Silly girl

Mun pää on sekasin, en tiedä itekkään mitä siellä liikkuu. Tai että liikkuuko siellä ylipäänsä mitään. Mä oon taas kussu tän koko homman. Syöny ja syöny. Enemmänkin olisin toki saanu itteeni safkaa tungettua, mutta tääkin on jo liikaa. Eilinen ja perjantai meni täysin päin helvettiä. Ällöttää. En tiedä paljonko painan, mutta tiedän että se luku on saatanan suuri.

Huomenna tää jojoilu saa loppua. Käyn aamulla vaa'alla (jos en tänään käy) ja koulun jälkeen katon tulevien viikkojen sallitut kalorimäärät, ja mietin jo vähän etukäteen että miten ne käytännössä toteutan. Nyt loppuu läskeily. Sovittiin myös M:n ja S:n kanssa että mennään spinningiin tässä joku pvä. Sen lisäks voisin ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehä myös himassa jotain (zumba, wii fit, kuntopyörä....) . Askelmittarikin pitäis ostaa. Mä haluaisin mennä tänään myös luistelemaan, mutten mä yksin halua. Enkä jaksa laittautua joten en halua nähdä edes M:ää tai S:ää. Jos mä saisin porukat lähtemään mun kanssa, niin sit vois mennäkkin.

Oon myös miettiny, että mitä jos paljastaisin naamani täällä. Voisin saada lisää motivaatiota, kun tietäisin että joku seuraa mun 'edistymistä' , ja tietäis tasan tarkkaan myös minkä näkönen typy olen. Nimee mä en kuitenkaan täällä aikoisi sanoa. Olis myös kiva tietää, jos tuntisin jonkun täältä oikeestikkin. Jos vaikka löytyis tästä lähistöltä joku samanhenkinen ihminen, niin sille voisi sitten jutellakkin. Koska enään en puhu edes M:lle näistä asioista, koska en luota siihen enään puoliakaan sen vertaa kun aiemmin. Ja on enemmän intoa onnistua jos joku toinenkin on mukana samassa hommassa. Kun toinen ei epäonnistu, niin ei itsekkään halua mokata. Yksinkertaista.

Mulla on keskiviikkona se terveystarkastus part 2. Uudestaan vaa'alle, katotaan se ruokapäiväkirja, otetaan hemoglobiini ja ties mitä muuta. Tavallaan mä en haluaisi että se paino olis laskenut, koska sitten se ei voi myöskään valittaa mitään. Mutta en halua sen nousevan, koska sitten alkaa ahistamaan vielä enemmän. Jos se olis suunnilleen sama kuin viimeksi enkä enään saisi mitään uutta aikaa tarkastukseen, niin voisin ihan rauhassa pudottaa painoa sinne neljäänkymmeneen. Ärsyttää vaan, kun sillä terkkariajalla on nyt niin suuri merkitys tulevaan viikkoon. Jos se terkkari sanoo jotain että mun pitää alkaa syömään enemmän, niin porukathan myös vahtii että syön enemmän. Perkele. En jaksa enään mitään vahtimista, ei siitä nyttenkään ole ollut muuta kun haittaa.

Mun pitäis myös lukee pari kirjaa, jotka pitää palauttaa kirjastoon 25. pvä. Seitsemän mä lainasin, kaks on lukematta. Pitäis myös alkaa lukeen bilsan ja fyssan kokeeseen. Niihin molempiin on kyllä vielä reilusti aikaa, mutten muista enään mitään niistä asioista mitä käytiin läpi ennen lomaa. Ja mun pitää nostaa noiden molempien numeroita ainakin yhdellä. Molemmista pitäisi saada vähintään ysit, tai en varmaankaan pääse siihen lukioon mihin haluan. Mulla on myös tossa lattialla keskeneräinen 2000 palainen palapeli Vincent Van Goghin Starry Night-maalauksesta. Porukat osti sen mulle eilen, eikä se ole kovin paljoa reunoja pidemmälle edistynyt. Sitäkin pitäisi siis tehdä.

Mun pitäis löytää myös hyvä ja suht halpa laulunopettaja jostain, mutten tiedä mistä. Edellinen oli yksityinen ja se hommattiin perhesuhteilla. Sillä ei ollut enään aikaa pitää mulle tunteja, eikä uutta ole vielä löytynyt. Mä luovutin etsimisenkin tossa aiemmin, mutta nyt mä päätin että etsin uuden. Siinä on meinaan sellanen asia, minkä takia mä jopa jaksaisinkin raahautua pois kotoa. Mä kaipaan jotain tollasta mun elämään, ja laulaminen on se asia mistä mä saan eniten iloa irti. Mummi sano äipälle jotain, että sen joku tuttu saattaisi tietää mulle laulunopettajan. Toivotaan näin. Mummi mulle sen edellisenkin bongas.

Mulla on myös järkyttävä koirakuume. Meillä on jo ennestään kolme kiinanharjakoiraa, mutta haluaisin jonkun keskikokoisen ja karvaisen. Vaikka joku sekarotuinen, niinkun meillä oli ennen tota viimesintä nakua. Me ei vaan voida ottaa nyt yhtään uutta koiraa. Harmittaa vaan kun noiden kanssa ei voi lähtee minnekkään lenkille, ainakaan näin talvella. Jäätyis kuoliaaks naapuritalon kohalla. Ja mä en taas yksin saa itteeni liikkeelle, varsinkaan jos pitäis lähtee ihmistenilmoille. Koira olis siis hyvä kaveri siihenkin. Ehkä sitten joskus. Äipän kanssa ollaan puhuttu asiasta, ja sekin haluais karvallisen koiran. Ensin pitäis vaan saada noi kolme lopettaan räksyttäminen, ennenkun vois edes harkita neljättä.

Mulla on ihan sellanen fiilis, että vielä olis jotain kirjotettavaa. En vaan millään saa päähän että mitä, joten se varmaankin tulee mieleen heti kun julkasen tän. Samapa tuo. Eipä se varmaan mitään kovin erikoista olisikaan. Koitan tulla huomenna postaamaan. Oon nimittäin huomannu sen, ettei tää projekti etene tippaakaan jos en postaile tilanteesta. Kaikki teidän blogit mä olen kuitenkin lukenut, vaikken ite ookkaan hirveemmin postaillut. Taas on yksi uusi lukija, ihanaa kiitos. Tervetuloa, ja kiitos teille aiemmillekkin ♥! Olette ihania, stay strong. (: