tiistai 22. helmikuuta 2011

Betty behind the scenes

Kesä 2009
Syksy 2010
Kesä 2010

 Jep. Tossa näkyy nyt pari kuvaa Bettystä oikeassa elämässä. Tiedän, olin lihava tuolloin. Ja pian myös te huomaatte että olen sitä edelleen. Päätinpä nyt uskaltautua laittamaan noita omakuvia, jopa sillä riskillä että henkilöllisyyteni paljastuu. Mikäli tätä joku mut tunteva henkilö tulee lukemaan ja tunnistaa meikäläisen, niin olisin kiitollinen jos saisin siitä ilmoituksen. Eikä pliis mitään levittelyjä koulun käytävillä tms, niin kaikki pysyy tyytyväisinä.

Seuraavien kuvien katsominen on täysin omalla vastuulla. Mutta ne jotka siihen uskaltautuvat, niin toivottavasti ette ole kovin järkyttyneitä. Tiedän että on vielä kiloja pudotetettavana, enkä todellakaan lisää näitä kuvia sillä, että olisin tyytyväinen itseeni. Päinvastoin, saan lisää motivaatiota, koska haluan laittaa myöhemmin kuvia joissa olen pieni ja kaunis, ihana keijukainen.

Talvi 2010
Kevät 2011
Talvi 2010

Keskimmäisessä kuvassa olen siis pienimmilläni. Tuolloin oli ne mun ja M:n synttärikekkerit. Se oli siis myös sitä aikaa, kun JT huoli mut. Hehe. Tuo kevään kuva on otettu silloin kaks viikkoa sitten, kun keskusteltiin N:n kanssa henkeviä. Mitään uudempaa sellaista kuvaa, missä kroppa näkyy, en ole jaksanut napsia tuon jälkeen, mutta enköhän mä lähes samoissa mitoissa ole kun tuossa viimeisimmässä kuvassa. Vaa'alle en ole uskaltautunut sen terkkarireissun jälkeen, ja silloin päällä oli farkut yms. Huomenna voisin harkita, ehkä...

Nyt on siis käännetty puhdas paperi, ja uusi aloitus on näinä kahtena päivänä lähtenyt hyvin käyntiin. Oon myös innostunut uudestaan zumbasta, joka joskus muinoin meille kotiin ostettiin. Lihaskunnon olen tehnyt päivittäin jo sen kuukauden ajan. Nyt olen kyllä ajatellut että lisäisin siihen niitä asioita, että tulis ihan kunnon rääkkäystä. Jonain päivänä musta tulee kaunis, aivan varmasti tulee.

Se terkkarikäynti meni hyvin. Eikä siellä sitten mennytkään sitä koko tuntia, joten kuulin suurimman osan ystävänpäiväradiosta. Vaikka ei me kyllä sitä edes kovin tarkkaan kuunneltu, kun suunnilteltiin mökin vuokraamista. Tultiin siihen tulokseen, että sellainen vuokrataan S:n ja JT:n synttäreitten aikoihin huhtikuussa. Saa nyt nähdä että mitä siitäkin tulee, vai tuleeko yhtään mitään.

Tiistain koululääkärillä käynti ei sitten mennytkään ihan putkeen. Siellä oli siis terkkari, koululääkäri, minä ja äiti. Jep, äippäkin tuli mukaan, koska lääkärin mielestä se olisi tarpeellista. Se teki mulle jonkun perustarkastuksen ja kyseli kysymyksiä. En mä jaksanut kovin paljoa valehdella, jätin vaan joitain asioita kertomatta. Verenpaine ja pulssi normaalia alhaisempi, ja elimistö ei kuulemma toimi niinkuin pitäisi. Ens viikon torstaina on aika verikokeisiin ja sydänfilmiin, jotta saadaan selville kuinka huonossa kunnossa mun kroppani oikeesti on. Kai mä nyt saatana ite huomaisin jotain, jos mun sydän olis vaarassa pettää. Eikä se nyt voi olla kovin vaarallista että ensin pulssi on 66 ja pari viikkoa myöhemmin tasan 50, eihän ? Kuulemma nuo torstain testit ovat oleellisin osa 'anoreksia-kokeita'. Joo, bullshit, ei mulla mitään anoreksiaa ole. Kai sen nyt kaikki voi kertoa ilman mitään erikoisempia testauksia !

Lisäks se lääkäri kirjotteli mulle vitamiinitabletteihin sun muihin reseptejä. Eikä tossa mitään, kyllä mä ihan tyytyväinen olen siitä että sain uudet särkylääkkeet, eikä vitamiineistakaan varmaan mitään haittaa ole. Eniten mua vituttaa se, että nuorten poliklinikalta tulee mulle postissa kutsu. Ekalle kerralle tulee vanhemmat mukaan, ja siellä on ravitsemusterapeutti sekä normi-terapeutti. Mä en todellakaan tiedä mitä siellä tapahtuu, koska kaikki mitä se lääkäri sano meni vähän ohi. Täytyy siis vaan odottaa sitä kutsua.

Musta tuntuu että olen menettänyt kontrollin jokaista asiaa kohtaan. Kaikki alkaa hajoon palasiks, enkä tiedä miten saisin tän pysähtymään. Mua ei jaksa enään edes kiinnostaa mitä tapahtuu. Mä en jaksa stressata edes tuota polille menemistä. Päivät kuluu ja mitään ei tapahdu. Oon kun jossain horroksessa, enkä tajua mistään mitään. Elän vaan. Oon väsynyt ja vittumainen, enkä välttämättä itse edes tiedosta sitä. Onneks kohta on loma, niin voin vaan ryönätä kotona ja olla tekemättä mitään konkreettista. Zumbaan, luen kirjoja ja teen enkun elokuvaesitelmää. Niin joo, käyn myös siellä kokeissa.

Perjantaina mennään JN:n kanssa ostamaan 3pvä liput provinssiin. Kesäkesäkesä, tule jo ♥! Ihanaa kun on vihdoin jotain mitä odottaa kesältä ! Tai no niin, saa nyt nähdä miten käy. Mulla ei kuulemma ole mitään asiaa Seinäjoelle kaksin JN:n kanssa, jos en saa itseäni sitä ennen kuntoon. Mä en todellakaan anna äipän pilata totakin reissua. Mä olen ihan kunnossa, tai ainakin niin kunnossa että provinssiin pääsen. Ja kun liput on ostettu, niin reissu on jo lähes pakollinen. Muuten menis JN:nkin provinssit pilalle, eikä äiti voi sitä tehdä. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Divine Infekt antoi Stylish Blogger Award-palkinnon. Kiitos tästä ♥! Tarkoituksena on siis kertoa 7 asiaa itsestään ja laittaa sitten palkinto eteenpäin 15 muulle henkilölle. En kuitenkaan osaa päättää ketään tiettyjä henkilöitä, joten luovutan kyseisen palkinnon kaikille niille lukijoille, jotka eivät vielä tätä ole tehneet. (: Tietenkin joku muukin tänne eksyvä voi ottaa palkinnon vastaan, mikäli niin tahtoo.

1. Mulla on paljon 'pakkomielteitä' ja kaiken pitää aina olla tietyssä järjestyksessä. Mua alkaa ärsyttään, jos joku ei oo niinkun pitää. Astiakaapissa laseilla ja mukeilla on tietty järjestys, jossa niiden pitää olla aina. Lautastenkin pitää olla jokatoinen musta ja jokatoinen valkonen. Hajuvedet on tietyssä järjestyksessä pöydällä, ja meikkipussissa ja penaalissa on oma järjestys.

2. Oon mielettömän vainoharhanen ja heikkohermonen ihminen. Kyttään lähes kokoajan ympärilleni ja päässä saattaa kilahtaa pienimmänkin vastoinkäymisen ansiosta. Jos joku ihminen ei tajua jotain yksinkertaista asiaa, vaan se pitää selittää moneen kertaan, niin saatan ärsyyntyä niin paljon että raivoan naama punaisena. Siis mikäli se olen minä, kenen se asia pitää selittää, ei siinä muuten mitään ongelmaa olisi. 

3. Oon tosi epäsosiaalinen ja ujo, enkä osaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Kännissä oon kun täysin eri ihminen, eikä tuntemattomien halailukaan tuota minkäänlaisia ongelmia. Tarviin aina sen muutaman tasottavan, ennenkun pääsen taas ulos kuorestani. Pelottavaa, että juoppo-narkomaanin tytär tarvitsee alkoholia jotta on oma itsensä ja pystyy keskustelemaan puolituttujen ihmisten kanssa.

4. Rakastan kaikkea söpöä ! Tohon söpöön siis lukeutuu kaikki pehmoleluja, drinkkilaseja, hajuvesiä, pullonavaajia ja kaikkia tollasia myöten. Mikä tahansa asia voi olla jollain tapaa söpö, jos se vaan on oikealla tavalla tehty. Tää ei siis tarkota että haluaisin asua jossain vaaleanpunaisessa prinsessalinnassa, joka on täynnä ilmapalloja ja vaaleanpunaisia tavaroita, ei todellakaan.

5. Tykkään laittaa hiuksia ja meikata. On ihanaa kun voi käyttää itseensä aikaa, ja sen vaivan näkee positiivisesti katsoessaan peiliin. Hiuksista on ihana väsätä kaikkia eri kampauksia ja saada täysin erilainen look kutakin päivää kohti. Kun on jotkut juhlat tiedossa, niin suunnittelen hiukset ja meikin etukäteen suht tarkasti. Saatan myös laittaa valmiiksi meikkisuditkin, että varmasti onnistun tekemään hyvän silmämeikin. Saisin heittämällä 3h kulumaan meikkaukseen, ja hiuksiin menisi helposti parikin tuntia.

6. Rakastan musiikkia ja laulamista ! Lauluopettaja edelleen hakusessa, eikä vieläkään tunnu tärppäävän. Ehkä vielä joku kaunis päivä sekin löytyy. Karaokea laulaessa voi olla varma, että mikki löytyy useaan otteeseen mun kädestäni, varsinkin jos mukana on alkoholia. Kyllä mä mikistä voin luopuakin kun joku toinen haluaa laulaa, mutta yleensä mua pyydetään laulamaan jotain biisiä jonkun kanssa. Don't know why, mutta enpä oo vielä moneen kertaan vastaan pistänyt.

7. Mulla ei ole mitään ideaa siitä, mikä musta tulee isona. Mä en tiedä mitä elämältäni haluan. Lukioon mä nyt haen, kun ei mulla mitään alaa amitsussa ole. Opon mukaan mulla on myös lähes 99% varmat tsäänssit päästä vähintään yhteishaussa kakkosvaihtoehtona olevaan lukioon, koska mun keskiarvon pitäisi riittää sinne jo nyt. Ykkösvaihtoehtona olevassa lukiossa on vähän korkeempi keskiarvo, mutta mikäli saan vielä numeroita nostettua niin sinnekkin voisi olla mahdollista päästä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Nyt mä menen lukemaan kokeisiin ja teen päivän zumbat. Loppuhuipennukseksi saatte nähdä Bettyn naamakuvan joka on otettu eilen, kun pitihän sitä toissapäivänä laitettua permistä vähän facebookissa esitellä. Älkää järkyttykö. Postailen varmaankin huomenna, varsinkin jos sinne vaa'alle uskaltaudun. Stay strong muruset, olette kauniita ♥! Niin ja tosiaan, jonkunmoinen kommentti piristäis kummasti, olis se sitten positiivista tai negatiivista niin samapa tuo. (:

Betty kiittää ja kumartaa.

4 kommenttia:

  1. oot niin kaunis ja laiha ! wou ;o kateellinen olen =)

    paljon haleja ja tsemppejä<3!

    VastaaPoista
  2. sä todellakin oot laiha, ihan sika ihanan laiha ♥

    VastaaPoista
  3. Voi, kyllä munkin ruokailuja kytätään vähän liikaakin... sen jälkeen ku mut passitettiin kanssa nuoriso psykiatriselle klinikalle, joka viikoselle terkkarin punnitukselle, ravitsemusterapeutille, lääkärille, verikokeisii, psykologille ja sosiaalityöntekijälle poliisia unohtamatta, mua ei oo todellakaan jätetty rauhaan.

    Äiskä vaan on ollu nyt näinä muutamana iltana kuntosalilla tai jossain hieronnassa, että oon ollut suhkot yksin kotona. Oon ottanu isosta makaroonivuoasta lautasellisen, tunkenu sen rasiassa jääkaapin alahyllylle jonnekki ihan perälle piiloon, sotkenu makarooninpalasella lautasen, ja that's it. Ne luulee että mä oon syöny.

    Todellisuudessa mä en oo koskenukkaa ruokaa yli kahtee päivään... Ihana fiilis :)
    Kyllä säkin pystyt samaan, mutta ihan suoraan sanottuna, sä oot LAIHA, ja sulla ei oo mitään tarvetta siihen :) ♥

    Tiedän toki, ettet sä usko mua, en mäkään uskois. Mutta sanon kuitenkin, koska kyllä mä tiiän että sä luet sen ja sä mietit sitä, vaikket uskoiskaan.

    Siitä polille menosta, sanon kokemuksesta, että jos sulla ei oo pienintäkään halua parantua, älä kerro niille mitään, valehtele. Kieltäydy punnituksesta, älä kerro mitä syöt, älä kerro mitä ajattelet. Pääset paaaaaljon helpommalla. Mutta tää siis VAIN, jos ET halua parantua.

    Haleja! ♥

    VastaaPoista
  4. voi, anteeks kauheesti kun mä en ehtiny vastaamaan siihen sun kommenttiin sillon enneku lähin ruotsiin :( mä voisin vastaa sun sähköpostiin, voi olla että siitä tulee sen verran pitkä tarina...

    VastaaPoista