rahaa kuluu 150-200€. Eikä se mun mielestäni ole paha hinta kauneudesta. Ja varsinkin kun en anna itelleni lupaa noihin leimoihin ennen kun kyseinen paino on saavutettu. Tuo ensimmäinen on siis sama minkä äippäkin ottaa ja se tulee näillä näkymin olkapäähän. Muista en ole vielä täysin varma mutta toinen ainakin lantiolle ja kolmas joko kylkeen tai alaselkään.

Mun tekis mieli itkee kun katson joulukuun kuvia. Mä olin pieni. Mä olin kaunis. Lähellä täydellisyyttä. Mutta mä olen pilannut kaiken. En ole alkupisteessä mutta lähellä sitä. Mä oksetan itseäni. Mä en voi liikkua vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla. Ja tän kesän piti nimenomaan olla se kesä, kun mä olen tyytyväinen itseeni ja vartalooni. Mutta ei, tää ei todellakaan ole se kesä. Mutta tää on se kesä, kun kaikki alkaa alusta. Tää on se vuosi kun mä onnistun, ja nyt mä en anna joulunkaan pilata sitä. Mä haluan olla laiha, laihempi, laihin. Prinsessatauti, tule takaisin, sua mä rakastan.

Huomenna mun on pakko etsiä se vaaka takaisin. Tajusin tänään, että se katos mun huoneesta sen jälkeen kun äiti oli ollut ekaa kertaa juttelemassa siellä madhousella. Onkohan se saatanan akka sanonut sille, että mä en saa alkaa taas ravaamaan vaa'alla kun ne on juuri saamassa mua parantumaan kokonaan. Turha toivo. Multa ei vaakaa voida kieltää. Mä teen jokapäiväiset vaa'alla käyntini vaikka sitten salaa. Mun on pakko saada kontrolli takaisin.

Mä myös haluaisin jo Terapeutti-Tädin luo. Mä en todellakaan aio kertoa sille tästä mun tattoo-suunnitelmasta. Mutta mä haluan päästä sinne. Siellä mä tunnen olevani turvassa. Siellä mulla on oikeus olla niin hullu kun ikinä kykenen. Siellä se on normaalia. Mä olen melko varma että itken siellä. Jos se laittaa mut tekemään JT:stä sen kaavion. Ja jos se puhuu mun isästäni. Jos ne kaksi ihmistä tungetaan nyt samaan keskusteluun, niin mä en kestä. Mä voin jo kuulla sen, kuinka Terapeutti-Täti kysyy että 'onko sulla Betty nyt sellanen tunne, että tää poika teki saman tempun kun sun isäsi, tuntuuko susta että sitä tulee tapahtumaan kaikkien mieshenkilöiden kohdalla, mitä sä ajattelet nyt?' ja sitten mä itken. Hysteerisesti, enkä saa sitä loppumaan. En kykene muuta kuin nyökyttämään päätä ja sanomaan että vituttaa.

Oon miettinyt että mikä mua vaivaa. Onko mulla tosiaan joku ongelma miesten suhteen ? Oon käsittänyt että tollaisien JT:n tyyppisten henkilöiden jälkeen haluaisi jättää kaikki miehet hetkellisesti unholaan. Mulla se taitaa olla päinvastoin. Mä mietin vaan, että mistä löytäisin jonkun paremman. Jonkun joka kohtelis mua hyvin. Jonkun joka ei satuttais, tai joka ei edes haluaisi satuttaa. Mä taidan vaan haluta jonkun todisteen siitä, ettei kaikki miehet ole samanlaisia mulkkuja kun mun isäni. Vielä viitentoista vuoteen sen todistaminen ei ole onnistunut. Tai sitten mä vaan en saa parempaa. Ansaitsenko mä edes, oikeasti ? Ei tässä ole enään mitään järkeä. Mun pitää varmaan alentua kohtalooni, ja antaa jokaisen satuttaa mua niin paljon kun haluaa. Henkisesti ja fyysisesti. Ei näin olisi aina tapahtunut, mikäli ansaitsisin parempaa. Tän pohtiminen ei siis ole mitenkään surullista tai mitään, joten en mä nyt odota mitään säälipisteitä. En todellakaan. Ehkä mun pitäisi miettiä tätä Terapeutti-Tädin kanssa. Se nainen ehkä saisi selvennettyä mulle mun omia ajatuksiani. Se on osannut sen aiemminkin niin hyvin.